En jaksa nyt.

En jaksa tänään.

En jaksa.

Ovatko nuo lauseita, joita voit perheen kesken sanoa? Voitko sanoa lapsillesi, että en tee, koska en jaksa? Entä puolisollesi?

Moni nainen ja äiti kokee, että hänen täytyy olla jatkuvasti käytettävissä, ja että asiat on pakko hoitaa, jaksaisi tai ei. Tekemättä jättämisestä seuraa syyllisyys, ja kenties myös muiden perheenjäsenten syyllistys ja valittaminen. Ei siis ihme, jos kokee, että ”en jaksa” on täysin mahdoton lause sanoa.

Monet asiat toki ovatkin sellaisia, että ne täytyy hoitaa, jaksoi tai ei. Esimerkiksi lapsia ei voi jättää ruokkimatta vaikka olisi miten poikki. Mutta voitko heittää hanskat tiskiin ja pistää toisen vanhemman ruokkimaan lapset? Onko teidän perheessänne sinulla mahdollisuus jakaa vastuuta toiselle ja sanoa, että et jaksa?

Entä pystytkö tarjoamaan lapsille ruoaksi eineksiä, pikaruokaa tai leipää ja jogurttia silloin, kun et kerta kaikkiaan jaksa tehdä muuta? Vai koetko, että se on väärin ja pilaa lastesi terveyden, hyvinvoinnin ja perusturvallisuuden tunteen? Jos koet, voi olla hyvä miettiä, miksi vaadit itseltäsi niin paljon ja miksi koet, että et voi sanoa ”en jaksa”.

Sama koskee lasten leikittämistä ja ulkoilua. Joka ikinen päivä ei ole pakko raahautua ulos, vaan sisään voi jäädä, jos voimia ei kerta kaikkiaan ole. Joka päivä ei ole pakko askarrella, pelata lautapelejä tai olla vimmaisesti läsnä. Riittää, että monesti on. Joskus voi sanoa, että äiti ei nyt jaksa.

Se, että äiti ei aina jaksa, ei anna lapselle kuvaa välinpitämättömyydestä tai huonosta äitiydestä. Se antaa kuvan siitä, että joskus on ok olla jaksamatta. Että on ok vetää omat rajansa ja levätä kun on poikki ja uupunut. Lasten ei tarvitse oppia sitä, että aina on pakko jaksaa, päinvastoin: lasten on hyvä oppia, että itsestään pitää pitää huolta.

Tämä pätee tietenkin myös kodinhoitoon. Jos et nyt jaksa imuroida, älä imuroi. Maailma ei siihen kaadu. Jos et jaksa tiskata, pyykätä, puunata tai raivata tänään, älä tee sitä. Elämänhallinta ei katoa sillä hetkellä kun sanot ”en jaksa”.

Moni ei voi sanoa ettei jaksa siksi, että päässä alkaa kaikua syyllistävä ääni. Oman äidin tai kasvatusasiantuntijoiden äänet naputtavat pään sisällä, että lasten täytyy saada joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, ja että kunnon ihminen siivoaa koko kodin lattiasta kattoon vähintään kerran viikossa.

Joissain tapauksissa se ääni tulee pään ulkopuolelta: puoliso, äiti tai vaikkapa appivanhempi valittaa, että kyllä sun pitäis.

Mutta kun ei pidä. Jos et jaksa, saat sanoa että et jaksa. Se, että joskus hölläät ja otat rennommin ei ole tie rappioon ja siihen, että kotinne muuttuu lääväksi ja lapset elävät pelkillä einespinaattiletuilla päivästä toiseen.

Se johtaa siihen, että tunnistat paremmin oman jaksamisesi rajat ja kunnioitat niitä. Voi olla, että jo pelkästään se, että sinulla on tilaa ja mahdollisuus sanoa ettet jaksa, voi helpottaa.

Kokeile:

En jaksa nyt.

En jaksa tänään.

En jaksa.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Äiti, uskallatko sanoa, että et nyt jaksa?”

  • mimmi sanoo:

    Mies alkaa jo tottua siihen, että minä en jaksa… Olen sanonut miljoona kertaa, etten jaksa tehdä kaikkia kotitöitä, kun tiskit, ruoka ja pyykit vie tarpeeks aikaa. Mies hoitaa sitten imuroinnin ja välillä tiskit. Minulla on varastoraudat lopussa ja kilpirauhasen vajaatoiminta, niin jaksaminen on aika kortilla.