Saimme viestin viisikymppiseltä mieslukijalta. Se kuului näin:

”Kun saamme nuorimman lapsemme ulos ovesta, lähden samalla ovenavauksella. Kun puhumme miesten kesken, tämä on todella yleinen haave. Tai suunnitelma. Tajuavatkohan naiset, kuinka moni mies tätä suunnittelee?

Elämä on pelkkää vastuunvaihtoa ovella. Ei parisuhteesta tietoakaan. Kun lapset ovat lentäneet pesästä, alkaa elämä.

Sitä odotellessa.”

MTV3 kirjoittaa, että ”yli 55-vuotiaiden avioerot räjähtivät käsiin”.

Yli 55-vuotiaiden avioerot ovat kolminkertaistuneet kuluneiden 30 vuoden aikana, selviää Tilastokeskuksen tilastoista, jutussa kerrotaan. Omasta kokemuksestaan jutussa kertoo avioeroista kirjan kirjoittanut Johanna Muuraiskangas: ”– Mieheni ilmoitti syyskuisena päivänä, että kaipaa muutosta, elämä ei enää maistu hyvältä, parisuhde ei myöskään ja ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Johanna, joka oli touhunnut omaa kiireistä arkeaan päivästä toiseen, meni eroilmoituksesta shokkiin. Jälkeenpäin ajateltuna kumpikin puoliso oli sisimmässään ehkä jo pidempään tiennyt eron joskus tulevan.”

Ehkä tämä on tavallinen tarina?


Kuva Nik Shuliahin, ylin kuva Ben White.

Näissä miesten erounelmissa ja niiden toteuttamisessa ei siis ole ns. tyhjän pesän syndroomasta johtuva ero, vaan sitä on hauduteltu vuosikausia.

Tiedätkö sinä, haaveileeko sinun puolisosi lähtevänsä ovet paukkuen heti, kun viimeinen lapsistanne on muuttanut pois kotoa?

Haaveiletko sinä lähteäväsi silloin?

Jos tilanteesi on jompi kumpi näistä, mieti seuraavaa:

– Kannattaako sinun odottaa vuosia, jos olet varma siitä, että haluat erota? Jos et ole sitoutunut suhteeseen vaan suhtaudut siihen kuin lusittavaan vankilatuomioon, kohtelet sekä puolisoasi että itseäsi epäoikeudenmukaisesti. Ole rehellinen itsellesi ja toiselle.

– Minkälaisen kuvan haluat antaa parisuhteesta lapsillesi? He tulevat ottamaan sinusta mallia, halusit tai et.

– Jos et ole varma siitä, että haluat erota, tai ajatuksesi erosta on ennemmin pelko kuin toive, puutu tilanteeseen. Mitä voitte tehdä suhteenne eteen? Annatteko sen luisua eroon vai haluatteko yhdessä elvyttää sen?

– Mikäli pelästyt erohaaveitasi ja haluat jatkaa suhdetta, toimi itse heti. Ei se passiivisella odottamisella tai vastuun vyöryttämisellä toisen niskaan tule paranemaan. Muista, että ainoa henkilö jota voit suhteessa muuttaa, on sinä itse.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

55 vastausta artikkeliin “Vaimo, tiedätkö miehesi salaisesta suunnitelmasta?”

  • Ulpukka sanoo:

    Yhtään en kadu että miehen kanssa sovittiin lasten kasvattamisesta aikuisiksi yhdessä. Jos liitto ei ole riitaisa, se kyllä toimii. 35 vuotta oltiin kimpassa ja kaksi hyvää poikaa kasvatettiin hyviksi aikuisiksi. Sen jälkeen erottiin. Ja nyt kummallakin on ollut hyviä suhteita avioliiton jälkeen. Kun lapsia hankkii, pitää kantaa vastuu heistä. Kyllä sitä kerkeää näköjään itselleen elää vielä vanhempanankin.

  • Elämä on ihanaa sanoo:

    Siis tämähän on minun, eli äidin suunnitelma. Ja uskon, että meitä äitejä on todella paljon. Tosin en nyt sitä salaa haudo. Uskon että puolisolleni on todella kirkastunut tässä parin vuoden aikana, että ennemmin tai myöhemmin ajatukset tasapuolisista mahdollisuuksista työelämässä ja arjessa herää eikä nainen enää viitsikään olla se, joka on sallinut miehen elämän, ja ennen kaikkea työn, menevän aina omansa edelle. Nykyisin ilmoitan jo kylmän viileesti, minä päivinä en ole kuljettamassa pienintä päiväkotiin, ja koululaisia kouluihin, toimittamassa treeneihin, käyttämässä lääkärissä tai neuvolassa, huolehtimassa koulun ja kodin viestinnästä, hammasoikomishoidoista, allergiasiedätyshoidoista ja luoja ties mistä. Ja lasten sairastaessa isä joutaakin nyt jäämään kotiin, kun en enää itse jääkään. Johan minä olen ensimmäiset 15 vuotta selättänyt joka sairastelun. Korpeaako miehellä? Ihan hemmetisti. Tuntuuko työn ja lapsiperhearjen päälle vyöryminen ahdistavalta? Ihan taatusti! Kiinnostaako minulla, ei todellakaan. Sillä tiedän järjettömän paljon paremmin, mitä se on, sillä minä olen tarjonnut hänelle hyvin katkeamattomat ja erinomaiset mahdollisuudet keskittyä uraan ja töihin pannen lapset ja perheen etusijalle ja sovittaen oman työelämäni siihen rinnalle.

    Kyllä on äijä helisemässä kun nyt tajuaakin, miten hirveä savotta siinä on ja kuinka paljon joutuu selittelemään työnantajalleen, kollegoilleen ja milloin kenellekin. Välillä perumaan palavereitaan. Eivätkä lapset ole enää ihan pieniä, vaan hän pääsee siltikin vähemmällä 😀 😀 Siinä ihan taatusti savu nousee hällä päästä ja märisee kavereilleen, kuinka hirveetä kotona on. Ei ollut ensimmäiset 15 vuotta kun vaimo huolehti lapset 😀 😀 Raukka on ajatelkaa joutunut opettelemaan, miten käytetään pyykinpesukonetta! Varustehuoltoon ja vaatehankintoihin asti ei olla vielä juuri päästykään. Ruokaa sentään jo valmistuu, joskin yleensä ei silloin kun lapsilla on nälkä. Mutta on se toki mahtavaa kun voin pian ulkoistaa joka sukan ja alushousun oston. Siihenhän tässä tähdätään. Myös teinien terveyssiteet ja kosmetiikka kuuluu tähän 😀 Kyllä se, että pannaankin kantamaan tasapuolisesti vastuuta on se, mikä panee miehetkin pillittämään. On se jännää. Kannattaakin siis ukkojen mennä nuoremman helmoihin. Tosin nuoremmat eivät enää tällaista shaibaa katsokaan, vaan heillä on paljon tasavertaisemmat odotukset jo lähtökohtaisesti. Päälle ne vauvaodotukset. Onnea vaan matkaan!

  • 42v sanoo:

    Mitenkäs se aina sanotaan?
    Nainen yrittää ratkoa ongelmia puhumalla ja puhumalla. Nainen saa tarpeekseen, eroaa ja miehelle ero tulee yllätyksenä.
    Mies miettii eroa parikin vuotta, mutta ei suutaan avaa. Haluaa erota ja naiselle ero tulee yllätyksenä.

    Miksi pitää väen vängällä olla suhteessa joka ei ole hyvä? Selityksiä aina keksitään ja valittamista. Haluaako ihmiset todella näyttää sellaista parisuhdemallia, missä ei ole läheisyyttä jne?

    Onneksi erosin ja pysyn sinkkuna mieluummin…

    • Sinkut 50+ sanoo:

      Joo, turhaa lässytystä että toinen ei kuunnellut tai puhunut. Jos ei homma toimi helposti ja luonnikkaasti, on rakkaus mennyt ohi. Sattui epäonnistuminen molemmille osapuolille ja on aika siirtyä eteenpäin. Tämän tajusin vasta liian myöhään erottuani. Eron saatuani olen onnellinen ja ahdistus on poissa.

  • Sinkut 50+ sanoo:

    Liian myöhään eron kokeneena miehenä kannustan kaikkia miehiä ja naisia eroamaan heti kun rakkaus hiipuu eikä edes terapia tai riitely, saati seksi innosta.
    Itse luulin tekeväni oikein lasten vuoksi kun halusin pitää korttitalon pystyssä. Väärin luulin ja todella toivon että en pilannut lasten tulevia parisuhteita huonolla esimerkillä.
    Yli 10 vuoden selibaatti muutamia satunnaisia tapauksia lukuunottamatta ei näin jälkikäteen enää riemastuta. Luulin jo kuolleeni seksin suhteen, mutta onneksi olin siinäkin asiassa väärässä. Löydettyäni pian eron jälkeen ihanan naisen, olen elossa jälleen. Toivottavasti exänikin löytää vielä onnellisen parisuhteen ja voi ikääntyä rauhassa ja rakkaudessa.

  • Esko sanoo:

    Jep. Miten muuttaa itseäni kun vaimo ei ole kiinostunut seksistä enää ollenkaan…niin….no eiköhän tämäkin käänny miehen syyksi.

    • Sinkut 50+ sanoo:

      Mies on aina syyllinen kaikkeen, ja maksaa sen karvaasti häviten. Suosittelen päästämään vaimosi vapaaksi ja ottamaan ohjat omiin käsiisi vaikka epäonnistuminen kirveleekin. Elämä on mukavaa eron jälkeen ja hyvät löytää aina hyvän puolison uudelleen.

  • Ninni sanoo:

    Ai miesten salainen suunnitelma? Ihan yhtä lailla naisten salainen suunnitelma. Ainakin minun ja parin ystäväni.

    • Sinkut 50+ sanoo:

      Älä pidä salassa tuota haavetta. Kokemuksesta viisastuneena voin suositella puolison vapauttamista huonosta parisuhteesta. Se on rakkauden teko puhtaimmillaan.

    • Nainen 40v sanoo:

      Ei edes salainen suunnitelma. Vaan ihan ääneen olen tuonut julki, et jossei ala meno muuttua niin tää loppuu… Eikä mikään ole muuttunut 10vuodessa. Odotan vaan, että on voimia lähteä lasten kans.

  • Kissamummo 67 sanoo:

    Hahhah. Kuulin vahingossa kun ukko avautui mökki naapurin rouvalle. Hän heittää minut pihalle heti kun nuorimmainen täyttää 18. Siihen on nyt 2 kuukautta aikaa. Jännityksellä odottelen kuinka suunnitelma toimii. Talo kun nyt sattuu olemaan minun nimissäni.

    • Sinkut 50+ sanoo:

      Sääli teitä molempia, jos asunnon omistus on silmukka joka pitää yhdessä. Oikeasti sellainen silmukka ei pidä, ja naurusi hyytyy alkuunsa.

  • Huoh sanoo:

    Mikä siinä on, että odotetaan niinkuin kuuta nousevaa sitä päivää, että voi vaan lähtiä. Jos tuntuu, että ei halua elää sitä elämää mitä se on niin lähtee. Jos taas on ongelmia, niin avaa sen suunsa ja yrittää löytää ratkaisua. Mitä lähipiiristä miehiä tiedän niin kukaan ei koskaan edes yritä saada muutosta, naiset saattaa ottaa asioita puheeksi, mutta miehet vaan on hiljaa. Sitte ku se kaikki patoutuu niin ei ole muuta ratkaisua kun lähteä eri teille. Eli jos rakastaa oikeasti puolisoaan pitää siitä kiinni juttelemalla, koskemalla ja auttamalla. Kaikilla on hyviä ja huonoja aikoja, mutta lähes kaikesta pääsee yli kun vaan huomioi itsensä ja toisensa eikä vaan jompaa kumpaa.

  • uusioPERHEparasPERHE sanoo:

    No eikö se ois win-win kaikille, jos eroaisitte heti. Vuoroviikoin lapset toiselle, silloinhan on joka toinen viikko ”vapaata” ja voi keskittyä uuden kullan kanssa parisuhteeseen!
    JA lapset saa kodit, joissa vallitsee levänneet vanhemmat 🙂
    ..tai mitä nyt ovat seksiltä ehtineet lepäämään..

  • Ei kiitos sanoo:

    Noh, lähtisin kyllä heti, mutta vielä pitää odottaa vuosi lapsen täysi-ikäisyyttä. Mies alkaa riehua ja kiusata raha-asioissa niin en halua siihen päälle mitään huoltajuusasioita. Raha on vain rahaa, lasta en halua laittaa oikeudenkäyntien yms. läpi. Kohta lapseni on aikuinen ja oma elämä kutsuu häntä. Se kutsuu myös minua – ilman miestä kiitos, minkäänlaista miestä.

    • Sinkut 50+ sanoo:

      Toi huoltajuusasia on ihan hyvä pointti. Meilläkin exrouva yritti kiusata ottamalla reilusti tasingot mutta jätti huolehtimatta elatuksesta. Onneksi vain vuodesta oli kysymys, mutta kiusa se on pienikin sellainen. En jaksanut riidellä joten hoidan tyttären huoltajuuden yksin kykyni mukaan , hiukan entistä pienemmällä rahalla. Kukaan ei kärsi paitsi ehkä kiusaamisessa epäonnistunut puoliso. Voimattoman viha ei tunnu missään.