Mitä teet vähän ennen kuin lähdet lapsen kanssa liikenteeseen? Kysytkö, että onko syöty, onko pissattu, onko bussilippu mukana, onko tarpeeksi päällä?

Todennäköisesti kysyt, ainakin jos olet nainen. Lapsen iällä ei ole väliä, tämä ennakointi alkaa jo ihan vauvan kanssa ja jatkuu vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Sitä tärkeämpää tietysti on ennakoida mitä pienempi lapsi on. Vauvan kanssa täytyy muistaa varavaipat, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, soseet ja harsot sun muut. Imettävän äidin pitää muistaa myös vesipullo ja pientä syötävää itselle.

Totta kai on olemassa erinomaisen ennakointikykyisiä miehiä, ja on olemassa naisia jotka eivät osaa varautua tulevaan ollenkaan. Useimmiten kuitenkin äiti on parempi ennakoimaan kuin isä. Se saattaa johtua vauvan kanssa kotona olemisesta – äiti vain oppii miettimään, onko lapsi syötetty, onko vaippa vaihdettu, onko varavaatteet, onko suunnilleen nenäkannukin mukana ennen kuin lähtee ovesta ulos. Isä ei todennäköisesti ole pienen vauvan kanssa yhtä paljon, jolloin tätä taitoa ei ehkä kehity.

Ennakoimisen taito jatkuu muuttaen muotoaan kun lapset kasvavat: onko pissalla käyty, onko autoon viihdykettä, laturit, nenäliinat? Tarkistuslistan läpikäyminen, tavaroiden kokoaminen ja lasten patistamisen pissalle ja pukemaan jää monesti äidin vastuulle. Voi olla niinkin, että isä ei ala edes opetella, kun äiti joka tapauksessa varmistaa, että kaikki on mukana ja kaikki tarpeellinen on tehty.

Sama ennakointi pätee kotonakin. Esimerkiksi ruokaostoksilla nainen osaa myös miettiä ruokia etupainotteisesti. Mitä lapset syövät illalla? Aamulla? Välipalaksi? Tarvitaanko eväitä? Entäs huomisen ja ylihuomisen ruoka? Moni mies hakee kaupasta yhden banaanin ja litran maitoa tänään, huomenna toisen banaanin ja leipäpaketin, kolmantena päivänä jauhelihaa ja muroja, mikä johtaa siihen, että kotona ei ole ruokaa ja kaupassa on rampattava joka päivä.

Harva mies tuntuu myöskään valmistautuvan juhlapyhiin tai vastaaviin etukäteen. Nykyään sentään pääsee pyhinäkin kauppaan, mutta aiemmin ennakointitaito oli välttämätön.

Vaimo kertoo:

”Miehelleni kaikki tulee yllätyksenä: matkat, juhlat, ruoan tarve, se että lapsia pissattaa.

Voin varmaan syyttää tästä itseäni. Pitäisi olla napakampi sen suhteen että en hoida kaikkea. Mutta kun mies ei osaa ennakoida mitään, ja kaikkihan siitä sitten kärsii jos en ole kyttäämässä tehdäänkö asiat tai hoidetaanko ostokset.

Matkallelähdöt ovat pahimpia ennakoinnin kannalta. Miehelle tulee yllätyksenä se, että vaikka viikon matkalla tarvitaan viikoksi puhtaita vaatteita. Hän saattaa pakata mukaan yhden parin sukkia ja yhdet kalsarit. Perillä hän vie minun sukkani koska hänellä ei ole puhtaita. Ei auta, että sanon hyvissä ajoin ennen lähtöä että katso mitä vaatetta tarvitset niin pesen niitä valmiiksi.

Jos en muistuta lapsia että käyvät pissalla ja auta pukemisessa ennen lähtöä, vartin päästä valitetaan pissahätää. Voi olla myös niin että näin lokakuussa lapsilla ei ole sukkia kengissä kun eihän mies huomaa sitä katsoa.

Kauppaan on annettava tarkka lista mukaan tai muuten sieltä tulee ainoastaan seuraavan aterian aineet. Jos minä en käy kaupassa niin päivittäiset ruoka-aineet ovat koko ajan loppu, siis maidot, jogurtit, leipä…

Joulut ja syntymäpäivät tulevat joka vuosi miehelle yllätyksenä. Hän on juuri niitä miehiä, jotka juoksevat tavaratalossa jouluaattona varttia ennen sulkemisaikaa etsimässä paniikilla jotain lahjaksi kelpaavaa. On se kumma että joulu voi yllättää, kun se kuitenkin on joka vuosi ja vieläpä aina samaan aikaan!

En oikein tiedä miten miehelle opettaisi ennakoimista, kun passaamisen lopettaminen ei auta. Ei hän tunnu siitä oppivan että puhtaita vaatteita ei ole tai ruoat ovat loppu.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “”Miehelleni ihan kaikki tulee yllätyksenä””

  • marttyyri huumorilla sanoo:

    heh, kyllä on tuttua. Meilläkin aamuisin minä puen ja laitan lapset päikkäri ja kouluvalmiiksi, pakkaan kamat, sammutan valot ja siivoan ruuat pöydältä jääkaappiin kun taas ukko nousee ylös, pukee ja menee autoon. Kun vihdoin saan itse puettua ja juostua autoon jossa jo ukko tööttäilee niin harmistuneena valittaa että mulla kestää aina aamuisin. 😂
    Jos mihinkään lähetään, mitään ei hänen mielestä tarvis pakata kun aina on ihan liikaa. Sitten kun kyselee että no pärjättäiskö ilman vaunua, retkisänkyä, pottaa, vaihtovaatteita yms. niin toteaa että no ne nyt tietysti mutta ei muuta. No eipä kyydissä paljon muuta ole 😂
    Sama pätee kyllä ihan kaikkeen, on sitä mieltä että käytännössä kaikki mi teen on turhaa ja ylimäärästä että ihan minimillä pärjää mutta siihen kyllä sisältyy kyllä kaikki mitä teen.
    Ite olen todennut että oikeasti ukkoni on vaan laiska ja mukavuudenhaluinen ja tuntee syyllisyyttä siitä ettei vaan saa mitään aikaseksi. Siitä pesii kaikki vähättely ja motkotus. Yleensä sanon vaan että on yks asia olla tekemättä mitään ja toinen valittaa siitä että toinen tekee kkun iye tuntee syyllisyyttä siitä ettei tee. Olkoon sitten hiljaa ja auttakoon sillä minimaalisen pienellä panoksellaan sitten.
    Olen jo luopunut ajatuksesta että vanha koira oppis uusia temppuja.
    Pnneksi ukko on hauska ja välittävä mies muuten. Jos ei olisi niin kyllä ois sitten lentänyt jo pellolle kun kylhän toi välillä ottaa aika kovasti otsalohkosta 😂

    tsemppiä vaan tytöt paljon buranaa ja homma hoituu, sitten joulun tienoolla voi muistutella työkuormasta vähän enemmän niin ainakin meillä on tullut pikkasen isompi paketti äidille muutamien mukavien sanojen saattamana niinnon paremmalla mielellä saanu tiskata välipäivät 😂

  • Kolmen äiti sanoo:

    Tätähän se on. Meillä on vielä extra juhlapäiviä koska ollaan monikulttuurinen perhe. Olen jättänyt miehen vastuulle hänen haluamansa juhlapäivien järjestämisen. Sain haukut. En siis valmistellut niitä, koska ei mies sanonut yhtään mitään valmisteluihin liityvää. Ei tullut värkkejä leipoa tai toiveita mitä pitäisi tehdä. Mies ilmoitti ettei hänkään enää juhli mm.joulua koska minä en juhli hänelle tärkeää päivää. Eihän se ihan niin mene. Minä teen ja hommaan jouluksi kaiken. Hän ei ole ikinä tehnyt sen eteen mitään. Korkeintaan pienellä summalla osallistunut lasten lahjoihin. Senkin saa toki jättää tekemättä, jos haluaa, että lahjat on vain äidiltä. Ruuat kyllä kelpaa ja herkut. Pyhätkin tuntuu kelpaavan. Eli ei voi syyttää suoraa sitä, ettei miehen anneta ottaa vastuuta. Hän saa kyllä ottaa jos vain saisi aikaiseksi. Mutta aika usein käyttäytyy kuin pikkulapsi. Muutossakin yllätyksenä tuli kuinka iso homma on viedä viisi henkisen perheen tavarat. Kuinka iso homma siivota asunto jossa on asuttu useita vuosia ja pikkulapsiaika. Ei mitään väliä sillä, että itse olin pakannut tavaroita kuukauden kun herra pakkasi vain omat vaatteensa ja ehkä muutaman jutun lisäksi. Muuttopäivänä huomasi kuinka paljon on tekemättä.
    Kaikki jää aika viime tinkaan. Eikä voi ymmärtää kuinka se ressaa minua, kun yritän suunnitella asioita ja ennakoida niin ettei paniikkia synny ja että elämä olisi edes vähän helpompaa pienten lasten kanssa.

  • Ole mies sanoo:

    Ei-men!! Joku edellä vastasi, että perheissä ei ”sallita” muita kuin äidin toimintatapa. No kuulkaa, olkaa sitten miehiä ja ottakaa se oma paikkanne ja määräysvaltanne. Teette omalla tyylillä ja vaaditte vaimolta perusteluja, miksi juuri hänen tapansa olisi oikea. Huomaatte sitten kyllä, että hän arvostaa lopulta oma-aloitteisuutta ja jämäkkyyttä. Muuten asetelma kääntyy ”mies yksi lapsista” -kuvioon eikä se lupaa parisuhteelle hyvää.

  • Wonderwoman sanoo:

    Tuttua on. Mies sentään on välillä aidosti kiitollinen, kun olen huomannut pakata ne toisetkin kalsarit mukaan.

  • Báhcci sanoo:

    Opettelee ite sietään epävarmuutta. Siperia miehen opettaa.

  • Masa sanoo:

    Kuullostaa ihan minun vaimoltani. Paitsi joulu ja synttärit. Niitä hän kyllä hieroo oikein urakalla, hartaasti ja niin pitkään että into katoaa kaikilta.

    Juteltuani monen miehen kanssa asioista niin suurin osa on kyllä täysin perillä kaikista yllä mainituista asioista. Jatkuva nalkutus miten mies tekee ”väärin” kun hän tekee eri tavalla, on kuitenkin tehnyt sen että moni heistä ovat nostaneet kädet pystyyn ja heittäytyy tyhmäksi. Liian monessa perheessä ei sallita muita toimintatapoja kun äidin.

    Meillä on periaatteessa ihan sama miten asiat tehdään. ”Matkoja ja reittejä määränpäähän on monia”. Vaimoni valinta on selkeästi ollut ”joku muu hoitaa”.

  • Äiti82 sanoo:

    Meillä auttoi edes vähän se, kun olin itse töissä ja mies oli kotona työttömänä. Lapset oli alle kouluikäisiä. En vaan valmistellut enkä tarkistellut, muuta kuin sunnuntaina kävin viikon menot ja omat työvuorot läpi. Tuumasin, että ”kysyä passaa, mutta minä en huolehdi, että seisoppa vaikka päällä, kunhan hommat hoituu”. Olihan välillä maito loppu ja välipalan kanssa luovia ratkaisuja, mutta hengissä selvisivät.