8 vuotta edellisestä seksikerrasta – taitaa olla aika erota
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Ero. Se on nyt väistämätön. Ihan sama oli vuoden aika mikä tahansa. Takana pitkä parisuhde. Ihana lapsi. Mutta kaikki on kulissia ja aidosti ja oikeasti asiat ovat täysin päin, noh, sitä itseään.
En enää edes muista mihin miehessäni ihastuin. Oliko vain niin kiire päästä suhteeseen? Mahdollisesti saada perhe? Tuntuu että nämä asiat kuuluvat esihistoriaan. Toisaalta muistan sen, kuinka mies vietti viikonloput autotallissa tai omissa harrastuksissaan. Hänellä vakituiset työvuorot. Minulla epäsäännölliset ja viikottain vaihtuvat työvuorot.
Kiirettä. Väsymystä. Kodin hoitoa. Olimme myös onnellisia. Reissasimme. Kävimme ulkona syömässä. Istuttiin iltaa kavereiden kanssa.
Missään vaiheessa seksielämä ei ollut tajunnan räjäyttävää ilotulitusta. Kuitenkin nautinnollista ja molempia tyydyttävää.
Jossain vaiheessa seksi väheni. Ja edelleen se väheni. Myös hellyys ja sen osoitukset vähenivät. En päässyt enää kainaloon, halauksiini ei vastattu. Mies torjui kerta toisensa jälkeen yritykseni harrastaa hänen kanssaan seksiä. Samoin haluni saada halaus ja suukko.
Kuva Jen Theodore.
Tällä hetkellä edellisestä kerrasta kun olemme mieheni kanssa rakastelleet on kulunut noin 8 vuotta. Itse olen ollut uskollinen miehelleni. Hän sanoo olleensa myös. Toisaalta uskon häntä. Toisaalta en.
En ole koskaan saanut vastausta miksi hän ei enää minua halunnut. Olen aloittanut lukemattomia keskusteluja meidän väleistä ja siitä kuinka tästä jatkamme eteenpäin.
Ensin mies ei vastannut edes kysymykseeni ”haluatko yhä edelleen jatkaa elämää yhdessä?” Myöhemmin hän vastasi ettei halua. Jälkikäteen mietin miksi en tuolloin tarttunut asiaan ja vaatinut miestä eroamaan tuolloin. Vuosien varrella miehen käytös on ollut ajoittain todella julmaa. Hän on myöntänyt että hänen on tehnyt mieli lyödä minua riidan yhteydessä. Hän on todella ikävästi kommentoinut ulkonäköäni.
Mies ei ole juurikaan tyytyväinen siihen mitä teen kotona. Olen saattanut ylityövapaapäivänä käyttää monen monta tuntia siivoamiseen ja kokkaamiseen. Kun mies on tullut töistä ja olen ehdottanut että lähdetään koko perhe kauppaan, on vastaukseksi tullut ”menkää te vain, minä voisin imuroida”. Hän ei edes huomaa, että koti on jo siivottu ja aamulla eteisessä olleet kenkävuoret ja hiekat ovat hävinneet. Mies ei siis huomaa enää mitä olemme päivän aikana kotona touhunneet.
Kuva Sven Brandsma.
Aloin muuttua näkymättömäksi. En uskaltanut enää sanoa miehelleni vastaan mitään. Mietin, että jos sanomiseni yltyy riidaksi ja tällä kertaa mies todellakin lyö minua. Elämässä ei ollut läheisyyttä. Minua arvosteltiin kaikilla elämän osa-alueilla mieheni toimesta. Aloin käpertyä itseeni. ”Et osaa edes ystävyyssuhteita ylläpitää. Eihän sulla ole edes ystäviä”. Minulla on ystäviä, mutta en halua kutsua heitä kotiimme. En halua esittää että kaikki on hyvin. ”Tekis mieli kysyä syn exiltä ootko aina ollu tuollanen. Sun syytä on kuitenkin sun aikasemmatkin erot” Minulla ei ole enää arvoa.
Haluan muuttua näkymättömäksi. Minä en ole hyvä missään. Minun syytäni kaikki. Olen ansainnut ettei minua kosketa, etten saa hellyyttä. En osaa tehdä mitään. Enkä kyllä siis taidakaan tehdä kotona niin paljon kuin ajattelen. Ehkäpä minun pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni.
Ei. Jossain vaiheessa tulin tienristeykseen. Haluanko elää koko loppuelämäni ilman seksiä? Haluanko elää ilman hellyyttä? Ilman että voin käpertyä rakkaani kainaloon? Tyydynkö siihen, ettei minulta kysytä miten päiväni on mennyt? Tyydynkö siihen, että olen haamu joka tekee kotona kotitöitä. Hoitaa lasten asiat. Sillä aikaa kun mies harrastaa.
Kävin tänä vuonna alkukeväästä pyörälenkillä. Pysähdyimme lasten kanssa rantaan ja he saivat leikkiä rantahietikolla. Näin miehen ja naisen. He olivat selkeästi tulleet molemmat omilla autoilla rantaan. He juttelivat, kihersivät, halailivat ja vaihtoivat pusuja ja suudelmia. Olin kateellinen. Minäkin haluan halauksen. Suudelman. Sitä että joku rutistaa minua lujaa. Haluan että sydämeni pamppailee kun toinen tulee lähelle.
Kuva Sasha Freemind.
Tajuan etten muista mille toisen aikuisen iho tuntuu. En muista mille huulet tuntuvat huulia vasten. En muista mille tuntuu kun sydän pamppailee. Tajuan etten ole vuosiin halunnut että mieheni edes koskee minuun.. milloin viimeksi mieheni on nähnyt minut alasti? Milloin viimeksi olemme halanneet? Tajuan että jos mieheni koskettaisi minua, se tuntuisi minusta todella pahalta. En halua että hän koskee minuun enää ikinä. En halua että hän näkee minut alasti. En halua että hän enää ikinä satuttaa minua sanoillaan.
Minun pitää opettaa itselleni uudestaan, että olen ihan hyvä tyyppi. Ystäväni, ne joille olen voinut kertoa totuuden meidän elämästä ja arjesta, ovat tukeneet minua suunnattomasti. Ovat koettaneet auttaa minua näkemään oman arvoni. Omat hyvät puoleni. Itse en niitä enää näe.
Yhtäkkiä minulle tuli raja vastaan. En enää halua tällaista elämää. En halua elää loppuelämääni tällaisessa suhteessa. Sanon sen miehelleni. En aio elää loppuelämääni seksittömässä suhteessa. En näe suhteessamme enää mitään järkeä. Parempi erota ja pitää välit inhimillisinä ja lapsien etu ensimmäisenä. En halua opettaa kenellekään että tällainen parisuhde, arki, elämä on tervettä.
Mies haluaa yrittää vielä. On valmis parisuhdeterapiaan. Lupaan käydä hänen kanssaan terapiassa. Haluan käydä läpi asioita, josko hän sitten ymmärtäisi oman osuutensa ongelmiimme. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Hyvine ja huonoine puolineen. Mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä omaan elämään ja osaksi omaa arkea.
Olen tehnyt kirpputoreilta ja kaupoista kivoja löytöjä uuteen kotiini. Uuteen elämääni. Laitan löytöni piiloon ja odotan malttamattomana sitä päivää kun voin ne pakata laatikkoon. Odotan että saan laittaa me uudessa kodissani omille paikoilleen. Haluan tehdä elämästäni onnellisen. Haluan tehdä sen yksin, lasteni kanssa.”
Nimim. Unelma-Anelma
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 78 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä voin samaistua tähän. Et ole yksin.
Empä lähde tässä neuvomaan, kun tuntuu, et oma soppa on kans nii solmussa, etten tiedä mitä tekis. 2,5 vuotta käytännössä seksittömyyttä.
Vaimo ei halunnut seksiä raskauden aikana, koska pelkäsi sen vahingoittavan lapsia. Lapset syntyi (kaksoset) ja synnytys ei mennyt ihan putkeen siinä repesi paikat vaimolla, kun lapset piti vetää imukupilla ulos. Tämän seurauksena hän ei halunnut seksiä ja perusteli sitä sillä, ettei paikat ole palautuneet. Nämä olen hyväksynyt hiljaa, koska mitä muutakaan voisin tehdä. No nyt asiat ovat ajautuneet siihen pisteeseen, et tuntuu että pienikin erimielisyys leimauttaa räjäyttävän riidan, jonka seurauksena eräänä iltana vaimo sanoi, että hän vain odottaa sopivaa hetkeä hakea eroa. Olen vain paska mies, jolle tärkeintä on vain työ… Tästä huolimatta, minä yksin siivoan kotona, tiskaan, puen vaatteet lapsille, vaihdan vaipat, syötän lapsia ja autan heidän syöttämisessä, pesen hampaat ja pesen iltapesut ja tämän jälkeen teen töitä (yrittäjänä) klo 19-02, koska muutakaan aikaa ei ole ja vaimo ei käy töissä, niin minun on pakko hoitaa koko perheen elantokin. Hän sen sijaan tekee kerran päivässä lounaan lapsille ja sitten hän ”valvoo” lapsia (syö itse ja katsoo kännykkää samalla, mutta ei leiki lasten kanssa ainakaan kovinkaan usein).
En minä suinkaan ole virheetön ja täydellinen.
En enää jaksa edes surra tätä vaikka koko sydän ja sielu on riekaleina näistä hänen sanoistaan, enkä tiedä mitä tekisin.
En tunne enään, että olisimme pariskunta, rakkaudesta puhumattakaan. Sanoin hänelle, et ole koko liiton aikana sanonut minulle ”rakastan sinua”, johon hän ”en olisi koskaan mennyt naimisiin, jos en rakastaisi, mutta nämä sanat on helppo sanoa, mutta blaa blaa blaa… Minä tarvitsin kuulla nämä sanat voidakseni tuntea merkitseväni hänelle jotain, ainoa jota sanoilla kuulen, ”PASKA, tuollainen mies”.
Ainoa lohtuni tässä on ollut se, että lapset (kaksoset) ovat kiintyneet isäänsä niin, etteivät halua mennä äidin syliin ja hakevat aina turvaa isästä ja kulkevat kaikkialle isänsä perässä ja jopa tekevät isän pyynnön mukaan (vaikka eivät vielä osaa puhua). Alituiseen kerron pojille, kuinka paljon isä rakastaa heitä vaikka ei ole mikään täydellinen ihminen.
Niin, lapset tietää kyllä, kuka heitä todellisuudessa hoitaa.
Äiti ei ymmärrä tätä ja välillä tuntuu ikään kuin hän olisi tästä katkera.
”Sitä niittää, mitä kylvää”.
Ja nyt nämä asiat tuntuu olevan niin solmussa, etten tiedä mistä päästä alkaa selvittämään.
Tämä on minun ristini tässä elämässä ja kyllä tuntuu raskaalta taakalta.
En jaksa marista tästä kovinkaan usein, koska sekään ei ole sopivaa ja paranna mitään asiaa.
En voi kuin ristiä käteni ja rukoilla, että nämäkin synkät päivät, joskus kirkastuisi.
Rukoilen teidän kaikkien puolesta, jotta jaksaisitte arjessa näiden samojen kamppailujen kanssa.