Olen mies ja isä. Lasten saaminen ei ole ihan yhtä juhlaa, mutta tästä puolesta ei paljon saa puhua:

Menin aikoinani naimisiin hyvän näköisen, keskikokoisen – jopa hoikan iloisen, pitkätukkaisen naisen kanssa. Meillä oli hauskaa ihan kahdestaan, teimme juttuja yhdessä, kävimme laskettelemassa, vaeltamassa, kaupunkilomilla ja kaikkea mahdollista – kunnes saimme tosi nopeassa tahdissa kaksi lasta. Ja kaikki muuttui:

– vaimoni leikkasi pitkät hiuksensa, lihoi ja vain imetti koko ajan. Tiedän, vauvoja pitää imettää, haluan sanoa tuon sellaisena symbolisena kuvauksena siitä, miten hän muuttui naisesta imettäjäksi. Hänen koko elämänsä oli se vauva, imetys ja lasten hyssyttäminen. Minunkin koko elämäni olivat tietenkin ne lapset, mutta yritin silti käydä lenkillä ja ostaa uusia vaatteita. Vaimoni muuttui ulkonäöllisesti niin paljon, ettei häntä tunnista vanhoista valokuvista. Hänen kätensä ulottuvilla on aina suklaata ja hän kulkee hirveissä telttamaisissa vaatteissa.

– lasten nimissä vaimoa alkoi väsyttää koko ajan. Hän ei kiinnostu enää mistään asiasta, jos asia ei koske lapsia ( lapset ovat jo päiväkoti-ikäisiä). Eritoten mikään aikuisten yhdessä tekeminen ei kiinnosta häntä tippaakaan. Minä olen hänelle lähinnä vitsi.

– sehän on selvää, että mitään seksielämää ei todellakaan. Kun oikein kinuaa, vaimo tarjoutuu ”tekemään palveluksen” eli helpottamaan minua tai suostuu seksiin ”joka kestää maximi minuutin”. Hän ei itse halua enää seksiltä mitään, eikä seksi merkitse mitään. Miehelle, joka haluaa, että vaimo nauttii, tämä kierre on hirveä. Mieluummin menen oman käden kautta onneen kuin suostun noihin armonpaloihin.

Että näinkin voi käydä. Ero käy mielessä silloin tällöin, mutta tiedän vaimoni luonteen sen verran hyvin, ettei siitä hyvä seuraa. Löydän itseni yksiöstä ja saan tavata lapsiani joka toinen viikonloppu 24 h. Ei kiitos. Tässä sitten lusitaan hamaan onnettomaan loppuun asti. Miten tässä näin kävi, en tiedä.

Terveisin vissiin Huonon Mies

Tämä viesti on lähetetty alla olevan linkin kautta, jolla myös miehet ovat yhtä tervetulleita avautumaan kuin naisetkin! Huono Äiti oikolukee viestit.

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta.
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

81 vastausta artikkeliin “Lapsi tuli, vaimo muuttui”

  • Katja Karoliina sanoo:

    Aloittajalle haluaisin sanoa että aina voi vaikeina hetkinä soittaa vaikka Väestöliittoon. Muuten antaisin ohjeeksi että osallistu sinä enemmän lasten ja kodinhoitoon niin että kannat asioista koko vastuun. Googlaa jos ei heti aukea.

  • Kakaralauma kapteeni sanoo:

    Minulle kävi kuten vaimollesi. En eronnut miehestäni, mutta muutin kuitenkin neljän lapsemme kanssa toiselle puolelle Suomea. Kun minun ei tarvitse päivittäin pettyä, kuinka vähän toinen osallistuu kotitöihin, kuinka vähän keskustelee, touhuaa, käy harrastuksissa lasten kanssa olen paljon iloisempi, pirteämpi, suklaata kuluu vähemmän ja painokin on alkanut hitaasti pudota. Mies ajaa viikonlopuksi meidän luo ja jaksaa sen yhden päivän, jonka on paikalla panostaa meihin.

  • Toisenlainen mamma sanoo:

    Näin voi käydä myös toisinpäin, niin että mies muuttuu. Itse olen yrittänyt lapsen syntymän jälkeen ylläpitää parisuhdetta, keksiä kaikkea mukavaa yhteistä tekemistä niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin, ja olen yrittänyt keskustella muustakin kuin arjesta. Itselleni on todella tärkeää, etten huku äitiyteen, ja ulkonäöstäni huolehtiminen on osa tätä. Kaikista yrityksestäni huolimatta tuntuu, että olen miehelleni vain lapsemme äiti ja parisuhteemmekin sivuseikka. Olen todella pettynyt, mutta hankalapa tilannetta yksikseen on muuttaa.

  • ElämäOnValintoja sanoo:

    Kiitos teksteistä! Näitä lukiessa koen kiitollisuutta siitä, että osaltaan valitsin, osaltaan jouduin sinkkuäidin rooliin. Ja vissiin Huonolle Miehelle terveisiä: luonto on suunnitellut elämän silleen, että äidin huomio keskittyy lapsiin ja se pikkulapsiaika menee kyllä nopeasti ohi… tietysti hitaammin, jos odottelee romanttisia iltoja ja kaupunkimatkoja, nopeammin, jos osallistuu siihen perhe-elämään täysillä.. mutta joka tapauksessa ohi se menee, takuulla!
    Lapseni alkaa olla tosi omatoiminen ja nukkuu yöt hyvin. Ja sen huomaan välittömästi itsessäni. Jaksan pitää myös itsestäni huolta ja ajatuksiin on tullut myös miehet eikä kaiken keskipisteenä ole enää vain ja ainoastaan lapsi.
    Tsemppiä!

  • Voi voi sanoo:

    Meillä mies on ihan unelma, auttaa kotona, on lasten kanssa, käy töissä jne. Minä valvon kaksosten kanssa ja olen järjettömän väsynyt. En ole lihava, raskauden jälkeen löysää on mutten vaan yksinkertaisesti vielä jaksa käydä salilla tms. Katson aina peiliin kun herään, yritän olla nätti mutta aina EI JAKSA! Miehen mielestä kaikki on ok mutta minun ei. Harkitsen jo eroa.
    KOSKA mies ei koskaan kehu, ei koskaan kannusta, ei koskaan puhu, ei mitään. Jos minä avaudun ja itken että väsyttää, itsetunto alhaalla, tarvitsen tukea, ei puhu mitään. On hiljaa. Voi halata mutta on hiljaa.
    En tee noita enää minäkään. En viitsi kun ei toinenkaan.
    Seksiä olisi vaikka joka ilta, paitsi raskaana ollessani ei halunnut minua. Mutta minua ei aina huvita koska tunnen olevani kelpaamaton. Mies katselee naisia netistä, mutta minä en ole yhtään positiivista sanaa kuullut paitsi riidan jälkeen että olen kaunis.

    AVATKAA miehet suunne ja kehukaa ja kannustakaa!!!