8 vuotta edellisestä seksikerrasta – taitaa olla aika erota
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Ero. Se on nyt väistämätön. Ihan sama oli vuoden aika mikä tahansa. Takana pitkä parisuhde. Ihana lapsi. Mutta kaikki on kulissia ja aidosti ja oikeasti asiat ovat täysin päin, noh, sitä itseään.
En enää edes muista mihin miehessäni ihastuin. Oliko vain niin kiire päästä suhteeseen? Mahdollisesti saada perhe? Tuntuu että nämä asiat kuuluvat esihistoriaan. Toisaalta muistan sen, kuinka mies vietti viikonloput autotallissa tai omissa harrastuksissaan. Hänellä vakituiset työvuorot. Minulla epäsäännölliset ja viikottain vaihtuvat työvuorot.
Kiirettä. Väsymystä. Kodin hoitoa. Olimme myös onnellisia. Reissasimme. Kävimme ulkona syömässä. Istuttiin iltaa kavereiden kanssa.
Missään vaiheessa seksielämä ei ollut tajunnan räjäyttävää ilotulitusta. Kuitenkin nautinnollista ja molempia tyydyttävää.
Jossain vaiheessa seksi väheni. Ja edelleen se väheni. Myös hellyys ja sen osoitukset vähenivät. En päässyt enää kainaloon, halauksiini ei vastattu. Mies torjui kerta toisensa jälkeen yritykseni harrastaa hänen kanssaan seksiä. Samoin haluni saada halaus ja suukko.
Kuva Jen Theodore.
Tällä hetkellä edellisestä kerrasta kun olemme mieheni kanssa rakastelleet on kulunut noin 8 vuotta. Itse olen ollut uskollinen miehelleni. Hän sanoo olleensa myös. Toisaalta uskon häntä. Toisaalta en.
En ole koskaan saanut vastausta miksi hän ei enää minua halunnut. Olen aloittanut lukemattomia keskusteluja meidän väleistä ja siitä kuinka tästä jatkamme eteenpäin.
Ensin mies ei vastannut edes kysymykseeni ”haluatko yhä edelleen jatkaa elämää yhdessä?” Myöhemmin hän vastasi ettei halua. Jälkikäteen mietin miksi en tuolloin tarttunut asiaan ja vaatinut miestä eroamaan tuolloin. Vuosien varrella miehen käytös on ollut ajoittain todella julmaa. Hän on myöntänyt että hänen on tehnyt mieli lyödä minua riidan yhteydessä. Hän on todella ikävästi kommentoinut ulkonäköäni.
Mies ei ole juurikaan tyytyväinen siihen mitä teen kotona. Olen saattanut ylityövapaapäivänä käyttää monen monta tuntia siivoamiseen ja kokkaamiseen. Kun mies on tullut töistä ja olen ehdottanut että lähdetään koko perhe kauppaan, on vastaukseksi tullut ”menkää te vain, minä voisin imuroida”. Hän ei edes huomaa, että koti on jo siivottu ja aamulla eteisessä olleet kenkävuoret ja hiekat ovat hävinneet. Mies ei siis huomaa enää mitä olemme päivän aikana kotona touhunneet.
Kuva Sven Brandsma.
Aloin muuttua näkymättömäksi. En uskaltanut enää sanoa miehelleni vastaan mitään. Mietin, että jos sanomiseni yltyy riidaksi ja tällä kertaa mies todellakin lyö minua. Elämässä ei ollut läheisyyttä. Minua arvosteltiin kaikilla elämän osa-alueilla mieheni toimesta. Aloin käpertyä itseeni. ”Et osaa edes ystävyyssuhteita ylläpitää. Eihän sulla ole edes ystäviä”. Minulla on ystäviä, mutta en halua kutsua heitä kotiimme. En halua esittää että kaikki on hyvin. ”Tekis mieli kysyä syn exiltä ootko aina ollu tuollanen. Sun syytä on kuitenkin sun aikasemmatkin erot” Minulla ei ole enää arvoa.
Haluan muuttua näkymättömäksi. Minä en ole hyvä missään. Minun syytäni kaikki. Olen ansainnut ettei minua kosketa, etten saa hellyyttä. En osaa tehdä mitään. Enkä kyllä siis taidakaan tehdä kotona niin paljon kuin ajattelen. Ehkäpä minun pitää vain ottaa itseäni niskasta kiinni.
Ei. Jossain vaiheessa tulin tienristeykseen. Haluanko elää koko loppuelämäni ilman seksiä? Haluanko elää ilman hellyyttä? Ilman että voin käpertyä rakkaani kainaloon? Tyydynkö siihen, ettei minulta kysytä miten päiväni on mennyt? Tyydynkö siihen, että olen haamu joka tekee kotona kotitöitä. Hoitaa lasten asiat. Sillä aikaa kun mies harrastaa.
Kävin tänä vuonna alkukeväästä pyörälenkillä. Pysähdyimme lasten kanssa rantaan ja he saivat leikkiä rantahietikolla. Näin miehen ja naisen. He olivat selkeästi tulleet molemmat omilla autoilla rantaan. He juttelivat, kihersivät, halailivat ja vaihtoivat pusuja ja suudelmia. Olin kateellinen. Minäkin haluan halauksen. Suudelman. Sitä että joku rutistaa minua lujaa. Haluan että sydämeni pamppailee kun toinen tulee lähelle.
Kuva Sasha Freemind.
Tajuan etten muista mille toisen aikuisen iho tuntuu. En muista mille huulet tuntuvat huulia vasten. En muista mille tuntuu kun sydän pamppailee. Tajuan etten ole vuosiin halunnut että mieheni edes koskee minuun.. milloin viimeksi mieheni on nähnyt minut alasti? Milloin viimeksi olemme halanneet? Tajuan että jos mieheni koskettaisi minua, se tuntuisi minusta todella pahalta. En halua että hän koskee minuun enää ikinä. En halua että hän näkee minut alasti. En halua että hän enää ikinä satuttaa minua sanoillaan.
Minun pitää opettaa itselleni uudestaan, että olen ihan hyvä tyyppi. Ystäväni, ne joille olen voinut kertoa totuuden meidän elämästä ja arjesta, ovat tukeneet minua suunnattomasti. Ovat koettaneet auttaa minua näkemään oman arvoni. Omat hyvät puoleni. Itse en niitä enää näe.
Yhtäkkiä minulle tuli raja vastaan. En enää halua tällaista elämää. En halua elää loppuelämääni tällaisessa suhteessa. Sanon sen miehelleni. En aio elää loppuelämääni seksittömässä suhteessa. En näe suhteessamme enää mitään järkeä. Parempi erota ja pitää välit inhimillisinä ja lapsien etu ensimmäisenä. En halua opettaa kenellekään että tällainen parisuhde, arki, elämä on tervettä.
Mies haluaa yrittää vielä. On valmis parisuhdeterapiaan. Lupaan käydä hänen kanssaan terapiassa. Haluan käydä läpi asioita, josko hän sitten ymmärtäisi oman osuutensa ongelmiimme. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Hyvine ja huonoine puolineen. Mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä omaan elämään ja osaksi omaa arkea.
Olen tehnyt kirpputoreilta ja kaupoista kivoja löytöjä uuteen kotiini. Uuteen elämääni. Laitan löytöni piiloon ja odotan malttamattomana sitä päivää kun voin ne pakata laatikkoon. Odotan että saan laittaa me uudessa kodissani omille paikoilleen. Haluan tehdä elämästäni onnellisen. Haluan tehdä sen yksin, lasteni kanssa.”
Nimim. Unelma-Anelma
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän, toki vain 2vuotta edellisestä kerrasta, ja mieheni oli hyvinkin julma viimeiset kuukauden, ja väkivaltatilanteeseen kärjistyi loppu, josta sain tarpeeksi puhtia sanomaan, että ansaitsen parempaa. Nyt vuoden verran ollut uusi koti ja yksinoloa. Paras päätös, jonka ikinä olen tehnyt. Lapsetkin ovat viikko/viikko systeemillä, ja exä saanut ihan itse pärjätä. Kertoikin ensimmäisten kuukausien jälkeen minulle, että eihän tämä arjen pyöritys niin helppoa olekkaan. Pikkuhiljaa olen uskaltautunut jo treffailemaan, se on jännää ja itsetuntoa nostattavaa. Joten Paljon Rohkeutta pois lähtemiseen, kyllä asiat järjestyvät<3
Kamala tilanne! Mitähän kirjoittajalle kuuluu nyt?
Kannattaa muistaa että olet itse elämäsi tärkein henkilö. Sinun tehtävä on olla onnellinen. Lapset ja yhteinen elämä painaa paljon, tiedän mutta se ei ole sen arvoista että vain elät elämääsi.
Meillä mies koskee vain silloin kun haluaa seksiä. Kosketuksen puute tuntuu tosi pahalta. Nainen on kuin jokin väline, aloittaja on kodinhoitaja niinkuin niin moni meistä naisista. Ehkä ymmärtävät sitten kun ovat menettäneet. Tai sitten ei.
Jos puoliso ei ole sairas,ja sairautensa vuoksi sexitön,lienee aika lähteä:(
Kahdeksan vuotta on liian pitkä aika tuhlata tuollaiseen paskaan. Hienoa, että olet alkanut arvostaa itseäsi. Nyt kaasu pohjaan! Älä unelmoi enää vaan nyt ala elää unelmaasi! Lumo-koti viikossa ja kirpputorilöydöt esille! Osta kiva mekko ja mene terassille – vaikka naapurikaupungissa! Pidä hauskaa! Olet arvokas ja Sinulle kuuluu hyvä, arvokas elämä.
Voi kuinka tuli surullinen olo puolestasi luettuani tarinasi. Itse olen sitä mieltä jotta; rohkeasti vain eropaperit vireille ja omaa uutta elämää kohti. Meillä on vain tämä yksi ja ainut elämä, joten älä hyvä ihminen tuhlaa sitä kylmässä parisuhteessa joka näyttää olevan jo vuosikaudet ihan umpisolmussa. Uskon ja toivon jotta kyllä sinulle ”täällä jossain” on SE jonka syliin vielä voit käpertyä, tuntea ihon iholla, suukotella, hassutella…..olla juuri se joka aidosti olet. Voimia sinulle tulevaan.
Ps. itsellä kyllä kokemusta huonosta suhteesta jonka irtaantumisen jälkeen nyt jo 25v ”uudessa” hyvässä suhteessa
22-vuotias poikani kuoli keväällä. Paljon jäi kokematta ja tekemättä, koska vakava sairaus vei nopeasti. Olisipa ollut katkeraa miettiä jälkikäteen, että kotielämä oli ankeaa, ei hän nähnyt rakkautta eikä onnellisia ihmisiä ympärillään eikä uskaltanut tehdä kaikkea haluamaansa. Hän kuitenkin ehti rakastua, asua puolisonsa kanssa, erota huonosta suhteesta, itsenäistyä ja vapautua olemaan oma itsensä. On asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta oma arki ja oma nykyhetki – oma tapa elää elämäänsä – on mahdollista tehdä sellaiseksi, että se ei harmita koko ajan. Aina ei voi luottaa siihen, että jää aikaa korjata asiat sitten joskus.
Nyt sitten vaan tuumasta toimeen, toteuttamaan ero, ettei jää vain haaveeksi. Ero on aina kipeä asia ja muista, ettet ole vastuussa tulevan eksäsi hyvinvoinnista. Kuulostaa vähän samalta tapaukselta kuin om eksäni (miinus lapset, niitä kun ei haikara tuo). Minulle riitti reilu kaksi vuotta ilman seksiä ja henkistä alas painamista. Uusi elämä on ihanaa, joten kannattaa hyvpätä mahdollisimman pian! Jäljet tuo huono parisuhde jättää ja niiden korkaamiseen menee aikaa.
Voisi olla mun kirjoittama tarina mutta mulla aikaa ”vain” 3 vuotta viimekerrasta. Ja sillä twistillä että olen tässä tilanteessa, koska mies ei voi erota sovussa vaan on luvannut tehdä kaikki mahd.vaikeaksi myös lapsen elämän. Toisaalta olen pian jo 50 niin mitä väliä kärsin hamaan loppuun asti ja kuolen marttyyrinä.
Juokse jo!
Olisiko muutto toiselle paikkakunnalle mahdollista ja samalla osoitetietojen ja puhelinnumerojen vaihdot? Lähestymiskiellon hakeminen? Tietty jos lapsella koulua ja kaverit, niin ne jää. Oma isä oli alkoholisti, joka aina uhosi äidilleni, että tekee itsemurhan jos lähtee. Tuli tilanne, kun oli pakko lähteä ja ei isä itselleen mitään tehnyt. Riehumassa kylläkin kävi ja soitteli humalassa, mutta jossain vaiheessa rauhottui ja antoi olla. Äitini ja minun elämänlaatu kyllä parani huomattavasti. Toivon, että löytäisit rohkeutta eroamiseen.
Lähtisitpä. Pian.