Puolison kuolema on yksi raskaimmista asioista, joita ihminen voi kokea. Sellainen menetys suistaa ihmisen raiteiltaan, ja erityisen vaativa tilanne on, jos perheessä on myös lapsia.

Puolisonsa menettäneen pitäisi tukea myös lapsiaan heidän surussaan, mutta miten siihen pystyy, kun on itse surusta sekaisin?

Jokainen meistä ymmärtää, että siinä tilanteessa on hyvin vaikea toimia ja olla vanhempi. Silti siitä, ettei tukenut lapsiaan näiden surussa, voi kantaa valtavaa syyllisyyttä:

”Tunnen syyllisyyttä siitä, etten mieheni kuollessa ollut lasteni tukena.

Minulle syyksi ei riitä totaalinen uupuminen, masennus ja ahdistus muutaman vuoden omaishoitajajakson päättyessä. Tiesin mieheni kuolevan syöpään, hoidin hänet kotona loppuun asti.

Minun olisi pitänyt jaksaa olla lasteni tukena heille raskaimman talven aikana, sen sijaan että lisäsin heidän ahdistustaan romahtalla itse.

Vaikka lapseni olivat tuolloinkin jo täysi-ikäisiä, niin he ovat minun lapsiani aina, ja äidin pitäisi pystyä tukemaan lapsiaan. Tunnen epäonnistuneeni äitinä.”

Nimim. Meeni


Kuva Artyom Kulikov, ylin kuva Aliyah Jamous.

Apua vaikeaan tilanteeseen:

Suomen Mielenterveysseuran sivuilta löydät tietoa lapsen surusta ja sen käsittelystä.

Täältä löydät vertaistukiryhmiä läheisensä menettäneille.

Nuorten netin artikkeli perheenjäsenen kuolemasta löytyy täältä.

Suomen nuoret lesket ry tarjoaa vertaistukea ja neuvontaa. Yhdistys on koonnut tälle sivulle linkkejä, joiden avulla löydät lisätietoa eri ikäisen lapsen tukemisesta surussa.

Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00–07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Sinä, joka suret: hae apua! Sinun ei tarvitse jaksaa yksin. Sinä, jonka läheinen suree: Ole tukena niin paljon kun voit.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “”En ollut lasteni tukena kun puolisoni kuoli””

  • Raskasta, liiankin sanoo:

    Olisiko ollut liian rankka tuo omaishoitajuusrupeama…? Ei ihan kaikista ole hoitamaan syöpäpotilasta loppuun asti kotona. Vähemmästäkin pää alkaa hajoilla. Toisaalta sairaalasta työnnetään kotiin kaikki, joilla on joku edes teoriassa hoitamassa kotona. Tunnistan tuon tunteen, että on epäonnistunut äitinä, laittanut ikään kuin puolison lapsien edelle. Se ei ole luonnollista, vaan viime kädessä pitää lasten tulla ensin. Mutta minkä sille mahtaa, toisille puoliso vaan kai on niin tärkeä. Kurjaa on se, jos asia jää jotenkin äidin ja lasten väliin hiertämään eikä tule koskaan selvitetyksi.

  • Lapset ymmärtää sanoo:

    Hei ja osanottoni!

    Oletko kertonut lapsillesi syyllisyydentunteistasi? Jos juttelisitte asioista, uskon että huomaisit lasten ymmärtäneen surusi. Ehkä he ajattelevat, etteivät olleet sinun tukenaai. Ota asia rohkeasti puheeksi.