Ahdistuneisuus, kuten monet muutkin mielenterveysongelmat, nähdään usein tahdonvoimakysymyksenä. Niistä kärsiville sanotaan, että reipastus nyt, ja että ei lääkitys hoida muuta kuin oireitta.

Vaikka noissa väitteissä on totuuden siemen, eivät mielenterveysongelmat johdu siitä, että sairastava ei viitsi yrittää, ja joskus lääkitys on tarpeen.

Pelkkä lääke ei paranna, mutta sama koskee monia fyysisiäkin sairauksia. Päänsärky voi lähteä särkylääkkeellä, mutta jos kivun takana on lihasjännitystä, vaivasta paranee hoitamalla jännitystilaa ja niin edelleen. Harva kuitenkaan ajattelee, että päänsärkyyn ei saisi ottaa särkylääkettä siksi, että oireen taustalla on jotakin muuta.

Ihan samalla tavalla ahdistusta voi ja monesti kannattaakin lääkitä. Voi olla, että ilman lääkettä ahdistuksen syyhyn ei edes pääse käsiksi.

Ahdistuneisuuden hoitoon käytettävät lääkkeet ovat monesti riippuvuutta aiheuttavia ja monet pelkäävät ja välttelevät niitä. Mutta milloin sitten ahdistusta kannattaisi lääkitä ja milloin ei?

Yksinkertaisesti sanottuna: silloin kun ahdistuneisuutesi pilaa elämäsi. Jos oireesi tekevät kotoa poistumisesta, työnteosta ja ihmissuhteista mahdotonta, kannattaa keskustella lääkärin kanssa siitä, voisitko kokeilla lääkitystä ja mitä muuta apua voisit saada.


Kuva Maria Teneva.

Vaikka oma aktiivisuus on tärkeää, ja itseään joutuu patistamaan pois mukavuusalueelta jos haluaa toipua, ei kyseessä ole mikään tahdonvoimakoetus, josta palkitaan. Mielenterveyden ongelmista kärsivien ei tarvitse karaista itseään ja pyrkiä selviämään ilman lääkkeitä, koska se on ”oikein”. Lääkkeet voivat olla ihan yhtä tarpeellisia kuin fyysisessä sairaudessa. Niiden käyttäminen ei ole laiskuutta tai epäonnistumista.

Vaikka lääkkeet eivät sinänsä parannakaan, ne helpottavat oireita. Se mahdollistaa sen, että ahdistuksesta kärsivä voi alkaa työstämään tilannettaan. Jos kotoa pääsee ulos vain lääkkeiden avulla, pääsee kuitenkin ulos, ja se on tietenkin askel parempaan verrattuna kotiin jäämiseen.

Ahdistus voi oireilla monin tavoin. Oireet voivat olla psyykkisiä, kuten pelkoja, levottomia ajatuksia, keskittymisvaikeuksia, paniikkikohtauksia ja yksinkertaisesti sitä että ”ahdistaa”. Fyysisiä oireita ovat esimerkiksi vapina, sydämen tykytys, levottomuus, pahoinvointi, vatsaoireet ja huimaus. Usein ahdistuneisuudesta kärsivällä on sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita.

Säännöllinen elämänrytmi, sopivasti kuormittava liikunta, terveellinen ruokavalio ja alkoholin sekä kofeiinin välttäminen auttavat monia. Erilaisista terapiamuodoista on usein apua.

Olivatpa oireesi mitä tahansa, älä häpeä avun hakemista. Ahdistuneisuutta ja muita mielenterveysongelmia voi hoitaa.

Oletko sinä kärsinyt ahdistuneisuudesta tai muusta mielenterveyden ongelmasta? Oletko saanut apua lääkkeistä? Oletko kokenut, että liikunta tai ruokavalio auttavat oireissasi? Kerro kommenteissa!

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Ahdistaa! Pitäisikö aloittaa lääkitys?”

  • kokemusta sanoo:

    Tottahan toki lääkkeitä saa käyttää, ei sitä kukaan kieltämässä ole. Jos vielä löytyy lääke, joka sopii, eikä aiheuta sivuoireita, niin mainiota! Tärkeää on kuitenkin muistaa, että lääkäreiden ohjeet koskien esim. masennuslääkkeiden lopetusta ovat vanhentuneita ja vääriä. Monesti suositeltu parin-kolmen viikon lopetustahti voi johtaa vakaviin vieroitusoireisiin ja voinnin romahtamiseen. Parempi on vähentää lääkitystä 10% aina sen hetkisestä annoksesta kolmen viikon välein. Tässä tavassa vähennettävä määrä siis aina pienenee kerta kerralta. Tämä tapa vastaa paremmin tutkimusten osoittamia eri annosten vaikutusta: suurin vaikutus tulee pienistä annoksista.

  • E sanoo:

    Vielä löytyy niitä urpoja jotka sanoo näitä ”ota ittees niskasta” ja ”piristy”. Tajuaisivat edes olla hiljaa jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

  • Akateeminen äiti sanoo:

    Hep!
    Täällä yksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä. Käytän säännöllisesti lääkkeitä jotta pysyisin työkykyisenä vaativassa työssäni. Puhun sairaudestani avoimesti. En ole myöskään koskaan salaillut työpaikalla saikkujeni syytä, kaikki tietävät sen eivätkä pidä sitä ongelmana. Miksi ihmeessä pitäisi??? Tauti tämä on siinä missä vaikkapa diabetes.

  • Strictly confidential sanoo:

    Ihan ensiksi, tällaiset asiat kuin sairaudet ja lääkitykset ovat tiukasti yksityisyyden suojassa. Niistä ei tarvitse kenellekään puhua, jos ei halua. Näin toimimalla välttyy ”reipaistuisit”-puheilta. Toisekseen, esim. masennuslääkkeet, vaikka olisi niistä riippuvainenkin, ovat huomattavasti pienempi paha kuin tällä hetkellä laittomat helpotuskeinot (kuten vaikka pilven polttelu) tai lailliset keinot (viina ja tupakka).