Tämä ongelma ei tietenkään kosketa kaikkia pareja, eikä mahdollinen ongelma johdu sukupuolesta. Mutta monissa suhteissa on henkilö, joka tykkää lahjoista ja pikku muistamisista, ja toinen henkilö, joille ne ovat yhdentekeviä. Siitä seuraa kummastusta ja ongelmia, kuten tässä jutussa:

”Taas oli ystävänpäivä. Se on päivä täynnä pettymyksiä monelle naiselle. Samalla tavalla kuin äitienpäivä, nimipäivä, syntymäpäivä, vuosipäivä ja hääpäivä. Kaikki nämä ovat juhlapäiviä, joina puoliso, usein mies, helposti sivuuttaa naisen toiveet ja huomioimisen kokonaan.

Kaikki naiset eivät tietenkään halua lahjoja tai sen erityisempää huomiota, eivät juhlapäivinä tai muulloinkaan. Monet miehet taas haluavat ostaa naisilleen lahjoja ja yllätyksiä, oli juhla taikka ei. Monien ihmisten mielestä taas ystävänpäivä on teennäistä kukkua, jota kenenkään ei pitäisi viettää mitenkään.

Unohdetaan nyt heidät ja mietitään sitä isoa joukkoa naisia, joka tykkää romantiikasta – johon minä ja moni ystävättäreni kuulumme – ja sitä isoa joukkoa miehiä, joka ei jostain kumman syystä välitä.

Moni nainen ajattelee usein näin, vaikkapa kaupassa: kas tuossa on salmiakkia, rakkaani pitää salmiakista, vienpä yllätyksenä tämän pikku pussin! Sama toistuu muissa kaupoissa, netissä ja vaikka missä. Rakas tulee usein mieleen ja hänelle haluaa tuoda pieniä yllätyksiä tai vaikka lähettää hauskan linkin. Kavereiden kanssa toimitaan samoin: pikku lahjoja, hauskoja kuvia ja linkkejä vaihdetaan koko ajan.

Mutta mies ei koskaan tuo namuja eikä lähetä hauskaa linkkiä. Joten mies ei välitä, ajattelee nainen.

Sitten on nämä erityiset päivät. Nainen miettii lahjaa kuukausitolkulla. Mikä olisi kiva? Mitä rakas haluaisi? Nainen kyselee neuvoja keskustelupalstoilta ja kavereilta ja vaivihkaa mieheltä, ja hankkii sitten jotain mietittyä.

Mies ei tuo mitään, koska hän ei välitä tästä tietystä päivästä . Naisella on paha mieli, tuohan on suorastaan ilkeää – mies ei välitä minusta, hän ajattelee.

No nainen oppii tietenkin virheestään nopeasti ja sanoo miehelleen: minulle lahjat ja muistamiset ovat tärkeitä. Haluan saada jonkin huomioonosoituksen merkkipäivinä. Ilahdun siitä kovasti. Jos et huomioi minua silloin, tuntuu että et välitä.

Seuraavana erityisenä päivänä sama toistuu. Naisella on lahja tai järjestettyä ohjelmaa, miehellä ei ole, tai hän ei tehnyt mitään suunnitelmia.

Kun nainen kysyy syytä, mies selittää että nämä päivät ovat kaupallista höpötystä ja en minä tiennyt että se on sinulle tärkeää.

Niin. Vaikka nainen on tämän kertonut: minulle on tärkeää, pienet eleet merkkaavat ja minäkin muistan aina sinua.

Ja nainen tietää, että on olemassa suhteita, joissa nainen saa joka kissanristiäispäivänä ties mitä ruusuja ja timantteja. Tuntuu entistä pahemmalta, kun itse ei saa edes alepan kukkapuskaa tai rasiallista salmiakkia.

Mikä siinä on niin vaikeaa huomioida toista pienellä lahjalla tai teolla, sitä en ymmärrä? Kukkakimpun saa ihan oikeasti jokaisesta lähikaupasta ja se maksaa vähemmän kuin tuoppi olutta. Miksi sitä ei voi tuoda naiselle, vaikka tietää tämän ilahtuvan siitä?”

Nimim. En ymmärrä

P.S. Entäs kun vaimosta tulee ihan eri ihminen?

P.P.S. Vaimo lopeta se turha kitinä, ihan totta!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

31 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä, kun nainen haluaa lahjoja, ja mies ei halua antaa niitä?”

  • Se on ystävänpäivä, ei pariskuntapäivä sanoo:

    Ystävänpäivä on nimensä mukaan YSTÄVIEN päivä. En ymmärrä, miksi ystäville pyhitettynä päivänä puolison pitäisi ostella jotain lahjoja? Vaikka onhan se puolisokin toki (toivottavasti) ystävä.

    Itse vietän ystävänpäivää ystävieni seurassa ja saatan ostaa jonkun pienen lahjankin. Puolisoille on kaiken maailman tapaamis- ja kihlajaispäivää, joita viettää keskenään. Olen jutun kirjoittajan miehen kanssa samaa mieltä, että ystävänpäivästä yritetään tehdä taas yhtä uutta kulutusjuhlaa, jossa naiselle) no miehellekin) pitää ostella lahjoja. Se olisi markkinoiden mieleen, ystäville nimittäin harvemmin ostellaan ainakaan kalliita lahjoja ystävänpäivänä. Parempi vaan kun saadaan tämäkin päivä muutettua kunnon kulutusjuhlaksi.

  • Kummajuttu sanoo:

    Sain ystävänpäivänä mieheltäni suukot, halauksen ja ystävänpäivä toivotuksen, hänelle ja lapsille ostin pienet lahjat. Meillä miehen kanssa tulot aivan eri luokkaa, koska olen lapsien kanssa kotona, hän on hyvä palkkaisessa työssä ja minua ei harmittanut vaikken mitään materiaa saanutkaan. Mulle riittää, et kiitetään siitä, kun olen tehnyt ruokaa ja siivonnut kotona, mies näyttää, että välittää ilman, että täytyy ostaa jotain. Syntymäpäivä, nimipäivä ja joulu on sellaisia jolloin saan ”kunnon” lahjan, merkkilaukun tai – kellon tai uuden puhelimen. En tarvitsisi niitäkään, mutta miehelleni on tärkeä näyttää, että hän arvostaa sitä mitä minä teen kotona. Vuosipäivänäkään en lahjaa saa, enkä lahjaa osta. Mielipiteestä on vähän turha lähtä kiistelemään, kun toiset sitä lahjaa ja materiaa odottaa ja toiset taas ei.

  • Xxhhggf sanoo:

    Miehet ei vaan viitsi nähdä vaivaa, kun se nainen pysyy siinä vierellä muutenkin. Ei niitä kiinnosta.

  • Äitipuoliäiti sanoo:

    Itse en pidä yllätyslahjoista enkä sellaisia odota. Mutta se ilahduttaa, kun mies tyhjentää aina kissan vessan, tuo kaupasta pyytämättä colaa, käy aina antamassa pusun ennen töihin lähtöään, lähettää viestin lähtiessään töistä kotiin. Itse tykkään kyllä ostaa lahjoja toisille, mutta mies on vielä vähemmän lahjaihminen eikä tykkää mistään turhasta ylimääräisestä, joten yllätyslahjojen sijaan tuon hänelle välillä kaupasta lempijäätelöä tai suklaapatukan. Jouluna ja synttärinä ostamme toisillemme lahjat selkeän toiveen perusteella, useimmiten kirjat.

  • Killa sanoo:

    Sori kirjoitusvirheistä edellisessä viestissä, ulkomainen puhelin niin ehdottelee ihme sanoja kun yritän kirjoittaa suomeksi…

  • Killa sanoo:

    Ensimmäinen poikaystäväni oli Munúa vuoden vanhempi. Kun hän täytti 18v. olin säästänyt rahaa hänen lahjaansa varten. Ostin hienon rannekellon, maksoi silloin v. 1995 se kello maksoi 300 mk. Vajaan vuoden päästä tuli omar 18 vuotispäivä ja innolla odotin vastaavaa lahjaa, olihan poikaystäväni ollut jo pakkatöissä, oli remontoinut oman huoneensa, ostanut lalusteita ja pleikkarin. Arvaatteko mitä sain lahjaksi? Lassi ja Leevi sarjakuva t-paidan. Kyllä vitutti!!!

  • Toiset aina saa, toisille annetaan sanoo:

    Kysymys kuuluu: onko tämänkaltainen huomioiminen sinulle oikeasti tärkeä asia? – Jos on, miksi olet ihmisen kanssa, joka vähättelee sinun tarpeitasi, eikä osoita arvostustaan tai tunteitaan sinua kohtaan? Miksi jatkaa suhdetta, ja pettyä joka vuosi uudelleen, kun kiitä toisenlaisiakin miehiä on?

    Jos asia ei ole kuitenkaan niin tärkeä, miksi pettyä joka kerta? Vai osoittaako mies sittenkin kiintymyksensä, mutta jollain enemmän hänelle ominaisella tavalla?