”Huono, huonompi, huonoin…

Kiireellinen huostaanotto, pakkaan vapisevin käsin lapsen vaatteita ja muita tärkeitä tavaroita reppuun. Ajatukset ja kysymykset risteilevät päässä, miten tässä nyt näin kävi? Miten selviän tästä kaikesta? Minkälaiseen paikkaan lastani ollaan viemässä?

En pystynytkään pitämään huolta, olemaan hyvä äiti ja luomaan turvallista kotiympäristöä.

Mikä meni vikaan, menetinkö elämäni hallinnan, otteen kaikkeen siihen mistä olin huolehtinut? Epätodellista, kuin pahaa unta josta haluaisin vain herätä. Todeta huojentuneena, että se olikin vain painajaista, jonka voin unohtaa. Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Tekee kipeää katsoa lasta silmiin ja nähdä epätoivo, joka niistä heijastuu. Kohta äidistä joutuu eroon, miten meidän käy.

Uskomatonta kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Inhimillinen erehdys, väärä arvio, alkoholin vaikutus. Itsestäänselvyydet katoavat kuin savuna ilmaan. Voin vain todeta, olen huono äiti, tai olenkohan ainostaan huonompi kuin muut…ei sittenkään, olen varmasti huonoin tietämäni äiti.


Kuva Ben White, ylin kuva Melanie Wasser. Kuvituskuvia.

Musertavaa, koko se vuosien, vuosikymmenien äitinä oleminen, saa uuden merkityksen, olen epäonnistunut. Kokemuksella ei ole merkitystä, havaitsen olevani kehittymätön ja mikä pahinta en voi kutsua itseäni äidiksi vaikka sitä olen…biologisesti.

Olen saanut huomata, että sanonta ”aika kultaa muistot” ei pidä paikkaansa kohdallani. Miten tälläiset kokemukset muuttuisivat paremmaksi muistoissa? Se ei ole mahdollista, korkeintaan asian voi siirtää ajatuksista hetkeksi. Sitten kuitenkin kaikki palaa mieleen ja tekee niin kipeää…rakastanhan kuitenkin lastani.”

Nimim. Kirsikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Tältä tuntuu kun oma lapsi otetaan huostaan”

  • Nyt jo mummo sanoo:

    Hei!
    Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alkoholin liiallinen käyttö johtaa lapsen tai lapsien huostaanottoon. Mutta, jos lopulta juuri se tapahtuma on ollut sysäys äidin haluun raitistua, ja jos hän vielä siinä onnistuu, on mahdollista, että äiti myöhemmin tajuaa, että tuo tapahtuma oli parastaon mahdollista, mitä lapselle ja itselle siinä tilanteessa tapahtui. Ja kun miettii asioita tarkasti, voi ymmärtää, että olisi ehkä ollut hyvä, jos se olisi tapahtunut jo paljon aiemmin.

  • Äippä sanoo:

    Muistan itse kun lapsi lähti kiireelliseen sijoitukseen, vaikka oli tiedossa että se luultavasti tapahtuu. Ne ajatukset ja kaikki mitä tuli yhtenä pyörremyrskynä. Oli ilta kun lapsi lähti ja jouduin viemään vielä tavaroita hänelle, kun tyttö sitten istui sijoituspaikan sängyllä itki ja sano äiti haluan kotiin, sanoin et nyt on parempi et olet hetken täällä rauhoittumassa. Tyttö siis oli täysin rajaton ja kaveripiiri huonoa. Tänä päivänä kaikki alkaa olemaan paremmin ja ehkä ensivuonna kotiin, sitten olisi kolme vuotta tätä kaikkea kestänyt.

  • Alkoholi pois sanoo:

    Alkoholin kanssa ei ole leikkimistä, vaan se on julma, ovela ja tuhoava isäntä. Kun jätät sen kokonaan kerrasta, säästyt monelta ongelmalta. Voit hakeutua päihdelääkärin hoitoon ja pyytää raittiudellesi seurantaa verikokein tai vaikka puhallustesteillä. Silloin pystyt todistamaan olleesi ilman päihteitä ja saat pikku hiljaa heidän luottamustaan takaisin. Se vaatii määrätietoista ja omatoimista toimintaa, jossa kukaan ei siis auta, vaan se on itse tehtävä. Mutta siitä suosta voi päästä pois ja asiat voivat vielä järjestyä. Ilman alkoholia niin moni asia päättyisi paremmin.

  • Surullista että näin voi käydä sanoo:

    Tiedän miltä lasten tavaroiden pakkaaminen ja saattaminen sijoituspaikkaan tuntuu, sillä olen sen itse kokenut. Se on ollut elämäni kamalampia hetkiä, vaikka kaikki päättyikin onnellisesti ja sain lapset takaisin. Meillä syynä oli lasten isän rikosten paljastuminen ja lastensuojelun epäily että olisin ollut niissä mukana.

    Jos sinulla on alkoholi kuvioissa mukana niin vahvasti, että se on oikeasti ongelma (myönnät tai et), suosittelen sen asian tunnustamista ja hoitoon hakeutumista ihan ensimmäiseksi.
    Et voi muuta lastensuojelun mielivallan alla kuin tarttua toimeen ja näyttää että olet hyvä äiti. Et voi surkutella itseäsi, sillä niin et saa lapsiasi takaisin. Huolehdi lapsistasi, vaikka he ovat sijoitettuna. Osoita ja näytä että osaat kantaa heistä vastuuta. Sossut kannustavat tekemään toisin, mutta älä mene lankaan. Sinua arvioidaan jatkuvasti ja kaikki mitä teet ja sanot, kirjataan. Vietä lastesi kanssa aikaa niin paljon kuin pystyt, mieluiten päivittäin. Pidä lupauksesi ja noudata sovittuja asioita niistä kertaakaan lipsumatta. Käyttäydy asiallisesti vaikka kuinka ottaisi kupoliin. Hanki asianajaja. Ilman sitä et pärjää. Onnea taisteluun!

    • Elsa sanoo:

      Lisäisin vielä edellisen vinkkeihin nauhoita kaikki keskustelut! Sossujen, lääkäreiden yms kanssa vain siten voit todistaa jos joku valehtelee