”Huono, huonompi, huonoin…

Kiireellinen huostaanotto, pakkaan vapisevin käsin lapsen vaatteita ja muita tärkeitä tavaroita reppuun. Ajatukset ja kysymykset risteilevät päässä, miten tässä nyt näin kävi? Miten selviän tästä kaikesta? Minkälaiseen paikkaan lastani ollaan viemässä?

En pystynytkään pitämään huolta, olemaan hyvä äiti ja luomaan turvallista kotiympäristöä.

Mikä meni vikaan, menetinkö elämäni hallinnan, otteen kaikkeen siihen mistä olin huolehtinut? Epätodellista, kuin pahaa unta josta haluaisin vain herätä. Todeta huojentuneena, että se olikin vain painajaista, jonka voin unohtaa. Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Tekee kipeää katsoa lasta silmiin ja nähdä epätoivo, joka niistä heijastuu. Kohta äidistä joutuu eroon, miten meidän käy.

Uskomatonta kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Inhimillinen erehdys, väärä arvio, alkoholin vaikutus. Itsestäänselvyydet katoavat kuin savuna ilmaan. Voin vain todeta, olen huono äiti, tai olenkohan ainostaan huonompi kuin muut…ei sittenkään, olen varmasti huonoin tietämäni äiti.


Kuva Ben White, ylin kuva Melanie Wasser. Kuvituskuvia.

Musertavaa, koko se vuosien, vuosikymmenien äitinä oleminen, saa uuden merkityksen, olen epäonnistunut. Kokemuksella ei ole merkitystä, havaitsen olevani kehittymätön ja mikä pahinta en voi kutsua itseäni äidiksi vaikka sitä olen…biologisesti.

Olen saanut huomata, että sanonta ”aika kultaa muistot” ei pidä paikkaansa kohdallani. Miten tälläiset kokemukset muuttuisivat paremmaksi muistoissa? Se ei ole mahdollista, korkeintaan asian voi siirtää ajatuksista hetkeksi. Sitten kuitenkin kaikki palaa mieleen ja tekee niin kipeää…rakastanhan kuitenkin lastani.”

Nimim. Kirsikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

33 vastausta artikkeliin “Tältä tuntuu kun oma lapsi otetaan huostaan”

  • Ohjaaja sanoo:

    Jokaisen tilanne on varmasti erilainen, millä perustein kiireelliseen sijoitukseen tai varsinaiseen huostaanottoon päädytään. Aina sen ei ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa pitkää sijoitusta. Työskentelen itse lastenkodissa ja sen haluaisin sanoa, että jokaisessa sijoituksessa varmasti mietitään lapsen parasta. Vanhemmilta toivoisin rehellisyyttä ja tietynlaista kunnioitusta ihmisiä kohtaan, jotka laitoksessa työskentelevät. Hehän eivät tee päätöksiä huostaanotosta, vaan työskentelevät siellä koska haluavat lasten parasta. Lapsille ei pidä esimerkiksi manata miten väärin Sossut ovat toimineet ottaessaan lapsen huostaan tai miten väärin vanhemman mielestä laitoksessa toimitaan. Se on vähän sama kuin työntekijätkään eivät saa haukkua vanhempia lapsille. Hankaloittaa vain lapsen oloa jos vanhempi yrittää mustamaalata työntekijöitä. Se kääntyy usein vanhempia vastaan, koska lisää lapsen pahaaoloa laitoksessa ja voi mm. johtaa siihen, ettei lapsen arki suju ja sijoitus vain pitkittyy. Senkin jälkeen kun vanhempi on saanut oman elämän kuntoon. Toimiva vuorovaikutus ja se, että näyttää lapselle välittävänsä pitämällä yhteyttä, vaikka ei aina voi nähdäkään, ylläpitää perheen välejä yli huostaanoton.

  • Laser sanoo:

    Moikka, kyseessä taitaa olla kiireellinen sijoitus. Huostaanotto on eri juttu. Sijoitus tehdään max. 30 + 30 vrk, kun taas huostaanotto on hallinto-oikeuden kautta tehtävä päätös joka on toistaiseksi voimassa. Sekä sijoitus ja huostaanotto on vaikeita ja ikäviä, mutta niissä on ero.

  • kiireetön kotiinpaluu sanoo:

    Vanhemmuus jatkuu, sitä ei viedä pois huostaanotolla. Olen ollut tukena monelle äidille, joiden lapset on otettu huostaan, kaikki ovat saaneet lapsensa takaisin. Jokainen lapsi on myös edennyt elämässään normaalisti, vanhimmat ovat olleet jo pitkään työelämässä. Yhteistä näille äideille on ollut, että kukaan ei ole ollut päihdeäiti, päinvastoin, kaikki ovat olleet töissä tai opiskelleet, masennusta löytyy monien taustalta. Sinällään ihmettelen viime aikaisten tapahtumien valossa, miksi nämä minun tietämäni huostaanotot ovat ylipäätään tapahtuneet, kun sen enempää lapsissa kuin vanhemmissakaan ei ole ollut mitään suurempaa vikaa, ei väkivaltaisuutta tai itsetuhoisuutta. Sitkeästi vain vaatimaan lasta takaisin ja oma elämä kuntoon.

  • Kus... sanoo:

    Sossut on ilkeitä kusipäitä sekä kaikki lastensuojelun alalla työskentelevät, en pidä heitä ihmisinä

    • tuleva sostt. sanoo:

      Tietäisit puoliakaan miten raskasta työtä tekevät. Niin moni on saanut apua lastensuojelun kautta, niin lapset kuin aikuisetkin.

    • Hoitsuksi palannut sanoo:

      Tänks hei! Miten muuten on, muutuinko takaisin ihmiseksi kun lopetin ne hommat? Vai olenko ihmiseksi kelpaamaton kusipää ikuisesti siksi, että halusin tehdä tärkeää työtä ja auttaa?

  • Äiti yksin sanoo:

    Minun lapseni vietiin 12v kun ei käynyt kunnolla koulua piti olla vai 30pv mutta toisin kävi menetin kokonaan vaikka ei ole edes alkoholi ongelmaa nyt ollut 1v laitoksessa jossa huomasivat että tarvitsee koulussa helpommat aineet yritän saada lapseni pois sosiaali tiukkana vaikka nykyään käy koulua hyvin kerran vuodessa kuulemma arvio tehdään pääseekö pois

  • Elämä opettaa sanoo:

    Ei aika muistoja kultaa, mutta opit hyväksymään tapahtuneen ja tiedät että olet tehnyt ainoan oikean ratkaisun juuri sillä hetkellä, olet tehnyt parhaasi, juuri se on hyvää äitiyttä, vaikka lapsi ei olisi luonasi, hän on saanut mahdollisuuden turvalliseen lapsuuteen.

  • Sosiaalitoimi ihan pihalla sanoo:

    Nykyajan systeemi on typerä. Nuoret kokeilevat kaikkea yhdessä ja erikseen. Heti ollaan tekemässä lastensuojeluilmoituksia. Ennen hoidettiin asiat kotona. Ojennettiin mukulat ja erehdyttiin. Ei tarvittu huostaanottoja eikä muita viranhaltijoita. Tapauksia on laidasta laitaan. Aina ei kuitenkaan ne viranhaltijat ole ajan tasalla eikä heidän käsityskykynsä ja päätöksensä parhaita mahdollisia.

  • sosiaalityöntekijä sanoo:

  • Kiireellisesti sijoitettujen kanssa työskennellyt sanoo:

    Kiireellinen sijoitus ei ole huostaanotto. Sijoituksen aikana pyritään pysäyttämään nuorelle haitalliseksi arvioitu tilanne, turvaamaan sillä hetkellä nuori ja arvioimaan sitten jatkoa. Tavoitteena on aina ensisijaisesti paluu kotiin, usein perhetyön tai muun tukitoimen avulla.
    En voi kuvitella, miltä se äidistä tai isästä tuntuu, mutta monet kokevat myös helpotusta, kun ei tarvi enää yksin yrittää pärjätä kipuilevan nuoren kanssa.
    Varmasti jokainen haluaa lapselleen parasta ja yrittää parhaansa äitinä tai isänä. Silti joskus käy näin.
    Suosittelen ottamaan sosiaalitoimen apu vastaan ja yhdessä tehdä töitä nuoren auttamiseksi. Jos on tarvetta tehdä muutoksia omaan toimintaan, niin häpeä ja syyttelyt hiiteen ja toimeksi. Katse eteenpäin.
    Voimia kaikille, jotka näissä tilanteissa painivat.

    • Sijaishuoltopaikan työntekijä sanoo:

      Mutta mistä sait päähäsi, että kyse kiireellisestä sijoituksesta, kun tekstissä lukee kiireellinen huostaanotto 🤔 ne ovat kaksi eri asiaa, kuten varmaan alalla työskennelleenä tiedät. Ainakin pitäisi tietää.

      Muuten samaa mieltä. Lapsi helpommin palaa kotiin, kun vanhemmat tekevät yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuoltopaikan kanssa. Kaikessa kuitenkin lapsen etu edellä. Voimia aloittajalle ja muille, joilla sama tilanne.

      • Myöskin alalla sanoo:

        Kuten varmaan myös sinä tiedät, nykypäivänä huostaanottoa ei voi suorittaa kiireellisesti. Kiireellisen huostaanoton pykälä on joskus laista löytynyt mutta ei enää.

        Juuri tätä nimimerkki sosiaalityöntekijä pyrki selventämään: tämän äidin kokemus on merkittävä. On kuitenkin myös tärkeää, että ihmiset ymmärtävät ettei lasta voi nykypäivänä huostaanottoa kiireellisenä toimena, huostaanotto ei tule perheelle yllätyksenä ja sitä edeltää usein hyvin pitkä lastensuojelun asiakkuus.

  • Surullinen sanoo:

    Lapseni otettiin huostaan hänen olleessa pari kk. Tämä tapahtui 10v sitten minun ollessani 18v. Alunperin ilmotus sossuun tehtiin koska lapsen paino ei noussut ja epäiltii etten ruoki lastani vaikka sanoin että lapseni ei suostu imemään maitoa pullosta vaikka kuinka yritän. Jouduin ensikotiin missä todistin asian mutta päätös huostaanotosta tehtiin kuitenkin. Pitkän ajan lapsuudesta lapsellani oli mahaletku. Lapseni sijoitettiin sijaisperheeseen koska sossun mukaan suomessa ei sijoiteta perheenjäsenten luo. Lisäksi se on kuulemma normaalia nähdä kerran kuukaudessa 1h ajan ja tätähän on siis jatkunut jo 10v ja monien valitusten ja anomusten jälkeen en edelleenkään näe lastani kun kerran kk 1h ajan. Olen täysin vieraantunut tyttärestäni ja hän minusta ja tämä on nykyään peruste miksi emme saa nähdä useammin. Sosiaalitoimisto aina sanoo kuinka kaikki tehdää lapsen parhaaks mut miten se voi olla lapsen parhaaks et se vierotetaan omasta äidistä ja suvusta? Lisäksi tapaamiset ovat ”tuettuja” eli siellä on tunnin ajan perhetyöntekijä värkkäämässä joko läppärin tai puhelimen kanssa. Tuntuu kuin minua kohdeltaisiin niiku rikollista ja että olisin maailman huonoin äiti. En ymmärrä vielä tänäkään päivänä miksi näin kävi. Oliko se koska olin nuori? Naama ei mielyttänyt vai mikä? En ollut mikään alkoholisti tai narkkari ja lapsellani oli kaikki mitä tarvitsi. Miksi se ei riittänyt mitä tein? Ja tiedän itsekkin ettei ole normaalia nähdä lastaan näin harvoin. Olen jopa kuullut alkoholistien saavan lapsensa yökylään mutta miksi minä en saa?

    • Tietämätön sanoo:

      Hei, kuulostaa todella hurjalta. Olen itse tietämätön sosiaalitoimiston asioihin mutta eikö tollaista systeemiö vastaan pysty taistelemaan lakimiehen kanssa? Jos on täysin aiheeton huistaanotto ja vielä aijoitetaan toiseen perheeseen ilman syytä niin tuohan on laitonta! Äitinä minulla nousee karvat pystyyn tollaisesta toiminnasta jos on ollut aiheetonta, lapsen etu on olla biologisten vanhempien kanssa mikäli vanhemmat täyttävät omat velvollisuudet huoltajina. Voisiko joku vastata että eikö sosiaalitoimiston toimia vastaan voi lakimiehen kanssa pistää hanttiin?

      • Tietämätön sanoo:

        Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kirjoitin puhelimella enkä oikolukenut, yrittäkää saada selvää.

      • Alalla sanoo:

        Hei!

        Hallinto-oikeus ratkaisee huostaanoton, jos kyseessä on tahdostariippumaton päätös. Sosiaalitoimi voi huostaanottoa omalla päätöksellään lapsen vain, jos kyseessä on suostumuksellinen huostaanotto. Tahdonvastaisessa huostaanotossa päätöksen on ratkaissut hallinto-oikeus ja huoltajilla on mahdollisuus tällöin oikeusapuun. Myös huostassapidon lopettamista voi hakea ja siitä annetaan valituskelpoinen hallintopäätös.

        • Niin tuttua sanoo:

          Saman kokenut. Valitettavasti yhteistä linjaa ei ole, on hyvin paljon kiinni siitä millaisen työntekijän saa. Pitäisi olla selvä laki monta tuntia kuussa vähintään lasta nähdään ja mistä syistä tapaamiset ovat valvotut. On väärin perusteltu, jos oma työntekijä ei luota sinuun, vaan pitäisi olla jotain todisteita miksi ei voi luottaa lasta vanhemmilleen. Kun sijoitus on kestänyt noin kauan ei sitä yleensä enää pureta, minkä itse ainakin hyväksyn, on lapsen etu kasvaa tutussa ympäristössä.

  • Älä luovuta nyt sanoo:

    Hei alkuperäinen kirjoittaja, nyt on vaikeaa, mutta toivo kajastaa taivaanrannassa, näetkö sen?

    Sinulla on päihdeongelma. Se on vaikea koska lapsi huostaanotettiin.

    Lähtemällä ja sitoutumalla hoitoon voit ratkaista kaiken ja saada lapsen takaisin. En tiedä kuinka vaikeaa juuri nyt on saada hoitoa (yritä silti, vaikka pääsisit vasta jonoon) mutta AA:han voit saada yhteyden ihan heti. Tämä on ainoa tie saada lapsi takaisin

  • Hattupää78 sanoo:

    Itse jouduin pyytämään kiireellistä sijoitusta 3 viikkoa sitten.. 12 vee tytöllä ollut ”suhde” 22 vuotiaaseen. Kun tämä tuli ilmi meni tyttö ihan ”sekasin”.. Viime viikolla selvisi että ollut itsensä vahingoittamisen ajatuksia. Kiireellinen piti loppua viikon päästä, mutta voi olla että jatkavat vielä 30 pvä. Vaatimuksestani tyttö sai asiakkuuden psyk puolille, toivoa on että tästäkin selvitään…

    • Pysy vahvana sanoo:

      Voimia ❤️ kai rikosilmoitus on jo tehnyt. Näiden tapausten tutkiminen voi kestää, tärkeintä on että lapsi saa apua heti, pidä huolta myös omasta psyykkeestä, keskustelu apua kannattaa pyytää. Vika ei ole lapsessa tai sinussa, vaan siinä häirintyneessä aikuisessa ihmisessä joka käyttää lasta hyväkseen, uhri olisi voinut olla kenen tahansa lapsi. Hienoa että lapsi uskalsi kertoa mitä on tapahtunut.

  • *Luotan että apu on parhain mahdollinen* sanoo:

    Ei kiireellinen mutta avohuollon tukitoimena sijoitettuna lapset ovat nyt, onneksi on tuttu tukiperhe johon pääsisivät ja NS ammatillinen tukiperhe Jossa ammatillisia aikuisia. Lapsilla ADHD ja minä yhna taistelin jaksamisen kanssa, tarjottu muutaman kerran ja viimeisellä suostuin että kokeillaan, koskaan ei pakotettu. Nyt helpottanut oma jaksaminen ja alkanut tutkiskella itseäni, katsotaan että Onko lasten palatessa myös minulla ADHD diagnoosi 🤔 ainakin se selkeyttäs ajatusta siitä minkä Vuoksi olen minä ja miten saan tuettua ja kasvatettua lapsiani niin ettei lapsistani tule niin etelän Atsoja kuin V A tai H

  • Laitoslapsi sanoo:

    Oma äitini on kertonut jotenkuten mille hänestä on tuntunut ja tuntuu se että mut huostaanotettiin lapsena. Näin aikuisena olen keskustellut äitini kanssa ja oon sanonu että ”et todellakaan ole huono äiti, älä syytä itseäsi siitä polusta minkä kuljin” rakastan äitiäni todella paljon ja arvostan hänen valintojansa sillä hetkellä ja voin vaan todeta että onneksi olin laitoksissa muuten asiat voisivat olla vielä huonommin

  • Annas pepparkaka sanoo:

    Mäkin tiedän miltä se tuntuu. Pahemmalta kuin mikään ikinä. Meillä taustana nuoren rajattomuus. Useamman vuoden se vei, mutta poika saatiin raiteilleen, kyllä siitä kasvaa mies, on jo kasvanutkin. Haavoja jäi meihin kaikkiin, sille ei voi mitään, niiden kanssa eletään.

    Olen kiitollinen tämän maan ylityöllistetylle sosiaalitoimelle joka näitä lapsia ja nuoria pelastaa. Kunpa kukaan ei rasittaisi heitä esim. kostomielessä tehdyillä lastensuojeluilmoituksilla.

    Ota tämä herätyksenä ja mahdollisuutena. Sinä pystyt siihen!

    • Ykshuonoäiti sanoo:

      Itsellä tämä juuri tapahtui kesällä, lapsi hatkasi ja tähän oli pakko laittaa heti stoppi, kiireellinen jota jatkettiin ennekuin löytyi sijoituspaikka ja siellä asustellut muutaman kuukauden, kaikki vasta alussa ja toivon että järki kasvaisi päähän ajan kanssa, ilman pahempia enempiä pöllöilyjä. Mutta oli elämäni vaikein paikka kun jouduin pojan palatessa hatkasta kertomaan että nyt on lähdettävä muualle, siinä itkettiin molemmat sylikkäin. Eikä ole päivää etten ajattelisi että olisinpa lasten ollessa pieniä tehnyt asioita toisin niin ehkä emme olisi tässä tilanteessa.

  • Nyt jo mummo sanoo:

    Hei!
    Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alkoholin liiallinen käyttö johtaa lapsen tai lapsien huostaanottoon. Mutta, jos lopulta juuri se tapahtuma on ollut sysäys äidin haluun raitistua, ja jos hän vielä siinä onnistuu, on mahdollista, että äiti myöhemmin tajuaa, että tuo tapahtuma oli parastaon mahdollista, mitä lapselle ja itselle siinä tilanteessa tapahtui. Ja kun miettii asioita tarkasti, voi ymmärtää, että olisi ehkä ollut hyvä, jos se olisi tapahtunut jo paljon aiemmin.

  • Äippä sanoo:

    Muistan itse kun lapsi lähti kiireelliseen sijoitukseen, vaikka oli tiedossa että se luultavasti tapahtuu. Ne ajatukset ja kaikki mitä tuli yhtenä pyörremyrskynä. Oli ilta kun lapsi lähti ja jouduin viemään vielä tavaroita hänelle, kun tyttö sitten istui sijoituspaikan sängyllä itki ja sano äiti haluan kotiin, sanoin et nyt on parempi et olet hetken täällä rauhoittumassa. Tyttö siis oli täysin rajaton ja kaveripiiri huonoa. Tänä päivänä kaikki alkaa olemaan paremmin ja ehkä ensivuonna kotiin, sitten olisi kolme vuotta tätä kaikkea kestänyt.

  • Alkoholi pois sanoo:

    Alkoholin kanssa ei ole leikkimistä, vaan se on julma, ovela ja tuhoava isäntä. Kun jätät sen kokonaan kerrasta, säästyt monelta ongelmalta. Voit hakeutua päihdelääkärin hoitoon ja pyytää raittiudellesi seurantaa verikokein tai vaikka puhallustesteillä. Silloin pystyt todistamaan olleesi ilman päihteitä ja saat pikku hiljaa heidän luottamustaan takaisin. Se vaatii määrätietoista ja omatoimista toimintaa, jossa kukaan ei siis auta, vaan se on itse tehtävä. Mutta siitä suosta voi päästä pois ja asiat voivat vielä järjestyä. Ilman alkoholia niin moni asia päättyisi paremmin.

  • Surullista että näin voi käydä sanoo:

    Tiedän miltä lasten tavaroiden pakkaaminen ja saattaminen sijoituspaikkaan tuntuu, sillä olen sen itse kokenut. Se on ollut elämäni kamalampia hetkiä, vaikka kaikki päättyikin onnellisesti ja sain lapset takaisin. Meillä syynä oli lasten isän rikosten paljastuminen ja lastensuojelun epäily että olisin ollut niissä mukana.

    Jos sinulla on alkoholi kuvioissa mukana niin vahvasti, että se on oikeasti ongelma (myönnät tai et), suosittelen sen asian tunnustamista ja hoitoon hakeutumista ihan ensimmäiseksi.
    Et voi muuta lastensuojelun mielivallan alla kuin tarttua toimeen ja näyttää että olet hyvä äiti. Et voi surkutella itseäsi, sillä niin et saa lapsiasi takaisin. Huolehdi lapsistasi, vaikka he ovat sijoitettuna. Osoita ja näytä että osaat kantaa heistä vastuuta. Sossut kannustavat tekemään toisin, mutta älä mene lankaan. Sinua arvioidaan jatkuvasti ja kaikki mitä teet ja sanot, kirjataan. Vietä lastesi kanssa aikaa niin paljon kuin pystyt, mieluiten päivittäin. Pidä lupauksesi ja noudata sovittuja asioita niistä kertaakaan lipsumatta. Käyttäydy asiallisesti vaikka kuinka ottaisi kupoliin. Hanki asianajaja. Ilman sitä et pärjää. Onnea taisteluun!

    • Elsa sanoo:

      Lisäisin vielä edellisen vinkkeihin nauhoita kaikki keskustelut! Sossujen, lääkäreiden yms kanssa vain siten voit todistaa jos joku valehtelee

    • Biib sanoo:

      ”Jos sinulla on alkoholiongelma… et voi muuta lastensuojelun mielivallan alla kuin tarttua toimeen ja näyttää että olet hyvä äiti. ”

      Miten se on mielivaltaa jos lasta ei päästetä takaisin epätoimivaan kotiin? Totta kai pitää todistaa, että lapsella on turvallinen koti mihin palata ja että asiat ovat muuttuneet.

      Avautujalle tsemppiä, ota vastuu omista teoista ja tee parhaasi muuttaaksesi tähän johtaneet asiat, sitten lapsen kanssa avoin keskustelu. Että ei ole kyse rakkauden puutteesta vaan omista lähtökohdista ja näytä että ihminen pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä.

    • Alalla sanoo:

      Maailman parhaimmallekin äidille voi tulla huonoja kausia, esim. sairastuminen alkoholismiin tai mt-ongelmiin joiden takia ei jaksa pitää huolta lapsista. Kukaan ei varmasti tahallaan sairastu, siitä on ihan turha tuntea syyllisyyttä. Silloin vastuullinen teko on kuitenkin ottaa apua vastaan itselleen ja tehdä yhteistyötä lapsen hyvinvoinnin eteen, jos lapsen ei ole hyvä tällöin asua kotona. Toivottavasti aloittaja pääsee kuiville ja saa lapset takaisin kotiin!

      Jos vanhemmalla on oikeasti alkoholiongelmaa jota lapsi joutuu todistamaan, on lapsen parhaaksi että hän pääsee elämään alkoholittomaan ympäristöön siksi aikaa, että vanhempi pääsee kuiville tai vähintäänkin hyvään hoitoon. Ei silloin lapsen pois ottaminen ole mitään ”sossujen mielivaltaa”. Lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen elämään pitäisi olla korkeammassa asemassa kuin vanhemman oikeus lapseensa. Työstäni nuorten aikuisen kanssa tunnistan tapauksia, joissa sosiaalitoimi on mennyt liiankin pitkälle vanhemman vaatimuksia kuunnellen, vaikka lapsi ei ole voinut kotonaan hyvin. Lapsen kannalta parhaimpien olosuhteiden arvioiminen on varmasti todella vaikeaa, kun ajatuksia ei kukaan voi lukea tai tulevaisuuteen nähdä. Ihan varmasti joskus käy myös niin päin, että lapsi sijoitetaan vaikka hän voisi paremmin kotonaan, mutta kokemuksia sijoituksista lukiessaan on silti hyvä muistaa, että tarinasta kerrotaan vain yksi puoli.