Tuntuu että ihmiset valittaa ihan pienistä asioista. ”Mies ei tiskaa, ei kokkaa, ei hoida lapsia, äidillä ei ole koskaan omaa aikaa…” vali vali vali. Milloin minä saan valittaa? Onko minulla oikeutta edes valittaa, koska olen niin kiitollinen siitä, että yleensä perheeni säilyi ehjänä.

Ennen minäkin kuuluin näihin jotka valittavat siitä, että mies ei tee mitään, ja mies menee omia menojaan, ja minä olen aina kotona lapseni kanssa. NYT olisin todella onnellinen, jos voisin jatkaa sitä samaa valitusta näistä asioista. Olen totaalisen väsynyt, lopussa ja vihainen, enkä saa apua yhteiskunnaltamme. Kaikki vetoavat koronatilanteeseen, ja sehän onkin hankaloittanut ihan kaikkea.

Kuva Frankie Cordoba.

Mieheni sairastui laajaan aivoinfarktiin. Hänellä on myös vaikea afasia ja ykskaks minä olen hänen tulkkinsa, ja hoidan kaiken hänen puolestaan. Yhdessä yössä minusta tuli omaishoitaja. Olen yksin täysin uusien asioiden kanssa. 7 kk on mennyt ja olen terapeutti, äiti, vaimo, hoitaja, kuntouttaja, tulkki. Ja muiden arvostelevan katseen alla, hoidanko nyt kaiken oikein. Mietin mitä tapahtuu, jos sanonkin etten enää jaksakaan?

Nimim. Milloin saa sanoa että nyt riittää?

Artikkelikuva Santiago Lacarta.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

6 vastausta artikkeliin “”Tuntuu että valitetaan ihan pienistä asioista””

  • Kuu sanoo:

    Voi miten raskas tilanne, olen pahoillani. Olet joutunut todella vaativaan tilanteeseen, jossa sun omat tarpeet ja toiveet jäävät koko ajan toiselle sijalle. Rakkaussuhteesta tuli houvasuhde. Ymmärrän koska läheisellä ollut avh.
    Ihan alkuun sanoisin, että saat valittaa. Saat valittaa vääristä kengistä, pahasta ruoasta, huonoista yöunista, omien tarpeidesi unohtumisesta. Saat olla vihainen ja surullinen. Sisälläsi on varmasti paljon puhumatobta surua.
    Miehesi on oikeutettu vammaispalveluihin joiden kautta voit anoa henkilökohtaista avustajaa. Voit itse vaikuttaa kuka toimii tehtävässä. Et valitettavasti ole korvaamaton, ja siksi on hirmu tärkeäö ettet polta itseäsi loppuun.
    Sinun tehtäväsi ei ole olla tuota kaikkea. Ymmärrän että rakasta haluaa auttaa ja tukea mutta miten voit jos et itse saa apua?
    Pienistä saa valittaa. Itsekin sorrun siihen vaikka olen kokenut paljon kamalia asioita. Ei se valittaminen poista niitä kokemuksia ja murheita.
    Jaksamista. Liity AVH fb ryhmään. Vertaistuki on kaikkein tärkeintä voimia

  • Swan sanoo:

    Olet joutunut yllättäen todella vaativaan tilanteeseen. Ei ihme, että voimat on lopussa. Toivon, että jaksat, hetken ja päivän kerrallaan. Toivon myös, että miehesi kuntoutuisi vielä hyvin. Koronatilanne on lisännyt kuormaasi entisestään ja apua on tänä vuonna ollut vaikea saada. Onko sinulla läheisiä, ystäviä, naapureita tai muita, jotka voisivat antaa sinulle edes pieniä lepotaukoja viemällä lapsen hetkeksi ulos kävelylle, tms.? Pyydä rohkeasti, yleensä ihmiset haluavat auttaa. Oletko saanut neuvoja ja tukea esim. Omaishoitajaliitosta https://omaishoitajat.fi? Jos kunnan kautta ei saa käytännön tukea, seurakunnan diakoniatyön kautta voisi saada (ei tarvitse kuulua kirkkoon). Toivon sinulle paljon voimia. Vielä tulee päivä, kun arki on taas helpompaa.

  • Manna sanoo:

    Kylläpä sulla on raskasta, tuollainen elämäntilanne asettaa kyllä väistämättä turhat kitinät mittasuhteisiin.

    Munkin on vaikea kestää kun äidit valittaa kaikista pikkuasioista, joita lasten isät heidän mielestään tekee väärin. Mä olisin iloinen jos mun lasten isä ei huutaisi taukoamatta ja olisi pelottava. Jos hänen mielestään lasta ei kuuluisi lyödä tai nöyryyttää. Jos hän rakastaisi omia lapsiaan. (Ja kyllä, olemme eronneet.) En valittaisi ikinä siitä että lapsi on puettu epäsopiviin väriyhdistelmiin…

  • Sari sanoo:

    Voimia!
    On totta, että isojen asioiden edessä ei jaksa kuunnella pieniä murheita. Mutta kun isommasta on selvinnyt, alkaa taas pikkuasiat ärsyttää.

    Jokaisen valittajan kannattaisi kuitenkin miettiä, miksi miehen tekemättömyys ärsyttää? Ja miksi mies ei tee? Ja onkohan ehkä töitä, mitä nainen ei tee?

    Usein pienistä asioista valittaminen kumpuaa tyytymättömyydestä jossain isommassa asiassa.

    Mutta kyllähän teidän perheen pitää saada apua, oli korona tai ei!

  • Irma sanoo:

    Kyllähän sinäkin saat valittaa ja väsyä! Ei tarvitse ittiä loppuun polttaa olemalla aina reipas. Aina löytyy raskaampia elämänvaiheita ja vastuksia, ei niitä auta vertailla eikä katkeroitua omista koettelemuksista. Paljon voimia sinulle. Pidä huoli itsestäsi.

  • Vali vali sanoo:

    Aina löytyy joku, jonka mielestä muut valittavat liian pienestä ja sitten joku toinen, jonka mielestä tämän ekan jonkun valituksen aiheet ovat kans kauheen pieniä. Antaa ihmisten valittaa jos se auttaa, varsinkin netissä. Jos ne jutut ärsyttää niin ei tarvitse lukea. Kasvokkain onkin sitten eri asia; sillon pitää hiukan olla suhteellisuuden tajua.