Mies, mikset näe yhtään vaivaa vaimon lahjan eteen?
Huono Äiti sai avautumisen: ”Tykkään miettiä saajilleen sopivia lahjoja. Sinulle, puolisoni, on joskus hankalaa keksiä mitään, mikä tulisi käyttöön eikä jäisi kaappiin. Niinpä nappailen vuoden varrella sinulta salaa vinkkejä, mitä tarvitset tai mikä olisi kiva, ja tallennan aivolokeroitteni lahjavinkkikohtaan. Silti ymmärrän oikein hyvin, jos jollekin lahjan hankkiminen on vaikeaa tai ettei se ole oma juttu.
Silti.
Lahjat eivät ole tärkeitä, mutta se ajatus on, eikö vaan? Jos saan vuosi vuoden jälkeen sinulta saman lahjan äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, sen lähikaupan kassan vierestä ostetun nuupahtaneen ruukkukukan ja Fazerin sinisen levyn, mikä ajatus lahjasta tuleekaan minulle? Aivan oikein.
Toit lahjan, en pääse sanomaan ettet tuonut. Mutta vaivaa et halunnut nähdä, vaan samalla kun hait maitoa, nappasit kassalta nämä, ei tarvinnut miettiä ollenkaan. Vaikka kävitkin kaupungissa parin viikon aikana omia juttujasi hakemassa, niin eipä tullut mieleen.
Ja joka kerta tietysti olen ihastunut ja yllättynyt.
En halua olla kiittämätön, sitä en tarkoita. Mutta ei se nyt niinkään mene, että ihan sama mitä tuo, kunhan on lahja. Ajatus on tärkeä, eikö niin? Ajattele sitten, äläkä nappaa kassan vierestä sitä mitä siinä sattuu olemaan. Tuo vaihteeksi vaikka karkkipussi tai vaikka nenäliinapaketti. Silloin voisin ilahtua aidosti; hei, olet kävellyt minun takiani kaupassa toisellekin hyllylle, ja jopa hetken miettinyt mistä pidän!
Tänä vuonna aloitan uuden tradition, kun vaan keksin mikä se voisi olla. Ei meillä isänpäivänä tai äitienpäivänä varsinaisia lahjoja odoteta tai osteta, mutta lasten tekemien muistamisten lisäksi pieniä muistamisia, miehelle se on jotain toivomaansa tai tarvitsemaansa, jotain henkilökohtaista, termospullo tai avaimenperä, hanskat tai sukat, mistä nyt onkaan viime aikoina puhellut tarvitsevansa. Ja minulle se kukka ja fazerin sininen.
Tänä vuonna ostan suklaalevyn ja jotain, mitä on kaupassa kassan vieressä. Vaikka sen kukan. Ja synttäreillä saman. Ja seuraavana isänpäivänä. Ja seuraavana synttärinä. Ihanan huomaavaista, eikö vaan?”
Nimim. Pannaanko pakettiin viimevuotinen lahja?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä ne miehet kykenee ajattemaan muita ihmisiä. Se oma puoliso vaan ei ole minkään arvoinen ja sitä sillä lahjalla näytetään.
Omakin mies ostaa kaverilleen lahjaksi juuri sitä mikä ilahduttaa ja on tarpeellista ja kivaa ja hinnasta viis. Minulle vaimolle kelpaa ruma euron muki tai saunalämpömittari, joita on muuten saunassa jo monta. Mitä tämä on muuta kuin tahallista ilkeyttä?
Tee noin. Kyllähän mies ilahtuu kukasta ja suklaalevystä. Miksi muka ei? Eikö mies ostakin vaimolle sitä mitä itselleenkin haluaisi?
Jos et pysty kommunikoimaan miehesi kanssa lahjasta, miten teillä vaikeammista asioista puhutaan? Ilmeisesti ei puhuta? Vaan sorrut lapselliseen ”koston” kierteeseen?
Me luovuttiin ajat sitten keskinäisten merkkipäivälahjojen ostosta. Ne tuntui jotenkin teennäisiltä ja turhilta. Joskus kun nään jossain jotain kivaa, just puolisolle sopivaa, vaikka neulepaidan, ostan sen hänelle, vaikkei ole mitään merkkipäivää. Hän saattaa taas sanoa: lähdetäänkö Tukholmaan viikonloppuna ja ostaa risteilyt. Me ei kyttäillä toisiamme muistamisesta.
Olet nähnyt ilahduttavan paljon vaivaa kirjoittaaksesi harmistuksestasi lahjojen laadusta, joita miehesi ostaa. Hienoa että miehesi muistaa! Jos lahjan laatu ei miellytä, KERRO hänelle, mikä sinua miellyttäisi! Kaikkien lapsuuden perheissä ei muisteta merkkipäiviä, ehkä miehellesi asia on uusi. Ja olikos se niin, että ajatus on tärkein? Jos näin ei ole kohdallasi, sano miehellesi ystävällisesti ennen seuraavaa merkkipäivää, mitä toivot lahjaksi.
Lasten isä jaksoi parina ensimmäisenä vuonna muistaa muutaman kerran koruilla ja yllätti kihloilla. Sen jälkeen oli tota luokkaa. Äitienpäivänä ei muistanut mitenkään, koska en ole hänen äitinsä. Äitienpäivänä meni aina omalle äidilleen. Itse tehtiin lasten kanssa korttia ja lahja oli aina isänpäivänä ja syntymäpäivänä.
Voivoi, aikuinen nainen ottaa asian suoraan puheeksi eikä ala leikkimään, kaikki miehet ei välttämättä ymmärrä vihjauksia.
Edesmennyt puoliso osti äitienpäiväksi ruukkuruusun,samanlaisen kuin omalle äidilleen, inhosin niitä, lopulta sanoin että ruusu on toki kaunis mutta josko seuraavana äitienpäivänä toisit pelargonian ja siitä eteenpäin niin myös kävi. Kukaan ei ole ajatusten lukija.
Tuttua on, joka vuosi samat lahjat paitsi joululta jäi pois arpapaketti. Eli tänäkin jouluna löytyy kahvipaketti ja Vihreät Kuulat.
Päätinkin nyt tehdä lasten kanssa joulupukin listat ja livauttaa omankin lahjalistan sinne mukaan…
Ihan kuin mun näppäimistöltä. Halvin kimppu leikkokukkia tai se iänikuinen ruukkuruusu äitienpäivänä. Budjetti tuntuu olevan max 10 €. Mies tienaa n 5000 € kuussa. ”Kunhan on jotain”.
Mä olen vihjannut, sanonut suoraankin. Ei mene perille. Ei hän tosin osta lapsillekaan mitään, on hengessä mukana mun ostamissa ja maksamissa lahjoissa.
Ajatus on tärkein. Niin, mikä se ajatus on? Kyllä tuolle naiselle kelpaa vähempikin? No, olen tyytynyt häneen….
En nyt sano, että pitää isosti panostaa esim synttäreihin. Ostaisi joskus vaikka kivan väriset pörrösukat. Tai lahjakortin kampaamoon. En todellakaan ole ns vaikea tai nirso. Että edes joskus viitsisi edes vähän nähdä vaivaa sen verran, ettei valitse sitä helpointa vaihtoehtoa.
Itse ostan miehelle jotain käytännöllistä. Sukkia, paitoja, akkuporakoneen akku.. en nyt itsekään panosta lahjoihin erityisen paljon, mutta en nyt sentään raahaa kotiin lahjaksi mitä nyt sattuu tarttumaan kaupassa käteen.
Toisille on kovin tärkeitä lahja, toisille ei. Itse en niistä perusta koska olen itse huono ostamasn lahjoja. Syy: haluan että se on persoonalle sopiva tai vöhintöön käytännöllinen. Ei mikään hyllyn täyte joka menee myöhemmin kirppismyyntiin. Sellaisen hankkiminen on vaikeaa. Uskon että miehet ajattelee samoin. Ja niin he turvaituvat suklaaseen tai kukkiin. Jotka on aina sopiva lahja. Tärkeintä on kuiten muistaa juhlapäivöt ja vaikka keittää kahvit vuorostaan. Se on jo huomioimista.
Ymmärrän hyvin kirjoittajaa. Kun antaa kaikkensa perheellensä ja kodille, että kaikkien olisi hyvä olla, niin kyllä se kuitenkin vähän kirpaisee, kun edes juhlapäivinä (syntymäpäivä, joulu, äitienpäivä) ei saa mitään. Että toisella ei ole käynyt edes mielessä, että puolisoaan ja lasten äitiä voisi jotenkin muistaa. Ei kyse ole niinkään siitä, että aikuisten ihmisten pitäisi ostella lahjoja, vaan arvostuksesta ja ajatuksesta. Ja siitä, että lapset kyllä huomaavat, että äiti ei saanut mitään. Kun itse isäinpäivänä leipoo puolisolle suosikki kakun, tekee suosikki aamupalan ja on valinnut ajatuksella pitkin vuotta kivoja juttuja päivään ja pitää huolen, että puoliso saa nukkua rauhassa aamun, niin ehkä se vähän tympäsee, että äitienpäivänä nousee lasten kanssa kun puoliso kuorsaa, tekee itselleen sen saman ruisleivän kuin aina ja ei saa mitään..eli ihan normaali aamu, kuten aina. Sitten kun puoliso huomaa, että toista ehkä vähän harmittaa, niin käy ehkä hakemassa sen nahistuneen markettikukan. Sekin tulee jälkikäteen vain siksi, että huomasi toisen harmistuva, ei siksi, että olisi sen halunnut antaa rakkaudella toiselle..Jouluna kuusen alla illalla on kaikille muille kasa paketteja, paitsi äidille. Äkkiä lisäät oman nimesi yhteen puolisollesi ostamista lahjoista, ei siksi, että se oikeasti olisi sinulle vaan siksi, ettei lapsilta tule ihmetystä, onko äiti ollut tuhma, kun ei saa lahjoja. Ehkä tämä asia harmittaisi vähemmän, jos tietäisi, että mies ei vaan osaisi huomioida, mutta suhteen alkuaikoina osasi kyllä kovastikin. Ja samaan aikaan, kun ei huomaa muistaa omaa puolisoaan mitenkään, ostaa kyllä itselle kivoja kalliita lahjoja.
Minusta ei ole siihen, että lakkaisin itse muistamasta. Isänpäiväksi on taas kivat herkut suunnitteilla ja pari ajatuksella ja rakkaudella valittua lahjaa kaapissa. Olen kuitenkin päättänyt, että jatkossa ostan itse itselleni jotain pientä kivaa omiin juhlapyhiini ja paketoin kauniisti. Ehkä hemmottelen itseäni lähtemällä hierontaan tai muuhun hemmotteluun. Eihän se sitä poista, ettei tullut huomioiduksi ja arvostetuksi, mutta ehkä silti antaa vähän paremman mielen 🙂
Ei kyse olekaan itse lahjasta vaan se on yksi tapa kertoa ajattelevansa toista ja huomioivansa toisen. Ei sillä ole sinänsä väliä, mikä se on, kunhan se kertoo, että ajattelin juuri sinua. Kuten aloittaja kertoo, niin suklaa+kukka on perushelppo. En ajattele lahjansaajaa, kunhan nyt jotain annan. Karkkipussi = sä tykkäät näistä enkä muuta keksinyt, mut aattelin, että tykkäisit. Juu toiselle silloin lahjan ostaminen ei ole tärkeää, mutta silti huomioi lahjansaajan yksilöllisesti.
Mikä jää auki, niin onko hän koskaan sanonut toiveitaan auki. Näytellessään ilahtunutta, niin ei. Silloihan puoliso ajattelee lahjansaajaan ”hän ilahtuu kukasta ja suklaasta, otan ne”. Jos ei ole lahjanostajatyyppiä, niin ei he ymmärrä toimia, kuten nyt turhautunut sanoittaa. Se pitää avata ja selittää. Useamman kerran. Sitten ehkä joskus saa sen karkkipussin.
Lapsellisen koston sijaan voisi seuraavan kerran sanoittaa: ”Ihanaa, kun ostat lahjan. En ole halunnut pahoittaa aiemmin mieltäsi, mutta tämä lahja ei ole mieluinen, kun minulle tulee tunne, että tämä on vain hätäisesti ostettu.: jne. Ei syyttäen, sillä itsehän lahjansaaja on myös kuoppansa kaivanut näyttelemällä.
Kaikilla ei ole kykyä ajatella toisen puolesta. Jos lahja on kerran ollut hyvä, senhän voi ostaa joka kerta, vai mitä 😂
Mieheni mielestä ystävän-, naisten ja äitienpäivä on keksitty kaupallisiin tarkoituksiin. Hän ei kannata pakko-ostamista, joten en saa mitään. Jouluna hän ostaa jotain, esim muumimukin ja synttärinä välillä kalliin korun, välillä hän on unohtanut kokonaan. Pessimisti ei pety (ainakaan niin pahasti).
Naisten kannattaa opettaa lapset, varsinkin pojat huomioimaan toiset ihmiset ja ottaa heidät mukaan lahjapohdintoihin. Lapseni kyllä ostavat minulle kukkia ja muistavat. He ovat selvästi miettineet lahjoja valitessaan mistä ilahtuisin. Olen hyväksynyt etten saa mieheltäni koskaan kukkia. Pääasia että joku muistaa ja itse muistan muita.
Samoja ajatuksia. Minulle on mies joskus sanonut että minulle on vaikea ostaa lahjoja. Miten niin? Olen ihmisenä sellainen että puhun koko ajan mitä haluan.
Haluan sun tekemää turkinpippurisuklaata.
Tarviin uuden sykekellon.
Oispa ihana päästä hierojalle.
Tarttisin uudet kengät.
Voisitko opetella sen laulun kitaralla ja laulaa mulle?
Ilta ystävien kanssa.
Standup-keikka?
Ruusuja? nojoo mut mun lempikukat ei löydy K-marketista.
Ja olen huono laittamaan rahaa itseeni.
Eli kun vähän ajattelisi, kuuntelisi, keskittyisi, saisi annettua minulle joskus lahjan joka olisi hyödyllinen ja antaisi mulle fiiliksen että mua on ajateltu.
En koskaan ole voinut ymmärtää, miksi aikuisille pitäisi antaa lahjoja. En todellakaan itse halua mitään turhaa tavaraa itselleni, enkä myöskään halua sellaista antaa muille. Nuoret, juuri aikuisuuteen ehtineet ihmiset on ehkä eri asia. Heillä saattaa olla tiukkaa ja he saattavat oikeasti tarvita jotain. Mutta yleensä aikuiset saisivat ihan itse osaa itselleen ne OIKEASTI tarvittavat asiat. Ja muut saisivat jäädä kauppaan.