Huono Äiti sai lukijalta avautumisen:

”Olen seurannut tätä palstaa monia vuosia. Haluan avautua, koska tunnen olevani normaali ex. Erosimme eksän kanssa lasten ollessa pieniä. Ero oli vaikea, mutta muutaman kipeän vuoden jälkeen siitä selvittiin. Nykyään pystyn suhtautumaan eksääni varsin neutraalisti. Kommunikoimme, jos on asiaa. Yhteydenpito ei sisällä piikittelyä, ilkeilyä eikä katkeruutta. Pystyn jopa katsomaan mennyttä yhteistä elämäämme ymmärtäväisesti. Eksäni on lapsille tärkeä ja arvostan sitä.

Sama koskee miehen puolisoa. Voimme kohdata, tervehtiä ja jutella.
Jos lapsilla on syntynyt isän luona erimielisyyksiä olen aina kannustanut heitä selvittämään ne siellä. En arvostele eksän perheen pyykkipulvereita enkä vaikkapa vaatteita, joita he ovat ostaneet. Olen itse tuoksuttoman ystävä, mutta en arvostele toisten valintoja. En vaadi lapsia pitämään isän luona isän ostamia ja äidin luona äidin ostamia vaatteita. Pystyn joustamaan sovituista aikatauluista ja ymmärrän, että tarkasti suunnitellutkin tilanteet voivat muuttua. Myös eksäni suhtautuu minun puolisooni kohteliaasti.

En myöskään vaadi eksältäni sovittua enempää rahaa. Ollaan joustettu maksuissa puolin ja toisin. Jo omillaan asuvaa yhteistä lastamme kumpikin auttaa tavallaan. Emme ole tilivelvollisia toisillemme kumpi auttaa vaikkapa imurin ostossa tai ruokaostoksissa. Uskon, että tekisimme nuoren aikuisen lapsen olon tukalaksi jos syyttäisimme toisiamme lapsen kautta.

Nämä ovat loppujen lopuksi aika pieniä asioita, mutta tätä palstaa seuranneena hyvinkin isoja asoita. Olisi mukava kuulla muidenkin sellaisten eronneiden tarinoita, joilla asiat sujuu hyvin.”

Nimimerkki: On meitä tavallisiakin

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

 

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

20 vastausta artikkeliin “Näin toimii exänä normaali ihminen”

  • Kyllästynyt katkeraan ja manipuloivaan eksään sanoo:

    Tälläinen eksä on fiksu ja aikuismainen. Itsellä on vain kokemusta eksästä joka on niin katkera, että on manipuloinut lapset vihaamaan minua ennen kuin edes tutustuivat minuun. Olemme olleet jo 7 vuotta yhdessä, kaksi yhteistä lasta, kolmas tulossa. On sääli, että ex vaimo estää mieheni ja hänen lapsia olemaan yhteydessä isäänsä. Uhkaa katkaista välit lapseensa ym. Kakaramaista kiristystä ja uhkailua jos toinen lapsista haluaisi olla tekemisissä isänsä kanssa. Toinen lapsista niin manipuloitu, että on kaikesta samaa mieltä äitinsä kanssa ja haukkuu isäänsä mitä kauheimmilla tavoilla.

    On se sääli kun kaikki eivät pysty edes lasten takia eroamaan sovussa. Lapset eivät ole pelinappuloita eron hetkellä! Eikä niitä kuulu manipuloida puheillaan. Antakaa lapselle mahdollisuus itse päättää omasta elämästä ja antaa tavata kumpaakin vanhempaansa ilman, että tarvitsee pelätä seuraamuksia. Tällä tavalla lapsesta varmasti kasvaa ahdistunut yksilö!! Ja varsinkin aikuiset lapset eivät ole enää tilivelvollisia kertomaan mitä isänsä kanssa tehnyt.

  • Iina sanoo:

    Miehen uusi alkoi määräilemään, piti olla viikko-viikko, mies ei saa saunoa lasten kanssa vaan hänen, änkeää mykaan lasten ja isän reissuihin.
    Sanoi että on minun vikani kun ex etsi koko ajan seuraa netistä ja piti yhteyttä lomamatkallakin muihin naisiin. Ei ole intoa tutustua tähän uuteen tyyppiin.

  • Tellis sanoo:

    Olisihan se helppoa tulla toimeen ”normaalin”exän kanssa. Jonka kanssa pystyisi puhumaan ja toimimaan. Mutta jo lasten ollessa pieniä, olimme eri puolilla leiriä. No lapsethan siitä kärsivät ku vanhempien linja ei ole yhtenäinen.
    Eron jälkeen elämäni on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja lapsille kostetaan siitä että ovat tekemisissä kanssani. Lapset joutuvat salaamaan kaiken apuni isältään.
    Samoissa juhlissa todennäköisesti en halua koskaan enää olla sen kaiken jälkeen miten ex on kohdella lapsia ja minua. Yritin aikoinaan keskustella asioista mutta tälläisen henkilön kanssa vaan ei voi kommunikoida jolla on vain oma mustavalkoinen ajatusmaailmaansa. Jossa vain hän on oikeassa ja muilla ei ole oikeuksia mihinkään. Ja kykyään en varmaan enää osaisi edes olla hiljaa, parisuhteen aikana ei paljoa voinut edes vastaan sanoa koska siinä olisi voinut käydä huonosti. Muille osaa esittää täydellistä ihmistä.
    Eipä taida olla exällä juurikaan vanhainkodissa vierailijoita jos sinne asti selviää ja ihan oman käytöksensä ansiosta.

  • Heitsu sanoo:

    Upeeta! Fiksulla asenteella ootte liikkeellä. Just näin pitää toimia 😃

  • Se hankala eksä sanoo:

    Onnea, eksäsi ei ole siis kovin kamala tyyppi eikä mitä luultavimmin myöskään pahemmin luonnevikainen, manipuloiva, tunnekylmä, täysin itsekäs saati narsisti.

    Se jaksaa aina ihmetyttää, miksi ihmiset kuvittelevat, että eroriitaan tarvitaan kaksi. Suhteessa ollessa noin voi ollakin, mutta kun kaikki ei käsittele eroa fiksusti, ei pääse yli, jne. On kuitenkin asioita, joissa kompromisseja ei vaan ole mahdollista tehdä. Pyykkipulverin haju on aika pieni ongelma, kun toiset vääntää vaikkapa siitä, käytetäänkö suppilaudalla pelastusliivejä tai että istuuko nelivuotias auton turvaistuimessa vai korokkeella. Harvoin näistä väännetään, jos vanhemmuus oikeasti on molemmilla olemassa edes sillä tasolla, että lapset puetaan sään mukaan eikä tarvitse pelätä heidän kuolevan onnettomuuksissa. Harmi kyllä se ei ole kaikille itsestään selvää tai ykköskappaleen tyyppejä ei kiinnosta.

    Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, että jotkut vaan on ihan paskoja vanhempia? Sääli kyllä silloinkin ”lapsen etu” on tavata. Jokainen huolenilmaus on helppoa selittää tunteilla ja jos ero on tuore, niinhän sen täytyy olla. Ei ole ok sanoa edes soskuille, että sen toisen vanhemmuutta ei ole, auttakaa!

    Ääripäiden lisäksi on koko joukko vielä näitä, ettei sovituista säännöistä pidetä kiinni tai niin, että kuvitellaan itse tietävänsä ehdottomasti paremmin. Joku tahtoo olla rajattoman kiva viikonloppuvanhempi, kun onhan se helppoa. Toinen vaatii taas oikeasti mahdottomia vaikka minuuttiaikatauluna rutiineihin, koska on kontrollifriikki. Useilla tuossakin vielä on kyse halusta säädellä toisen elämää, vaikuttaa, olla merkityksellinen hetken vielä.
    Valitettavasti vanhemmuuteen voi oppia vain kasvamalla, mutta jos siihen sitoutumista ei ollut ydinperheessä, niin eipä se ero paranna tuota ymmärrystä. Ja toisaalta kuinkas moni ottaa fiksujakaan neuvoja ilolla vastaan eksältä?

    • Nimetön sanoo:

      Minä olisin vielä viitisen vuotta sitten väittänyt, että riitaan tarvitaan kaksi ja että minä kyllä tulen toimeen kaikkien kanssa ja saan asiat sovittua. Esimiehenä kun olen saanut jopa koulutusta eri vuorovaikutustilanteisiin ja persoonallisyystyyppeihin sekä vaikeisiin tilanteisiin. Eikä yli 40 vuoteen ollut tullut vastaan ketään, jonka kanssa en olisi edes jollain tavalla tullut toimeen. Vaan niin se elämä opettaa ja enää en väittäisi noin. Olkaa onnellisia te, joilla siellä vastapuolellakin on normaali ihminen.

  • Normaalia täälläkin sanoo:

    Kyllä! Listaan voisi vielä lisätä, ettei etäviikonlopun jälkeen kuulustele lasta henkihieveriin missä oltu? Mitä tehty ja kenen kanssa?

  • Äiti, ex, nyx ja äitipuoli sanoo:

    Piti tulla lukemaan, kun ei ole kokemusta normaalista exästä. Isät on ilmeisesti kyvyttömiä vanhempina, sillä ex-vaimojen täytyy puuttua toisten perhe-elämään. Exien kirjoituksissä tämä on ikävän usein esiin tuleva asia. Kannattaisi vaatia heti erotessa, että lapset ovat isällään vain joka toinen vkl. Aikaa voi vähentää porrastetusti. Ehkä sen viikonlopun kykenee olemaan hiljaa ja puuttumatta?

  • Teija sanoo:

    Niin en tiedä miten normaali mäkin olisin mikäli yhteistyö toimisi toisen puolesta edes jollain tasolla

  • Äitipuoli sanoo:

    Kuulostaa hyvältä ja uskon sinua. Tuskin kukaan bioäiti ajatteleekaan että minä olen se hullu eksä. Ennemmin varmaan kääntyy ajatus siihen ”minä haluan, minulle olisi hyvä, minun vapaa-aikani”. Kamalimpia ne lähivanhemmat jotka lähettävät lapset sairaana viikonloppukoteihin koska minä haluan vapaa-aikaa.

    • Monessa mukana sanoo:

      Ohhoh.
      Sinun mielestäsi siis lapset sairastuessaan flunssaan tms. eivät voi tulla häiritsemään sinun elämääsi?
      Näin etä vanhempi joutuisi odottamaan pahimmillaan kuukauden että näkee lastaan tai ylipäätään saa syliinsä jos kyseessä on alle kouluikäinen, joilla on tavallista sairastaa vuodessa muutamat flunssat kuumeineen.
      Tulit kommentillasi paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin väittämästäsi asiasta.
      Kyky myötätuntoon ja tunneälyyn on todella taitolaji.

  • Niinjanäin sanoo:

    Meilläkin toimii näin. Kunnioitetaan toisiamme kaikista vastoinkäymisistä ja erosta huolimatta. Mutta miehen ex ei kykene pitämään minkäänlaisia välejä mieheen, eikä edes lapsen vuoksi näkemään missään lapsen juhlassa tms.

  • Tavis exä täälläkin sanoo:

    Mun esikoiseni isä on paras isä hänelle. Sovittiin heti että lapsen ei tarvitse kärsiä kun me emme enää pystyneet olemaan,asumaan yhdessä. Köyttä ollaan vedetty yhdessä samaan suuntaan. Tyttömme joskus kiukkuttelikin siitä kun oltiin aina samaa mieltä asioita. Oikeasti,ei aina oltu mutta niistä keskusteltiin yhdessä aikuisten kesken. Kaikki asiat on pystytty sopimaan ja ollaan joustettu pyolin ja toisin.
    Tyttö on jo täysi-ikäinen ja asuu omassa kodissa. Silti ex käy meillä kahvilla silloin tällöin. Hänestä on tullut mieheni ystävä vuosien aikana.

  • Anselmi sanoo:

    Aivan mahtavaa! Olen monta kertaa tätä palstaa lukiessani ajatellut tätä samaa, että miten saisi sanottua fiksusti, että exän ja uusperheen kanssa voi elää ihan kivaa ja suht ongelmatonta elämää. ❤️ Näin on myös meillä, vaikka erot ovat aikanaan olleet hyvinkin ikäviä ja katkeria. On exiä, nyxiä, lapsia ja anoppeja moneen junaan, mutta kaikki mahtuvat tarvittaessa samaan pöytään ja ketään ei kiinnosta tunkea nenäänsä toisten pesuainevalintoihin tai ruoka-aikatauluihin, omissa jutuissa on tarpeeksi. Asiat hoidetaan asioina ja keskitytään omaan elämään. Paljon tähän kaikkeen vaikuttaa myös oma asenne ja oma käytös! On valinta olla katkeroitumatta, piikittelemättä, arvostelematta ja puuttumatta. Kun pitää kristallin kirkkaana mielessä, mikä on tärkeintä, asiat ovat oikeastaan aika yksinkertaisia.

  • Perusmutsi sanoo:

    Olisi ihanaa jos toimisi homma exän kanssa kuten aloittajalla.
    Neutraali on tavoite.

    Meillä joudun nyt jatkuvasti vetämään ja selvetämään exän uuden kumppanin rajoja tässä kuviossa (hän lapseton ja varsin nuori). Esimerkiksi se ei ole selvää kuuluuko hänelle mitkä asiat ja mitkä asiat eivät kuulu (terveys, koulunkäynti jne. asiat ei kuulu todellakaan) Stresaavaa on, siellä intoa tuntuu olevan, mutta järkeä ja kokemusta on vähemmän.

    • Rauha sanoo:

      Olet siis se isän perheen asioihin puuttuva ex.

    • Hugo sanoo:

      Perustele lisää. Jospa kuuluukin bonusvanhemmalle. Ehkä exäsi perheessä ajatellaan kaikista lapsista tasa-arvoisesti yhtenä perheenä, jossa kaikilla on samat säännöt. Ehkä sinulla onkin parantamisen varaa. Ehkä oletkin vain sairaan mustasukkainen lapsesta. Pelkäätkö että lapsi pitää myös bonusvanhemmasta. Onko itselläsi nykyisen puolison omat lapset, exäsi kanssa yhteiset lapset ja sitten nyksän kanssa yhteiset. Kaikkiahan sitten kohtelet eri säännöillä yhdessä perheessä. Ettei sitten muiden, jotka ajattelevat lasten parasta, tarvitse puuttua. Näinkö se menee? Mahdollisuuksia on monta, eikä yhtä vastausta.

    • Perusfaija sanoo:

      Niin, että sinä katsot olevasi se kukkulan kuningas/kuningatar, jonka pillin mukaan muiden täytyy mennä. Ilmeisesti naispuolinen, päättelen. Koska sinä sanot niin ja stressaat ja käyt toisen perheeseenkin sanelemassa ja väheksymässä muita nuoriksi ja kokemattomiksi, jos eivät sinun sävelen mukaan tanssi.
      Kun entinen liitto on räjäytetty, räjäyttipä sen kuka tai mikä, siinä uusiotilanteessa on mahdollisesti ajan myötä muitakin kokkeja kuin sinä. Hyväksy se ja ala yhteistyöhön. Se on lasten parhaaksi. Eikö se ole tärkeintä, eikä sinun määräysvalta tai asema.

    • Bonus sanoo:

      Meilläkin on tälläinen miehen ex, jonka mukaan hänen lastensa perhe on vain hän ja ex-miehensä.

      Onneksi oma exäni on eri maata. Lopputulos nimittäin on se, että minun lapsilla on kaksi kivaa kotia, joissa viihtyvät. Exäni vaimo on plussaa, ylimääräinen huolehtivat aikuinen. Mieheni lapsilla taas on koti vain äidin luona ja meillä he ovat aina vähän ulkopuolisia, koska joudun varomaan kaikkia sanojani heille. Olen luovuttanut ja en kasvata, en puutu, en kysele/puhu äidistä. Eniten tästä kärsii lapset, jotka ei saa lupaa olla aidosti osa tätäkin perhettä.

  • Nimetön sanoo:

    Meilläkin homma toimii näin oman exäni kanssa. Ei olla mitään parhaita ystäviä, mutta asiat saadaan sovittua helposti ja itse sekä nyxämme mahdumme hyvin samoihin juhliin. Kaikki pyrkivät siihen, että asiat sujuvat.

    Mieheni exä taas on jotain ihan muuta. Ei käsitä missä hänen ja meidän perheemme rajat menevät. Hänen toiveensa ja tarpeensa menevät kaiken edelle ja miehen pitäisi vieläkin häntä paapoa nykyisen perheensä kustannuksella. Eikä kyse ole edes lapsen asioista, vaan esimerkiksi tukkeutuneesta lavuaarista tai vessasta yms. On heillä talossa kiinteistönhuoltokin, mutta jostain syystä aina piti soittaa apua exältä, kunnes mies laittoi asialle stopin. Minun syyksi meni exän mielessä. Tämä ex on katkonut välit vanhempiinsa ja moniin ystäviinsä. Lapsetkin ovat jo teini-ikäisiä, joten en enää jaksa edes yrittää tulla toimeen hänen kanssaan. Ennen luulin, että tulen vähintäänkin toimeen kaikkien kanssa. Olin väärässä. Jos toinen osapuoli ei oli yhteistyökykyinen, ei siihen yksin pysty.