”Minulla on maailman ihanin puoliso. Tai niin olen aina kuvitellut.

Hän on kohdellut minua näennäisesti hyvin, ei ole ollut väkivaltainen tai muutenkaan kusipää. Olemme kohta olleet naimisissa yhdeksän vuotta. Yhdessä muutaman vuoden kauemmin. Olimme toistemme Ne Suuret Rakkaudet.

Alussa kyllä huomasin, ettei seksi oikein ollut hänelle tärkeää, ja sitä oli hyvin harvoin, ja pääasiassa minun aloitteestani. Saimme ihanan pojan – todella kovan yrittämisen jälkeen – vuonna 2011. Sen jälkeen seksiä oli elokuussa 2017 minun vaatimuksestani.

Vaatiminen jäi pariin kertaan. En vaan enää jaksanut. Mietin vuosien saatossa oliko minussa se vika, mutta kuulemma ei. Keskustelut eivät vieneet koskaan mihinkään tai saanut niistä mitään selvyyttä.

Huomiota sain kyllä ulkopuolisilta miehiltä, mutta en koskaan kotona. Se kummastutti, jos ei ollut mitään vikaa niin miksi sitten kotona oli hiljaista?

Viimeisen kerran otin asian esille erään löytämäni artikkelin turvin. Siinä vaimo kertoi tuntemuksistaan haluttoman miehen kanssa ja joka muuten oli aivan ihana. Artikkelissa mainittiin ohimennen aseksuaalisuus, johon en itse heti oikein kiinnittänyt huomiota. Mieheni sitä vastoin kiinnitti ja sai siitä jonkinlaisen ahaa-elämyksen.

Tästä alkoi prosessi, etsin miehelleni seksuaaliterapeutin, hän ehdotti minulle, että voisin tarpeeni tyydyttää vieraissa. Tarpeiden tyydytys ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, se oli minusta inhottavaa. Mieheni on ollut koko ajan kartalla siitä mitä teen. Tulin itkien vieraista kotiin.

Tilanne alkoi olla niin ahdistava, että ehdotin pientä mietintätaukoa. Etsittiin minulle asunto läheltä yhteistä kotia, jonne muutin keväällä. Yksinolo piristi kummasti, vaikka yksinäistä oli.

En edes halunnut miettiä mitään uutta parisuhdetta, mutta pari kertaa kesällä harrastin seksiä puolitutun kanssa, täysin tarpeita tyydyttääkseni. Tällä kertaa se oli hyvin positiivinen kokemus, minua haluttiin, seksi oli todella hyvää. Eniten hämmensi se, että olin aina kuvitellut olevani huono sängyssä tai en tiennyt edes sitä, koska en saanut mieheltäni mitään palautetta. Puolituttu sitä vastoin oli hyvinkin vaikuttunut taidoistani ja kehui niitä vuolaasti.

ruusun terälehtiä ja hiekkaa

Mitään muuta en tämän miehen kanssa halunnut, vain seksiä, mistä olimme miehenikin kanssa sopineet. Mietin vain miten tästä eteenpäin oman miehen kanssa. Ajattelin että nyt syksyllä olisi ollut hyvä ottaa asia esille, mutta satuin vahingossa näkemään jotain mitä minun ei olisi pitänyt.

Viestit, joita mies oli lähetellyt jollekin toiselle naiselle. Selkeää ihastumista/rakastumista viestittelyn perusteella. Hajosin täysin. Kysyin mieheltäni kuka tämä nainen oli. Hän oli kuulemma joku nuoruuden tuttavuus, johon oli törmännyt kesällä, nainen oli etsinyt hänet Facebookista, ja tapaillut tätä pitkin kesää. Kysyin, miksei kertonut minulle. Syy siihen oli se, että oli LUULLUT minun mennen eteenpäin, että meidän juttu oli niinkuin tässä. Olin puulla päähän löyty.

Oli koko tämän ajan vain luullut ja kuvitellut asioita, mutta taaskaan ei itse ollut ottanut mitään puheeksi, kuten ei koskaan aikaisemminkaan. Tämäkin taas minun aloitteestani. Ja kaikki se, mistä oltiin puhuttu kun muuton pois oli unohtunut.

Kysyin mitä hän oli meistä naiselle kertonut, ei kuuleman mitään, kun ihmettelin eikö tätä uutta naista haittaa yhtään kun hän on naimisissa. Kysyin, että kertooko hän vai minä, mutta hän kuulemma kertoo. Totesin, että ihan näin helpolla en avioliittoani luovuta ja ehdotin pariterapiaan menemistä. Olisi miehellekin aivan lian helppo taas mennä eteenpäin käsittelemättä asioita.

Tuskin mieheni on tälle naisellekaan kertonut aseksuaalisuudestaan. Mutta onko tässä enää mitään järkeä enää edes yrittää?”

Nimim. Mitäs nyt?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “Mieheni paljastui aseksuaaliksi. Yritimme, mutta onko tässä enää mitään järkeä?”

  • justjoo sanoo:

    Tottakai se kirpaisee jos mies vähän lirkuttelee jonkun toisen kanssa. Onneksi pitkässä parisuhteessa tai naimisissa olleet naiset eivät koskaan ns ”vahingossa” flirttaile miespuoleisten kaveriensa kanssa. TAI harrasta tutun miehen kanssa suoraan seksiä, niinkuin tässä tapauksessa. Nainen kyllä saa panna miten sattuu mutta jos käy ilmi että mies puhuu, tai esim. vilkaiseekin jotakuta tuttua vierasta ystävätärtään, vaikka ei asuisi vaimonsa kanssa enää edes sanassa taloudessa, on vaimo sekä vaivojen vaimot ja kaikki naispuoleiset sukulaiset talikoiden ja soihtujen kanssa repimässä mieheltä sukukalleuksia irti….

  • Nainen 44v sanoo:

    Aseksuaalisuus on äärimmäisen harvinaista. Paljon todennäköisempää on, että hän kyllä haluaa, mutta ei sinua :(. Eikä pysty sitä myöntämään yhteisten vuosien ja lapsen jälkeen. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Kaveruus ja ystävyys ei tee parisuhdetta, ikävä kyllä. Toisen naisen tapailu osoittaa yksiselitteisesti, että miehellä kyllä kiinnostusta olisi. // Kertomasti perusteella olen samaa mieltä ko kommentin kanssa. Mielestäni päivänselvä tapaus. Valitettavasti 🙁 Se onkin sitten visaisempi kysymys mitä ko tilanteessa voi tehdä. Aika hankalaa kun asiat ovat jo solmussa. Olisikohan seksuaaliterapiasta apua? Tai kuntosalikortista? Itselle hankitusta sellaisesta siis. Treenaat itsesi huippukuntoon ja katsot piristääkö se petipuolta. Ja lopetat kaikenlaisen nalkuttamisen, olet vuoden verran kuin silloin parikymppisenä. Jos ei auta, niin sitten pillit pussiin ja eteenpäin sano mummo lumessa.

  • Terhi sanoo:

    Hei. En osaa sanoa vielä mitään ….

  • Matias sanoo:

    Meillä on ollut saman kaltaista jo vuosia. Oikeastaan kymmenisen vuotta. Asetelma vain on toisin päin. Vaimo ei innostu asiasta. Ei halua puhua asiasta tai seksistä ylipäänsä.
    Vuosia sitten jo lupasin, että en painosta. Mutta jos rouva saa päättää niin seksiä on ehkä kolmen kuukauden välein. Minä innostuisin asiasta vaikka päivittäin. Vaimo aina sanoo, että keskellä päivää olisi paras. Sitten kun järjestää laatuaikaa ja lapset mummolaan, niin sitten keksitään päiväksi muuta ohjelmaa ettei seksille jää aikaa ja illalla onkin sitten jo väsy.
    Itsetunto murenee ja olen sisältä aika rikki. Luovuttaako tässä pitää.

  • Tearcandy sanoo:

    Menisin terapiaan, yrittäisin vielä. Aseksuaalisuus on harvinaista, mutta mahdollista. Ehkä hänrnkin iltansa olivat yksinäisiä kun asuit muualla. Keskustelkaa? Ei avoin suhde ole maailmanloppu. Ei se ole sitä ollut itsellenikään.

  • Sexy and I know it sanoo:

    Olin mun eksän kanssa yhdessä 15 vuotta, siitä 10 naimisissa. Seksi loppui aika alkuun, ukko ei kuulemma välittänyt seksistä. Roikuin mukana pitkään. Sitten päätin, että mulla on vielä aikaa elää. Erottiin. Ja se oli paras päätös ikinä. Nyt mulla on parisuhde, jossa saan seksiä ihan niin paljon kuin haluan. Minua selkeästi halutaan ja mies kutsuu seksikkääksi ja kuiskuttelee tuhmuuksia. En ikinä enää alkaisi suhteeseen, jossa seksi ei toimi!

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Miehesi ei ole aseksuaali, hän vain antoi periksi parisuhteenne suhteen silloin kun hän päätti, että on ihan ok olla haluamatta vaimoaan. Siinä kohtaa hän perui sen ”tahdon”, jonka naimisiin mennessä lupasi.

    Jotkut miehet ovat niin saamattomia ja selkärangattomia nössöjä, etteivät saa kakaistua ulos haluavansa eron, vaan kiusaavat puolisoa kaiken maailman tekosyillä ja yrittävät työntää puolisoa muiden syliin, jotta eron saisi kätevästi laitettua puolison vastuulle. Läpikotaisin paskoja ihmisiä nämä tällaiset, ja on parempi siirtyä eteenpäin.

  • Vaimo sanoo:

    Minä jättäisin miehen taakseni ja aloittaisin uuden elämän, sekä etsisin sopivamman puolison.

  • Samassa veneessä sanoo:

    Kylläpä kuulosti tutulle tämä juttu! Aivan kuin ex-avioliitostani. Olimme 17v yhdessä ja yleensä mies ei hanunnut. Loppuajasta sanoikin että käy vieraissa.
    Sinällään huvittavaa että meillekin ero tuli sitten toisen naisen takia.. Muita siis halusi, minua ei.

    Itsetunto on aika pohjalukemissa kun nyt uuden miehen kanssa (yhdessä oltu noin 4-5v) on seksi nälkä mieheltä loppunut. Onkohan minussa mikä vikana?
    Ahdistaa enkä jaksaisi aloittaa taas nollasta sydän riekaleina. Tätäkö elämä on, seksittömyyttä ja ankeaa oloa…

  • Ei vaan nappaa sanoo:

    Aseksuaalisuus on äärimmäisen harvinaista. Paljon todennäköisempää on, että hän kyllä haluaa, mutta ei sinua :(. Eikä pysty sitä myöntämään yhteisten vuosien ja lapsen jälkeen. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Kaveruus ja ystävyys ei tee parisuhdetta, ikävä kyllä. Toisen naisen tapailu osoittaa yksiselitteisesti, että miehellä kyllä kiinnostusta olisi.

  • Sinikka sanoo:

    Itse olen tilanteessa jossa mies vonkaa joka päivä ja ihmettelee miten en halua. Uskotellaan molemmat että se on tätä pienten lasten arkea ettei vaan tee mieli, ja nainen on niin eri kuin mies. Mutta en silti oikein tiedä.. Aseksuaalisuudesta olen lukenut ja se voisi sopia tähän hetkeen, mutta silti on tilanteita aiemmassa elämässä kun olen houkutellut tuttavamiehen harrastamaan seksiä. Siinä mukavinta oli tilanteen tuoma jännitys. Nykyisessä parisuhteessa olen ollut itsekin ulalla että onko minussa jotain vikaa, olenko aseksuaalinen, onko mies niin epäseksikäs vai johtuuko tämä vaan väsymyksestä ja hormooneista… No, ehkä aika näyttää. En vielä heitä kirvestä kaivoon, meillä on kuitenkin ollut hyvää seksiä ja molemmat on siitä nauttineet. Nykyään se tuntuu vaan epämiellyttävältä palvelukselta toiselle.

  • aseksuaali nainen sanoo:

    Aseksuaalisuus on aihe, jota ei paljoa puhuta, vaikka kaikenlaiset seksuaalisuuden variaatiot ovatkin nykyään aika hyvin tiedossa. Itse havahduin asiaan vasta nyt, kun pitkän avioliiton seksielämä loppui miehen sairauden vuoksi. Huomasin, että vasta nyt olen tyytyväinen ja että koskaan en oikein ollut seksiä kaivannutkaan. Ajattelin aina, että mieheni on vaan minua sen verran innokkaampi, että en itse koskaan ehtinyt haluta. En ollut tyytyväinen seksiin, ajattelin, että olen itse huono, tai että mies on taitamaton. Kokemusta muusta ei nuorena naimisiin menneenä ollut (eikä ollut halua muualta hakeakaan).
    Itse pidän läheisyydestä ja hyväilyistäkin, mutta en kaipaa yhdyntää. Pitkässä suhteessani se ei ollut varsinaisesti epämiellyttävää, mutta kun siihen suostuu toisen mieliksi, ei se tuo mitään mielihyvääkään. Joinain kertoina tunsi itsensä jopa hyväksikäytetyksi. Tietysti yritin parhaani ja mies ainakin vaikutti tyytyväiseltä.
    Oikeastaan meidän keskinäinen pitkä liittomme onkin perustunut, ainakin minun mielestäni, ihan muuhun kuin seksiin, eli toinen toisemme tukemiseen vaikeina aikoina, yhteisiin hyviin kokemuksiin, vankkaan yhteen kasvamiseen ja rakkauteen.
    Vasta äskettäin luin aseksuaalisuudesta ja tajusin, että se kertoi minusta. Vasta nyt eläkeikäisenä tajuan, että olen seksielämässäni elänyt tietämättäni itselleni vieraan seksuaali-identiteetin mukaisesti.
    Hyvää elämää voi olla ilman seksiäkin. Surullista on, että aina puolisoiden toiveet eivät kohtaa ja että monet muut seksuaalisuuden lajit ovat tutumpia kuin aseksuaalisuus.