So here it is – Merry Christmas!

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta joulu? Hohtavat hanget, kauniisti katettu joulupöytä ja iloinen, parhaimpiinsa pukeutunut sukulaisjoukko? Taustalla soi pehmeästi jouluoratorio, kissa nukkuu kuusen alla (jossa on elävät kynttilät) ja lapset leikkivät leluillaan? Jos kuvitelmasi on tämä, sinulla ei luultavasti ole lapsia ja olet lukenut liikaa teoriaa täydellisestä joulusta.

Totuus on julma. Äidit vievät perheensä mummolaan lahjojen kanssa. Matka on raskas; ruuhkaa ja takapenkin narinaa. Perillä on yhtä kiirettä. Päiväunille lapsia ei voi laittaa, koska täytyy reissata kummit ja muut läpi. Lapset ovat sokerihumalassa tarjoiluista. Lahjat olivat liian hyviä/huonoja/liian kalliita/halpoja/vääriä.

Valokuvia on ihan pakko ottaa, mutta niihin valmistautuminen on yhtä tuskaa. Huutoa ja riitaa riittää aamusta iltaan. Illalla tapellaan miehen kanssa, joka ei taaskaan auttanut missään ja luultavasti alkoi juomaan. Paluumatkalle pakataan lahjat takaisin peräkonttiin ilman kääreitä ja ajetaan siinä jumalattomassa ruuhkassa taas takaisin kotiin.

Kahta hurjempi joulu on niillä äideillä, jotka joutuvat tekemään myös ruuat. Yleensä mummolat majoittavat ja muonittavat, mutta omakotitaloasujaäidit usein päättävät pitää Täydellisiä Jouluja. Erityisesti työssä käyvät äidit saavat raataa koko rahan edestä. Kyllä siinä alkaa verisuonet napsahdella, kun käly soittaa etteivät he ihan vielä pääsekään. ”Jussi-Petteri nukkuu vielä päiväunia, me tullaan ehkä tunnin päästä!” Anoppi narisee jo ruokapöydässä olevansa nälkäinen ja porkkanalaatikko uunissa mustuu reunoilta. Lapset haluavat joulupukin heti. Mies on paennut autotalliin juomaan. Koko päivän siivoaminen tuntuu jaloissa. Joulun peruutus tuntuu mahtavalta idealta…

Joulu on rauhallinen vasta, kun olet noin viisikymppinen eikä sinulla ole lapsenlapsia. Teinit ovat omissa oloissaan. Appivanhemmat ovat nuorempien lastensa joulupöydässä. Olet varannut enemmän kirjoja ja suklaata kuin ruokaa. Sinulla on valta joulunvietosta eikä toisin päin. Jouluruuhkat ovat vain uutisissa todettu asia. Kukaan ei halua porkkanalaatikkoa. Spotifysta raikaa Slade. Kynttilänvalossa voi ottaa taas pienet torkut.

Hyvää joulun tavoittelua itse kullekin! Muista, että sen kiinni saaminen saattaa kestää vuosia…

Nimim. Joulurauhaa odotellessa

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Joulurauha?! Onko se jotain syötävää?”

  • Kohta viisikymppinen mummu sanoo:

    Meillä ei vielä viisikymppisenä joulut helpota. Kotoa löytyy kaksi esiteini-ikäistä autistia ja lastenlapsia on jo kolme. Joouluaattona pitää mennä anoppilaan sukuloimaan, vaikka paljon mieluummin olisin oman perheen kesken kotona. Kutsuisin vaikka ne omat aikuiset lapset viettämään joulua meille. Ennen joulua pitää vielä juhlia omien lasten synttärit ja nimpparit itsenäisyyspäivänä sekä tyttärenpojan synttärit seuraavalla viikolla. Ja yhtään ei stressaa, ei. (Näkisi vaan sellaisenkin joulun.)

  • Hulta sanoo:

    Joulu on sitä, millaiseksi sen tekee. Fiksu ihminen alkaa valmistella joulua viimeistään elokuussa. Laatikot voi tehdä paistovalmiiksi pakkaseen tuolloin, vaikka parin viikon välein aina yhtä sorttia. Jouluaatonaattona ne onkin mukava nostaa jääkaappiin sulamaan ja aattona (kylmään) uuniin. 175 asteessa tulee hitaasti mutta varmasti valmista herkkua!
    Kinkkuakaan ei tarvitse yötä myöten valvoa. Mietipä, miten paljon kinkkua teillä oikeasti syödään? Missä kohtaa alkaa tökkiä? Meillä on vuosia ollut 3 aikuisella parin kilon kinkku. Olen keittänyt sen punaviinissä ja jouluisissa mausteissa ja glaseerannut karpalohyytelöllä. Kun kinkun keittää, se ei VOI kuivua joten sitä ei tarvitse kytätäkään. Kypsästä kinkusta verkko ja läskit veks, sulatettu hyytelö pintaan ja uuniin kunnes hyytelö on asettunut kauniin punaiseksi hehkuvaksi kerrokseksi kinkun pintaan.

    Joululahjojen shoppailu kannattaa aloittaa viimeistään syysaleissa. Säästät pitkän pennin ja saat lahjat pakettiinkin ennen ensimmäistä adventtia.

    Kodin siivoaminen kannattaa jättää normaaliin tasoon, kaapit, kellari ja vintti kannattaa jynssätä vain jos on aikeissa viettää joulua näissä paikoissa. Koristelut saa tehdä oman mielensä mukaan ja milloin haluaa, meillä laitettiin viime pyhänä ikkunoihin koristekuvat, ikkunalaudoille tontut ja valot ja muutama koriste roikkumaan. Nyt joka huoneessa on enemmän tai vähemmän jouluista. Koko projekti kesti noin tunnin. Koristeita voi sitten lisäillä jos intoa riittää.

    Meilläkin koko perhe kiersi koko suvun läpi; 2 isovanhemmat, isoisoäiti, äidin täti, velipuolen isovanhemmat ja isä, 2 hautausmaata. Ja tottakai piti ensin ajaa tunti että päästiin edes aloittamaan turneeta. 8 paikan kiertäminen oli ahdistavaa, ja olinkin kakarana lähes aina kuumeessa jouluaattona. Teininä yksinkertaisesti kieltäydyin enää osallistumasta näihin kiertoajeluihin.
    Miksi yhden perheen lapsineen pitäisi aattona rampata kaikki sukulaiset läpi? Miksi ne kummit ja muut eivät voisi tulla joulun aikaan käymään tai miksei heitä voisi käydä katsomassa muina joulun päivinä?

    Kun olen näitä asioita perheellisille tutuilleni ehdottanut, usein vastaukseksi on tullut ”En mä jaksa alkaa STRESSAAMAAN joulusta nyt!”. Nii-in, miksi ihmeessä pitäisikään alkaa stressaamaan yhdestä päivästä, jos käytännössä kaiken siihen liittyvän voisi hoitaa rauhassa, hitaasti ja omaan tahtiin hyvillä mielin, vain ajoissa aloittamalla..?

  • delfiini1965 sanoo:

    Onneksi huomasin jo ajat sitten (ja sain siskolta mallia), että kun äiti ei liikaa touhota ennen joulua, nii jaksaa sit hymyillä joulunpyhinä..ruuat kätevästi valmiina kaupasta ja lahjat mahdollisimman ajoissa.. eikä ole ollut varaa enää vuosikausiin ostella lahjoja ystävien muksuille jne..johan nuo on kasvaneetkin.. Toki on hirveä stressi sitten siitä että miten saa rahat riittämään työttömän yksinhuoltajan perheessä – kun omille pitää lahjoja kuiteski ostaa ja mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on lahjamäärä.. paitsi ihan pieni kun on, pojanpoika 1v joten sille riittää yks hypisteltävä lahja.. Omista kuopus on 13v joten leluja ei juurikaan enää, mutta kyllä hänelle joulu on se vuoden tärkein juhla! muulloin en juuri ylimääräistä ostele, vain tarpeellista, joten jouluna pitää olla sellainen tunne, että mahtavaa, ihanaa! Onneksi olen saanut monta vuotta jo tukea esim. ”jouluapua”-sivuilta. Todella todella kiitollinen olen, olisi monena jouluna itku lapsilta tullut kun ei varaa lahjoihin eikä jouluruokaan/herkkuihin.. Onneksi eivät perusta laatikoista/silleistä ja sellaisista. Savukala, kinkku ja karkit tärkeimpiä…ja se äidin tummanruskeakastike jossa on kaupan valmiita lihapullia! kun pienenä eivät syöneet joulupöydästä juuri mitään, niin tein tuota.. on kaikkien joulujen suosikki! Siskoni oli pitkälti jouluisin terv.keskuksessa töissä joulupäivät, kun pojat oli jo isompia, tienasi hyvin. Ja hyvissä ajoin ennen tuotakin aikaa oli todennut (pojat opettaneet), ettei tarvi puunata, paistaa, leipoa jne jne jne jouluksi – niin että äitee on sitten pahantuulinen, yliväsynyt ja itkuinen aattona. He tekivät oman joulunsa keskenään päättämällä, mitä herkkuja hankkivat ja mitä eivät.. ei mitään pitkiä aherruksia. Ja kaikki olivat onnellisia siitä lähtien jouluisin. Meilläkin nuo isommat lapset ymmärtää jo, että tärkeintä on viettää yhdessä kiireetöntä aikaa.. vähemmälläkin pärjää. Tällä lailla olen useina jouluina sitten jaksanut esim ajoissa askarrella lasten kanssa kortteja, pikkuhiljaa joulukuu aikaa laitella jouluista kotia – tärkeimpinä ne perinteiset koristeet, jotka lapset muistaa. Tuli mieleen, että kun ei ole mitään aineellista jakaa muille niin voisin halin antaa jouluntoivotuksen kera naapurin yksinäiselle, kauppakeskuksessa usein nähdylle kasvolle ja tietysti ihan omille ystäville ja tutuille ja puolitutuillekin <3