Onko teilläkin sopimus siitä, että aikuisille ei osteta joululahjoja? Että jouluisin lahjat hankitaan ainoastaan lapsille?

Sellainen sopimus on tietysti monelta kannalta hyvä: on ekologista olla ostamatta ylimääräistä tavaraa; rahaa ei kulu turhaan; aikaa ja vaivaa säästyy.

Mutta on siinä ongelmansakin. Kuten nämä:

”Mä tiedän että sovittiin ettei osteta lahjoja, mutta mä nyt kuitenkin ostin.”

Tämähän se kiva käytäntö on! Varmista nolo tilanne tai ihmeellistä säätöä itsellesi, toiselle tai ihan kaikille! Jos sovitaan, että ei lahjoja, niin miksi niitä lahjoja sitten hankitaan? Onko tämän idea ainoastaan saada itselle jotenkin puhtaampi omatunto, kun ei osallistu kerskakulutukseen mutta sitten kuitenkin osallistuu? Mitä ihmettä?

Eiköhän valita linja ja oikeasti pysytä siinä!

”En ikinä saa lahjoja.”

Jostain syystä iso osa suomalaisista aikuisista ajattelee, että lahjat ovat lasten juttu ja toisten aikuisten ilahduttaminen turhaa. Ne, jotka tykkäävät lahjoista ja yllätyksistä, kärsivät tästä. Ei sitä oikein kehtaa alkaa lahjoja vaatiakaan. En saa koskaan mitään ja haluaisin lahjan edes joskus…, sehän olisi ikävää mankumista.

Vaikka ei kai oikeasti se, että toivoo joululahjaa ole mitenkään lapsellista, ahnetta tai itsekästä? Kai se nyt on mukava tietää, että joku on ajatellut sinuakin?


Kuva Jeshoots.com, ylin kuva Kira auf der Heide.

”Joudun käyttämään suuria summia sukulaislasten lahjoihin ja minä en saa keneltäkään mitään.”

Jos sopimuksessa on täsmennetty, että lapsille hankitaan lahjoja, mutta aikuisille ei, on lapseton aikuinen vähän ikävässä asemassa. Hän saattaa joutua ostamaan pakettitolkulla lahjoja suvun ja perheen lapsille, mutta ei itse saa keneltäkään mitään. Suoraan sanottuna antamisen ilo ei välttämättä korvaa sitä vaivaa ja rahanmenoa, ja voi ottaa päähän että itse ei saa mitään.

”Haluaisin ilahduttaa läheisiäni, mutta kun on tämä sopimus.”

Ei lahjoja aikuisten kesken -sopimus on kiva vain jos kaikki ovat sitä mieltä että se on kiva. Toisille lahjojen hankkiminen ja antaminen ei ole mitään tuskaa, vaan tärkeä joulumielen tuoja ja mukava juttu. Osa meistä on hyvä keksimään lahjoja muille, tykkää antaa jotain mitä toinen ei itse raaskisi ostaa tai vaikkapa haluaa auttaa. Harmittaahan se, jos lahjoja ei sitten annetakaan.

Vielä hankalampi tilanne on, jos lahjanantaja on vaikka neulonut kaikille villasukat tai muutoin nähnyt kovasti vaivaa, ja sitten yhtäkkiä sovitaan että kukaan ei sitten anna yhtäkään lahjaa!

Miten teillä toimitaan? Joululahjat vain lapsille vai ihan kaikille? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “”Ei joululahjoja aikuisille” -sopimus on syvältä!”

  • SurullinenAikuinen sanoo:

    En minä oikein ymmärrä sitäkään, että kavereiden muksuille raahataan lahjoja, kyseessä ei kuitenkaan minun kaveripiirissäni ole mitkään vähävaraisemmat. Lahjojahan kertyy hirveät määrät per vuosi! Jos vanhemmat ostavat, isovanhemmat, tädit/sedät, puolison sisarrukset, sisarruksetkin. Niin mihin ihmeeseen 2-vuotias sitä tavaraa tarvitsee?? Toki itse näin 30-vuotiaana olisi kiva joskus saada lahja, jossa joku on miettinyt minua 😅🙈 Kun nykyisin se on joko ei-lahjoja, tai sitten vähäinen lähipiirini kysyy Mitä haluan ja melkein että Mistä, ja se on tasan tarkkaan paketissa..

  • Penni sanoo:

    Lahjat on ihania! Niin saada kun antaakin. Meillä ollut äitipuoleni kanssa kinaa siitä, että aikuisille ei osteta. Viime vuonna en ostanut, mutta tänä vuonna en totellut ja ostin kyllä. Todella tylsää, että lahjojen saanti vähenee 80% kun tulee aikuiseksi. Ei sen lahjan tarvitse olla suurta, kun pointti on se toisen muistaminen. Olen pari kertaa saanut muutaman ihmisen pahalle mielelle antaessani joululahjan, sillä he eivät ole halunneet ostaa aikuisille. Ei minua haittaa se, että en saa lahjaa takaisin vaikka tykkäänkin lahjoista. Pääasia, että lahjaa tehdessä/ostaessa on ajateltu lahjan saajaa ja saaja tulee iloiseksi. Onneksi mulla on sukulaisia myös, jotka ostavat lahjoja myös aikuisille.

  • Joulu ainainen sanoo:

    Minäpä se kiittämätön olenkin, jo vuosia.
    Vanhemmat meni aina 10 vuotta matkoille, jäin katselemaan joulupukkeja kerrostalo yhteisössä, ja niitä riitti.
    Nykyään on Rakas Vaimo ja Lapset.
    Mutta mitään kulutusjuhla ei vietetä.
    Teen jouluruuat johon tulee myös vanhenpani. Hah.
    En ole koskaan ymmärtänyt miksi aina jouluna pitää ostaa kaikkea rääsää, loppu vuosi ollaan perseauki.
    Minä ostan sen minkä kukin tarpeensa kokee, pitkin vuotta. Pehmeä paketti lapselle, hups olanyli että heilahti.

  • Mari sanoo:

    Minä olen aikuinen ja rakastan lahjoja. En jaksa joka joulu kuunnella sitä valittamista, että en tee lahjoja, älkää tehkää lahjoja jms ja puhutaan myös jostain ihmeellisestä turhasta krääsästä. Jos kerrankin sen valittamisen sijaan sellaiset valittajat näkisivät vaivaa ja tekisi toisen ihmisen onnelliseksi. Mä en kyllä tiedä ketään mun kaveripiiristä, joka ei tykkää lahjoista. Mistä sellaiset ihmiset tulevat, jotka ei tykkää ihanista tavaroista? No en ymmärrä. Ja muuten…joululahjoja voi tehdä/hankkia ajoissa – sitä ei tarvii tehdä viime hetkellä. Lahjat on osa joulua – paljon ihania paketteja kuusen alle – se on yllätysten maaginen taika. 🙂

  • Vv sanoo:

    Mä olen niin röyhkeän lapsellinen, etten kyllä suostuisi moiseen 😁 vaikka sitten saamani lahjat ovatkin välillä turhia, tai vietän epätoivon hetkiä joulukuussa yrittäessäni keksiä siskolle loistavaa joululahjaa (koska se pirulainen aina keksii!), musta lahjat kuuluu jouluun. Ja Samu Sirkan joulutervehdys. Ja Lumiukko. Ja sitten myöskin kinkku, portviini, aito shampanja ja hiljainen olohuone kuusen valossa kun kaikki muut ovat menneet nukkumaan. Turha sitä itseltään lahjat kieltää siksi, että on aikuinen.

  • Neilikka sanoo:

    Meillä on jo vuosia ollut tapana arpoa aikuisten kesken kuka kenellekin ostaa lahjan. Näin jokaiselle tulee ostettavaksi vain yksi ”aikuislahja” ja kaikki saavat paketin.

  • Kristiina sanoo:

    Itse olen lapseton, yhteensä 9 lapselle ”joudun” ostamaan lahjan. Ostan mielelläni, mutta kiva olisi itsekin saada jotain. Kivointa olisi saada jotain itse tehtyä lapsilta. Viime vuonna pyysin: kirjanmerkin ja avaimenperän. 😉

  • Yeni sanoo:

    Ollaan sovittu että aikuisten kesken vain DIY lahjoja. Tämä siksi että ne ketkä rakastaa käsitöitä, voivat toteuttaa itseään, mutta jos DIY jutut ei ole ominta alaa, niin voi hyvillä mielin jättää väliinkin. Tekijöille se onihan yhtä hyvä joululahja päästä ideoimaan ja tekemään jotain itse kuin lahjan saajalle saada lopputulos.

    Esim. villasukkia arvostaa ihminen joka ei itse osaa kutoa. Se joka osaa, on tehnyt niitä todennäköisesti itselleen jo kymmeniä ja on hauska miettiä värejä, kuvioita ja malleja saajan mieltymysten mukaisesti.

  • Minttu sanoo:

    Meillä lapset ja aikuiset saavat lahjoja. Ostan puolisolleni lahjan ja hän ostaa minulle. Minun ja sisarukseni saamme vanhemmilta jotkut lahjat. Lisäksi minä, mieheni, vanhempani sekä sisarukseni puolisoineen arvomme kuka ostaa kenellekin lahjan. Tämä on mielestäni hyvä tapa. Aikuisetkin saavat jotain, mutta kaikille ei tarvitse ostaa lahjaa.

  • Tätitomera sanoo:

    Lapsettomana aikuisena pännii juuri se että itse joudun ostamaan sisaruksieni lapsille ja kummilapsille lahjat, mutta itse en saa ikinä mitään eikä olemattomat lapsenikaan!

  • osittain sanoo:

    Me emme osta sisarusten kesken toisillemme.. komvehtirasia maximissaan, jos on kamala hinku antaa jotain..
    muuten ostamme vain lapsille.
    Meillä omat vanhemmat ostavat vielä meille aikuisille lapsille lahjat. Olemmehan heidän lapsiaan.
    Meillä toteutuu osittain tämä.

    • Mari sanoo:

      Anteeksi, mutta aika kiittämättömät lapset olette, jos ette tee omille rakkaille vanhemmille joululahjoja. Kamala.