”Lapseni kertoi, että hänen luokkatoverinsa meikkaavat kouluun joka aamu. Kuulemma he heräävät 20 minuuttia aikaisemmin aamuisin, jotta ehtivät tehdä meikin. Lapset ovat kuudennella luokalla.

En vastusta meikkaamista sinänsä. Minusta siinä ei ole mitään moraalitonta enkä ahdistu lapsuuden loppumisesta tai muusta siksi, että 12-vuotiaalla on ripsiväriä. Tosin 20 minuutin meikkaaminen taitaa tarkoittaa aika paljon enempää kuin pelkkää ripsaria… En koe olevani mikään kukkahattutäti, mutta minusta tämä menee yli.

Eihän tuon ikäinen tarvitse meikkiä. Mielestäni minkään ikäinen ei tarvitse, mutta harvalla 12-vuotiaalla on juuri mitään peitettävää kasvoissaan. Meillä aikuisilla on sitten silmäpussia ja muuta, väsymyksestä valjua naamaa ym. Mutta 12-vuotias näyttää freesiltä ihan sellaisenaan. Tietysti jos lapsella on paljon finnejä, niin voi olla mukavampi olo jos ne peittää. Mutta ei siihenkään 20 minuuttia mene.

Ymmärrän toki sen, että meikkejä on mukava kokeilla, ja toisia meitä kaikenlainen laittautuminen kiinnostaa enemmän. Osallehan se meikkaaminen on työ. Tai harrastus, tai muuten vaan taiteellista itsensä toteuttamista ja iloinen asia. Siinä ei ole mitään väärää.


Ylin kuva Sharon McCutcheon.

Kuitenkin minua aika paljon ihmetyttää, että minkälainen malli naisena elämisestä on tuon ikäisellä lapsella, jos hän kokee että hänen täytyy meikata joka päivä kouluun ala-asteella? On paljon naisia, jotka eivät kehtaa mennä edes kauppaan ilman meikkiä. Toivoisin, että lapsille ei siirry tällaista ajatusmallia. Jotenkin minusta kuulostaa siltä, että joka päivä kouluun meikkaaminen noin nuoressa iässä ei ole iloista itsensä toteuttamista vaan sopeutumista kuviteltuun pakkoon siitä, miten naisen pitää olla ja miltä näyttää.

Myös turhien kemikaalien kertyminen elimistöön mietityttää. Jos meikkituotteita alkaa käyttää jo 12-vuotiaana, kuinka paljon niille ehtii elämänsä aikana altistua? Taitaa tulla aika hurjat lukemat…

Olen kuullut, että joissain kouluissa on ala-asteella meikkauskielto. Lapseni koulussa ei ole, mutta ehkäpä se olisi hyvä. Säästyisivät lapset paineilta laittautua, turhalta kemikaalialtistukselta ja saisivat nukkuakin pidempään.”

Nimim. Luomuäiti

Toisten mielestä se, että lapsella on meikkiä, on moraalitonta ja kauhistuttavaa. Toisia se ei hetkauta. Tästä mielipide-erosta riippumatta jokainen on varmaan yhtä mieltä siitä, että ala-asteikäinen ei tarvitse meikkiä. Joissain tapauksissa, kuten vaikka lapsen kärsiessä aknesta, voi jonkinlainen meikkaaminen olla perusteltua.

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö ala-asteilla olla meikkauskielto? Uskotko, että se olisi hyvä keino suojella lapsuutta ja vähentää lasten paineita ulkonäkökeskeisessä maailmassa? Vai uskotko, että meikkaamisella ei ole mitään väliä, vaan iästä riippumatta jokainen voi meikata jos siltä tuntuu? Huolettaako lasten altistuminen kosmetiikan kemikaaleille? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Jo ala-asteikäiset lapset heräävät aikaisemmin ehtiäkseen meikata kouluun…”

  • Iloa elämään sanoo:

    Itse aloitin meikkaamisen juuri kuudennella luokalla ja se oli ihan huvin vuoksi, eikä mistään ulkopuolisista paineista johtuvaa. Jatkoin n 20 v asti ja nyt en enää meikkaa, kun ei huvita. Ei siinä mitään pahaa ole, kunhan opastetaan puhdistus ja ihonhoito sekä mikä on arkimeikki ja mikä ehkä paremmin sopii juhlaan, vaikka yläasteella se nyt kyllä saattaa olla mitä vain 😁

  • kyläpolliisi? sanoo:

    Kyllä nuori voi tarvita meikkiä! Se ei ole sinun arvioitavissa. Sinunko pitää saada päättää myös muiden asioista? Aina valitetaan, ettei nuoria saa sängystä ylös ja sitten kun joku nousee aiemmin meikatakseen, siitäkin syntyy haloo.
    Itse en nykyään meikkaa vaikka hyvää tekisi. Tyttäreni annoin alkaa meikata, kun itse halusi. Hän on aina osannut tehdä siistin meikin, johon ei tarvitse puuttua. Liikkuu myös meikittä.

    Koulussa työskentelevänä voin sanoa, että nuorilla on paljon suurempia murheita kuin meikkaaminen.

  • Murukakku sanoo:

    En näe, että tämä olisi mikään hirveä ongelma. Lapsi on lapsi ja teini on teini, nainen on nainen, oli hänellä meikkiä tai ei.

    Itsekin aloin meikkaamaan kuudennella luokalla. Lainasin äidiltä puuteria ja ripsiväriä. Mielestäni näytin vain paljon paremmalta niin, ja tunsin itseni myös paljon itsevarmemmaksi. Malli meikkaamiseen tuli muistaakseni ihailemiltani poptähdiltä, joihin halusin samaistua.

    Yläasteella aloinkin sitten jo käyttämään aivan hirveän paljon meikkiä, oikea sotamaalaus. Äitini ei koskaan puuttunut meikkaamiseeni, mutta opasti siinä, että jos käyttää meikkiä, niin kasvot pitää aina pestä aamuin illoin ja laittaa meikin alle kosteusvoidetta.

    Itse tekisin samoin, jos huomaisin että lapseni on kiinnostunut meikaamisesta: opastaisin miten se kannattaa tehdä ja neuvoisin puhdistamaan kasvoja. Ja myös tekisin sen, mitä oma äitini ei osannut tai tajunnut: opastaisin millainen meikki on kaunis ja mikä on ihan liikaa, veisin lapsen vaikka johonkin ammattilaisen meikkiopastukseen. Opastaisin myös hyvään hygieniaan meikkien ja välineiden kanssa, jotta lapsi ei saa mitään silmätulehduksia tai allergioita.

    Toki muoti ja lapsen näkemät mallit vaikuttavat siihen, millainen meikki hänestä näyttää hyvältä. Todennäköisesti myöhemmin elämässä tulee vaihe, kun meikki vähän vähenee ja vanhat valokuvat saattaa nolottaa aika paljon. Näin itselleni ainakin kävi, mutta näen sen yhtenä vaiheena elämässä, joka piti käydä läpi.

  • Ananas sanoo:

    Itse aloin käyttää 6lk lopulla ripsiväriä (vaaleat ja näkymättömät ripset) sekä nudea metallinhohtoista luomiväriä. En kyllä nää siinä mitään väärää. Oma äitini ei meikannut arkisin eikä silloin ollut somea joten mitään paineita ei tullut mistään.
    Toki 20min saa jo koko naaman meikin tehtyä, itsellä kun meni minuutti. Kuulostaa jo aika surulliselta.

  • Kaupan täti sanoo:

    Ei, ei ja ei! Mutta eiväthän tuon ikäiset vielä omaa rahaa tienaa joten näinollen eikös me vanhemmat osteta ne ja sitten ollaan ihmeissään ! Sama napa- ja vesirajavaatteiden kanssa, ei ne lapset niitä itse osta ! Terveisin kaupan täti

  • Ninutshka sanoo:

    Minä meikkasin myös 12-13-vuotiaasta joka aamu. En nyt pidä sitä mitenkään maailmaa mullistavana asiana, joskin jälkikäteen ajatellen aivan turhana. Jotenkin tuolloin huonon itsetunnon omaavalle tytölle meikki oli kuin naamio joka antoi hieman lisää itsevarmuutta. Nykynuorille se on osin hauskaa itsensäilmaisua, he seuraavat meikkiblogeja ja instaa, jäljittelevät seurattuja tyyppejä. Omista teini-ikäisistä tyttäristä toinen ei meikkaa koskaan ja toinen meikkaa vain hyvin satunnaisesti. Olen siitä iloinen, sillä heidän itsetuntonsa ei ole sidoksissa ulkonäköön vaan he ovat paljon enemmän sinut itsensä kanssa kuin heidän äitinsä aikoinaan. Jos meikki olisi heille jokin itseilmaisun väline hyväksyisin sen toki, mutta heidän mielenkiinnon kohteensa ovat muunlaisia.

    • Muori sanoo:

      Meillä on kolme tytärtä enkä puuttunut heidän meikkauksiinsa (tse en ole oppinut siihen koskaan).Joskus oli rajutkin sotamaalaukset kasvoissa,silloin kävin esittelemässä itseni ja kysyin heiltä että ketä ovat ja millä asialla.No aikaa kului vuosi pari ja meikkaukset alkoi vähentyä,vai olisiko taidot kehittyneet mutta nykyään kukaan heistä ei meikkaa muutakuin juhliin mennessään.