On parisuhteita, joissa kettuillaan jatkuvasti toiselle. Ne suhteet voivat olla oikein onnellisia ja terveitä.

Toiselle saa heittää hurttia huumoria, kunhan se on molempien mielestä hauskaa. Aina näin ei ole.

Vitsailu, tai siis ”vitsailu” on salakavala tapa kiusata toista parisuhteessa. Näiden ”vitsien” aiheena voi olla mikä tahansa. Monesti se on ulkonäkö tai käytös. Tällainen ”vitsailu” voi olla toisen itsetunnolle erittäin tuhoisaa. Ei myöskään tarvitse miettiä, miksi suhteesta puuttuu lämpö ja läheisyys, jos jatkuvasti ”vitsailee” puolisolleen niin, että tälle tulee paha mieli.

Juuri se paha mieli erottaa ilkeilyn aidosta vitsailusta. Jos kuittailusi takana on lämpöä ja hyväksyntää, eikä toinen loukkaannu asiasta, tai jos tiedät että toisen vitsit ovat pohjimmiltaan rakastavaa piikittelyä eikä sinulle tule niistä huono olo, kaikki on ihan ok. Toisten kommunikointitapa on sellainen, joka voi ulkopuolisille kuulostaa hurjaltakin, mutta kumpikin voi olla aidosti onnellinen ja tuntea olonsa hyväksytyksi.

Jos ei kaikissa, niin ainakin monissa suhteissa on jonkinlaista kuittailua toisen toiminnasta. Se voi olla hyvä asia, ja toimia esimerkiksi tunnelman keventäjänä ja auttaa sietämään toisen epäjärjestelmällisyyttä tai muuta hiukan hermoillekäyvää ominaisuutta. Kaikkihan me joskus käymme toistemme hermoille. Esimerkiksi toisen siivousvimma ja toisen sotkusokeus voivat olla asioita, joita käsitellään keskinäisellä huumorilla.

Avainsana on keskinäisellä. Ilkeä ”vitsailu” ei ole yhteistä hassuttelua. Se on vallankäyttöä, jopa henkistä väkivaltaa.

Yleensä tähän liittyy ”vitsailun” kohteen syyttäminen huumorintajuttomaksi, tosikoksi, yliherkäksi tai turhan dramaattiseksi, mikäli hän sanoo että ”vitsistä” tuli paha mieli. Jotkut harrastavat tätä ”vitsailua” seurassa, jolloin ”vitsailun” kohteen on entistä vaikeampi sanoa, että loukkaat minua.


Kuva Andre Hunter, ylin kuva Priscilla du Preez.

Joissain tilanteissa voi olla kyse siitä, että puoliso ei ole ilkeä, vaan hän aidosti tarkoittaa olla hauska ja vitsin takana on hyväksyvä asenne sinua kohtaan. Tällöinkin vitsailu voi tuntua pahalta, mutta syy ei välttämättä ole puolisossasi.

Jos mietit, onko pahan mielesi syynä se, että toinen loukkaa sinua tahallaan, vai se, että sinä loukkaannut vaikka se ei aidosti ole toisen tarkoitus, pohdi näitä kysymyksiä:

– Tuliko paha mielesi siitä, mitä toinen sanoi vai muistuttaako se sinua jostain aiemmasta tilanteesta? Reagoitko siihen, mitä tapahtui nyt, vai johonkin aiempaan traumaan? Ehkä vika ei ole puolisossasi tai vitsissä, ehkä tunteesi tulivat aiemmasta tilanteesta ja loukkaannuit siinä mielessä ”turhaan”.

– Uskotko itsestäsi samaa, mitä tulkitsit toisen sanovan sinusta? Esimerkiksi jos puolisosi sanoi, että olet saanut vähän elintasomahaa, kuuletko hänen sanovan ”olet kammottava läski” siksi, että itse pidät itseäsi kammottavana läskinä? Ehkä hän sanoi sen lämmöllä ja pitää sinua aivan ihanana, mutta omat itsesyytöksesi muuttavat viestin? Yritä erottaa se, mitä toinen sanoo ja mitä tulkitset hänen sanovan.

– Mitä jos kuulisit, että parhaan ystäväsi puoliso sanoisi samoin ystävällesi? Pitäisitkö silloin asiaa vitsinä tai vähän kömpelönä juttuna, vai huolestuisitko heidän suhteensa tilasta? Entä jos ystäväsi sanoisi sinulle saman? Nauraisitko makeasti vai loukkaantuisitko loppuelämäksesi? Tämä auttaa sinua erottamaan, oliko kyseessä oikeasti ilkeä teko vai tulkitsitko ehkä väärin.

– Miten puolisosi reagoi kun sanot hänelle, että ”vitsi” loukkasi sinua? Lopettaako hän vitsailun siihen, pyytää anteeksi ja kertoo että hän yritti olla hauska, ei ilkeä? Vai jatkuuko ”vitsailu” ja sanooko puolisosi, että olet huumorintajuton ja hankala? Hänen reaktionsa kertoo paljon.

Jos tulet siihen tulokseen, että toinen on ilkeä, ja vieläpä jatkuvasti, voi olla hyvä harkita suhteen tulevaisuutta. Vitsinkin varjolla tapahtuva kiusaaminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä tarvitse sietää. Mikäli haluat jatkaa suhdetta, sinun täytyy tehdä toiselle selväksi se, että hänen käytöksensä ei voi jatkua.

Älä usko toisen selityksiä siitä, että olet liian herkkä ja sinulla ei ole huumorintajua. Hyvässä suhteessa ei olla toiselle ilkeitä. Ja vitsin hauskuudesta päättää kuulija, ei kertoja.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

7 vastausta artikkeliin “Vitsi, vitsi! Kiusaako puolisosi sinua vitsin varjolla?”

  • Hyi että sanoo:

    Jep, ei hyvä ollenkaan. Itselläni on sellainen kokemus, että aviomies on aina silloin tällöin kommentoinut ulkonäköäni epänaiselliseksi. Siis tyyliin, että sinullahan on hartiat kuin miehellä, kämmenet on isot kuin lapiot jne. jne. Eli ;). Älkää miehet tehkö näin. Se on sama kuin miehelle jankkaisi koko ajan hänen pienistä käsistään, hintelistä hartioistaan jne. Vie halut tehokkaasti, molemmilta sukupuolilta. Aviomies on vielä hetken aviomies taloudellisesta pakosta, mutta ikinä ei tule minuun enää koskemaan.

    • Satsuma sanoo:

      Pistelee kyllä vihaksi typerät ukot!! Mikä oikeus niillä on arvostella meitä, ihan olisi pesäpallomailalle käyttöä! Kun saisi ne näkemään vaikka videolta oman käytöksensä, tajuaisivatko ettei ketään kuulu kohdella näin. Voi pyhä Sylvi!!!

  • anonyymi sanoo:

    Meillä asui aikoinaan naapurissa mies, jolla oli tapana kysellä painoani. Siis en ollut mitenkään lihava, mutta juuri synnyttänyt. Mieheni meni mukaan tähän vähättelyyn. Olin niin tyhmä/kiltti, että kerroin painoni ja naapuri tähän ”kyllähän sä enemmän painat”. Oma mies sitten myönteli, että juuri näin. Kerran näytin mekkoa, jonka olin saanut lahjaksi. Naapuri: ”ei toi sun päälles mahdu”. Oma mies, ”ettei niin”. Laitoin mekon päälleni ja se sopi kuin valettu. Loukkasi, että oma mies meni mukaan tähän.

  • Tihku sanoo:

    Puoliso ei tätä harrasta. Enkä jäisi kuuntelemaankaan jos tuon ottaisi tavakseen. Muunlaista vitsailua riittää, eikä ketään tarvitse kiusata hauskuuden varjolla, sellaista esimerkkiä en missään nimessä haluaisikaan lapselle kotoa antaa. Isäni harrasti tätä, koko lapsuuden ja nuoruuden. Vitsin muodossa sanotusta asiastahan ei saanut ottaa itseensä, kaikki piti vain sietää, muuten olit tosikko. Näitä vitsejä heiteltiin lähes päivittäin, yleensä liittyivät älyyn tai ulkonäköön, etenkin painoon. Häntä itseään ei toki kestänyt vitsilläkään arvostella. Tästä ja muusta vuosikausia kestäneestä kiusaamisesta jäi olematon itsetunto, joten seurauksista kärsin edelleen. Toki tämä ei ollut se ainoa kiusaamisen muoto, mutta kun kysymys nyt oli tästä vitsailun varjolla kiusaamisesta. Älkää antako siis kenenkään puhua itsestänne tai lapsistanne halventavasti, edes vitsillä. Seuraukset saattaa olla isommat kuin osaatte arvatakaan.

  • Minävaan84 sanoo:

    Mun mies puhuu paljon ja loukkaa tahtomattaan joskus. Vitsillä heittää mulle asioita.. exänsänsä kertoi lapsilleen että erosivat kun isä oli ärsyttävä.. mies saa mut kuitenkin 5x useammin nauramaan joten otan riskin että se kuudes kerta loukkaa.. kun tiedän että lapsuusajan diagnoosi siellä takana niin osaan kyllä olla armollinen miehelle.. kunhan nyt sais mitään ahdistelusyytettä kun tuolla puhuu mitä vaan kelle vaan.. herkemmät voi suutahtaa jo pelkistä Tic-oireista..

  • Onneksi pääsin eroon sanoo:

    Exä harrasti tuota. Kun pahastuin, hän sanoi huumorintajuttomaksi. No exähän siitä tuli muutenkin.

  • Nyt onnellinen oma itsensä sanoo:

    Kaikkea ei tarvitse sietää vitsin varjolla.
    Itse elin yli 10 vuotta suhteessa,jossa loppuaikana (viimeiset 4 vuotta)olin huumorintajuton,hankala,typerä nauta ym lukemattomia kommentteja ulkonäöstäni ja luonteestani.
    Olin aloittanut suhteen nuorena ja umpirakastuneena.
    Monta vuotta uskoin olevani lihava,ruma ja tyhmä.
    Ja sain olla onnellinen kun mieheni suvaitsi olla kanssani,kun juuri nyt ei parempaa ollut saatavilla.
    Tanssiharrastus pelasti minut.Sain kuulla lavatansseissa aivan muunlaisia
    viestejä ja vähitellen omatkin silmäni avautuivat,että vika ei ollutkaan täysin minussa.
    Kun mietin asioita pitkään tressi sai painoni putoamaan useita kiloja.Kun lopulta sain ilmoitettua,että tämä on tässä niin kommetti oli.
    ”Kyllä sinusta nyt tulee nätti ja hoikka kun erotaan.”
    Tämä vahvisti ratkaisuni olevan oikea.
    Tarinan opetus:Henkistä väkivaltaa on vaikea huomata ja siihen valitettavasti tottuu,mutta kenenkään ei sitä tule kenenkään sietää.