Erosimme kun exäni ja minun ainoa yhteinen lapsi oli ekalla luokalla, koska lapsen isä vaihtoi klassisesti nuorempaan sen suurempia siirtymävaiheita viettämättä. Kukaan ei juonut liikaa viinaa eikä ottanut liikaa mitään, kukaan ei myöskään lyönyt eikä ollut sairas eikä pelissä ollut mielenterveysongelmia.

Nyt lapseni isällä on kaksi uutta lasta uuden nuorikkonsa kanssa. Isän yhteys lapseemme alkoi takkuilla ja tapaamiset harventua siinä kohtaa, kun uusi nainen tuli raskaaksi. Kun pieniä lapsia oli jo kaksi, tapaamiset isän vanhimman lapsen eli yhteisen lapsemme kanssa harvenivat entisestään. 

Kun joku kuitenkin nostaa tämän esiin, niin en ole ainakaan tietoisesti estänyt tapaamisia omalta puoleltani vaan olisivathan ne henkireikä myös myös minulle. Eli ei mennä sille puolelle. 

Nyt kun koronasta saatiin hyvä syy, isä ei ole tavannut lastaan kertaakaan eristyksen aikaan. Syynä on se, ettei ”pieniä voi tulla tartuttamaan.”

Minulla on vahva epäilys, että syyn takana on uusi rouva, jolle sopii vallan mainiosti ettei pesään kuulumaton poikanen näytä naamaansa heillä. 

Haluankin kysyä nimettömänä teiltä muilta:

Voiko aikuinen mies oikeasti olla niin saamaton, ettei pysty ajattelemaan omilla aivoillaan, että omaa lasta pitää tavata?

Miksi aikuinen nainen haluaa estää miehen lasta eli omien lastensa sisarusta tapaamasta isäänsä ja samalla koko perhettä?

Onko kenelläkään yhtä paskaa kohtaloa? En pysty sokerikuorruttamaan oman lapsen suuntaan sitä, että hänen isänsä ei tee mitään yrityksiä tavatakseen omaa lastaan.

Olen todella häpeissäni siitä, että lapsellani on noin piittamaton isä enkä voi kertoa tästä kenellekään.

Nimim. Nimetön

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 40 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

40 vastausta artikkeliin “Eristys – ihana tekosyy olla tapaamatta lastaan”

  • Sooosaaad sanoo:

    Et ole todellakaan ainut.
    Ex otti lapsettoman, niin vanhan naisen, ettei lapsia ole tulossa siihen suhteeseen.
    Omat lapsensa meidän liitosta unohti.
    Välillä tapaamiset toimii joka toinen viikonloppu periaatteella, mutta välillä menee kuukausia, että ei näe lapsiaan ollenkaan.
    Mikä tahansa tekosyy on tervetullut tekosyy.
    Ex miehen uusi naisystävä on vaativa ja vaatii kaiken exäni vapaa ajan itselleen. Hän haluaa viettää kaiken ajan kahdestaan. Lapset ovat rasite suhteelle. Nyt tämä korona antaa täyden vapautuksen vastuusta isälle ja isää ei ole näkynyt yli kahteen kuukauteen.
    Hän ei ole eristänyt itseään mistään muusta, kuin omista lapsistaan. Muuten elämä hänellä jatkunut normaalisti.
    Itse olen surullinen siitä, että lapset ymmärtävät, että isää ei kiinnosta. He ovat oppineet isästään sen, että mitä vähemmän lasten kanssa, sitä onnellisempi isä on. Ainakin instan ja facen perusteella.
    Olen väsynyt, mutta kiitollinen, että jaksan toimia vielä. Apua ei voi oikein mistään pyytää, koska korona.

  • Yksinhuoltaja sanoo:

    Kyllä aikuinen mies voi olla juuri noin paska. Ex ei ole tavannut teini-ikäistä tytärtään tänä vuonna kuin kerra ja nyt on toukokuu. Nipinnapin aikuisen poikansa hän on tavannut ehkä viisi kerta tänä vuonna. Mielestäni vanhemman kuuluu pitää huolta että välit säilyvät. Se ei ole nuoren tehtävä. Ja olen yrittänyt puhua nuorille etteivät hylkäisi isäänsä, joka ei ole ihan paska. Paska joka tapauksessa ja se on surullista.

  • Huh sanoo:

    Baby mama DRAMA. Tämän takia ollaan päädytty mieheni kanssa elämään rauhallisempaa elämää vähäisillä tapaamisilla. Ennen kun kukaan vetää hernettä nenään. Niin olisikos aika kaikkien katsoa peiliin. Itse olin uudelle lapselle aikuinen joka katsoi perään ja jonka kanssa elettiin arkea. Tätä vesitettiin tällä babymamadramalla aika huolella. Milloin vittuiltiin ja milloin kiristettiin. Mulla meni parissa vuodessa maku koko hommaan. Isä jaksoi hitusen pidemmälle mut lopulta oltiin molemmat poikki kaikesta vääntämisestä ja tappelemisesta. Minä en vienyt kenenkään miestä, en tunkenut mihinkään vaan minut kutsuttiin uutena kumppanina. Sellaisen vinkin annan, että jos haluatte että lapsenne on tervetullut isän uuteen perheeseen, niin kannattaa ottaa uusi kumppani huomioon. Lapsi vierailee myös hänen omistamassa talossa ja hän ”palvelee” lastanne siellä. Jos olette sitä mieltä että hän ei saa osallistua lapsen elämään, kieltää mitään tai olla läsnä, niin silloin te olette äiteinä tehnyt karhunpalveluksen lapselle. Ei se uusi emäntä sieltä mihinkään mene. Jokaisella ihmisellä on oikeus oman kotinsa sääntöihin. Yrittäkää äidit ymmärtää että siinä missä lapsi saa uuden aikuisen elämäänsä, niin siinä saatte myös tekin sen ihmisen elämäänne. Jos ette sulata nykyistä vaimoa ja kohtele häntä ihmisenä, niin kuka sinä olet saarnaamaan, että uuden naisen tulisi kohdella lasta yhtään sen paremmin? Tämä on sitä lapsen verottamista myös… Ei yhtä aikuista voi sivuuttaa jos lapsi käy myös hänen kodissaan. En sano että parhaat ystävät tulee olla, mutta edes sen verran että pystyy puhumaan kaikille. Babydramamama on haitallista sinulle äitinä, lapselle sijaiskärsijänä ja exäsi uudelle perheelle. Lopettakaa.

  • väsynyt sanoo:

    Ei liity nyt korona-aikaan, mutta paska tilanne muutoin.
    Meillä ei olla enää vuosiin nähty miehen lasta. Systemaattisen vietoituksen ja kiusanteon seurauksena ei enää kyetty edes lähtemään hakemaan tapaamiseen. Niin monet kerrat satoja kilometrejä ajettuamme jouduttiin kääntymään ”tyhjin käsin” kohti kotia (joka kerta tarkistimme ennen kotoa lähtöä toteutuuko tapaaminen, mutta sekään ei vielä ollut varmaa vaikka vastaus olisi ollut myöntävä). Pääsääntöisesti aina oli tullut jotain muuta menoa juuri sille viikonlopulle. Tai jos lapsi pääsi mukaamme, niin äidin kanssa oli pakko puhua iltapuhelu, jossa äiti kertoi mitä kaikkea kivaa ja hienoa ovat tehneet sisarpuolten kanssa. Kyllä oli lapsella TODELLA paha mieli aina puhelun jälkeen. Eihän kukaan järkevä äiti kiusaa lastaan tuolla tavalla. Yli vuosikymmenen kestänyt väsytystaktiikka valitettavasti toimi ja nyt odotamme vain lapsen 18v päivää. Ei enää montaa vuotta tarvitse odottaa, jos silloin olisi jo äidin estot historiaa ja saisi itse päättää kulkemisistaan.
    Minä pahana äitipuolena taisin olla lapselle liian mieleinen – olen aina tullut toimeen lasten kanssa niin tulin myös miehen lapsen. Olisiko kiusanteko ollut lievempää ilman minua – ei voi tietää. Yhteiset lapsemme kovasta sisarpuoltaan kaipaavat yhä – ei ole viikkoakaan etteikö sisarus olisi puheissa mukana jollain tavalla.

  • Eiisääköenääikinä sanoo:

    Meillä on lapset aina tavanneet isäänsä, kunnes tämä viimeisin nainen tuli kuvioihin. Nyt lapsia ei tavata, tehdään kiusaa, ei viestitellä tms. Minua syytetään siitä etten anna lapsia vaikka olen tuhannesti sanonut että lapset voivat tulla koska vain noutamaan tai voin tuoda lapset jonnekkin. Isän luona olo on vaikeaa ja lapset toivovat että saisivat joskus käydä vain isänsä kanssa vaikka kalassa, tämäkin on nyt yhtäkkiä minun syyni, myös se on että isä ei pidä yhteyttä , minä en saa pitää yhteyttä ja kun lapset yrittävät pitää yhteyttä vastaus on lyhyt ja keskustelu yksipuolista. Silti minä olen kuulemma vienyt lapset häneltä ja syyllinen kaikkeen. Huokaus, lapsia kun puolestani saisi tavata vaikka joka päivä ja sen ilmaisin viimeksi kun sain isän perheneuvolaan, lupasi että alkaa pitää yhteyttä jne mutta sanahelinäksi jäi…

  • Näin sanoo:

    Vähän kepillä koitan jäätä. Mitäs jos lapset olisikin olleet yhteishuollossa, mutta lähivanhempi olisikin ollut isä. Eikös tämä kannattaisi sopia näin päin jos jännittää että näkeekö isä lapsiaan. Jos haluatte nähdä lastanne ja haluatte, että mieskin osallistuu enemmän, niin näinpäin se kuuluisi olla. Katsotaan sitten muutaman vuoden kuluttua, että minkälaiset välit kaikilla lapseen on. Ja jättäkää noi exien uusien vaimokkeiden kiusaaminen pois. Kuulostaa nololta. Jokaisella ”ydin” perheellä on omat säännöt jotka suojelee ydinperheen jäseniä. Siihen ei paljoa exät vaikuta. Jos uusi vaimoke tai hänen lapsensa ovat korona-ajan olleet kotona täysin ja varjelleet terveyttään, niin ei heitä siitä asiasta tule moittia jos eivät sitä riskeeraa. Ei se ole palkinto olla Karanteenissa vaan toisille pakollista. Kasvakaa aikuiseksi.

  • Hiphei-ollaanko hetki ja mietitään. sanoo:

    Moikka. Ihan sellaisella asialla täällä, että minä lähivanhempana myönnän, että ensimmäisen eron kohdalla torpedoin kaiken mahdollisen yhteishuoltoon kuuluvan. Vittuilin pahaa oloani exään. Kiristin lapsella ja elatus maksuilla. Koin ja näin, että me lapsen kanssa ollaan ykkösiä miehen elämässä vaikka yhdessä ei ollakaan. Vitutuskäyrä, pahaolo, ilkeät sanat, eristäminen kaikki paheni kun jouduin hitaasti erkaantuun miehestä ensin osituksen ja yhteisen talon myötä ja myöhemmin uusien puolisoiden myötä. Tunsin vihaa ja pahaa oloa noin 4 vuotta. Niin monta vuotta meni elämästä hukkaan enkä voinut nauttia kunnolla mistään. Ymmärrän sen että kun poltin sillat exääni ja heidän sukuunsa, pilasin myös lapseni ja hänen isänsä suhdetta. Nyt he näkevät noin 5 kertaa vuodessa ja he joutuvat joka kerta tekemään töitä suhteensa eteen. Olen pahoillani ja myönnä olleeni katkera ja tehneeni ite tapaamisista isoja mörköjä. Varmasti menee vielä monta vuotta ennen kun aletaan luottamaan toisiimme ja toimiimme. Pyytäisinkin kaikkia teitä exän vihaajia hieman pysähtymään ja katsomaan taaksepäin. Olisiko ollut jotain mitä olisitte tehneet toisin. Koittaisitte kävellä toisen kengissä. Voin kertoa että toisen eron jälkeen ymmärsin mitä olin sotkenu ensimmäisen eron kohdalla. Exä numero 1 kanssa ei olla tekemisissä, kuin sähköpostitse, mutta nykyään asiallisesti. Ja Exä nro 2 kanssa ollaan lapselle vanhemmat ja toisillemme ystävät. Älkää enään jaksako tätä Exä on perseesti virttä. Minä jaksoin tehdä töitä ja huomasin olleeni ihan yhtä perseestä, tein töitä ja muutin maailmaani paremmaksi.

  • Lapseton sanoo:

    Ei ne ole aina isiä jotka ei halua tavata. Meillä lasten äiti sai koronasta tekosyyn olla tapaamatta teini-ikäisiä tyttäriään, etteivät tartuta. Itse en voi ymmärtää miten joku äiti voi tehdä noin. Terveisin lapseton äitipuoli.

  • Kaisa sanoo:

    Hei!

    Näin meilläkin. Kohta aikuisiän kynnyksellä oleva poikani ei ole tavannut koko korona aikana isäänsä ja tämän uutta perhettä jossa myös kaksi pientä lasta. ”ettei tartu”. Kuitenkin isä mennä hengailee erilaisissa paikoissa, joista voi tartunnan saada. Mielenkiintoista. Itse olen vain todennut: Ok. En puutu. Kotona lapsella hyvä olla, en voi pakottaa. Toki näitä peruuntumisia on ollut silloin tällöin muutenkin heidän puolelta, eli hieman odotettavissa olikin ;D

  • Kyllästynyt sanoo:

    Voi olla. Erottiin reilu vuos sitten ja sovittiin et lapsi itse määrittää milloin käy isällään kun on teini-ikäinen. Isälle ja lastenvalvojalle sopi tämä hyvin. Nyt kuitenkin isältä tullut kielto, ei voi tulla koska korona…. isä tapaa lastaan meidän pihalla ehkä 5min kerran viikossa, sehän riittää…. ainakin isän mielestä. Ja kummatkin ollaan uudessa suhteessa, et ei pitäs olla mitään ongelmia sen suhteen.

  • Surusilmä sanoo:

    Olen 38v nainen. Vanhempani erosivat kun olin 7v. Isällä toinen nainen. Ensin äitipuoleni kohteli minua hyvin, mutta kun parin vuoden päästä saivat ensimmäisen yhteisen lapsen, muuttui ääni kellossa. Pikkuhiljaa tämä akka onnistui aivopesemään isäni (sekä uudet lapset) minua ja veljeäni vastaan, emmekä enää olleet tervetulleita heidän elämäänsä. Kyllä täytyy olla ihmisellä jotain vikaa päässä jos hylkää omat lapsensa tällä tavalla. 15 vuoteen emme ole olleet missään tekemisissä. Että näin.

  • Marmaduke sanoo:

    Voi todella. Meillä ei kyse nyt korona-ajasta, vaan 2 lapseni isä pessyt kätensä ensin nuoremmasta lapsesta kokonaan, koska hän vammainen. Isä ei kestä puhetaidottoman lapsen ääntelyä ja kiljahduksia joilla lapsi kommunikoi. Vetosi aikanaan myös siihen ettei ole saanut koulutusta vammaisen lapsen hoitamiseen. Vanhempaa lastaankin tapaa vain muutaman kerran vuodessa, silloin jos se hänen aikatauluihinsa sattuu sopimaan. Itse luovutin jo vuosia sitten. Vaikea ketään pakottaa olemaan isä lapsilleen, jos omaa halua ei ole.

  • Kidde sanoo:

    Tätä on näköjään liikkeellä. Äiti ei päästä tyttöä isän luokse käymään ja näin ollen, olemme nähneet viimeksi jouluna. Tyttö kertoo olevansa yksinäinen, koska ei saa poistua kotoa. Soittelee/viestittelee sisarukselleen päivittäin. Eli ei ole vain isien ”ongelma”.

  • Äitipuoli sanoo:

    Meillä on sellainen tilanne että lasten äiti ei suostunut ottamaan lapsiaan karanteenin aikana kaiken maailman tekosyiden takia. Ei kuulu itse riskiryhmään mutta Korona riski oli niin hyvä syy olla ottamatta.
    Soitteli pari kertaa lapsille mutta ei lapsia niin kiinnosta puhua, ymmärrän heitä kyllä.
    Ei mustamaalata, lasten isä sanoo lapsille että äiti ei ota Koronan takia.
    Näin päin voi myös olla.
    -äitipuoli

  • Henrietta sanoo:

    Näin etä-äitinä kommentoin: lapset eivät ole olleet mulla nyt koronan aikana lainkaan, mutta näen heitä isänsä luona viikottain ja puhelimella ollaan yhteydessä useamman kerran viikossa. Tämä oli meidän yhteinen päätöksemme, koska asun pienehkössä asunnossa, joka on osittain remontin alla (jonka korona keskeytti). 1+3 ihmistä yhdessä huoneessa ilman kunnon mahdollisuutta päästä pihalle = ei kivaa kellään…
    Omakotitalo isoine pihoineen on parempi vaihtoehto kaikkien mielenterveydelle 🙂

  • Yksi huoltanut sanoo:

    Voi aikuinen mies olla juuri saamaton ja ajattelematon, että laittaa uuden perheen entisen edelle. Lasteni isäni ei viettänyt yhtään lomaa tai kokonaista viikonloppua, kun erosimme poikien ollessa 3, 6 ja 10 vuotiaat. Selitys : mulla on nyt uusi elämä, etkö sinä jumalauta tyhmä ämmä sitä tajua. Uusi vaimo soitti kerran katkera tilityksen siitä miten hänen miehensä täytyy antaa minun tilille joka kuukausi (=elatusmaksut, jotka tulivat ulosoton kautta) rahaa rouvan (siis minun) kampaaja käynteihin. Ei auttanut, vaikka yritin selittää, että rahat ovat kolmen pojan elatukseen. Nyt pojat ovat aikuisia, mutta heidän isäänsä en ajattele lämmöllä vieläkään. Yhteishuoltajuus oli kohdallamme iso vitsi.

  • Kukkuu sanoo:

    Voi kyllä. Tavallaan ymmärrettävää, koska isä itse on riskiryhmää ja etenkin vanhimmalla lapsella on hirveä huoli isänsä terveydestä. Mutta estääkö se yhteydenpidon? Miksi isä, jota on pyydetty soittamaan joka päivä, että lapsen ei tarvitsisi olla huolissaan ei soita edes joka viikko? Miksi lapselle soittamiseen yleensä pitää olla joku syy. Etäopetukseen osallistumistakin yritin ehdotella, mutta se on täysin ennenkuulumaton ajatus.

    Tiedän hänen tulevaisuudessa syyttävän minua vieraannuttamisesta, koska lapset eivät enää halua mennä. Nuorimmalle on jo nyt toisinaan vaikeaa mennä, koska äitiä ei saa mukaan. Isällä on nykyisinkin tapana vinkua satunnaisille kävijöille, kuinka harvoin näkee lapsiaan. Jostain syystä unohtaa mainita, että itse ei suostu heitä tapaamaan.

  • 👩‍👧‍👦 sanoo:

    Voi, kyllä on samassa jamassa olevia ja pahemmassakin. Minä anelen jo ”isää” tapaamaan lapsiaan edes halauksen verran lastenvalvojan avulla, mutta ei oo vielä onnistunut. Mutta ei auta itku markkinoilla, tästäkin pitää vain selviytyä. Tsemppiä sinne!