”Kesä ja kärpäset…ei kun siis kesä ja lapsiperheet!

Nyt kun koululaisten kesälomat ovat alkaneet ja monilla vanhemmillakin on jo lomaa, lapsiperheet valtaavat sekä kaikki heille suunnatut kohteet että myös muut julkiset paikat.

Lapsia on rannoilla, huvipuistoissa, puistoissa, eläintarhoissa, ostoskeskuksissa, julkisissa kulkuvälineissä, ravintoloissa ja kaduilla enemmän kuin mitä talvisin näkee. Niin kuin tietysti aikuisiakin. Ja pääasiassa se on mukava juttu, että kaduilla ja puistoissa on elämää. Me kun ollaan niin jäyhiä ja kotiinlukittautuvia ihmisiä kylmillä ilmoilla, joten tällainen elämäniloinen ulkoilmameininki on oikein mukavaa vaihtelua.

Se vaan vaatii sen, että käyttäydytään niin, että muut otetaan huomioon.

Suomea pidetään kovin lapsikielteisenä maana. Se saattaa olla totta. Mutta valitettavasti kielteisyyden syyn huomaa aika nopeasti näin kesäisin, kun lapsiperheisiin törmää kaikkialla.

Vaikka ihme mököttäjiä ja kaikesta kitisijöitä on tämä maa täynnä, vikaa löytyy paljon myös sieltä lapsiperheiden puolelta.

Tuntuu nimittäin, että monilla vanhemmilla menee sekaisin se, että mikä on lasten luontaista liikkeen kaipuuta ja iloa, ja mikä on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. ”Lasten pitää saada olla lapsia” -ideologian varjolla jätetään hyvän käytöksen vaatiminen kokonaan sikseen.

Itsekin vanhempana ymmärrän, että aina ei vaan jaksa pitää kuria. Ymmärrän senkin, että itse ei ehkä tajua, että lapsen käytös saattaa olla muista ihmisistä epäkohteliasta ja rasittavaa. Tiedäthän, siihen oman lapsen pälpätykseen tottuu, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan hyvin voi käydä niin, että ei ollenkaan huomaa koko meteliä joka raastaa muiden läsnäolevien hermoja.

Siitä huolimatta, että aina ei jaksa ja aina ei huomaa, pääasiassa ne lapset pitää kasvattaa käyttäytymään julkisilla paikoilla niin, että muut otetaan huomioon. Se ei ole vapaaehtoista, vaan välttämätöntä.


Ylin kuva Sarah Louise Kinsella (kuvituskuva).

Esimerkki eiliseltä: Bussissa ei ollut montaa matkustajaa. Vähäisen joukon osana oli vanhempi ehkä nelivuotiaan lapsen kanssa. Lapsi lauloi joululauluja niin, että bussi raikui. Vanhemman mielestä se saattoi olla söpöä ja hauskaa. Se olisi voinut olla söpöä ja hauskaa myös jonkun muun matkustajan mielestä. Siitä huolimatta julkisessa liikennevälineessä ei voi laulaa kovaa, oli minkä ikäinen tahansa.

Pian joululaulut vaihtuivat kiljuen kerroittuihin kakkavitseihin. Sekä hysteerisiin naurukohtauksiin jokaisen vitsin keskellä ja jälkeen.

Volyymitaso alkoi olla jo korviaraastava. Kiljahtelu, KAKKA KAKKA KAKKA -huudot ja kovaääninen nauru jatkuivat koko matkan. Vanhempi hyssytteli lastaan yhden ainoan kerran. Lapsilla saa toki olla hauskaa, ja on hyvä että vanhempi ja lapsi nauravat yhdessä. Mutta paikan ja äänenvoimakkuuden suhteen on hyvä käyttää harkintaa.

Tämä esimerkki ei ollut vaarallinen, mutta rasittava. Vaarallisia esimerkkejä näkee niitäkin päivittäin, kun lasten annetaan juosta ja pyöräillä miten sattuu, täysin eteensä katsomatta. Käytöstapojen päälle jo ymmärtävän ikäisen lapsen taas annetaan paikasta huolimatta kiljua, huutaa ja puhua sellaisia juttuja, jotka on kaikille mukavampi hoitaa vessassa tai sitten vain oman perheen kesken hassutellen.

Sellaisissa paikoissa, joissa elää tai vierailee paljon ihmisiä, on pakko ottaa myös muut ihmiset huomioon. Kesäloma on hyvä aika opettaa lapsia käyttäytymään oikein myös ihmisten ilmoilla. Silloin kaikilla on mukavampaa, ja ehkä se nyrpeänaamainen lastenvihaamiskulttuuri vähenee Suomestakin, kun lapset käyttäytyvät hiukan paremmin.”

Nimim. Äiti itsekin

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

22 vastausta artikkeliin “Ai Suomi on lapsivihamielinen maa? Olisiko tässä syy siihen?!”

  • Karhunpalvelus sanoo:

    Nämä vanhemmat, joiden mielestä lasten pitää saada olla lapsia ja aina iloisia kaikkialla, eivät ymmärrä ettei käytöstavat vie iloisuutta. Kun oppii ottamaan muut huomioon, ihmissuhteet voivat paremmin jatkossakin. Eivät muut lapset tahdo itsekkäitä lapsia kaveriksi. Teineillä tämä korostuu vielä voimakkaammin.
    Eivätkö nämä vanhemmat tajua, että lapsi huomaa, kun siihen hermostutaan? Lapsi ajattelee, että hänessä on jotain vikaa ja epämiellyttävää, vaikka tilanne vaan on ollut väärä. Vanhemmat suojelevat paremmin lapsen iloisuutta ja itsetuntoa opettamalla tilanteeseen sopivan käytöksen.

  • Minävaan sanoo:

    Miettikääpä koiria.. Jos alat opettaa käytöstapoja vasta parivuotiaalle koiralle, on se melko työlästä. Jos pennulle opettaa tapoja jo heti sen kotiuduttua kasvattajalta, koira oppii ne helposti ja mukautuu sääntöihin. Kenestäkään tuskin on hauskaa se, että pitkäkyntinen koira (joka ei ole tottunut kynsien leikkuuseen) hyppii vierasta vasten (koska ei ole opetettu, ettei saa hyppiä) ja räkyttää taukoamatta (koska ei ole ohjattu toimimaan toisin.)

    Ja sitten mietitte lapsia. Eikö muka 4-vuotiaalle voi sanoa kauniisti, että ”laulapas hieman hiljempaa täällä bussissa/kaupassa/kirjastossa..”?
    Ainakin meidän 4-vuotias on hyvin tietoinen säännöistä, mitä saa tehdä ja mitä ei ja huomauttelee siitä kyllä muitakin. Tai ihmettelee minulle, että ”tuo lapsi ei oikeasti saisi toimia noin.” Kyllä lastakin aletaan kasvattaa lempeästi jo ihan pienestä pitäen.

  • Voi elämä sanoo:

    Näitä kommentteja kun lukee, ymmärtää hyvin, miksi lapset oireilevat. Toistuvasti neuvotaan ottamaan lääkket, vaikka mielipiteet ovat ihan fiksuja.
    No, edestään löytävät. Sitten on turha parkua.
    On täällä muutama fiksukin äiti liikkeellä. Onneksi!

  • Miee sanoo:

    Neljän lapsen äitinä allekirjoitan tämän artikkelin tekstin. Vaikka se onkin hienoa, että lapsi on sosiaalinen, niin kyllä aikuisen tehtävä on opettaa lapselle, miten missäkin paikassa ja tilanteessa käyttäydytään. Ja lapsi ei opi sitä, ellei aikuinen opeta.

    Kävimme juuri museossa lastemme kanssa (4-9v) ja totesin, että lapsemme osaavat käyttäytyä erinomaisesti vanhojen, arvokkaiden esineiden keskellä. Ja vaikka käymme paljon museoissa ja eri paikoissa, lapsemme eivät ole oppineet käytöstapoja vain sillä, että olemme heitä eri paikkoihin vieneet. Vaan heille on opetettu, ettei julkisissa paikoissa huudeta, juosta eikä kosketa mihinkään ilman lupaa. Museon omistaja antoi poikkeuksellisesti lastemme mennä ja koskea sellaisiin paikkoihin, joihin hän ei yleensä anna kenenkään mennä eikä koskea. Hänkin huomasi, että nämä lapset eivät vahingoita mitään ja käyttäytyvät niin hyvin, ettei tarvitse pelätä rikkoutumisia tai muutakaan.

    Osalla lapsistamme on ongelmia, mutta oikeanlaisella ohjaamisella ja vanhempina eri asioiden huomioon ottamisella (mm. väsymys-, ruokatilanne jne) vierailut ja julkisella paikalla toimimiset onnistuvat.

    Vaikka itsellänikin on lapsia, en ymmärrä liian vapaata kasvatusta, jossa kuvitellaan lasten oppivan asioita opettamatta tai ohjaamatta heitä. En ymmärrä kiljuvia ja huutavia lapsia, jollei vanhempi millään tavalla ohjaile lasta tai puutu edes jollain tavalla tilanteeseen. Ja kirjoitan tässä ’normaaleista’ lapsista, en autisteista tai muista, jotka eivät ääntelylleen mitään voi.

  • M sanoo:

    Me lähdetään loman ajaksi ulkomaille kartuttamaan toisen maan kassaa. Sinne koemme olevamme tervetulleita!

  • Äiti myös sanoo:

    Olet oikeassa, että lapselta tulee vaatia ottamaan muut huomioon. Silti esim. äänekkyys on kulttuurisidonnaista ja erilaisia tapakulttuureita on myös omassa maassamme. Jos joku pieni tyttö laulaa Britanniassa tai Espanjassa bussissa, niin kaikkien mielestä se on söpöä. Jos siihen alkaa liittyä nuo kakka-puheet, katseet vaihtuu paheksuviksi. Tässä ehkä se, mitä moni suomalainen ei hoksaa. Äänekkyys itsessään ei ole pahasta, mutta se, mitä ja millaista ääntä (sisältöä) tulee, onkin se olennainen juttu. Toki, sama koskee aikuisia – suomalaiset kiroavat ja puhuvat rumasti paljon enemmän kuin muut eurooppalaiset :/

  • Hömpössöö sanoo:

    No huh huh. Että lapset hiljaa että aikuiset ei ois niin tyhmiä.. ja kyseessä vasta yksi lapsi.. todellakin nautin omien lasten sosiaalisuudesta ja laulamisesta olinpa missä vaan. En todellakaan ala tukahduttaa niin kielihäiriöisiä isompia lapsia kuin siis todellakaan mitään nelivuotiasta. Jos aikuiset ihmiset ahdistuu lapsista niin ei oo mikään ihme että raiskauksissa syytetään uhreja.. huono käytös ei tosiaan oo sitä että lapsi viihtyy.. jos aikuinen ahistuu niin voi hankkia vaikka oman auton ja ajaa sillä. Lapset ei sitä voi tehdä! Ihanko oikeasti suomessa ei saa näkyä eikä kuulua.

    • Eläköön sivistys sanoo:

      Sun lapsilla tulee olemaan haasteita koulussa ja työelämässä. Armejaa ei kannata edes harkita. Pomot ei arvosta iloista rallattelijaa. Tärkeämpi taito on osata ottaa muut huomioon ja taito sopeutua sääntöihin.
      Varaudu toistuviin ja pitkiin palavereihin koululla. Kasvatus lähtee kotoa, vahinkoja koulu ei pysty korjaamaan. Jotain kuitenkin saadaan vapaan kasvatuksen hedelmiinkin opetettua. Koville se täällä koulussa ottaa. Se ei myöskään tue lapsen itsetunnon kehitystä, kun tapoja joudutaan opettamaan toisten oppilaiden nähden.
      Lapsesi saavat paremmat eväät elämään, jos onnistut korjaamaan asennettasi jo nyt. Pakon edessä se on aina ikävämpää.

      • Adele sanoo:

        Olet oikeassa ehkä tavallasi, mutta se, ettei lasten anneta olla lapsia ja iloisia, ei tosiaankaan kasvata niistä hienoja aikuisia. Aikuiset kyllä ymmärtää ja toki vanhemmat lapset / teinitkin, mutta jos kyseessä on joku alle kouluikäinen, niin kuin esimerkistäsi luulen, on tuo kitinäsi aivan turha. Sinun kasvatuksesi on tainnut myös mennä jotenkin pieleen, kun noin valtavasti lapsen laulusta ahdistut. 😉 Eli hae lääkkeet tai osta auto. Hyvää kesää kaikille!

      • Sivistys kunniaan sanoo:

        Adele, ymmärrän hyvin, etteivät kaikki voi ymärtää lukemaansa. Varmaan turhaan koitan selittää. Minä en häiriintynyt lapsen laulusta bussissa. Kommentoin, että tämän äitylin lapset todennäköisesti tulevat kärsimään äitinsä asenteen vuoksi.

      • Adele sanoo:

        TO: Sivistys kunniaan / Eläköön sivistys
        Ymmärrän hyvin lukemaani. Sinun asenteesi on tässä se, jota en ymmärrä. Sinunlaistesi nirppanokkien takia osa äideistä ei uskalla esim. vauvan / vauvojen kanssa lähteä kotoa mihinkään ja ahdistuu siitä valtavasti. Ja se vasta vaikuttaakin lasten kehitykseen. Ja loppupelissä niistä tulee sitten ihmisiä, jotka eivät kestä elämää (=lasten ääniä). Mutta turha sulle on mitään kirjoittaa, kun et ymmärrä. 😉

      • Eläköön sivistys sanoo:

        Adele, kuka on vauvoista puhunut?
        Jos äiti ei uskalla lähteä vauvansa kanssa minnekään, perheellä on vahvan tuen tarve. Silloin ongelma ei todellakaan ole muiden mielipiteet. Tsemppiä!

  • Diagnoosipoliisi sanoo:

    Olen opetellut huomaamattoman mutta tehokkaan ”tappokatseen”. Kummasti nuppusilla diagnoosit joustaa ja käytös korjaantuu. Kunhan vaan saa katsekontaktin lapseen.
    Isommilla toimii ”onks toi ihan pimee?” katse.

    Mukavampaa olis, jos vanhemmat opettaisivat tavoille.

    • Jepulis sanoo:

      Tuota, mikä sinun oma diagnoosisi on? Toivottvasti et siirry tuosta tappokatseesta tekoihin. Eikö joku muija (?) ollut lyönyt parkkihallissa jotain kolmevuotiasta kun se ei ollut pyöräillyt kunnolla? Taitavat oikeudessa nyt tätä puida. Sen vaan sanon, että jos joku minu 3-vuotiastani löisi, tulisi aika erilainen oikeudenkäynti, jos ymmärrät.

      • Diagnoosipoiisi sanoo:

        Ei! Siinä ei todellakaan tarvitse muuta kuin katsoa! Tekoihin en koskaan missään nimesssä edes harkitsisi ryhtyväni.
        Jäätävä katse hiljentää, jos on yhtään älliä päässä. Patologiset tapaukset ovat oma lukunsa.

  • Kyllästynyt valittajiin sanoo:

    Niin. Koska lapset opettelevat, he eivät ole vielä valmiita. Yhtäkään lasta et kodin kätköissä pysty opettamaan salonkikelpoiseksi. Harjoitellessa sattuu kaikenlaista. Tuo lapsikielteisyys liittyy suomalaiseen kulttuurin ahdasmielisyyteen ja körttiläiseen toisten kontrollointiin. ”Vain minun tapani on oikea ja muiden tulee sitä noudattaa”. Näkyy myös tässä kommentissa.
    Katsopa etelän lapsia. Heistä, kuten vanhemmistaankin, lähtee ääntä. Ovat silti huomaavaisia ja etenkin pienemmät ottavat huomioon. Kyse on mallioppimisesta. Jos suomessa aikuiset olisivat huomaavaisia ja sallivia, tulisi lapsistakin sellaisia. Nyt meillä aikuiset tuomitsee ja kontrolloi, jolloin lapset oppivat vähättelyn kulttuurin ja koettelevat jatkuvasti sallitun rajoja. Vertaapa vielä venäläislapsiin, emme ole kovin kaikana itärajasta.

    • Äiti myös sanoo:

      Suomessa ei tosiaan ikään kuin saa pitää ääntä, mutta ei siellä etelä-euroopassa lapset ja aikuiset naurahtele julkisesti typerille kakka-jutuille, sillä niille on opetettu, mikä on aitoa toisten huomioimista. Se, että laulaa, on ok, mutta heti kun menee huonon maun puolelle (kuten kiroilu tai äksyily tai tiuskiminen tyhjistä = tavalliset suomalaisaikuisten käytös/kasvatustavat), niin asenne muuttuu erittäin paheksuvaksi.

    • Kerttuli sanoo:

      Jos tarkastellaan kasvatusta ja sen vaikutuksia eri kulttuureissa, pistää silmään se, että näissä mainitsemissasi etelän maissa, jotka ilmeisesti ovat mielestäsi jotenkin iloisempia maita, on ongelmia maan hallinnossa, taloudessa, työllisyydessä, ympäristön hallinnassa ja ylipäätään viitseliäisyyden puutteessa. Suomessa on asiat pääsääntöisesti aika hyvin, sillä teemme töitä yhteiskuntarakenteemme eteen, meidät on kasvatettu huomioimaan toisemme ja hillitsemään älyttömimmät halumme. Vapaa kasvatus tekee ihmisestä itsekkään, korruptioon taipuvan ja kapeakatseisen, sillä vapaasta lapsesta tulee vapaa, omia asioitaan ajava aikuinen. Yhteiskunta ja tasa-arvo, jonka eteen on taisteltu valtavasti tässäkin maassa, ei toimi niin. Ja vaikka kommunismissa on joitakin hyviä piirteitä, tokihan sen ääriarvot (esim. mainitsemasi itäinen naapuri) ajaa ihmiset ajan kanssa kapinaan, eli liiallinen rajoittaminen ei tietenkään ole hyvästä. Mutta alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, ettei mölyäminen julkisessa liikenteessä etenkään vessasanoilla, ole hyväksyttävää. Kakkajuttujaan voi laulaa sitten omalla tontilla.

  • A sanoo:

    Tuo kiljahtelu ja vessasanojen toisto on merkki ahdistuksesta minun lapsellani. Se loppuu, kun tilanne on ohi. Hän on aistiyliherkkä ja reagoi linja-auton liikkeisiin, ihmisiin, ääniin ja toisten ihmisten tunteisiin. Naurahtelivat olisi yritystä purkaa tilannetta. Tuo ei lopu kieltämällä ainakaan minun lapseni kohdalla. Me emme olleet siinä linja-autossa, mutta lukemani perusteella olisimme hyvin voineet olla. Ja voi kuinka paljon näitä asioita onkaan harjoiteltu. Lopulta lapseni sai neurologian osastolta selittävän diagnoosin. Ja ei, lapsia ei vain diagnosoida liikaa. Joku on voinut kuolla synnytyksessä hapenpuutteeseen… Tuo ajattelu on juuri se mikä ahdistaa minua, mutta yritämme silti liikkua, koska niin lapsi oppii.

    • Diagnoosipoliisi sanoo:

      Vanhemmat ovat avainasemassa lapsen rauhoittelussa. Bussi on ihan normaali juttu ja siihen tottuu.

      • VAT sanoo:

        Kuules, nyt sinun pitää mennä ottamaan ne lääkkeet ja antaa muiden elää.

      • Aina ei lääkkeet auta sanoo:

        Hei VAT, eiköhän ne ole ne kasvattamattomat lapset, jotka sen lääkityksen saa? Viimeistään koulussa sitä yleensä aletaan ehdotella.