Joululahjojen tarkoitus on ilahduttaa, mutta osa niistä kyllä pilaa vähintäänkin pyhät, jos ei pidempääkin aikaa.

Jostain syystä suuri osa varsinkin lasten lahjoista sisältää valtavan katastrofipotentiaalin.

Klassinen moka on tietenkin jättää patterit ostamatta lahjaleluun, josta ei ole mitään iloa ilman pattereita. Ja tämä totta kai tapahtuu silloin, kun joulua vietetään mökissä hankien keskellä, eikä ole mitään mahdollisuutta kipaista huoltoasemalle tai kioskille hankkimaan paristoja. Niitä kannattaakin ottaa varoiksi mukaan joka koossa ja mallissa, tai sitten jättää suosiolla pattereilla toimivat härpäkkeet kauppaan.

Suosittelemme sitä muutenkin lämpimästi, sillä patterit = meteli. Osa lasten leluista on sellaisia helvetinkoneita että ne melskaavat ilman paristojakin. Kukaan, siis ei kukaan, täysissä järjissään oleva aikuinen halua minkäännäköistä meteliä pitävää lelua lahjaksi lapselleen. Joskus vanhemmuuden alkumetreillä tai myöhemmässä pienessä mielenhäiriöissä sellaisen saattaa ostaa, mutta hyvin pian tajuaa, että ajatus on järjetön. Suhinaa, pörinää, kilkatusta ja samanlaisena kerta toisensa jälkeen toistuvia musiikinpätkiä – kruunattuna tietysti lasten kiljunnalla! Ei kiitos! Ja minkälainen sadisti oikein on keksinyt myydä joululahjoiksi lapsille leikkirumpusettejä sun muita?!

Limaa ja liman tekemistä lapset rakastavat. Vanhemmat eivät. Ikäänkuin lapsiperheessä ei olisi tarpeeksi sotkua jo valmiiksi!! Sama koskee kaikenmaailman hilepurkkeja ja tsiljoona tarraa sisältäviä askartelukirjoja ja kaikkea, mitä pitää vimmaisesti leikellä. Kyllä, ne ovat ihania lapsen mielestä ja tosi kehittäviä, mutta kukaan ei jaksa sitä mahdotonta sotkua!!

Asiat, jotka koostuvat pienistä osista ovat nekin mahdottomia ja sisältävät paljon joulunpilauspotentiaalia. Kuten esimerkisi palapelit (vähintään yksi pala katoaa), legopakkaukset ja rakennussarjat (vähintään yksi osa katoaa) ja pelit (esim. noppa katoaa).

Vaatteet ovat myös murheenkryyni. Onko koko oikea? Onko väri oikea? Onko hahmo oikea? Ja vaikka äiti ilahtuu lapsen saamista villasukista, lasta ne eivät kiinnosta sitten yhtään. Se ihan harmittaa, että lapsi ei arvosta mummon tekemiä villasukkia, ja sitten harmittaa että itseä harmittaa: eikö se nyt riitä että lapsi iloitsee leluista ja itse ilahtuu niistä sukista?

Puhelimet, pelikoneet ja pelit sekä videot saavat aikaan syyllisyyttä nekin. Lapsi tykkää hulluna, mutta eikö meidän kuitenkin pitäisi kirmata yhdessä kuusen ympärillä ja käydä kävelyllä haudoilla sen sijaan että roikuttaisiin somessa ja pelattaisiin räiskintäpelejä? Kyllä oli asiat paremmin silloin kun lapset saivat lahjaksi vain omenan ja puu-ukkelin!!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia