”Huono, huonompi, huonoin…

Kiireellinen huostaanotto, pakkaan vapisevin käsin lapsen vaatteita ja muita tärkeitä tavaroita reppuun. Ajatukset ja kysymykset risteilevät päässä, miten tässä nyt näin kävi? Miten selviän tästä kaikesta? Minkälaiseen paikkaan lastani ollaan viemässä?

En pystynytkään pitämään huolta, olemaan hyvä äiti ja luomaan turvallista kotiympäristöä.

Mikä meni vikaan, menetinkö elämäni hallinnan, otteen kaikkeen siihen mistä olin huolehtinut? Epätodellista, kuin pahaa unta josta haluaisin vain herätä. Todeta huojentuneena, että se olikin vain painajaista, jonka voin unohtaa. Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Tekee kipeää katsoa lasta silmiin ja nähdä epätoivo, joka niistä heijastuu. Kohta äidistä joutuu eroon, miten meidän käy.

Uskomatonta kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Inhimillinen erehdys, väärä arvio, alkoholin vaikutus. Itsestäänselvyydet katoavat kuin savuna ilmaan. Voin vain todeta, olen huono äiti, tai olenkohan ainostaan huonompi kuin muut…ei sittenkään, olen varmasti huonoin tietämäni äiti.


Kuva Ben White, ylin kuva Melanie Wasser. Kuvituskuvia.

Musertavaa, koko se vuosien, vuosikymmenien äitinä oleminen, saa uuden merkityksen, olen epäonnistunut. Kokemuksella ei ole merkitystä, havaitsen olevani kehittymätön ja mikä pahinta en voi kutsua itseäni äidiksi vaikka sitä olen…biologisesti.

Olen saanut huomata, että sanonta ”aika kultaa muistot” ei pidä paikkaansa kohdallani. Miten tälläiset kokemukset muuttuisivat paremmaksi muistoissa? Se ei ole mahdollista, korkeintaan asian voi siirtää ajatuksista hetkeksi. Sitten kuitenkin kaikki palaa mieleen ja tekee niin kipeää…rakastanhan kuitenkin lastani.”

Nimim. Kirsikka

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 41 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

41 vastausta artikkeliin “Tältä tuntuu kun oma lapsi otetaan huostaan”

  • Arghh sanoo:

    Hitto mun tekee pahaa lukea useita kommentteja. Toki vaikuttaa kun olen elämäni seurannut lasta (nyt aikuista) joka lopulta kiireesti huostaanotettiin. Hänestä huokuu viha biologista vanhempia kohtaan. Hän on kiitollinen kuinka yhteiskunta lopulta vei hänet. Mutta siitä on yhteiskunnalle katkera, että vanhemmat saivat tätä touhua jatkaa melkein 10 vuotta lastensa kustannuksella.
    Äiti makasi kännissä ojassa viimeisillään raskaana ja kukaan ei puuttunut silloinkaan. Tästäkin meni nelisen vuotta ennen ensimmäistä huostaanotttoa. Kokoajan äitiä hyysättiin, ettei äidin mieli vaan järkkyisi. Lapsillahan ei ole niin väliä tässä yhteiskunnassa vieläkään.

  • Mercedes sanoo:

    Huonostakin äidistä voi tulla hyvä äiti, kun tietoisuuden taso rankan kokemuksen kautta kasvaa. Sillä nyt on kasvun paikka. Pitää lähteä tielle, jossa on katsottava peiliin. Jos on rehellinen, muutos on mahdollinen. Anna se itsellesi! Voit vielä saada lapsen takaisin ja elää hyvää elämää, jos vain itse haluat tarpeeksi.