”Elämme mieheni kanssa mukavaa elämää omakotitalossa, kahden lapsen kanssa. Koirakin on. Lapset ovat vielä pieniä ja vievät aikaa ja tarvitsevat paljon huomiota. Mies käy töissä ja minä olen kotona lasten kanssa päivät. Touhukkaan ja ihanan päivän päätteeksi olen niin paljon vastannut toisten tarpeisiin, halannut, ottanut syliin, pyyhkinyt kyyneleitä ja pöytiä, huolehtinut ruokailuista… (lista on loputon, mutta tehän tiedätte millaista arki kotona on).

Tulee ilta ja vihdoin lapset ovat nukkumassa ja saan hakea teen ja istahtaa sohvalle, vastata päivän aikana kertyneisiin viesteihin ja ehkä katsoa telkkaria. Ihanaa omaa aikaa! Mutta sitten tulee tuo mies, vonkaamaan että harrastettaisko seksiä (okei, ehkä ei ihan näin kärjistetysti mutta se sillä on aina mielessä). Mitä tehdä? Monella vastaus tähän varmasti olisi selvä, miehen kanssa tottakai. Minulla taas vastaus on mieluummin ei.

Stop-merkki

Tiedän että siitä tulee paha mieli toiselle pidemmällä tähtäimellä. Mutta onko reilua sekään, että jos minua ei ihan tosissaan kiinnosta, niin silti suostun ja annan toisen hoitaa homman tuntien samalla itseni taas jonkun toisen tarpeiden tyydyttäjäksi. Jos pyytelyistä huolimatta kieltäydyn, niin saan aamulla tuntea syyllisyyttä siitä että mies on valvonut puoli yötä miettien mikä tässä on vikana. Itse nukun hyvin. Tai no, miten nyt vauva kainalossa ja taapero toisessa voi nukkua.

Olen miettinyt tätä paljon enkä keksi mikä tässä on vikana. Mies on ihana, enkä halua erota, mutta pelottaa mitä meidän arki on sitten kun meillä on enemmän yhteistä aikaa keskenään. Itselle tällainen ”kaveruus” sopisi ja riittäisi, mutta miehelle tietysti ei. Olenko ihan hirveä ihminen, ja mitä tässä pitäisi tehdä? Voiko imetyshormonit vaikuttaa halukkuuteen? Tai väsymys? Oon toivonut että ajan kanssa tilanne paranisi itsestään ja minulla alkaisi halut palaamaan mutta mitä jos ei? Onko minulla kohtalontovereita?”

Nimim. Sinikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Ylin kuva Ben White.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

30 vastausta artikkeliin “Halut hukassa- voiko parisuhde toimia ilman seksiä?”

  • Susmi sanoo:

    Jollakin tavalla sama tilanne. Nuorimmainen on jo kuitenkin kohta 5v joten lapset ei vaikuta juurikaan seksin määrään (todellakin teini myös valvoo pitkään). Meillä on seksiä normaalisti n.kerran kuukaudessa, nyt on mennyt 10 viikkoa edellisestä kerrasta. Kun ei saa tarpeeksi usein niin minä ainakin lakkaan haluamasta enää yhtään, ei vaan tee mieli. Mies ei tee aloitetta kuin harvoin ja en enää itsekkään viitsi vaivautua kun on tullut torjutuksi jonkun kerran..kierre valmis. Toisaalta haluttomuuteeni vaikuttaa nykyään mieheni olemus ja
    reilu ylipaino ja jos asiasta yrittää yhtään mainita niin kommentti on heti että no hanki sit laihempi ukko. Pärjäähän tuota nyt juuri ilmankin, en ressaa siitä saanko vai en

  • Nimetön sanoo:

    Hei, ymmärrän ongelmasi. Minä olin itse samassa tilanteessa ainakin emsimmäisen vuoden lapsen syntymästä. Minun tilanteeni oli siinä mielessä erilainen, että minua ei lainkaan haitannut harrastaa seksiä vain miehen mieliksi. Meillä oli seksiä ainakin kerran viikossa aina. Ja jotenkin minä aina tykkäsin siitä kuitenkin, vaikka en itse sitä olisikaan halunnut.

    Se, mitä haluan tuoda erityisesti esiin on se tosiasia, että sinun ja miehesi suhde vaikuttaa huomattavan paljon lastenne elämään. Tälleen väännettynä siis, jos haluat lapsillesi hyvää, niin haluat tyytyväisen miehen. Ja jos mies kaipaa seksiä ollakseen tyytyväinen, niin järjestä sitä. Jollain tavalla. Muista, että voit aina pyytää miestäsi hoitamaan esimerkiksi sen lauantaiaamun lapset, jotta saat nukkua pitkään. Tai vaikka koko päivän, jotta saat vapaata. Mutta sitten yllätä miehesi illalla, ja anna hänelle kaikki, mistä hän on ikinä haaveillut 😏 Voisin melkein veikata, että pian sinulla on säännöllisesti lauantait lapsivapaata, kun miehesi hoitaa asiat niin innokkaasti 😅

  • kaikkea ei voi saada sanoo:

    Meillä ei 20 vuoden parisuhde kestänyt sitä, että seksi jäi arjen jalkoihin. Miehelle ei riittänyt se, että harrastimme seksiä 1-2 kertaa viikossa silloin kun sille saatiin järjestettyä aikaa. Hän ei kyennyt ymmärtämään sitä, että kuormituin arjesta niin paljon, että seksi ei ollut ensimmäisenä illalla mielessä, kun lapset vihdoin nukahtivat. En harrastanut seksiä vastentahtoisesti, mutta pääasiassa halusin vain tyydyttää mieheni tarpeet. Se ei miehelle riittänyt. Hän ei sietänyt sitä, että en kärsinyt tilanteesta samalla tavoin kuin hän. Hän olisi halunnut, että olisin joka ilta malttamattomana odotellut puolille öin sitä hetkeä, kun vihdoin pääsemme peittoa heiluttamaan. Minä taas odotin malttamattomana sitä hetkeä, kun vihdoin pääsisin nukkumaan. Ei ollut kyse siitä, etten olisi miestäni rakastanut, vaan siitä, että olin jatkuvasti ylikuormittunut ja univajeessa. Vaikka keskustelimme asiasta vuosikaudet, niin miehen ymmärrykseen ei mennyt se, että jokin asia voisi olla tärkeämpää kuin seksi hänen kanssaan. Hänellä oli useita harrastuksia, hän kävi ulkomailla ja vietti iltaa kavereiden kanssa sillä aikaa, kun minä huolehdin lapsista ja kodista. Ainoa mikä häneltä puuttui, oli himokas puoliso.
    Hän ratkaisi asian ryhtymällä suhteeseen työkaverinsa kanssa. Asia paljastui minulle, kun suhde oli jatkunut jo neljä kuukautta. Mies ei olisi halunnut erota, mutta ei ollut kuitenkaan valmis jättämään tuota toista naista, jolta sai kaipaamaansa ”himokasta seksiä”. Oli laskeskellut mielessään asian niin, että voi pitää molemmat. Ajatteli, että minä en taloudellisista syistä hakisi eroa. Toisin kuitenkin kävi.

    • Nimetön sanoo:

      Jos seksiä on edes sen kerran pari viikossa, niin sitä voi kyllä mielestäni jo pitää vähintään kohtuullisena. Ymmärrän, että ongelmia syntyy, jos seksiä ei ole ollut kuukausiin, mutta viikon luulisi jokaisen ihmisen kestävän. Toki kyseessä saattaa olla ongelma seksiin liittyen. Todella ikävä kuulla. Ja pettämistä en hyväksy mitenkään päin. Jos omassa parisuhteessa on ongelmia, niin sitten täytyy puhua. Ja jos puhuminen ei auta, niin sitten pitäisi osata erota ennen, kuin lähtee pettämään. Toivon, että olet onnistunut löytämään sisäisen rauhan kaiken tämän jälkeen, ja ehkä jopa uuden parisuhteen, jossa puoliso kunnioittaa sinua. Hyviäkin miehiä on olemassa. Jos kaipaat uutta suhdetta, niin toivon, että löydät sellaisen.

      • kaikkea ei voi saada sanoo:

        Kiitos! Toivon, että jossain vaiheessa löytyisi kumppani vierelle. Etsimään en ala, eikä tässä elämäntilanteessa olisi siihen edes aikaa. Uuden suhteen rakentaminen vaatii kuitenkin niin paljon työtä, että en koe sellaisen olevan mahdollista niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Sitä en tiedä pystynkö enää luottamaan omaan vaistooni toisen ihmisen suhteen, kun kerran näin pahan virhearvioinnin olen jo elämässäni tehnyt.

        Olen kuitenkin ymmärtänyt ja hyväksynyt sen asian, että en olisi ikinä pystynyt tekemään miestäni onnelliseksi. Enkä usko että siihen pystyy kukaan toinenkaan. Jos ihmisen luonne on sellainen, että haluaa koko ajan enemmän ja parempaa, niin ikinä ei tule saavuttamaan onnea.

  • Seksitön suhde sanoo:

    Minulla on nykyään parisuhde ilman seksiä. Asia on ollut vaikea ja olemme joutuneet tekemään vaikeitakin ratkaisuja, mutta lopulta totesimme, että vaikka haluamme olla yhdessä, ovat seksuaaliset toiveemme niin erilaisia, että kompromissin olisivat vain jättäneet kummankin tyytymättömiksi. Niinpä päädyimme olemaan yhdessä ilman seksiä. Miehellä on naisystävä. Minulla ei ole seksikumppania. Olen tyytyväinen tilanteeseen, koska seksistä ei tarvitse enää riidellä ja voimme keskittyä asioihin, joita haluamme tehdä yhdessä. En sano, että tilanne olisi ideaali, mutta paljon parempi kuin aiemmat yritelmät kompromissiseksistä. Siitä en pidä, jos joku tulee määrittelemään, että meillä oli ole parisuhdetta, koska meillä ei ole seksiä, mutta toisaalta muiden mielipiteet eivät muuta sitä, miten itse näemme asian.

    Asioista pitää kuitenkin puhua, eivätkä ratkaisut välttämättä ole helppoja. Täytyy muistaa myös, että kummankin pitää olla tyytyväinen ratkaisuihin. Kannattaa myös pitää keskusteluissa mielessä, että ratkaisut eivät synny välttämättä valmiina, vaan ne muokkaantuvat ajan myötä. Tärkeintä on pitää keskusteluyhteys auki ja hyväksyä kaikki keskustelun aiheet ja tunteet. Toisaalta keskustelu on yleensä myöhemmin helpompaa, kun aluksi saa sen vaikean ”tämä ei toimi, mitä tehdään”-keskustelun kunnolla käytyä.

    • Onnekas, koska seksi sujuu miehen kanssa. sanoo:

      Ihan ensimmäisenä on pakko kehua sitä, että olette saaneet asian järjestettyä molempia tyydyttävällä tavalla. Minä olen aivan liian mustasukkainen, jotta pystyisin avoimeen suhteeseen (jos siis olen rakastunut mieheeni). En tiedä teidän taustoista, joten paha arvailla miten vaikea asia tämä on ollut sinulle. Monelle ihmiselle seksi on todella tärkeä osa elämää, ja suhteeseen tulee tällöin vääjäämättä ongelmia, jos halut eivät kohtaa. On todella hienoa, että olet huomioinut miehesi tarpeet ja olette saaneet molempia tyydyttävän ratkaisun.

      Uskoisin kuitenkin, että monelle parille tämä ei ole vaihtoehto, juuri mustasukkaisuuden takia. Olisipa tähän olemassa siis toinenkin ratkaisu, jossa kumppaniaan ei tarvitse jakaa 😅

      Minulle ei ole ongelma harrastaa seksiä, vaikka ei juuri sillä hetkellä tuntuisikaan siltä. Lähes poikkeuksetta tykkään siitä lopulta kuitenkin, vaikka en sitten itse saisikaan orgasmia. Minun käsittääkseni kuitenkaan tämä ei päde kaikilla naisilla, joten mitähän sitten pitäisi tehdä? (Tähän väliin mainittakoon, että minulla on myös naispuolinen ystävä, jonka mies ei halua seksiä, kuin todella satunnaisesti. Eli ongelma voi olla riippumatta sukupuolesta.)

      Jos tilanne on väliaikainen ja (tässä tapauksessa) nainen rakastaa puolisoaan, niin kehottaisin naista ryhtymään siihen seksiin. Vaikka sitten vain kerran kuukaudessa. Jos väsymys painaa, niin nainen voi ilmoittaa, että mies hoitaa sinä päivänä lapset, tiskit, ruoat ym, ja sitten siihen seksiin vaan ryhdytään. Nainen voi ensin keskittyä vain miellyttämään miestään, jollei omia haluja löydy. Aikaa myöden ja esimerkiksi imetyksen loputtua naisellakin saattaa omat halut taas herätä.

      Suhde on toisista huolehtimista. Ei varmasti minunkaan miestä joka kerta huvita hieroa niitä minun hartioita, mutta hän tekee sen mukisematta. Toistaiseksi ei ole koskaan kieltäytynyt. Jos siis vaihtoehto ei ole antaa omaa miestään muille naisille, ja seksihalut on kuitenkin edes joskus olleet olemassa, niin voisiko nainen vain ajatella asian miehestä huolehtimisena? Asiana, joka vain kuuluu siihen yhteiseen elämään.

      • Onnekas, koska seksi sujuu miehen kanssa sanoo:

        P. S Edelliseen kommenttiini. Meillä mies kyllä ryhtyy seksiin, vaikka hän ei olisikaan sillä tuulella juuri silloin, kun minä haluan. Hän hoitelee minut ja huomioi minua todella paljon, laukeamatta itse. Tämä on kieltämättä harvinaisempaa, mutta minusta tosi kivaa, että näinkin voi tehdä. Ja se ilme hänen kasvoillaan, kun saa hoidella oman naisensa 😏 Olen melko vakuuttunut siitä, että se on hänelle enemmän kunnia, kuin rasite.

  • Harmi juttu sanoo:

    Ehkäpä tämä nainen haluaa olla miehensä kanssa vain siksi, että mies kantaa vastuun perheen elättämisestä? Mielestäni tympeää ja itsekästä alkaa pihtailemaan seksistä! Jos kyse on suht normaalisti käyttäytyvästä miehestä ( ettei siis ole narsisti tms) niin suosittelisin teitä puhumaan asiasta. En usko, että seksittömyys voisi ikinä onnistua, jos vain toinen osapuoli on sitä mieltä, että se on ok. Ennen pitkää mies ( tai kuka tahansa samassa tilanteessa oleva) alkaa katselemaan muualle.

  • Onnettomasta onnelliseksi sanoo:

    Artikkeli: Halut hukassa
    Itselläni seksihalut hiipuivat, kun 8 lapsettoman vuoden jälkeen yritimme lasta; touhu meni pakonomaiseksi puurtamiseksi lapsettomuustutkimusten ja lämpökäyrämittausten lomassa. Kun sitten lopulta saimme kaksoset, kiitos hormoonihoidon, arki oli niin hektistä ja väsyttävää, että minusta naisena en repeä moneen rooliin. Olimme yrittäjiä samassa työpaikassa ja lennossa vuoroa vaihtaen toinen oli töissä ja toinen lasten kanssa. Siinä samalla rakennettiin omakotitalo ja paiskittiin töitä ja lapsetkin hoidettiin. Ja semmosta oravanpyörää jatkui loputtomiin. Mieheni ja minun halut eivät kohdanneet; hän olisi halunnut seksiä joka päivä, minä taas paljon harvemmin. Ja ristiriidat vain kasvoivat muullakin saralla elämässämme, joten ne vaikuttivat minuun niin, että en halunnut enää seksuaalista läheisyyttä. Mieheni katseli pornoa ja yritti saada minutkin katsomaan, mutta minua se ällötti. Kun olin nukkumassa, hän himokkaana pornon katselemisen jälkeen herätteli minua ja raiskasi minut vastusteluistani huolimatta. Se teki pahan kolauksen naiseuteeni! Olimme kuitenkin naimisissa melkein 28 vuotta ennen kuin erosimme. Jälkeenpäin vasta tajusin, että hän oli narsisti ja pahoinpiteli minua ruumiillisesti sekä henkisesti. Nyt olen onnellinen elämässäni ja kultaisen ja rakastavan miehen kanssa naimisissa.

  • Eräs sanoo:

    Kuulostaa tutulta, ja luulenpa että myös tosi normaalilta kuvatussa elämäntilanteessa.

    Totesit, että mies on ihana ja että et halua erota, joten luultavasti teillä on arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta suhteessanne. Varmaan mieskin pitää sinua ihanana ja viehättävänä ”vonkaamisesta” päätellen. Muita kommentteja en vielä kerennyt kunnolla lukea, mutta arvelisin että jonkin sortin kompromissi olisi hyvä seksin määrän suhteen. Jos mies haluaa enempi ja sinä vähempi (et juuri yhtään), niin suosittelisin silloin tällöin vaan ryhtymään hommaan. Ehkä siten molemmat olisivat jollain tasolla tyytyväisiä.

    Pikkulapsiaika on siitä kuluttavaa, että koko ajan vastaa toisen tarpeisiin, ja kun se hetki tulee, ettei tarvitse vastata, niin viimeisenä sitä on sitten läheisyys jonkun kanssa mielessä – ainakin itselläni. Kuitenkin olen huomannut että mitä harvemmin seksiä on, sitä vaikeampi siihen on ryhtyä ja sitä vähempi tekee mieli.

    Kannattaa tietty myös puhua miehen kanssa. Ei haluttomuus varmaan/välttämättä johdu itsestäsi tai miehestäsi, vaan juurikin elämäntilanteesta. Voi olla että jossain välissä tekee taas enempi mieli. Näin ainakin itse toivon. Voi toki olla että ei, mutta se on sitten sen ajan murhe ja pohdittava uudelleen syitä. Nyt pikkulapsiarjessa eletään kuitenkin tätä aikaa, joten siksi mielestäni kannattaa ottaa rennosti eikä ainakaan paineita seksin määrästä. Itse ajattelen, että koska rakastan miestäni, niin voin silloin tällöin lähteä leikkiin mukaan vaikkei itse niin tekisikään mieli. Ja jos sitten koskaan yhtään millin vertaa tulee fiilis, että nyt voisi ”hommailla”, niin ehdotan heti sitä, jotta ne vähäiset kerrat tulisi hyödynnettyä 😀 Hän kun sitten kyllä innostuu myös.

    • Nimetön sanoo:

      Olipa kiva ja rakentava kommentti 🙂 Juuri tätä ajattelen itsekin. Suurelle osalle miehistä (tai ihmisistä) seksi on iso osa elämää. On siis tavallaan (kärjistettynä) kidutusta pitää toista puutteessa, mutta kuitenkin sidottuna. Mikä sitten on riittävä määrä seksiä, jotta puoliso ei kärsi oikeasti? Itse arvelisin, että jos seksiä on edes kerran pari kuukaudessa, niin keskiverto ihminen pysyy kohtuu järjissään. Huolehtikaa kaikki lapsiperhearjen kiireessäkin suhteestanne! Se on kuitenkin todella tärkeä osa myös lastenne elämää. Ja jos äiti on liian väsynyt, niin seksillä voi aina ”lahjoa”, eli tehdä selväksi, että äiti saa tänään oman vapaapäivän/ – illan, ja vastineeksi mies saa jotain muuta kivaa 🙂

  • Riitta sanoo:

    Teinien äiti täällä toteaa, että tuokin on vain Vaihe. Kyllä se miehen läheisyys alkaa taas tuntua hyvältä, kun muksutveivät ole koko ajan iholla.

    Sitten sitä tulee tämå vaihe, kun kiinnostaisi, mutta teinit valvovat vanhempiaan pidempään ja tajuavatkin yhtä jos toista.

    Kai noi joskus muuttavat pois.

  • Nimetön sanoo:

    Meillä oltiin ilman seksiä varmaan lähemmäs pari vuotta. Toinen raskaus oli hankala ja seksi aiheutti supistelua jo aika varhaisessa vaiheessa, joten se jäi. Pikkuvauva-aikana mun aivot ei vaan kykene virittäytymään seksiin, joten kuivaa oli silloinkin. Imetyshormonit ilmeisesti tekevät tehtävänsä.

    Tilanne muuttui olennaisesti siinä vaiheessa, kun kierto taas alkoi about 1v3kk synnytyksen jälkeen. Hassuinta on, että mies tuntuu oikeasti ”haistavan” ovulaation, koska osasi lähestyä juuri h-hetkellä. Itse olen selkeästi aktiivinen juuri sen hedelmällisen ajan ja se tulee yleensä hyödynnetyksi. Seksiä on muutaman kerran kuussa ja se tuntuu nyt olevan ok meille molemmille. Onneksi lapset nukkuvat sen verran hyvin että saadaan illasta nipistettyä yhteistäkin aikaa. Ja onneksi on sen verran tilaa, ettei tarvitse touhuilla niin, että lapset olisivat ihan seinän takana.

    Miehelle olen kyllä kertonut olevani kiitollinen siitä, että hän ei ole painostanut minua silloin, kun seksi ei käynyt edes mielen vieressä. Painostaminen ja vonkaaminen olisi todennäköisesti vain ajanut minua kauemmas hänestä. Nyt sain olla rauhassa omissa nahoissani ja vaikka läheisyyttäkin toki oli, siitä ei heti tullut fiilistä, että olisi ollut ”pakko” edetä mihinkään. Usein kuulee sanottavan, että siitä tilanteesta missä meidänkin suhde oli, ei ole pois pääsyä, mutta ainakaan minun kohdallani haluttomuus ei niinkään johtunut miehestä. Eipä hän ole tässä vuosien aikana mihinkään muuttunut. Itse nyt toki vähän olen ”kärsinyt” lasten saamisesta mutta mies on kyllä onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että houkutteleva olen, vaikka raskaudet ja imetys toki on jälkensä jättäneetkin. Kiva tuntea olevansa taas aktiivinen ainakin hetkittäin. Hormonaalista ehkäisyä en enää halua, koska pelkään että se ennen pitkää veisi taas ne ”aidot” halut.

    • Hoh hoijaa sanoo:

      Kirjoitat, että teillä oltiin ilman seksiä pari vuotta. Tarkoitat varmaankin, että sinä olit. En usko alkuunkaan, että mies olisi ollut.

      • Nimetön sanoo:

        On olemassa paljon miehiä, jotka ovat ehdottomasti uskollisia. Toki seksittömänä aikana pornon tms kulutus on saattanut lisääntyä, mutta kaikki eivät automaattisesti ala pettämään. Tiedän myös miehiä, jotka ovat olleet pitkään sinkkuja. Ilman mitään todellista naiskontaktia. Heilläkään ei ole ongelmaa asian kanssa. Homma hoituu kyllä myös oman käden kautta. Haluan siis sanoa, että joo toki on miehiä, jotka heti ensimmäisenä lähtevät pettämään. Mutta on myös paljon miehiä, jotka eivät halua, uskalla, julkene tms edes lähestyä vierasta naista. Ja jotka ovat ehkä jo aiemmassa elämässään viettäneet vuosia ilman todellista kosketusta naisen kanssa. Parhaassa tapauksessa näillä miehillä on vielä korkea moraali. On siis melko suppeanäköistä (onkohan tuo sana 😅) olettaa, että kuka tahansa mies alkaisi pettää, kun parisuhteessa alkaa vaikeampi kausi. On paljon miehiä, jotka ovat todella onnellisia siitä, että vihdoin kaiken odottamisen jälkeen, heillä on vihdoin se perhe. Ja nainen. Ihan oma. Ja he ovat erittäin ylpeitä siitä. Ja pettäminen ei todellakaan ole vaihtoehto.

      • Nimetön sanoo:

        Ja jälkirjoituksena omaan kommenttiini: minä en uskaltaisi kokeilla oman mieheni moraalia. Mieluummin järjestän sitä seksiä, vaikka sitten vain miehen mieliksi. Tai jollei muuta, niin pitääkseni parisuhteeni hyvänä ja molemmille tyydyttävänä. Ollakseni omalle miehelleni hyvä. Nähdäkseni nautinnon hänen kasvoiltaan, koska hän on se, jota rakastan. Ja oikeasti, yhteisen lapsen elämään vaikuttaa todella paljon vanhempien suhde. Joten jollen muuta keksi, niin teen sen lapsemme hyväksi (onneksi en ole joutunut tähän tilanteeseen, vaan seksiä on harrastettu, koska molemmat ovat siitä enemmän tai vähemmän halunneet.)

  • Vv sanoo:

    Mulla on vähän samankaltainen ongelma, mutta meillä onneksi kummankaan ei tee kovin usein mieli. Mies ehdottaa suunnilleen kuukauden välein, ehkä joka toinen kuukausi jaksetaan touhuta.
    Ja tämä on se hyvä perustila siis. Raskausaikana yritettiin kaksi kertaa, synnytyksen jälkeen eka ’maaliin mennyt’ kerta taisi olla 9 kk synnytyksestä.
    Mun onnekseni mies on tyytyväinen tilanteeseen. Kaikki ihmiset eivät vaan kaipaa seksiä niin kovin usein, myöskään miehet.
    Jatkuva syyllisyys mua kyllä kaivaa aina, kun en jaksa. Minulla on synnytysmasennus mikä varmaan pahentaa haluttomuuttakin, mutta äitiyden myötä mä en myöskään vaan saa seksistä samanlaista nautintoa kuin ennen. Kyse ei ole fyysisestä puolesta vaan aiemmin minua houkuttaneet fantasiat ja roolileikit tuntuvat vaan äitinä ’vääriltä’.
    Toisaalta mä uskon kyllä ’reisien raottamiseen’ aina silloin tällöin vaikkei niin tekisi mielikään. Usein ne kerrat ovat jopa ihan mukavia kun omat odotukset eivät ole korkealla ja haluaa enemmän vain tuottaa toiselle mielihyvää. Ei sitä usein jaksa jos ei itseä kiinnosta, mutta jos syyllisyys omasta haluttomuudesta alkaa kasvaa ahdistavaksi, välillä sen voi ratkaista näinkin.
    Tsemppiä, tuo on raskas tilanne molemmille. Vaikka siitä voi olla kiusallista puhua ulkopuoliselle, siihen voisi saada esim neuvolan kautta keskusteluapua.

    • Nimetön sanoo:

      Hei, on kiva kuulla, että on muitakin, jotka uskovat ”reisien raottamiseen”. Minä näen sen ehkä ennemminkin parisuhteen hoitamisena. Jos välittää lapsistaan, niin välittää lastensa isästä. Minun tapauksessani ehkä välitän ihan erityisesti lasten isästä. Haluan tehdä hänelle hyvää, ja sen näkeminen tuottaa minulle suurta mielihyvää. Joten mikä olisikaan parempaa, kuin lastensa isän tyydyttäminen. Se on oikeasti ihanaa. Toki täytyy mainita, että isä ottaa myös erittäin hyvin huomioon minun tarpeet ja toiveet. Saan omaa aikaa, kun sitä tarvitsen. Saan siivous- ja kodinhoitoapua. Mies tuntuu todella rakastavan omia lapsiaan (ja minua), joten on helppoa rakastaa häntä. Ehkä siis elämäni on erityisen helppoa, ja siksi myös seksi on luonteva osa elämää.

  • Lapin tyttö sanoo:

    Miehelläni on sairaus, jonka takia hänen testosteronitasonsa on laskenut, eikä hän enää halua seksiä. Suhteemme on huonontunut sitä mukaa mitä vähemmän meillä on seksiä. Olen ajatellut eroa, koska minua panettaa lähes koko ajan, enkä jaksa kuunnella kokoaikaista valitusta kivuista ja ruumiintoiminnoista sairauteen liittyen.
    Tunnen olevani kamala ihminen ja kuitenkin haluaisin ettei elämä ole tätä hamaan tappiin. Olen kuitenkin vasta n. 50-vuotias.

  • E.O sanoo:

    Kirjoituksen alku olisi voinut olla kuin omasta elämästäni.
    Meillä taas asia meinaa olla toisinpäin. Minua huvittaisi enemmänkin kuin kerta- kaksi viikossa ( mikä sekin on parempi kuin ei mitään!). Torjutuksi tuleminen voi tuntua todella pahalta. helposti sen kääntää niin, että mikä MINUSSA on vikana.
    Ymmärrän väsymyksen, mutta suosittelen silti etsimään kompromissia. Parisuhde on kuitenkin se perheen kivijalka ja siihenkin tulisi mielestäni panostaa. Olisiko mahdollista esim sen kerta viikkoon ottaa illalla yhteistä aikaa hetki ja ehkä käydä makkarissakin? Kerran kk:dessa treffi-ilta jonka nyt ei välttämättä tarvitse seksiin päättyä, mutta saisitte silti keskittyä vain toisiinne.
    Joku joskus sanoi, että seksi ruokkii seksiä. Ryhtymällä ”leikkiin” voikin huomata taas innostuvansa.
    Loppuun vielä myös huomio imetykselle ja hormoniehkäisylle: minulla halut kasvoivat viimeistään kun jätin hormoniehkäisyn pois. Oli jopa yllättävää huomata se muutos fiiliksissä.

  • Jii sanoo:

    Kuin suoraan omasta elämästä muutama vuosi sitten. Muistan edelleen tuon tunteen kun päivät joku oli iholla koko ajan ja jatkuvasti sai vastata toisten tarpeisiin, iltaisin ei todellakaan tehnyt mieli läheisyyttä saati seksiä. Jotkut ihmiset nauttivat läheisyydestä koko ajan, mutta itse ainakin tiedostin että ”kiintiö” tuli täyteen päivisin ja iltaisin halusin hetken olla vain minä ja ahdistikin ajatus että joku olisi lähellä.

    Puhuttiin tästä miehen kanssa ja hän onneksi ymmärsi, että tämä on vaihe eikä johdu hänestä ja annettiin aikaa puolin ja toisin.

    Yrittäkää saada välillä hengähdystaukoa arkeen, yksin ja yhdessä, ja sieltä se läheisyyskin jossain vaiheessa palaa takaisin kun sitä ei painosteta tai vaadita.

  • Nalkuttava akka sanoo:

    Entäs kun tilanne onkin toisin päin, minä haluan ja mies ei. Miehellä ollut kuormitusta vähän joka suunnasta ja siitä seurannutta väsymystä. Vaikka ymmärrän syyt, niin siitä huolimatta koen, että en riitä hänelle vaikka niin sanookin. Mietin vaan, että mikä se sellainen mies on, joka ei puolisoaan halua, vaan viimeistään torjuu siinä vaiheessa kun suukot muuttuu suudelmiksi ja sanotaan, että nyt riittää. Tämä tilanne on aiheuttanut sen, että minusta on tullut nalkuttava akka, jolla on pinna kireällä. Asian olen sanonut ääneen miehelle. Pelkään, että päädyn etsimään omien tarpeiden tyydyttämistä muualta vaikka en haluaisi.

  • Janna sanoo:

    Imetätkö? Minulla se tappoi kaiken kiinnostuksen seksiin, en ymmärrä miksei asiasta puhuta enemmän ja avoimemmin. Käytännössähän hormonit on yhtäkkiä kuin vaihdevuosissa. Ole itsellesi armollinen, kerro tämä myös miehelle ja koittakaa kestää kunnes lapset vähän kasvavat, eipä sitä muuten osaa neuvoa.

  • Tiara sanoo:

    En tiedä miten muilla arki menee kun lapset on kasvanut jo alakouluikään, mutta en minä ainakaan jaksa yhtään sen enempää seksiä kun vauva/taaperovuosinakaan. Samalla tavalla lapset on kokoajan minun kanssani aamusta iltaan touhuamassa, plus työt ja kotityöt. Miehellä työ on sellainen että on aina ollut vähemmän aikaa perheelle. Lomat tuntuu kammottavilta, koska silloin oletetaan että ”jee, nyt sitä saa”, vaan eipä saakaan välttämättä, koska lapset nukkuu usein samassa tilassa lomamatkoilla.
    Ihan kuin olisi omaa päänsisältöä kirjoittanut kun luin tekstin. Noh, riitoja on ollut miljoonia asiaan liittyen, mutta en vain pysty ajatukseen maata toisen patjana. Kyllä minullakin on haluni, mutta silloin talo on tyhjä ja mieskin töissä. Yöllä ei jaksa, silloin haluaisin vain nukkua. Päivällä lapset on kotona. Että aivan ylimainostettua kaikki ”me karkaamme johonkin harrastamaan seksiä monta kertaa viikossa”. No se on kiva jos se järjestyy, ei meillä.

  • Ei kaveir sanoo:

    Parisuhde ilman seksiä on kaveruutta tai ystävyyttä, eikä asia muuksi muutu. HAluja ei saa myöskään väkisin heräämään, mitä pitempään uinuvat, sitä epätodennäköisempää herääminen on. Näin meni itsellä. Ikävä kyllä. Mutta näinkin voi käydä ja silloin ennen pitkää toinen löytää uuden tai suhde päättyy muuten omaan mahdottomuuteensa.

    • Haluttomasta halukkaaksi sanoo:

      Tämä on niin totta ja valitettavasti tapahtui omassa avioliitossani, olemme nyt eroamassa pitkän yhteisen taipaleen jälkeen. Minä olin se, jota ei yhtään kiinnostanut ja minä olin se, joka kuitenkin petti ja sen jälkeen ehdotti eroa. Tajusin, etteivät seksihaluni ole kuolleet – niiden kohde ei vaan ollut enää mieheni, jonka kanssa kaikki oli ankeaa, surullista ja vaikeaa. Nyt uudessa suhteessa ja seksiä saisi olla vaikka monta kertaa joka päivä – onkin silloin kun lapset eivät ole minulla.

      Minun ja exäni parisuhteen tappoi lapsiperheaika, se ettei ollut tukiverkkoja eikä aikaa yhdessä. Meistä tuli kavereita ja pelkän kaverin kanssa ei halua seksiä.

  • Jg sanoo:

    Pikkulapsiarkeen liittyen. Väsymyksen aiheuttaman haluttomuuden itse tunnistin kyllä siten, että haluaakin muttei vaan jaksa. Taustalla on siis aina ollut ajatus ettei pelkkä kaveruus riitä itsellekään. Toki me olemme kaikki erilaisia, mutta jäin vain miettimään kirjoittajan ajatusta, että hänelle riittää kaveruus. Seksielämäkin toki voi muuttua kokonaan jossain vaiheessa, itselle se on ollut aina tärkeää ja silti aina taustalla vaikka olisi pikkulapsiarjen jaloissa vähän kuivempia kausia ollutkin.

    Näin ne ihmisten aatokset ovat erilaisia ja siksi joskus vaikea antaa tyhjentäviä neuvoja kellekään, koska asioita katsoo omasta näkövinkkelistä ja omalla ajatusmaailmalla ja taustalla.

  • Mama sanoo:

    Nyt tarvitaan armoa puolin ja toisin! <3 Pikkulapsiaika on kuluttavaa ja erityistä aikaa, eikä illalla väsyneenä aina varmasti ole ensimmäisenä (tai ollenkaan) seksi. Se EI automaattisesti tarkoita, etteikö haluaisi kumppaniaan tai sitä, että jotain olisi pahasti pielessä. Totta kai halut muutenkin ovat jokaisella erilaiset ja parisuhteen alkuhuuma ei jatku ikuisesti, mutta erilaiset elämäntilanteet (esimerkiksi juuri pikkulapsiaika ja sen mukanaan tuomat muutokset, väsymys ym.) vaikuttavat myös todella paljon haluihin. Muutokset eivät suinkaan välttämättä ole pysyviä, eikä haluttomuus (tai halujen eriparisuus) jossain vaiheessa elämää tarkoita sitä, että tilanne olisi lopullinen saati ”korjaamaton”.
    Molemmille osapuolille turhauttava tilanne kuitenkin helposti aiheuttaa erilleen ajautumista, sillä eihän kukaan tosiaan halua jatkuvasti torjua tai tulla torjutuksi.

    Seksi ei ole parisuhteessakaan missään tapauksessa ehdoton välttämättömyys ja elämän aikana voi tulla hetkiä, kun sen rooli on pienempi, mutta yhteyden säilyttäminen ja molempien tarpeiden huomioiminen on äärimmäisen tärkeää ja auttaa selviämään näistäkin hetkistä yhdessä. Suosittelisin vahvasti hakeutumaan pari-/seksuaaliterapeutin vastaanotolle, jotta molempien näkemykset, tarpeet ja toiveet tulevat kuulluksi ja huomioiduksi, ja saatte parhaat mahdolliset eväät etsiä yhteistä suuntaa tässäkin asiassa <3

  • Sanna sanoo:

    Huoli pois! Totta kai väsymys ja imetys vaikuttaa haluihin. Ja mahdollinen hormonaalinen ehkäisy. Seksielämäni muuttui täysin, kun siirryin hormoonittomaan ehkäisyyn. Miehelle selitys haluttomuuden oikeista syistä, jotta lakka murehtimasta, johtuuko hänestä.