Ei ole herkkua herääminen aikaisin aamulla tähän aikaan vuodesta. Vielä ei aurinko ehdi nousta, ja sääkin on useimmiten kaamea kuin kiva.

Joululomasta on aikaa ja hiihtolomaa kiihkeästi odotellaan, tai sitten sitä vietetään juuri ja huoli painaa, että ehtiikö tämänkään loman aikana levätä yhtään…

Aurinkoiset kevätpäivät ovat vasta tuloillaan, kesä kaukana monen kuukauden päässä. Väsyttää, uuvuttaa, masentaa, tylsistyttää…

Mutta eipä lannistuta, vaan otetaan mallia lapsista!

Mietipä näitä:

– Milloin viimeksi olet kuullut lapsen valittavan, siis ihan oikeasti VALITTAVAN siitä, että on pimeää/ sataa lunta/ sataa vettä/ on liukasta/ on aurinkoista? Niinpä. Lapset eivät valita säästä, koska se ei haittaa heitä! Tulee mitä tulee, kaikki käy!

– Entäs milloin viimeksi olet kuullut lapsen valittavan, että häntä väsyttää? NIINPÄ. Lapsia ei väsytä!!! Ei ikinä, eikä varsinkaan nukkumaanmenoaikaan…

– Kun lapsi pukee, hän laittaa mieluiten lempipaidan, koska lempipaita on ihana ja se näyttää hänen päällään UPEALTA ja hän itsekin on ihana!


Kuva Jelleke Vanooteghem.

– Kun lapsi menee päiväkotiin tai palaa leikkiensä pariin, hän on iloinen. Lapsi halaa kavereitaan, jotka ihan yhtä lailla ilahtuvat kun hän tuli paikalle. Saatetaan vähän nauraa ihan vaan siksi, että ollaan molemmat tässä! Jos lapsi on kotona ja pääsee jatkamaan leikkejään, hän on INNOISSAAN! Ei puhettakaan siitä, että naama mutrulla nyökättäisiin työkaverille ja palattaisiin sorvin ääreen ankeilemaan, että taas tätä samaa…

– Kun lapsi on ulkona, häntä ei haittaa se, että sukat kastuvat kun kadulla on lammikoita. Lasta ei haittaa yhtään, vaikka bussi menisi nenän edestä. Odotusajan voi katsella autoja ja tutkia maassa olevia pikkukiviä tai tehdä lumipallon. Tarvitseeko sitä itsekään kirota ja harmitella, tuleehan sieltä seuraavakin bussi?

– Aina ei tietenkään käy niin, että lapsi saa lempiruokaa, mutta kun saa, niin se on PARASTA! Ja jos vielä sattuu saamaan jäden tai jälkkärin niin se on TÄYDELLISTÄ! Vähän eri juttu kuin aikuisen nälkään ahmaisema suklaapatukka, jota ei edes maista.

– Kun lapsi peseytyy, vedellä ehtii vähän lotrata ja sitä läiskytellä. Ruoalla pitää pikkuisen leikkiä. Erikoisia asioita on aikaa jäädä ihmettelemään, ja niitä tavallisiakin, kuten vaikka vastaantulevaa koiraa.

– Kun lapselle tulee harmi, itketään ja ehkä vähän raivotaankin, ja se oli sitten siinä, päivää jatketaan hyvillä mielin. Eikä jäädä koko päiväksi vatvomaan, että mitä sekin tarkoitti kun se sanoi mulle niin…

Että ehkäpä ei tekisi yhtään pahaa ottaa pikkuisen mallia pikkuisilta siihen, miten asioihin suhtautuu! Kenties ankeastakin aamusta tulee vähän mukavampi!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia