Mitä teet vähän ennen kuin lähdet lapsen kanssa liikenteeseen? Kysytkö, että onko syöty, onko pissattu, onko bussilippu mukana, onko tarpeeksi päällä?

Todennäköisesti kysyt, ainakin jos olet nainen. Lapsen iällä ei ole väliä, tämä ennakointi alkaa jo ihan vauvan kanssa ja jatkuu vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Sitä tärkeämpää tietysti on ennakoida mitä pienempi lapsi on. Vauvan kanssa täytyy muistaa varavaipat, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, soseet ja harsot sun muut. Imettävän äidin pitää muistaa myös vesipullo ja pientä syötävää itselle.

Totta kai on olemassa erinomaisen ennakointikykyisiä miehiä, ja on olemassa naisia jotka eivät osaa varautua tulevaan ollenkaan. Useimmiten kuitenkin äiti on parempi ennakoimaan kuin isä. Se saattaa johtua vauvan kanssa kotona olemisesta – äiti vain oppii miettimään, onko lapsi syötetty, onko vaippa vaihdettu, onko varavaatteet, onko suunnilleen nenäkannukin mukana ennen kuin lähtee ovesta ulos. Isä ei todennäköisesti ole pienen vauvan kanssa yhtä paljon, jolloin tätä taitoa ei ehkä kehity.

Ennakoimisen taito jatkuu muuttaen muotoaan kun lapset kasvavat: onko pissalla käyty, onko autoon viihdykettä, laturit, nenäliinat? Tarkistuslistan läpikäyminen, tavaroiden kokoaminen ja lasten patistamisen pissalle ja pukemaan jää monesti äidin vastuulle. Voi olla niinkin, että isä ei ala edes opetella, kun äiti joka tapauksessa varmistaa, että kaikki on mukana ja kaikki tarpeellinen on tehty.

Sama ennakointi pätee kotonakin. Esimerkiksi ruokaostoksilla nainen osaa myös miettiä ruokia etupainotteisesti. Mitä lapset syövät illalla? Aamulla? Välipalaksi? Tarvitaanko eväitä? Entäs huomisen ja ylihuomisen ruoka? Moni mies hakee kaupasta yhden banaanin ja litran maitoa tänään, huomenna toisen banaanin ja leipäpaketin, kolmantena päivänä jauhelihaa ja muroja, mikä johtaa siihen, että kotona ei ole ruokaa ja kaupassa on rampattava joka päivä.

Harva mies tuntuu myöskään valmistautuvan juhlapyhiin tai vastaaviin etukäteen. Nykyään sentään pääsee pyhinäkin kauppaan, mutta aiemmin ennakointitaito oli välttämätön.

Vaimo kertoo:

”Miehelleni kaikki tulee yllätyksenä: matkat, juhlat, ruoan tarve, se että lapsia pissattaa.

Voin varmaan syyttää tästä itseäni. Pitäisi olla napakampi sen suhteen että en hoida kaikkea. Mutta kun mies ei osaa ennakoida mitään, ja kaikkihan siitä sitten kärsii jos en ole kyttäämässä tehdäänkö asiat tai hoidetaanko ostokset.

Matkallelähdöt ovat pahimpia ennakoinnin kannalta. Miehelle tulee yllätyksenä se, että vaikka viikon matkalla tarvitaan viikoksi puhtaita vaatteita. Hän saattaa pakata mukaan yhden parin sukkia ja yhdet kalsarit. Perillä hän vie minun sukkani koska hänellä ei ole puhtaita. Ei auta, että sanon hyvissä ajoin ennen lähtöä että katso mitä vaatetta tarvitset niin pesen niitä valmiiksi.

Jos en muistuta lapsia että käyvät pissalla ja auta pukemisessa ennen lähtöä, vartin päästä valitetaan pissahätää. Voi olla myös niin että näin lokakuussa lapsilla ei ole sukkia kengissä kun eihän mies huomaa sitä katsoa.

Kauppaan on annettava tarkka lista mukaan tai muuten sieltä tulee ainoastaan seuraavan aterian aineet. Jos minä en käy kaupassa niin päivittäiset ruoka-aineet ovat koko ajan loppu, siis maidot, jogurtit, leipä…

Joulut ja syntymäpäivät tulevat joka vuosi miehelle yllätyksenä. Hän on juuri niitä miehiä, jotka juoksevat tavaratalossa jouluaattona varttia ennen sulkemisaikaa etsimässä paniikilla jotain lahjaksi kelpaavaa. On se kumma että joulu voi yllättää, kun se kuitenkin on joka vuosi ja vieläpä aina samaan aikaan!

En oikein tiedä miten miehelle opettaisi ennakoimista, kun passaamisen lopettaminen ei auta. Ei hän tunnu siitä oppivan että puhtaita vaatteita ei ole tai ruoat ovat loppu.”

Harvinaisen helpot ruoat jokaiseen pöytään, Huono Äiti -ateriat nyt kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

20 vastausta artikkeliin “”Miehelleni ihan kaikki tulee yllätyksenä””

  • Bonusmamma sanoo:

    Enpä usko, että vauva-aikana ennakointia opitaan. Olen lapseton bonusäiti ja bonuslapsi oli 3,5 v., kun tapasin mieheni kanssa. Silti meillä tämä ihan sama kuvio, vaikka minä en ole ollut lasta vauvasta saakka hoitamassa.

  • Uraäiti sanoo:

    Hanki itsellesi reissutyö tai lähde muuten vaan 2 viikon matkalle. Tai vaikkapa sukuloimaan jos rahasta kiikastaa. Siperia ihan oikeasti opettaa sen miehen ennakoimaan ja tajuamaan että metatyötäkin tarvii tehdä. Kun palaat lomalta, niin kieltäydy raivaamasta pyykki- ja tiskivuoria.

  • Nimetön sanoo:

    Tutulta kuulostaa. Yritän kestää ajattelemalla sitä, mitä hän osaa ja minä en. Toivottavasti sinäkin löydät niitäkin asioita, niin paremmin jaksaa😌

  • Tasa-arvoa tässäkin sanoo:

    Meillä kyllä mies pakkaa koko perheen kamat, käy kaupassa, pyykkää ja siivoo siinä missä minäkin. Staili on erilainen ku mulla joo, ite oon semmonen vähän överi järjestelmällinen ja turhan nysvääjä.. käytäntö on opettanut et mun kannattaa pakata lähtiessä, jolloin reissussa tavarat löytyy helposti, kun taas mies hoitaa kotiinlähtö pakkauksen vetämällä tehokkaasti viidessä minuutissa kamat läjään🤷‍♀️
    Ei oo yhtä oikeeta tapaa tehdä ja tilanteessa kandee mennä sen vahvuuksilla jotka parhaiten palvelee 🙂 monien kandeis kattoo peiliin ja miettiä mihin sitä toisessa aikoinaan ihastui. Tuskin kukaan on minkään pata laiskan nyhverön kanssa alunperin kimppaan mennyt?!

  • ex-kontrollifriikki sanoo:

    Oppivat, kun antaa oppia, niinhän se on itsellänikin mennyt, mutta mulla etumatkaa paljon, koska olin ison perheen lapsi, eli jo lapsuudesta tuttuja juttuja. Kauppalista on jääkaapin ovessa, ja siihen kirjoittaa jokainen havaitsemansa puutteet, tai asiat, joita kaupasta toivoo tuotavan. Olen ollut myös työelämässä, päiväkotiin alkoi mennä asiat, kun muutaman kerran ajoi takaisin kotiin hakemaan, eli kantapää on ihan hyvä opettaja- niin mäkin opin ennakoimaan. Hirmu usein kantapään kautta. Jos on lääkärireissu, teen asiasanalistan, tai kirjoitan viestin mukaan, voi antaa lääkärille, tai hoitajalle. Mutta niin hänkin tekee mulle listan, jos tarttee autonvaraosia hakea, kirjoittaa vielä auton mallinkin, ja rekkarin, kun en kuitenkaan muista. Varmaan muistaisin, jos joutuisin opettelemaan, vaan en ole joutunut. Kun hän on huolehtinut. Menot, meillä on sopimus, että ne on kalenterissa. Se, jonka meno tulee myöhemmin tietoon, hankkii lapsenvahdin. Voin nykyään aivan huoletta lähteä viikoksi etelään. Sitä ennen varmistan, että lääkkeitä on reseptillä, mutta en juuri muuta. Niin, ja huolehdin ennen lähtöä, että elukoilla on ruoat, ja liikutan niitä jo ikäänkuin ”varastoon”, mutta niin hänkin tekee, ennen pidempiä työmatkojaan. Suunnitteluista myös puhutaan ääneen, tyyliin: ”Veisin koirat juoksemaan tänään, koska mulla alkaa yövuorot, jolloin en ehdi pitkäksi aikaa ennen torstaita”. MIehillä melko tyypillisesti on ne vahvuusalueet erilaiset kuin naisilla. Mutta eivät he toivottomia ole. Kyllä mäkin ennen tein asioita paljon valmiiksi, ja syyllistyin myös siihen, että korjailin hänen tekemisiään. Eli en oikeastaan antanutkaan tehdä. En vaan tajunnut sitä silloin. Vuosien mittaan kuitenkin opin, että maailma ei yleensä kaadu siihen, että kaikki ei mene niin kuin minä suunnittelin. Eikä tarvitsekkaan mennä. Olin siis jollain lailla liiallinen kontrollini suhteen myös. Saatoin vaihtaa vauvalle vaatteet, jos mielestäni mieheni oli pukenut vääränlaiset. Ja syy saattoi olla vaikka se, että väri oli väärä. Oli myös aika, jolloin elin ajatuksessa, että ”kaikkiko mun tarttee hoitaa itse”. Uupuneena sellaista vääränlaista uhriutumista. Olin varmasti todella lannistava puoliso siis.

    Nykyään siis meillä tehdään listoja, ennakoidaan visuaalisesti havaittavissa olevin keinoin. Esimerkiksi syksynhommat voi kirjoittaa lapulle, ”hae talvivaatteet varastosta” ym, ja kun näitä listaa, niin kyllä muuten muutkin tekevät. Kun tietävät mitä voi tehdä. Listat eivät ole työnjakolistoja, ainoastaan listaus asioista, joita lähiaikoina kannattaa tehdä. En siis tee listoja miehelleni, vaan meille kaikille. Ja sitten se kiitos. Sana, jota kannattaa viljellä.

  • Kahden äiti sanoo:

    Hyvin on mies oppinut ottaman mukaan varavaatteet ja vaipat, kun parikin kertaa on palannut vauvan kanssa kauppareissulta kera vaippapaketin ja uusien vaatteiden, kun selkäkakat yllätti 😀

    Meilläkin minä ennakoin vielä askeleen pidemmälle kuin mies, mutta kyllä hän kaikki perusasiat muistaa siinä missä minäkin. Enkä ole puuttunut hänen pakkaamisiinsa silloin kun hän lähtee lasten kanssa keskenään jonnekin.

  • Yh äippä sanoo:

    Niin mitäs me äidit osataan olla muunlaisia tai kai niitäkin on, jotka ei höösää. Pojat siirtyy äidin hoivista vaimon hoiviin 😌😅❤️Ilman äitiä ja isää ei ois niitä muksuja, joten onneks on se, joka ei stressaa liikaa vaan menee hetkessä mikä meitä äitejä ahdistaa. Sukupuoli näkyy meillä, minulla 2 poikaa ja 1 tytär. Näkyy, jo ennakointi nyt tyttären kohdalla, täyttää 10 ens vuonna. Mulla ollut sekä lasten isä plus isäpuoli, eronnut olen ja yksin muksujen kanssa. Ja luoja kuin nautin kun paketti kasassa ilman sitä aikuista lasta riippana mukana. Jos porakoneen käyttö ja renkaan vaihto ainoot asiat mihi tartten miestä… Niin löydän sen avun ilman parisuhdetta 👀Mut ei me naisetkaan osata olla aina helppoja, niinkuin ei kukaan meistä. Luovimalla pärjää pitkälle ja sillä et antaa sen isän tai isäpuolen kerran selvitä iha yksin esim. pakkaamisesta tms. Näkee kuin paljon työtä vaatii perheen reissuun lähtö.

  • Nyt loppu suorittaminen ja passaus sanoo:

    Kannattaa lopettaa toi touhu. Tulee vaan turhaa stressiä ja kiukkua. Käske miehen pakkaa ne lapsen kamat seuraavalle reissulle. Huomaat itsekin tarviiko ihan oikeesti sitä kaikkea kamaa ja mitäköhän tapahtuu jos jotain unohtuu. Miehen vika. Sama tää Siivous ja pyykkäys marttyyrimeininki. Itseä alkoi harmittaa kun aina mun homma ja aina hirvee pyykkivuori. Lopetin vaatteiden pesemisen paitsi pakon edessä, kun lapsella sukat tms loppu. Yllättäen mies oppi pyykkäämään ja jopa viikkaamaan. Eilen tuo imuroi ja tänään siivosi koko keittiön ihan ilman sanomista. Mun vuoro on sit taas joskus, mutta en ala toista enää passaamaan. Lasta muistutan pissalle lähtiessä, mutta ihan itse tai isänsä kanssa pukee ja ottaa tarvittavat jutut mukaan. Mä en vaan enää jaksa ja tää on tosi jees näin.

    • Peeaakoo sanoo:

      Vau! Oot ihan superhyvä esimerkki! Just noin.

    • Yks äiti sanoo:

      Samaa mieltä, tee sen verran minkä tekisit ns. itseksesi muutenkin tai mikä hyvältä tuntuu, ja ilmoita selvästi mistä huolehdit ja mistä et. Jos joku asia on miehen vastuulla, eikä asia ole kunnossa ja siitä tulee sinulle konkreettinen ongelma, kommunikoi yleisimmällä mahdollisella tasolla että hei, en voi tehdä x koska y, ja anna miehen ratkaista ongelma. Sanotaan nyt vaikka, että sinun piti tehdä ruokaa ja se tietty oleellinen raaka-aine puuttuu. Jossain tilanteessa tärkeää voi olla saada nimenomaan se raaka-aine, jossain tapauksessa voi soveltaa ja kelpaa jokin toinenkin, mutta yleisemmässä tapauksessa ratkaisu ongelmaan on perheen ruokkiminen. Se että tapahtuuko täsmälleen niin kuin perheen äiti oli visioinut on sivuseikka.

      Äläkä kanna huolta siitä, että mies nyt sitten joutuu sen järjestämään, siinäpä järjestää.

      Tosiaan niitä virheitä sattuu äideillekin. Kuin myös ylisuojeluylilyöntejä, joista ei ole mitään hyötyä kenellekään. Kerran olin mielestäni hyvä äiti ja vein lapset meille tuntemattomalle luontopolulle nauttimaan alkukevään aurinkoisesta päivästä. Ensimmäinen tunti meni hyvin, mitä nyt polku oli paikoin pahasti tulvinut. Toinen tunti oli jo aika tiukkaa, polut olivat aivan mudassa ja paikoin tarvottiin hakkuuaukealla, nostelin pieniä lapsia risukoista läpi. Kolmas tunti oli aika epätoivoista jo, kaikilla kengät läpimärät ja lapsia väsytti. Alkoi tulla hämärää ja sadella. Hoputin ja kannoin ja vedin niitä perässä ja ehdittiin takaisin parkkipaikalle niin, että jos olisi oltu 10 min hitaampia, ei olisi päästy viimeisestä savisesta kuusikosta muuten kuin konttaamalla ulos. Kuorin lapsia märistä vaatteista parkkipaikalla kun huomasin, että viisivuotiaalla ei ollut ollenkaan sukkia jalassa. Oli ottanut ne pois eteisessä ennen lähtöä. Onneksi olin ihan itse tämän seikkailun järjestänyt, en päässyt syyttämään ketään muuta.

  • Toivoton sanoo:

    Meillä mies ei osallistunut mitenkään pakkaamisiin yms. lähtötilanteissa. Antoi vielä odotuttaa itseään, kun oli kaikki lapset ja tavarat autossa. Siinä sitten odotettiin, kunnes mies tuli autoon ja haukkui perheen pataluhaksi, kun oltiin ”läähätetty” auton ikkunat höyryyn.

  • Kyllästynyt äiti sanoo:

    Todellakin meillä oli mies yksi lapsista, ei oppinut, vaikka lapsia oli jo 5. Hän huolehti vain itsestään, kaikki muu jäi mulle. Kaupasta ei koskaan löytänyt mitään ilman paria puhelua. Lapset kulki samoissa vaatteissa niin pitkään, kun minä ne pistin pesuun. Herra huolehti vain omista syömistään. Lapset ei olis syöneet koko päivänä, jos en olisi huolehtinut.
    Jos ostin itselleni jotain mehua, se kyllä juotiin päivässä pois, mutta ei ostanut kaupasta koskaan lisää tilalle. Koko yhdessä olon aikana (n15 vuotta) hän ei ostanut lapsille vaatteita, lahjoja, osallistunut synttäri/joulun kuluihin saatikka auttanut järjestelyissä. Sitten vielä ihmeteltiin mihin minun rahat meni. Siitäpä syystä onkin ollut ex jo monta vuotta. Kirjoittajan kumppani on välinpitämätön ja leikkii suorastaan tyhmää. Toivottavasti kaikki samassa tilanteessa olevat heräävät, ei tollasta tarvitse perässä raahata ja hermojaan menettää. Jos kumppani ei kasva aikuiseksi, niin kiertoon vaan. Kyllä vaihtamalla paranee. Siitä tulee ajan kanssa normaalia, että mies on nyt semmoinen, mutta sitä se ei ole, se ei ole NORMAALIA, kyllä molempien on otettava vastuuta!!!

  • marttyyri huumorilla sanoo:

    heh, kyllä on tuttua. Meilläkin aamuisin minä puen ja laitan lapset päikkäri ja kouluvalmiiksi, pakkaan kamat, sammutan valot ja siivoan ruuat pöydältä jääkaappiin kun taas ukko nousee ylös, pukee ja menee autoon. Kun vihdoin saan itse puettua ja juostua autoon jossa jo ukko tööttäilee niin harmistuneena valittaa että mulla kestää aina aamuisin. 😂
    Jos mihinkään lähetään, mitään ei hänen mielestä tarvis pakata kun aina on ihan liikaa. Sitten kun kyselee että no pärjättäiskö ilman vaunua, retkisänkyä, pottaa, vaihtovaatteita yms. niin toteaa että no ne nyt tietysti mutta ei muuta. No eipä kyydissä paljon muuta ole 😂
    Sama pätee kyllä ihan kaikkeen, on sitä mieltä että käytännössä kaikki mi teen on turhaa ja ylimäärästä että ihan minimillä pärjää mutta siihen kyllä sisältyy kyllä kaikki mitä teen.
    Ite olen todennut että oikeasti ukkoni on vaan laiska ja mukavuudenhaluinen ja tuntee syyllisyyttä siitä ettei vaan saa mitään aikaseksi. Siitä pesii kaikki vähättely ja motkotus. Yleensä sanon vaan että on yks asia olla tekemättä mitään ja toinen valittaa siitä että toinen tekee kkun iye tuntee syyllisyyttä siitä ettei tee. Olkoon sitten hiljaa ja auttakoon sillä minimaalisen pienellä panoksellaan sitten.
    Olen jo luopunut ajatuksesta että vanha koira oppis uusia temppuja.
    Pnneksi ukko on hauska ja välittävä mies muuten. Jos ei olisi niin kyllä ois sitten lentänyt jo pellolle kun kylhän toi välillä ottaa aika kovasti otsalohkosta 😂

    tsemppiä vaan tytöt paljon buranaa ja homma hoituu, sitten joulun tienoolla voi muistutella työkuormasta vähän enemmän niin ainakin meillä on tullut pikkasen isompi paketti äidille muutamien mukavien sanojen saattamana niinnon paremmalla mielellä saanu tiskata välipäivät 😂

  • Kolmen äiti sanoo:

    Tätähän se on. Meillä on vielä extra juhlapäiviä koska ollaan monikulttuurinen perhe. Olen jättänyt miehen vastuulle hänen haluamansa juhlapäivien järjestämisen. Sain haukut. En siis valmistellut niitä, koska ei mies sanonut yhtään mitään valmisteluihin liityvää. Ei tullut värkkejä leipoa tai toiveita mitä pitäisi tehdä. Mies ilmoitti ettei hänkään enää juhli mm.joulua koska minä en juhli hänelle tärkeää päivää. Eihän se ihan niin mene. Minä teen ja hommaan jouluksi kaiken. Hän ei ole ikinä tehnyt sen eteen mitään. Korkeintaan pienellä summalla osallistunut lasten lahjoihin. Senkin saa toki jättää tekemättä, jos haluaa, että lahjat on vain äidiltä. Ruuat kyllä kelpaa ja herkut. Pyhätkin tuntuu kelpaavan. Eli ei voi syyttää suoraa sitä, ettei miehen anneta ottaa vastuuta. Hän saa kyllä ottaa jos vain saisi aikaiseksi. Mutta aika usein käyttäytyy kuin pikkulapsi. Muutossakin yllätyksenä tuli kuinka iso homma on viedä viisi henkisen perheen tavarat. Kuinka iso homma siivota asunto jossa on asuttu useita vuosia ja pikkulapsiaika. Ei mitään väliä sillä, että itse olin pakannut tavaroita kuukauden kun herra pakkasi vain omat vaatteensa ja ehkä muutaman jutun lisäksi. Muuttopäivänä huomasi kuinka paljon on tekemättä.
    Kaikki jää aika viime tinkaan. Eikä voi ymmärtää kuinka se ressaa minua, kun yritän suunnitella asioita ja ennakoida niin ettei paniikkia synny ja että elämä olisi edes vähän helpompaa pienten lasten kanssa.

  • Ole mies sanoo:

    Ei-men!! Joku edellä vastasi, että perheissä ei ”sallita” muita kuin äidin toimintatapa. No kuulkaa, olkaa sitten miehiä ja ottakaa se oma paikkanne ja määräysvaltanne. Teette omalla tyylillä ja vaaditte vaimolta perusteluja, miksi juuri hänen tapansa olisi oikea. Huomaatte sitten kyllä, että hän arvostaa lopulta oma-aloitteisuutta ja jämäkkyyttä. Muuten asetelma kääntyy ”mies yksi lapsista” -kuvioon eikä se lupaa parisuhteelle hyvää.

  • Wonderwoman sanoo:

    Tuttua on. Mies sentään on välillä aidosti kiitollinen, kun olen huomannut pakata ne toisetkin kalsarit mukaan.

  • Báhcci sanoo:

    Opettelee ite sietään epävarmuutta. Siperia miehen opettaa.

    • Kärsimys opettaa sanoo:

      Ei se Siperia mitään ole miehelleni opettanut, vaikka reilut 20 vuotta siellä asui. Se opetti pakkaamaan varavaatteita juuri kuivaksi oppineelle, kun muutaman kerran joutui välikausi kelillä pukemaan oman paitansa ja takkinsa lapselle, joka kasteli housunsa, juurikin noin vartin päästä siitä kun olivat kotoa lähteneet. Juuri siis ehtineet päästä kivaan puistoon, vartin kävelymatkan päähän. Tuli miehelle vilakka kotimatka. Kuitenkin useamman kerran ja toisen lapsen kohdalla joutui harjoittelemaan uudelleen. Kalliiksi tuli myös viime joulu kun hänen piti pakata mun pitkä untuvatakki reissuun mukaan, sillä aikaa kun kävin oman isäni luona sairaalassa ennen reissua. Hän oli unohtanut sen pakata, vaikka se oli valmiiksi laukun vieressä. Ei auttanut kuin ostaa uusi, kun ei ollut mitään pakkaskelille päälle, ja pakkasta lomapaikassa -30.

  • Masa sanoo:

    Kuullostaa ihan minun vaimoltani. Paitsi joulu ja synttärit. Niitä hän kyllä hieroo oikein urakalla, hartaasti ja niin pitkään että into katoaa kaikilta.

    Juteltuani monen miehen kanssa asioista niin suurin osa on kyllä täysin perillä kaikista yllä mainituista asioista. Jatkuva nalkutus miten mies tekee ”väärin” kun hän tekee eri tavalla, on kuitenkin tehnyt sen että moni heistä ovat nostaneet kädet pystyyn ja heittäytyy tyhmäksi. Liian monessa perheessä ei sallita muita toimintatapoja kun äidin.

    Meillä on periaatteessa ihan sama miten asiat tehdään. ”Matkoja ja reittejä määränpäähän on monia”. Vaimoni valinta on selkeästi ollut ”joku muu hoitaa”.

  • Äiti82 sanoo:

    Meillä auttoi edes vähän se, kun olin itse töissä ja mies oli kotona työttömänä. Lapset oli alle kouluikäisiä. En vaan valmistellut enkä tarkistellut, muuta kuin sunnuntaina kävin viikon menot ja omat työvuorot läpi. Tuumasin, että ”kysyä passaa, mutta minä en huolehdi, että seisoppa vaikka päällä, kunhan hommat hoituu”. Olihan välillä maito loppu ja välipalan kanssa luovia ratkaisuja, mutta hengissä selvisivät.