Jääkö lapsillesi valokuvia?
Lapsena rakasti katsella omia vauvakuviaan. Myöhemmin, kun oli siinä iässä, että toi seurustelukumppanin kotiin näytille, kaivoivat vanhemmat valokuva-albumin esiin ja kyllä hävetti!
Yhä, jos ihmisiltä kysyy, mitä tavaraa he pelastaisivat tulipalosta, useimmat vastaavat, että valokuva-albumit. Mutta miten on meidän lapsiemme kuvien laita?
Harva kehittää enää kuvia. Otamme kuvia kyllä enemmän kuin ikinä ennen, lukuisia päivässä jopa, mutta emme koskaan kehitä niitä. Suurin osa edes perheenjäsenistämme ei näe ottamiamme kuvia ikinä. Säilyvätkö ne lapsillemme mitenkään? Näkevätkö he niitä nyt, voivatko he palata niihin, ja jäävätkö ne heille muistoksi?
Juuri siitä syystä, että otamme niin paljon kuvia, emme jaksa teettää niitä enää paperikuviksi. Jossain muistikorteilla ja kovalevyillä ja pilvessä on tuhansia ja tuhansia kuvia, jotka pitäisi käydä läpi ja käsitellä ja teettää. Uskomaton show. Kenellä on siihen aikaa ja voimia?
Ehkä digitaaliset kuvat säilyvät, ja ehkä ne ovat tulevaisuudessa lapsillemme yhtä merkityksellisiä kuin paperiset kuvat ovat meille. Mutta kuinka monet kuvat häviävät iäksi kun laitteet hajoavat, tai jäävät tuntemattoman salasanan takia katsojan ulottumattomiin?
Voiko käydä niin, että vaikka lapsemme ovat historian valokuvatuin sukupolvi, heille ei jää valokuvia muistoksi omasta lapsuudestaan? Ajatus on hätkähdyttävä ja surullinen. Sillä juuri valokuvat ovat se tekijä, millä saa yhteyden omiin jo edesmenneisiin sukulaisiin, koteihin, joita ei enää muista, ja lapsuuden arkeen ja juhlaan.
Nyt jos lapsi kysyy, että missä ovat kuvat hänen viime syntymäpäiviltään, tietäisikö sitä edes? Jossain hautautuneena puhelimen muun kymmenentuhannen valokuvan joukkoon?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mulla on pilvessä ja ajattelin tehdä 18v lahjaksi semmoisen printtikirjan missä olisi joka vuodelta muutama kuva ja olen myös kasannut molemmille pilveen omaa kansiota, johon esikoiselle jaettu pääsy niin pääsee omiinsa käsiksi vaikka minä niitä hallinnoin. Kuopuksella ei vielä ole sähköpostia. Nuo kansiot on videoiden kannalta näppäriä.
Minustakin on paljon lapsuusajan kuvia mutta harvemmin niitä tulee käytyä läpi sekalaisesta kansiosta ja pinosta irtokuvia.
Tein kummilapsille rippilahjaksi kuvakirjat yhteisistä hetkistä vastaavalla tavalla ja kumpikin (tyttö ja poika) tykkäsi ja osan muistivat hyvin ja osasta oli et ai tuollakin käytiin tai tuollaistakin tehtiin.
Teetän aina tasaisin väliajoin lapseni kuvia (ja muitakin). Albumiin ne tosin ovat vielä suurimmaksi osaksi viemättä. Tarkoitus olisi kyllä tallettaa kaikki kuvat albumiin. Eihän niitä tule sieltä kännykästä katseltua ja pelkään että katoavat aikojen saatossa. Paperiset kuvat tulee ainakin pidettyä visusti tallessa. Paperikuvien tilaaminen on vieläpä ihan naurettavan helppoa nykypäivänä.
Minä olen ostanut jokaiselle lapselle albumin johon pyrin teettämään kuvia aina silloin tällöin. Tarkoitus on antaa albumit lapsille mukaan kun aikanaan muuttavat kotua pois. Vielä ainakin olen jaksanut teettää ja laittaa kuvia albumeihin. Ja kyllä lapset tykkäävät katsoa paperikuvia!
Oon tehny kalentereita pojastani joka vuodelle. Voisi kai tehdä jonkun kuvakirjan, sitten ne säilyisivät.
Valokuvat ovat pilvikansioissa vuosittain ja kuukausittain lajiteltuina. Tärkeimmät juhlat ja lasten syntymäpäiväkuvat juhlan nimellä varustetuissa kansioissa samassa pilvipalvelussa. Joten tiedän tarkkaan missä valokuvat sijaitsevat.
Perheemme on kokenut kodin tulipalon. Valokuvat saatiin silloin pelastettua onneksi tietokoneen kovalevyltä. Sen jälkeen ovat kaikki kuvat olleet vain pilvessä.
Joitakin rakkaimpia ja tärkeimpiä kuvia on teetetty valokuvakirjoiksi. Kieltämättä kuvat ovat minun tunnusteni takana joten täytyykin miettiä miten niille käy sitten kun en enää itse ole kansioita käyttämässä.
Olen teettäny lasten pikkulapsiajalta paperikuvia kyllä ja jokaiselle on varattu kansio vuoden ajalta jossa näkyy myös sisaruksia ja vanhempia. myöhemmältäkin on koulukuvia. Tarkoitus on teettää vielä jossain vaiheessa pilvestä jokaiselle muistoksi omista kuvista kirjanen. Tärkeitä on ne lapsuuskuvat vaikkei niitä aina arvostakaan.