”Kahdeksan paniikkikohtausta ja painajaisia synnytyksestä ja siitä että kuolen pöydälle ja kukaan ei ota vauvaa, kun vauvan isää ei ole päästetty synnytykseen. Näin on minun viikonloppu mennyt.

Pohjustan tilannetta hieman. Esikoisemme syntyi kaksi vuotta sitten, synnytys ei mennyt putkeen. Päädyimme sektioon vauvan suuren koon vuoksi. Sain kaksi allergista reaktiota toinen tapahtui ennen saliin menoa ja toinen leikkaussalissa. Tuntui kuin minua olisi hapolla valeltu ja sen jälkeen leikelty auki. Minulla ei ollut mitään väliä, olin vain lihapala, jota kukaan ei nähnyt. Tärisin ja itkin kivusta. Vihdoin joku huomasi kysyi pelottaako, sain juuri ja juuri sanottua että sattuu, en saa henkeä. Vastaukseksi sain happisaturaatiot ok, homma jatkui. Minä itkin. Mieheni tuli paikalle se auttoi hetken, sitten vauva otettiin ulos. Mies ja vauva katosi, minä jäin yksin.

Nyt meillä on toinen synnytys edessä. Olin iloinen asiasta ja positiivisin mielin, selättänyt pelot ja kauhukuvat. Nyt minulla on väliä, nyt kaikki ei mene pieleen.
No fakta on että en tiedä miten käy, joudunko synnyttämään yksin, kun joku voi vaan päättää että sori ei isiä tuonne tai tänne. Tuossa kohdassa et tarvitse tuke ja tuossa voi tulla tai no ei sittenkään.
Pelottaa pelottaa paljon ja on niin toivoton olo…”

Nimim. Paska tuuri

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Kahdeksan paniikkikohtausta ja painajaisia synnytyksestä”

  • Ellu sanoo:

    Hei!
    Voi että, kuulostaa tutulta. Minulla myös esikoisen synnytys meni todella pahasti pieleen, menetin neljä litraa verta ja sain pahan lantionsisäisen repeämän. Lisäksi esikoisellamme oli vauvana paha refluksi, eli en lisäksi nukkunut suunnilleen yhtään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen.
    Koko tuo kokemus oli niin kammottava, että emme edes uskaltaneet ajatella töistä lasta moneen vuoteen.
    No, kuitenkin jossain vaiheessa mieli muuttui, ja saimme lokakuussa ihanan kuopuksemme, pikkusiskon rakkaalle esikoisellemme. Olin raskausaikana todella ahdistunut ja kävin pelkopolilla keskustelemassa useamman kerran. Synnytys meni todella hyvin, samoin toipuminen ja vauva- aika on ollut helppo. Eli olen todella onnellinen että uskalsin vielä toisen kerran synnyttää, sain sen korjaavan ja voimaannuttavan kokemuksen, jota kovasti kaipasin.
    Kaikkea hyvää sinulle, voimia tulevaan! Toinen synnytys menee jo ihan tilastojenkin valossa nopeammin ja helpommin 😊❤

  • Tsemppiä sanoo:

    Hei,
    Esikoiseni syntyi tasan 15 vuotta sitten yliaikaisena. Kaksi viikkoa la: n jälkeen isä vei minut sairaalaan suunniteltuun käynnistykseen. Homma vaan ei meinannut lähteä liikkeelle millään. Kaikki silloin käytössä olevat keinot käytettiin. Kalvojen puhkaisussa huomattiin, että lapsivesi oli värjäytynyttä ja aloitettiin keinotekoiset supistukset oksitosiinilla. Vuoroa tekevä kätilö vaihtui, lääkäri vaihtui, seuraava kätilö vaihtui, seuraava kätilö vaihtui, jokainen halusi jättää ratkaisun seuraavalle vuorossa olijalle. Onneksi aika on hionut karmeimmat hetket pois muistoista. Loppunäytöstä tuntui seuraavan koko sairaalan henkilökunta roskakuskeja myöten, huone oli tosiaan täynnä. Iso lapsi kuitenkin syntyi lopulta parin vuorokauden työn tuloksena alakautta. Muutamaan kuukauteen en pystynyt edes istumaan.
    No, pikkusisarus ilmoitti tulostaan parin vuoden kuluttua. Viimeisten kuukausien aikana oli käynnissä Tehyn ”tahdon asia” kampanja työehtojen parantamiseksi. Pikkuisen jännitti, koska paljon hoitajia ja kätilöitä ilmoittautui työtaisteluun esim. Somen välityksellä. Äitini yritti lohduttaa, että ”kyllä siellä joku siivooja tulee jeesaamaan”.
    Lapsi päätti kuitenkin syntyä muutaman viikon etuajassa. Minä olin silloin kotona kaksivuotiaan kanssa. Soitimme isän kotiin, ja kaksi tuntia lapsiveden menosta syntyi vauva, heti, kun olimme päässeet sairaalaan. Kätilö ja opiskelija pitivät minusta huolta sillä välin kun isä ja sisarus odottelivat salin ulkopuolella.
    Vaikka ensimmäinen synnytys olisi kuin Ilmestyskirjasta, voi seuraava mennä aivan hyvin.