Mieheni paljastui aseksuaaliksi. Yritimme, mutta onko tässä enää mitään järkeä?
”Minulla on maailman ihanin puoliso. Tai niin olen aina kuvitellut.
Hän on kohdellut minua näennäisesti hyvin, ei ole ollut väkivaltainen tai muutenkaan kusipää. Olemme kohta olleet naimisissa yhdeksän vuotta. Yhdessä muutaman vuoden kauemmin. Olimme toistemme Ne Suuret Rakkaudet.
Alussa kyllä huomasin, ettei seksi oikein ollut hänelle tärkeää, ja sitä oli hyvin harvoin, ja pääasiassa minun aloitteestani. Saimme ihanan pojan – todella kovan yrittämisen jälkeen – vuonna 2011. Sen jälkeen seksiä oli elokuussa 2017 minun vaatimuksestani.
Vaatiminen jäi pariin kertaan. En vaan enää jaksanut. Mietin vuosien saatossa oliko minussa se vika, mutta kuulemma ei. Keskustelut eivät vieneet koskaan mihinkään tai saanut niistä mitään selvyyttä.
Huomiota sain kyllä ulkopuolisilta miehiltä, mutta en koskaan kotona. Se kummastutti, jos ei ollut mitään vikaa niin miksi sitten kotona oli hiljaista?
Viimeisen kerran otin asian esille erään löytämäni artikkelin turvin. Siinä vaimo kertoi tuntemuksistaan haluttoman miehen kanssa ja joka muuten oli aivan ihana. Artikkelissa mainittiin ohimennen aseksuaalisuus, johon en itse heti oikein kiinnittänyt huomiota. Mieheni sitä vastoin kiinnitti ja sai siitä jonkinlaisen ahaa-elämyksen.
Tästä alkoi prosessi, etsin miehelleni seksuaaliterapeutin, hän ehdotti minulle, että voisin tarpeeni tyydyttää vieraissa. Tarpeiden tyydytys ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, se oli minusta inhottavaa. Mieheni on ollut koko ajan kartalla siitä mitä teen. Tulin itkien vieraista kotiin.
Tilanne alkoi olla niin ahdistava, että ehdotin pientä mietintätaukoa. Etsittiin minulle asunto läheltä yhteistä kotia, jonne muutin keväällä. Yksinolo piristi kummasti, vaikka yksinäistä oli.
En edes halunnut miettiä mitään uutta parisuhdetta, mutta pari kertaa kesällä harrastin seksiä puolitutun kanssa, täysin tarpeita tyydyttääkseni. Tällä kertaa se oli hyvin positiivinen kokemus, minua haluttiin, seksi oli todella hyvää. Eniten hämmensi se, että olin aina kuvitellut olevani huono sängyssä tai en tiennyt edes sitä, koska en saanut mieheltäni mitään palautetta. Puolituttu sitä vastoin oli hyvinkin vaikuttunut taidoistani ja kehui niitä vuolaasti.
Mitään muuta en tämän miehen kanssa halunnut, vain seksiä, mistä olimme miehenikin kanssa sopineet. Mietin vain miten tästä eteenpäin oman miehen kanssa. Ajattelin että nyt syksyllä olisi ollut hyvä ottaa asia esille, mutta satuin vahingossa näkemään jotain mitä minun ei olisi pitänyt.
Viestit, joita mies oli lähetellyt jollekin toiselle naiselle. Selkeää ihastumista/rakastumista viestittelyn perusteella. Hajosin täysin. Kysyin mieheltäni kuka tämä nainen oli. Hän oli kuulemma joku nuoruuden tuttavuus, johon oli törmännyt kesällä, nainen oli etsinyt hänet Facebookista, ja tapaillut tätä pitkin kesää. Kysyin, miksei kertonut minulle. Syy siihen oli se, että oli LUULLUT minun mennen eteenpäin, että meidän juttu oli niinkuin tässä. Olin puulla päähän löyty.
Oli koko tämän ajan vain luullut ja kuvitellut asioita, mutta taaskaan ei itse ollut ottanut mitään puheeksi, kuten ei koskaan aikaisemminkaan. Tämäkin taas minun aloitteestani. Ja kaikki se, mistä oltiin puhuttu kun muuton pois oli unohtunut.
Kysyin mitä hän oli meistä naiselle kertonut, ei kuuleman mitään, kun ihmettelin eikö tätä uutta naista haittaa yhtään kun hän on naimisissa. Kysyin, että kertooko hän vai minä, mutta hän kuulemma kertoo. Totesin, että ihan näin helpolla en avioliittoani luovuta ja ehdotin pariterapiaan menemistä. Olisi miehellekin aivan lian helppo taas mennä eteenpäin käsittelemättä asioita.
Tuskin mieheni on tälle naisellekaan kertonut aseksuaalisuudestaan. Mutta onko tässä enää mitään järkeä enää edes yrittää?”
Nimim. Mitäs nyt?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen
Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.
Kylläpä kuulosti tutulle tämä juttu! Aivan kuin ex-avioliitostani. Olimme 17v yhdessä ja yleensä mies ei hanunnut. Loppuajasta sanoikin että käy vieraissa.
Sinällään huvittavaa että meillekin ero tuli sitten toisen naisen takia.. Muita siis halusi, minua ei.
Itsetunto on aika pohjalukemissa kun nyt uuden miehen kanssa (yhdessä oltu noin 4-5v) on seksi nälkä mieheltä loppunut. Onkohan minussa mikä vikana?
Ahdistaa enkä jaksaisi aloittaa taas nollasta sydän riekaleina. Tätäkö elämä on, seksittömyyttä ja ankeaa oloa…
Aseksuaalisuus on äärimmäisen harvinaista. Paljon todennäköisempää on, että hän kyllä haluaa, mutta ei sinua :(. Eikä pysty sitä myöntämään yhteisten vuosien ja lapsen jälkeen. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Kaveruus ja ystävyys ei tee parisuhdetta, ikävä kyllä. Toisen naisen tapailu osoittaa yksiselitteisesti, että miehellä kyllä kiinnostusta olisi.
Itse olen tilanteessa jossa mies vonkaa joka päivä ja ihmettelee miten en halua. Uskotellaan molemmat että se on tätä pienten lasten arkea ettei vaan tee mieli, ja nainen on niin eri kuin mies. Mutta en silti oikein tiedä.. Aseksuaalisuudesta olen lukenut ja se voisi sopia tähän hetkeen, mutta silti on tilanteita aiemmassa elämässä kun olen houkutellut tuttavamiehen harrastamaan seksiä. Siinä mukavinta oli tilanteen tuoma jännitys. Nykyisessä parisuhteessa olen ollut itsekin ulalla että onko minussa jotain vikaa, olenko aseksuaalinen, onko mies niin epäseksikäs vai johtuuko tämä vaan väsymyksestä ja hormooneista… No, ehkä aika näyttää. En vielä heitä kirvestä kaivoon, meillä on kuitenkin ollut hyvää seksiä ja molemmat on siitä nauttineet. Nykyään se tuntuu vaan epämiellyttävältä palvelukselta toiselle.
Aseksuaalisuus on aihe, jota ei paljoa puhuta, vaikka kaikenlaiset seksuaalisuuden variaatiot ovatkin nykyään aika hyvin tiedossa. Itse havahduin asiaan vasta nyt, kun pitkän avioliiton seksielämä loppui miehen sairauden vuoksi. Huomasin, että vasta nyt olen tyytyväinen ja että koskaan en oikein ollut seksiä kaivannutkaan. Ajattelin aina, että mieheni on vaan minua sen verran innokkaampi, että en itse koskaan ehtinyt haluta. En ollut tyytyväinen seksiin, ajattelin, että olen itse huono, tai että mies on taitamaton. Kokemusta muusta ei nuorena naimisiin menneenä ollut (eikä ollut halua muualta hakeakaan).
Itse pidän läheisyydestä ja hyväilyistäkin, mutta en kaipaa yhdyntää. Pitkässä suhteessani se ei ollut varsinaisesti epämiellyttävää, mutta kun siihen suostuu toisen mieliksi, ei se tuo mitään mielihyvääkään. Joinain kertoina tunsi itsensä jopa hyväksikäytetyksi. Tietysti yritin parhaani ja mies ainakin vaikutti tyytyväiseltä.
Oikeastaan meidän keskinäinen pitkä liittomme onkin perustunut, ainakin minun mielestäni, ihan muuhun kuin seksiin, eli toinen toisemme tukemiseen vaikeina aikoina, yhteisiin hyviin kokemuksiin, vankkaan yhteen kasvamiseen ja rakkauteen.
Vasta äskettäin luin aseksuaalisuudesta ja tajusin, että se kertoi minusta. Vasta nyt eläkeikäisenä tajuan, että olen seksielämässäni elänyt tietämättäni itselleni vieraan seksuaali-identiteetin mukaisesti.
Hyvää elämää voi olla ilman seksiäkin. Surullista on, että aina puolisoiden toiveet eivät kohtaa ja että monet muut seksuaalisuuden lajit ovat tutumpia kuin aseksuaalisuus.