Kuka maksaa opiskelijan kulut?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Nuori muutti omilleen. Terve, normaali kuvio. Nuori puhkuu intoa ja valmis oppimaan monenlaisia asioita. Pyykinpesu onnistuu. Ei tarvitse kiikuttaa äidille pestäväksi. sähkösopimus ja kotivakuutus. Kyllä löytyy. Ruuanlaitto onnistuu ja tietoisuus taloyhtiön hiljaisuudesta toteutuu helposti. Siivouskin sujuu.
On kuitenkin yksi seikka, joka tekee oman elämän alkutaipaleesta varsin haastavan. Nimittäin raha. Kokopäiväisesti työssäkäyvä nuori todennäköisesti pärjää, mutta entä opiskelija?
Jos vanhemmilla on varallisuutta niin tätä huolta ei tietenkään ole. Pappa betalar.
Mutta entä jos vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa omien menojen lisäksi omilleen muuttaneen nuoren kuluja? Voiko nuori tinkiä opiskelijaelämän riemuista ja hankkia kylkeen pientä tienestiä? Vai onko opiskelu niin vaativaa, ettei siitä voi yhtään irrottautua? Jos taloudellinen pärjääminen on kynnyskysymys niin pitäisikö sitten asua vielä lapsuudenkodin turvassa?”
Nimim. Lompakko ei taivu
Mites muilla itsenäisesti elävien ja opiskelevien nuorten perheissä on raha-asiat hoidettu? Löytyisikö juuri sinulta kokemuksen karheaa rintaääntä tai vastauksia? Keskustellaan kommenteissa.
Artikkelikuva Bucerius Law School.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 37 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meiltä neiti lähti syksyllä lukioon ja sai vuokrattua yksityiseltä soluasunnon. Hän täytti loppuvuodesta 16-vuotta. Selvitimme Kelasta asiaa ja päädyimme ratkaisuun, että lopetan lapsilisän hänen osaltaan ja hän saa opintotukea. Olen työssä käyvä yksinhuoltaja ja hän saa 184€/kk opintotukea ja yleinen asumistuki 400€/kk vuokra on 500€. Toki tuosta ei paljoa jää ylimääräistä, mutta hyvin on selvitty. Töitä on löytänyt niin, että lomilla tekee ja joskus viikonloppuisin. Ja juuri kysyin, että kuinka asumistuen kanssa kesälomalla, niin tulee saamaan tukea niin ei tarvitse irtisanoa asuntoa. Kesällä tulee tienaamaan enemmän niin toki asumistuki tulee laskemaan.
Elatustukea piti loppuvuodesta tarkistaa niin tuli yllättävä seikka esiin. Eli jos neitini olisi siirtänyt täysin osoitteensa opiskelukaupunkiin niin hänelle olisi pitänyt hankkia yleinen edunvalvoja, joka olisi hyväksynyt elatuslaskelman hänen puolestaan. Mutta meillä, kun on opiskelukaupunki ja kotikuntana nimenomaan pysynyt lapsuuskunta niin ei tarvinnut tätä pitkäkestoista hakemusta tehdä.
Alaikäisen omillaan asuvan vanhemmat ovat elatusvelvollisia, mutta sen lisäksi nuori saa kelan tuet. Välttämättä raha ei ole se suurin ongelma nuoren itsenäisessä asumisessa, vaan se, ettei hän vielä pärjää henkisesti omillaan. Ja kyllä koulun ohessa voi tehdä töitä vaikka yhden vuoron viikossa.
Minä muutin joskus 16-vuotiaana omilleni, 21-vuotiaana sain tytön ja nyt hän on 16-v. Minä olen käynyt sekä lukion, että yliopiston asuen omillani, ja yliopiston vielä äitinä. Enkä koskaan ole saanut (enkä siis edes pyytänyt) mitään apuja vanhemmilta. Toki sitä piti tehdä töitä opintojen ohella. Ja toki sain yksinhuoltajana asumistukea, kun opiskelin. En tarvinnut opintolainaa, ja opintorahaakin sain yleensä vain muutamalta kuukaudelta, koska tein aina sen verran paljon töitä. Ja ihan hienosti pärjäsin ennen lasta ja lapsen kanssa. Ei se välttämättä mitään helppoa elämää ollut, mutta onnistuu kyllä ihan hyvin. Olen omalle tytölleni sanonut, että hänen ei tarvitse muuttaa pois kotoa, vaan hän saa asua minun kanssani vaikka kolmekymppiseksi 😅 Tuskin näin tapahtuu, mutta meillä on tosi hyvä suhde, ja voisin hyvin nähdä, että hän asuisi minun kanssani vielä täysi-ikäisenä. Ehkä tosin ennemminkin ”kämppiksenä”, kuin lapsena. Eli hän ihan varmasti tarjoutuisi maksamaan elämisestään kotona. Hän on nyt jo halunnut maksaa omia menojaan kesätyörahoista, vaikka minä olen oikein hyvin toimeentuleva nykyään.
En pystynyt taloudelliseen tukeen, kun poikani lähti opiskelemaan Englantiin. Hän otti opintolainaa ja kaikki tuet mitä sai. Lomat ja kesät teki ahkerasti töitä. Ihan mitä vaan löytyi. Kolme opiskeluvuotta meni erittäin hyvin. Asuntonsa hän antoi vuokralle ja lomat Suomessa asui minun ja siskonsa nurkissa. Olen todella ylpeä hänestä. Nyt on töissä ja opiskelut takanapäin. Rohkeesti vaan kohti unelmia ❤️
Koko opiskeluajan elin siten, että sain vai. opintolainan, opintotuen ja asumislisän. Lyhennän edelleen opintolainaa 80 € / kk , mutta en näe tässä mitään ongelmaa, koska korko on matala & nykyisin tuloja ihan hyvin.
Tässä on hyvin vielä aikaa, Kelan sivuilla useita laskureita aiheeseen ja oppilaitosten väki osaa auttaa ellei oposta siihen ole. Nuoren ikä vaikuttaa tukiin myös mutta kysyvä et tieltä eksy eli reippaasti vaan kelaan vaikka aika ni kyllä ne etsii vastauksia. Aikoinaan 16veenä selvitty pelkällä asumistuella ja elareilla soluasunnossa, tein lapsenvahtihommia ja siivousta pikkurahaa vastaan. Opintolaina ja opintotuki alkoi saada vasta 17 v.
Ihmeellistä keskustelua. Opiskelijan kuuluu pärjätä itse, soluasuntoja kyllä on jos kk-vuokraan omassa asunnossa ei pysty. Julkisilla kouluun. Tottakai joutuu tinkimään kaikesta, sehän on ihan selvä! Mutta kuuluu asiaan. Omalla kohdalla vanhemmat maksoivat puhelinlaskun ensimmäisen vuoden, ei muuta. Loput hoidettiin työnteolla viikonloppuisin. Ja ei tosiaan paljoa juhlittu mutta eikös se itsenäisyys ole juuri sitä että itse pitää huolen itsestään? Mitä Pappa Betalar opettaa elämästä muuta kuin että elintason pitäisi pysyä yllä opiskeluaikana? Ja sitten ihmetellään kun nuoret on pikavippiveloissa… Elintaso pitää tienata kovalla työllä, ei se ole ansaittua..
Meilläkin nuori muutti omilleen ja meillä ei kyllä oo rahaa paljon yhtään. Lähtökohta oli kuitenkin meillä se, että nuoren pitää saada toteuttaa unelmiaan, joten aina sitä jotain keksii. Meillä avustaa mummut ja papat ja kummi, tosin ei paljonkaan. Itte yritetään auttaa etes pienillä rahasummilla. Syksy oli vaikea, mutta opintolainan turvin sai vuokrat maksettua. Pääsi onneksi töihin, jonka tulot kattavat osan menoista. Opintotuki, asumistuki ja laina auttavat jo pitkälle, mutta ilman töitä ei pysty maksamaan kaikkia laskuja ja ruokaa. Ensi kesä huolena, koska haluaa pitää saman asunnon, mutta jos ei saa kesätöitä kunnolla, niin millä kämppä maksetaan…no yritetään jotain keksiä ja alaikäinenkin voi aina hakea toimeentuloatukea, jos ei muuten pärjää. Me maksetaan kotivakuutus ja puhelinlasku häneltä, mutta vuokran joutuu hoitamaan itse. Huomautuksena vielä se, että maksaa se lapsen asuminen kotonakin vaikka vuokrahan lasketaan siitä pois.
Aika minimillä mennään opiskelijan budjetissa jos ei töissä käy opintojen ohella. Lainaa kilahtaa 650€/kk + opintotuki 254€ + asumistuki (max 320 muualla kuin pk-seudulla). Töissä käynti ei kuitenkaan ole niin rankkaa tai mahdotonta kuin jotkut opiskelijat haluavat väittää.
Ensimmäisenä yliopistovuonna kävin töissä 10-15h/vko ja suoritin 73op (=opintopiste) (vuosittainen minimivaatimus 45op ja suunniteltu 60op) sekä toimin kahdessa opiskelijajärjestössä ja vietin aktiivisesti aikaa yliopistolla verkostoituen.
Toisena opiskeluvuonna työskentelin edelleen saman verran, suoritin 100op ja toimin kolmessa järjestössä ja lisäksi elämään tuli poikaystävä. Koen, että poikaystävän ilmestymisen myötä myös kodin ylläpitäminen vaatii minulta enemmän kuin yksin asuessa. Ystävyyssuhteita ylläpidin aktiivisesti.
Kolmantena vuonna tein syksyllä 20-25h/vko töitä ja suoritin kandidaatinkurssien vähentyessä myös maisterivaiheen kursseja ja ystävyydet ja parisuhde kukoistavat.
En ole sen kummempi hikipinko, opiskelen lähinnä ennen tenttejä ja keskiarvoni on hieman yli 3 (mahdollisesta 5). Rahaa on riittävästi, mutta kaikkia opintotukia ei vuodessa saa nostaa, koska tulorajat paukkuvat noinkin pienillä tuntimäärillä. Lainaa en ole paljoa tarvinnut, mutta olen nostanut ja sijoittanut. Väitän, että niillä, jotka väittävät etteivät kerkeä töihin ollenkaan, on vakavia ajanhallinnallisia ongelmia (ei tietenkään koske henkilöitä joilla muita haasteita esim aiempaa ylikuormitusta tai vaikka lukihäiriö). Olisihan se kiva vaan istua kavereiden kanssa illasta toiseen juomassa kaljaa, mutta kyllä aikuisen pitää pystyä priorisoimaan asioita. Joka iltaisista istuskeluista kavereiden kanssa olen joutunut tinkimään, mutta muuten en koe menettäneeni mitään. Näen kuitenkin ystäviä vähintään viikottain. Tulen kiittämään itseäni myöhemmin kun valmistun ajallani ja todennäköisesti velattomana työskentelyn takia.
Ajankohtainen aihe pian meilläkin. Voisiko joku tehdä tänne sivulle esimerkkibudjetin opiskelijan elämästä? Eli tulot (opintolaina+raha+asumistuki) – menot (keskim.vuokra esim. ja muut pakolliset, sähkö, vakuutus, netti yms.). Hahmottuisi paremmin jo etukäteen. Kiitos.
Hei!
Mun 17veen kohdalla menee näin: opinto- ja asumistuen jälkeen vuokrasta jää maksettavaa 70€/kk. Tähän päälle kotivakuutus 14€, vesimaksu 17€ ja sähkölaskut 30€. Nuori maksaa itse kaiken muun, mutta me vanhemmat maksetaan vakuutus, sähköt ja puhelin sekä junaliput aina, kun tulee kotiin. Hän tekee töitä noin 15h/vko.
Jos haluaa elää opiskelija-aikana hyvin, täytyy tehdä opiskelun ohella töitä.
Jotkut vanhemmat haluaa avustaa, jotkut ei ja joillain ei ole varaa.
Kaikki toimintamuodot ovat normaaleja.
Lukion asuin kotona eikä silloin olisi kovasti saanut tukia. Opiskeluajan pärjäisin opintotuella, lainalla ja loma-ajan palkalla. Kyllä siinä olisi halutessaan pystynyt töiden ohessa vaikka 8h/vko tekemään töitä mutta riippuu tietenkin alasta. Itse selvisin aika hyvin, kun menot olivat pienet. Kaikki mahdollinen hankintaan kirppikseltä. Koululla oli halpaa ruokaa ja kotona halpaa, mutta monipuolista ruokaa. Baariin kun lähdettiin niin siellä oli varaa ostaa vain yksi juoma. Hauskaa oli kuitenkin! Kouluirjoja en kovasti ostanut omaksi vaan lainasin kirjastosta. Sen verran vanhemmat auttoivat, että ostivat pölynimurin, yhden koulukirjan vuodessa ja talvikengät. Kiitollinen olen niistä vuosista ja mitään en vaihtaisi 🙂