8 vuotta edellisestä seksikerrasta – taitaa olla aika erota
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Ero. Se on nyt väistämätön. Ihan sama oli vuoden aika mikä tahansa. Takana pitkä parisuhde. Ihana lapsi. Mutta kaikki on kulissia ja aidosti ja oikeasti asiat ovat täysin päin, noh, sitä itseään.
En enää edes muista mihin miehessäni ihastuin. Oliko vain niin kiire päästä suhteeseen? Mahdollisesti saada perhe? Tuntuu että nämä asiat kuuluvat esihistoriaan. Toisaalta muistan sen, kuinka mies vietti viikonloput autotallissa tai omissa harrastuksissaan. Hänellä vakituiset työvuorot. Minulla epäsäännölliset ja viikottain vaihtuvat työvuorot.
Kiirettä. Väsymystä. Kodin hoitoa. Olimme myös onnellisia. Reissasimme. Kävimme ulkona syömässä. Istuttiin iltaa kavereiden kanssa.
Missään vaiheessa seksielämä ei ollut tajunnan räjäyttävää ilotulitusta. Kuitenkin nautinnollista ja molempia tyydyttävää.
Jossain vaiheessa seksi väheni. Ja edelleen se väheni. Myös hellyys ja sen osoitukset vähenivät. En päässyt enää kainaloon, halauksiini ei vastattu. Mies torjui kerta toisensa jälkeen yritykseni harrastaa hänen kanssaan seksiä. Samoin haluni saada halaus ja suukko.
Kuva Jen Theodore.
Tällä hetkellä edellisestä kerrasta kun olemme mieheni kanssa rakastelleet on kulunut noin 8 vuotta. Itse olen ollut uskollinen miehelleni. Hän sanoo olleensa myös. Toisaalta uskon häntä. Toisaalta en.
En ole koskaan saanut vastausta miksi hän ei enää minua halunnut. Olen aloittanut lukemattomia keskusteluja meidän väleistä ja siitä kuinka tästä jatkamme eteenpäin.
Ensin mies ei vastannut edes kysymykseeni ”haluatko yhä edelleen jatkaa elämää yhdessä?” Myöhemmin hän vastasi ettei halua. Jälkikäteen mietin miksi en tuolloin tarttunut asiaan ja vaatinut miestä eroamaan tuolloin. Vuosien varrella miehen käytös on ollut ajoittain todella julmaa. Hän on myöntänyt että hänen on tehnyt mieli lyödä minua riidan yhteydessä. Hän on todella ikävästi kommentoinut ulkonäköäni.
Mies ei ole juurikaan tyytyväinen siihen mitä teen kotona. Olen saattanut ylityövapaapäivänä käyttää monen monta tuntia siivoamiseen ja kokkaamiseen. Kun mies on tullut töistä ja olen ehdottanut että lähdetään koko perhe kauppaan, on vastaukseksi tullut ”menkää te vain, minä voisin imuroida”. Hän ei edes huomaa, että koti on jo siivottu ja aamulla eteisessä olleet kenkävuoret ja hiekat ovat hävinneet. Mies ei siis huomaa enää mitä olemme päivän aikana kotona touhunneet.
Kuva Sven Brandsma.
Aloin muuttua näkymättömäksi. En uskaltanut enää sanoa miehelleni vastaan mitään. Mietin, että jos sanomiseni yltyy riidaksi ja tällä kertaa mies todellakin lyö minua. Elämässä ei ollut läheisyyttä. Minua arvosteltiin kaikilla elämän osa-alueilla mieheni toimesta. Aloin käpertyä itseeni. ”Et osaa edes ystävyyssuhteita ylläpitää. Eihän sulla ole edes ystäviä”. Minulla on ystäviä, mutta en halua kutsua heitä kotiimme. En halua esittää että kaikki on hyvin. ”Tekis mieli kysyä syn exiltä ootko aina ollu tuollanen. Sun syytä on kuitenkin sun aikasemmatkin erot” Minulla ei ole enää arvoa.
Haluan muuttua näkymättömäksi. Minä en ole hyvä missään. Minun syytäni kaikki. Olen ansainnut ettei minua kosketa, etten saa hellyyttä. En osaa tehdä mitään. Enkä kyllä siis taidakaan tehdä kotona niin paljon kuin ajattelen. Ehkäpä minun pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni.
Ei. Jossain vaiheessa tulin tienristeykseen. Haluanko elää koko loppuelämäni ilman seksiä? Haluanko elää ilman hellyyttä? Ilman että voin käpertyä rakkaani kainaloon? Tyydynkö siihen, ettei minulta kysytä miten päiväni on mennyt? Tyydynkö siihen, että olen haamu joka tekee kotona kotitöitä. Hoitaa lasten asiat. Sillä aikaa kun mies harrastaa.
Kävin tänä vuonna alkukeväästä pyörälenkillä. Pysähdyimme lasten kanssa rantaan ja he saivat leikkiä rantahietikolla. Näin miehen ja naisen. He olivat selkeästi tulleet molemmat omilla autoilla rantaan. He juttelivat, kihersivät, halailivat ja vaihtoivat pusuja ja suudelmia. Olin kateellinen. Minäkin haluan halauksen. Suudelman. Sitä että joku rutistaa minua lujaa. Haluan että sydämeni pamppailee kun toinen tulee lähelle.
Kuva Sasha Freemind.
Tajuan etten muista mille toisen aikuisen iho tuntuu. En muista mille huulet tuntuvat huulia vasten. En muista mille tuntuu kun sydän pamppailee. Tajuan etten ole vuosiin halunnut että mieheni edes koskee minuun.. milloin viimeksi mieheni on nähnyt minut alasti? Milloin viimeksi olemme halanneet? Tajuan että jos mieheni koskettaisi minua, se tuntuisi minusta todella pahalta. En halua että hän koskee minuun enää ikinä. En halua että hän näkee minut alasti. En halua että hän enää ikinä satuttaa minua sanoillaan.
Minun pitää opettaa itselleni uudestaan, että olen ihan hyvä tyyppi. Ystäväni, ne joille olen voinut kertoa totuuden meidän elämästä ja arjesta, ovat tukeneet minua suunnattomasti. Ovat koettaneet auttaa minua näkemään oman arvoni. Omat hyvät puoleni. Itse en niitä enää näe.
Yhtäkkiä minulle tuli raja vastaan. En enää halua tällaista elämää. En halua elää loppuelämääni tällaisessa suhteessa. Sanon sen miehelleni. En aio elää loppuelämääni seksittömässä suhteessa. En näe suhteessamme enää mitään järkeä. Parempi erota ja pitää välit inhimillisinä ja lapsien etu ensimmäisenä. En halua opettaa kenellekään että tällainen parisuhde, arki, elämä on tervettä.
Mies haluaa yrittää vielä. On valmis parisuhdeterapiaan. Lupaan käydä hänen kanssaan terapiassa. Haluan käydä läpi asioita, josko hän sitten ymmärtäisi oman osuutensa ongelmiimme. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Hyvine ja huonoine puolineen. Mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä omaan elämään ja osaksi omaa arkea.
Olen tehnyt kirpputoreilta ja kaupoista kivoja löytöjä uuteen kotiini. Uuteen elämääni. Laitan löytöni piiloon ja odotan malttamattomana sitä päivää kun voin ne pakata laatikkoon. Odotan että saan laittaa me uudessa kodissani omille paikoilleen. Haluan tehdä elämästäni onnellisen. Haluan tehdä sen yksin, lasteni kanssa.”
Nimim. Unelma-Anelma
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Unelma-Anelma,
kirjoituksesi pysäyttää. Luen ja itken hiljaa. Sanasi ovat kuin itseni kirjoittamia. Satuttaa ajatella, että jossain siellä olet sinä, yhtä yksin, rakkaudettomassa parisuhteessa. Ehkä meitä kanssasisaria onkin yllättävän monia.
Torjutuksi tuleminen satuttaa todella. Yksinäisyys ja läheisyyden kaipuu syövät ihmistä pikkuhiljaa. Häpeän, etten ole vieläkään lähtenyt. Tunnen syyllisyyttä, että annan aikuistuvien poikieni kasvaa todistaen vanhempiensa onnetonta liittoa.
Vaikka puolisoni onkin vakuuttavasti vuodet toistellut miten kauhea olen, salaa toivon, että joskus löydän miehen joka pitää minusta ja haluaa minua. Että minäkin olen rakkauden arvoinen.
Ehdottomasti ero, jollei mitään läheisyyttä ole,kidutat vain itseäsi vuosi vuodelta. Ja eräänlainen varpaillaan olo koko ajan syö myös itseä. Lähde pois ja heti , ei tuollainen liitto ole mistään kotoisin, nauti elämästäsi vaikka yksin ,huonon miehen kanssa se on todella kamalaa. Onnea uuteen elämääsi.
Kenenkään ei tarvitse olla huonossa parisuhteessa ❤
Samanlaisessa suhteessa eläneenä. Ilman tuota seksiosiota, sillä minun oli annettava, kun mies halusi. Itse en saanut seksistä yhtään mitään. Välillä miehelle riitti laukeamiseensa se, että riisuin.
Ero oli paras päätös ikinä, ja sitä suosittelisin sinullekin. Sinä uskallat! Löydät vielä sen oman itsesi eron jälkeen, joka nyt on alas painettu. Elämä on niin paljon parempaa ilman tuollaista ”parisuhdetta”. Lähde! Voimia siihen!
Seksi on parisuhteen liima. Sanoo kuka mitä muuta tahansa, ilman seksiä voi asua vaikka kaverinsa kanssa. Me eletään täällä vain kerran, siksi kannattaa olla edes vähän itsekäs ja lähteä huonosta suhteesta. Kukaan muu ei sitä onnea tee kuin sinä itse, omilla valinnoilla. Oli ne sitten aina täysin oikeita ja oikeutettuja, se on elämää eikä pystyyn kuolemista.
Koskaan ei kenenkään pidä hyväksyä väkivaltaa.
Eikä myöskään kannata jäädä vuosiksi suhteeseen, missä ei saa mitä tarvitsee.
Kaikille voimia, jotka elätte tuollaisessa tilanteessa. hakekaa apua. Pariterapiaa. Jos kumppani ei sinne suostu, menkää yksilöterapiaan.
Jossain teitäkin odottaa joku, joka kohtelee hyvin.
Seksi on tässä pienin murhe, sitä ilman voi elää onnellisenakin – mutta koet että olet toiselle ilmaa, hän on ollut julma sinua kohtaan ja välillänne ei ole välittämistä, kunnioitusta tai rakkautta.
MITÄ JÄÄ JÄLJELLE?
En ole koskaan muuta neuvonut, mutta herranjumala ota ja lähde, ala elää elämääsi nyt kun sulla on siihen mahdollisuus. Ehkä miehesikin löytää vielä onnen.
Miulta melkein itku pääs kun tämän luin; miten surullista!
Ehkä on aika erota tässä kohtaa, ei tuo tuosta muuksi muutu, koska kumpikaan ei halua! Tsemppiä jatkoon ❤
10 vuotta ilman seksiä. Muutakaan fyysistä läheisyyttä tai hellyydenosoituksia ei ole. Välissämme on teräksellä vahvistettu ikijää.
Olemme olleet yhdessä 37 vuotta, naimisissa 27 vuotta. Neljä lasta, nuorin 17 v.
Mies työnarkomaani, minä henkisesti vaativassa työssä, hoitanut lapset, kodin ja arjen pyörittämisen yksin. Koen lastemme olevan melkein isättömiä, koska isä on ollut aina töissä (tai golfaamassa tai golfreissussa). Kun lapset olivat pieniä, he näkivät isäänsä vain viikonloppuisin.
Olen tullut syvästi loukatuksi, nälvityksi, vähätelläkseen kaikilla osa-alueilla: vaimona, naisena, äitinä, tyttärenä, siskona, ystävänä ja työstäni.
Lähtöä teen välillä enemmän, välillä vähemmän. Mietin, olisiko elämällä vielä 55-vuotiaalle jotain muuta. Uutta suhdetta en osaa edes ajatella. Mutta voisin olla onnellisempi oikeasti yksin kuin yksin ja yksinäinen tässä avioliiton ja parisuhteen irvikuvassa.
Ymmärrän hyvin…… Yli 5 v ilman läheisyyttä, kunnon kosketusta, tai seksiä, nukuttukin eri huoneissa vuosia. Yli 20 v oltu naimisissa, lapset jo isoja. Millaisen parisuhdemallin annan lapsillemme? En edes tiedä, miten tätä vyyhtiä alkaisin purkamaan..
Olet elänyt suhteessa, jossa sinua kohtaan on käytetty psyykkistä väkivaltaa ja jopa fyysisen väkivallan uhka on leijunut ilmassa. Suunnitelmasi lähteä kuulostaa hyvältä. Parisuhdeterapiassa voitte käydä läpi eroa, jotta voitte tehdä sen lasten ja itsenne kannalta parhaiten ja ehkäpä samalla käydä läpi suhdetta, jotta vanhan suhteen painolasti kevenee kun suuntaat kohti uutta elämää.
Pariterapia voi auttaa nyt eroamaan sopuisasti. Olisi miehellesi hyvä hoksata että mitä olisi voinut tehdä toisin, ehkä itsellesikin. Itse erosin vuosi sitten. Olin itse se jos ei enää halunnut seksiä tai muuta. Minusta se oli reilua myös kumppania kohtaan. Olemme väleissä ja toivottavasti pysymmekin.
Voi olla myöskin, ettei mies tule koskaan hoksaamaan, mitä virheitä hän on tehnyt. Enkä tällä tarkoita miehiä yleisesti. Itse erosin lapseni isästä reilu vuosi sitten. Emme ehtineet ollakaan kuin 3v yhdessä. Mutta suhteessa oli henkistä väkivaltaa (uhkailua, vähättelyä, syyllistämistä). Mies kohteli minua välillä hyvin välinpitämättömästi (mistä loukkaannuin, jolloin vika oli minussa) eikä ollut tyytyväinen siihen, miten hoidin kotia (ja samalla imeväisikäistä vauvaa).
Eikä hän nähnyt eikä koskaan tule näkemään itsessään mitään vikaa. Usein ajattelin, että kumpa vain voisimme puhua asioista. Oli valmis itse antamaan kaiken anteeksi. Halusin pelastaa ydinperheen. Mutta vika oli minussa. Minä olin miehen mielestä se kaiken pahan alku ja juuri.
Luojan kiitos, kaikki miehet eivät ole sellaisia. Äkkiä pois sieltä paskasta suhteesta! Yksin on varmasti parempi olla ja lapset varmasti myös hyötyvät siitä, että heidän äitinsä on onnellinen.
Voi järkytys!!
On aika erota. Kunnioitusta toista kohtaa pitää olla, muuten ei voi rakentaa mitään kestävää.
Miksi edes mennä terapiaan, jos jo valmistelee lähtöään?
Niin, turha tuota seksittömyyttä on nostaa etualalle, kun parisuhteessa on isommat asiat vialla. Ensin pitää löytyä molemminpuolinen kunnioitus, seksi tulee vasta sen jälkeen.
Parisuhdeterapia on hyvä katsoa läpi, siellä sitten valkenee molemmille, mihin suuntaan haluaa edetä.
Eiköhän tässä ole päätös jo tehty. En usko minkään terapian korjaavan 8 vuoden hylkäämistä ja pelkoa, että tulee turpaan.
Ei kun menoksi ja uusi elämä
Jep! Pakkaa laukut ja lähde! Elämä on liian lyhyt ja mitä kaikkea sitä odottaakaan kun pääsee huonosta karmasta eroon <3