Salarakkaani kanssa tunnen olevani elossa
”Me olemme pari, mutta emme lainkaan tavanomainen pari. Meidän suhteestamme ei tiedä kukaan muu, eikä siitä tule kukaan muu koskaan tietämäänkään. Meidän tapaamisemme ovat salassa kaikkien katseilta, poissa maailman silmistä.
Minulla on loistava aviomies ja hänellä on mahtava vaimo, meillä molemmilla on lapsia, omakotitalot, kesämökit, hyvät työpaikat ja kaikki ulkoisesti täysin kunnossa. Elämme ydinperhe-elämää parhaimmillaan: yhteisiä matkoja, retkiä ja aterioita, kauniita kuvia perheestä Facebookissa ja Instagramissa. Illuusiota, jota pidämme molemmat tahoillamme yllä.
Kummaltakin on puuttunut jotakin. Se ei oikeuta mitään eikä se selitä mitään. Kumpikin on antanut naimisiin mennessään lupauksen, jonka me molemmat olemme rikkoneet. Emme tee mitään oikein ja olemme täydellisen itsekkäitä etsiessämme jotakin aidan toiselta puolelta.
Me molemmat tiedämme tämän, mutta en ole varma ymmärrämmekö sen todellista merkitystä.
Tämä suhde on huumaava ja addiktoiva. Se on meille molemmille unelmien täyttymys ja jotakin, johon me molemmat olemme valmiita panostamaan sen minkä suinkin vain voimme. Etsimme molemmat yhteyttä ja kohtaamista, jotka puuttuvat avioliitoistamme. Yhteyden olemmekin todella löytäneet toisistamme aivan ennen kokemattomalla tavalla sekä henkisesti että fyysisesti.
Kuva Emiliano Vittoriosi, ylin kuva Pablo Heimplatz. Kuvituskuvia.
Samalla kuitenkin tiedämme, että tämä suhde tulee jossakin vaiheessa loppumaan, emmekä voi tietää kestääkö se vielä kuukauden, vuoden vai kenties pidempään. Tosiasia on, että tämä voi loppua minä hetkenä hyvänsä ja molempien pitää hyväksyä se ilman kysymyksiä. Sitten katoamme toistemme elämistä kokonaan ja jatkamme eteenpäin.
Tämä on raastavaa ja pelottavaa. Me emme saa rakastua, koska molemmilla on liikaa pelissä omissa elämissään. Minä en ole koskaan ykkönen hänelle eikä hän ole koskaan ykkönen minulle. Vaikka kuinka haluaisimme viettää kaiken aikamme toistemme lähellä, se ei ole mahdollista. Elämme omia elämiämme läheistemme kanssa arjessa päivästä toiseen kuten aina aiemminkin. Salaamme ne tunteet, joita koemme toistemme lähellä, emmekä voi koskaan kertoa kenellekään.
Olen huono äiti. Tunnen, että pettäessäni mieheni luottamuksen, petän jollakin tasolla myös lasteni luottamuksen. En ole tästä ajatuksesta päässyt yli. Tiedän kuitenkin, että olen nyt ollut iloisempi, valoisampi ja enemmän läsnä arjessa. Olen motivoitunut myös korjaamaan ne meidän avioliittomme kompastuskivet, joiden takia tähän alun perin lähdin.
Samalla kuitenkin tiedän, että en ole valmis luopumaan hänestä, jonka kanssa koen olevani elossa.”
Nimim. Puuttuva palanen
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 41 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mä niin ymmärrän. Tuollainen varastettu suhte omalla tavallaan luo täydelliset hetket juuri siksi, että se voi loppua koska vaan. Raastavaa dramatiikkaa ja toisaalta puhdas tunne, koska muuta ei ole. Sitä ei myöskään arki pääse pilaamaan. Väärin se on, mut tuollaiset tunteet saavat ihmisen sivuuttamaan jopa sen. Ei siitä ilman tuskaa eikä morkkista selviä, eikä pidäkään. Sävy muuttuu heti, jos jompi kumpi onkin vapaa, ei se ole sama. Saavuttamattomuus ja pako arjesta ovat polttoaine. Ja niin väärin kuin se onkin, niin nämä ovat ne suhteet, joista kipeimmät laulut on tehty.
En tiedä, olenko onnekas, mutta kokenut tuollaisen rakkauden kahdesti. Toinen olisi ollut minulle oikea, minä en hänelle. Toiselle minä olin oikea, hän ei minulle. Jos olette toistenne kaksoisliekit, toivottavasti ette polta muita roihussanne.
Kaksoisliekkejä ei ole olemassa. Kertoo enemmän henkisestä keskenkasvuisuudesta kuin mistään muusta. Draamaa sisältävä rakastumisen tunneryöppy on usein perua siitä että ei ole käsitellyt lapsuuttaan kunnolla.
Vaarallisilla asioilla leikit. Eikö olisi reilumpaa vain pistää peli poikki ja seurustella rehellisesti? Kuin petkuttaa selän takana.
Julkaisusta on jo aikaa, mutta sydämeni pohjasta toivon että kaikki osapuolet ovat saaneet touhunne tietoon.
Itse olin aikanaan tuo pettäjän kumppani, oli yhteiset lapset ja koko helahoito. Annoin monta mahdollisuutta ja petyin monta kertaa. Kunnes päätin että mun ei tarvitse tuollaisen ihmisen kanssa elää. Mutta lasten elämä meni aivan rikki. Itseni palasia keräsin vuosia. Nyt vihdoin onnellisesti suhteessa, jossa aitojen yli ei kurkita!
Ihanaa, että uskalsit kirjoittaa vaikka kommenttikentässä on varmasti edessä kivitys <3
Ymmärrän sinua täysin. Vaikka itse en ole salaa liikkeellä vaan avoimessa suhteessa, kakkoseni on salaa liikkeellä. Vaikka hänkin on ulkoisesti upealta näyttävässä liitossa lapsineen sekä sisustettuine koteineen ja mökkeineen, on juuri yhteys se, mitä hän saa muualta. Ja kaiken väliaikaisuus, se ettei sillä ole tulevaisuuden painolastia, tekee kaikesta parempaa. Väliaikaisuuden tiedostaessa myös osattava olla hetkessä, mikä tekee kaikesta vielä maagisempaa.
Niin. Narsisti ja epävakaa persoona haluaa elää hetkessä koska hän ei osaa rakastaa. Sääli sellaisen lapsille.
Tuo ei ole millään tavalla väärin vaan oikein. Ne jotka tuoniitsevat salasuhteet ovat jämähtänewt
1950-luvulle.
Perinteistä parisuhdemallia uskollisuuden ja rehellisyyden ehdottoman vaatimisen osalta pitää pöyhiä ja uudistaa:
Se on petetyn syy jos tulee petetyksi, silloin ei ole rakastanut oikein eikä tarpeeksi. Pettäjältä tulisi itseasiassa pyytää anteeksi välinpitämättömyyttään.
Hyvin kirjoitettu! Miksi on pettäjän vika hakea hyväksyntää, kiitosta ja arvostusta muualta, jos sitä ei kotona saa?
Petät itseäsi ja mikä pahinta, perhettäsi; miestäsi ja lapsiasi. Et ansaitse heidän rakkauttaan etkä luottamusta.. En pysty millään ymmärtämään mitä teet perheellesi, joka varmasti luottaa sinuun ja rakkauteesi.
Olen mustavalkoinen asian suhteen sillä minulla on kokemusta tästä; minun mieheni harrasti samaa vuosia. Pahinta, mitä voi toiselle tehdä.
Toivottavasti petollisuutesi käy vielä ilmi ja saat palkkasi.
Mä niin tarvitsisin tuollaisen suhteen. Ihan oman avioliittoni, itseni ja kaikkien kannalta. Elämä on tällä hetkellä yhtä harmaata mössöä ja avioero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Olen kateellinen. Vaikka tuo onkin väärin, mutta silti. 😉
En pysty ymmärtämään, itse inhoan tuollaista. Mielestäni ero ennenkuin koskeekaan toiseen jollei ole avoin suhde mikä varmasti kummallekin ok. Sitäkään en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä mutta onhan se parempi kuin pettäminen.