”Me olemme pari, mutta emme lainkaan tavanomainen pari. Meidän suhteestamme ei tiedä kukaan muu, eikä siitä tule kukaan muu koskaan tietämäänkään. Meidän tapaamisemme ovat salassa kaikkien katseilta, poissa maailman silmistä.

Minulla on loistava aviomies ja hänellä on mahtava vaimo, meillä molemmilla on lapsia, omakotitalot, kesämökit, hyvät työpaikat ja kaikki ulkoisesti täysin kunnossa. Elämme ydinperhe-elämää parhaimmillaan: yhteisiä matkoja, retkiä ja aterioita, kauniita kuvia perheestä Facebookissa ja Instagramissa. Illuusiota, jota pidämme molemmat tahoillamme yllä.

Kummaltakin on puuttunut jotakin. Se ei oikeuta mitään eikä se selitä mitään. Kumpikin on antanut naimisiin mennessään lupauksen, jonka me molemmat olemme rikkoneet. Emme tee mitään oikein ja olemme täydellisen itsekkäitä etsiessämme jotakin aidan toiselta puolelta.

Me molemmat tiedämme tämän, mutta en ole varma ymmärrämmekö sen todellista merkitystä.

Tämä suhde on huumaava ja addiktoiva. Se on meille molemmille unelmien täyttymys ja jotakin, johon me molemmat olemme valmiita panostamaan sen minkä suinkin vain voimme. Etsimme molemmat yhteyttä ja kohtaamista, jotka puuttuvat avioliitoistamme. Yhteyden olemmekin todella löytäneet toisistamme aivan ennen kokemattomalla tavalla sekä henkisesti että fyysisesti.


Kuva Emiliano Vittoriosi, ylin kuva Pablo Heimplatz. Kuvituskuvia.

Samalla kuitenkin tiedämme, että tämä suhde tulee jossakin vaiheessa loppumaan, emmekä voi tietää kestääkö se vielä kuukauden, vuoden vai kenties pidempään. Tosiasia on, että tämä voi loppua minä hetkenä hyvänsä ja molempien pitää hyväksyä se ilman kysymyksiä. Sitten katoamme toistemme elämistä kokonaan ja jatkamme eteenpäin.

Tämä on raastavaa ja pelottavaa. Me emme saa rakastua, koska molemmilla on liikaa pelissä omissa elämissään. Minä en ole koskaan ykkönen hänelle eikä hän ole koskaan ykkönen minulle. Vaikka kuinka haluaisimme viettää kaiken aikamme toistemme lähellä, se ei ole mahdollista. Elämme omia elämiämme läheistemme kanssa arjessa päivästä toiseen kuten aina aiemminkin. Salaamme ne tunteet, joita koemme toistemme lähellä, emmekä voi koskaan kertoa kenellekään.

Olen huono äiti. Tunnen, että pettäessäni mieheni luottamuksen, petän jollakin tasolla myös lasteni luottamuksen. En ole tästä ajatuksesta päässyt yli. Tiedän kuitenkin, että olen nyt ollut iloisempi, valoisampi ja enemmän läsnä arjessa. Olen motivoitunut myös korjaamaan ne meidän avioliittomme kompastuskivet, joiden takia tähän alun perin lähdin.

Samalla kuitenkin tiedän, että en ole valmis luopumaan hänestä, jonka kanssa koen olevani elossa.”

Nimim. Puuttuva palanen

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “Salarakkaani kanssa tunnen olevani elossa”

  • Hohhoi sanoo:

    Sanon vain yhden asian, nimittäin sen, että luultavasti joku tai jotkut muut kyllä saavat tietää tuosta asiasta. Et itse sitä tajua, mutta jopa miehesi voi vaistota suhteen tai jopa haistaa sen sinusta. Ihmiset eivät olisi ihmisiä, elleivät ennen pitkää tekisi virheitä, näin käy myös salaisen suhteen yhteydessä helposti. Ts. totut liikaa siihen, että se pysyy salassa, ja tulet varomattomaksi ajan mittaan. Eli varaudu tekemään tiliä tästä miehellesi ja/tai lapsillesi sekä kohtaamaan mahdollinen avioero, huoltajuustappelut, talousvaikeudet jne. Miehesi voisi myös olla yhteydessä rakkaasi vaimoon ja tällöin hajoaisi peräti 2 perhettä. Ihan vaan kylmästi järjellä ajateltuna.

  • R sanoo:

    Sinähän sen itse sanoit: olette itsekkäitä ja ette tee oikein. Itsekäs saa olla, mutta jos haluat jotain muuta kuin oman miehesi, niin eroa ensin ja lähde sitten olemaan itsekäs ja tekemään mitä haluat. Ymmärrän, että et saa mieheltäsi jotain mitä tarvitset, mutta sinun pitää jutella siitä miehesi kanssa. Ei teidän suhde voi muuttua, jos vain vehtaat toisen selän takana, valehtelet jatkuvasti, avioliittosi ja perhe-elämäsi perustuu valheelle. Pienistä salaisista hetkistä voi olla sinulle pientä iloa ja piristystä, mutta eikä tuo salailu ole raskasta. Nyt kun olet jo suhteessa toiseen, kauan sitä sitten onkaan jo jatkunut, avioliittosi on jo pilalla, riippuu sinusta ja miehestäsi saatteko sitä koskaan enää korjattua, ennalleen tuskin kokonaan koskaan. Nyt voit enää yrittää hoitaa tilanteen fiksusti tästä eteen päin ja niin että lapset kärsii mahdollisimman vähän.

  • Sitä saa mitä tilaa sanoo:

    Olen kokenut uskomattoman kauniin rakkauden ollessani avioliitossa joka oli näivettymässä. En päästänyt suhdetta seksiin asti. Avioliitto päättyi ja välillä kaduttaa, etten antanut itselleni lupaa hypätä suhteeseen. Tiedän, että tein oikein. En arvostaisi itseäni enää.

    Tämän kirjoittajan kannattaa nyt postailla paljon kuvia perheidyllistään. Kun hän jää kiinni ja kaikki sortuu, kuvat alkavat olla rosoisempia. Ja salarakas todennäköisesti pakenee paikalta.

  • Tietäjä sanoo:

    Varastat mieheltäsi onnea ja vuosia. Jokainen hetki jona olet vielä naimisissa lojaalin miehesi kanssa on hänelle hukattu mahdollisuus olla paremman naisen kanssa.

    Sinä ja salarakkaasi ette ansaitse puolisoa tai lapsia. Olette heille loisia. Verenimijöitä ja kutsumattomia vieraita.

  • Tätitietää sanoo:

    Hyvä seksi voi tuntua kosmiselta yhteydeltä, ja arjesta vapaa taika kestää pitkäänkin. Syvä henkinen side rakentuu kuitenkin tosiasioiden tunnustamiselle, ja se on tästä kuvatusta yhtälöstä kaukana. Kannattaisi irtautua salasuhteesta, kun vielä paljastumatta kykenee, ja pohtia sen jälkeen puhtaalta pöydältä, mitä elämässään haluaa ja aikoo tehdä.

  • Saman kokenut sanoo:

    Ne jotka eivät ole tekstin mukaista suhdetta koskaan kokeneet, kommentoivat juuri noin kuin edellä kommentoineet henkilöt. Tämmöiseen tilanteeseen ei kukaan tahallaan hakeudu, eikä semmoiseen antaudu jos kaikki on omassa avioliitossa täysin kunnossa. Kirjoittajalla näin ei ole – hänen liitostaan puuttuu jotain mitä hän ei varmaan tiennyt puuttuvan ennenkuin kohtasi salarakkaansa. Ja joskus vastaan tulee henkilö joka herättää sellaisia tunteita mitä ei tiennyt edes olevan olemassa. Tekeekö se suhteesta oikeutetun? Ei varmaankaan, mutta me ollaan vain ihmisiä ja joskus tehdään asioita mitkä eivät ole oikein – syystä tai toisesta. Kyllä kirjoittaja varmasti tietää mitä hän riskeeraa. Älkää tuomitko jos ette ole itse kokeneet. Ja kirjoittajalle voimia vaikeaan tilanteeseen. Kuulostaa siltä, että rakastumista on tuossa tilanteessa vaikea välttää…

    • Ruususydän sanoo:

      Täällä kanssa prikulleen saman kokenut. Ollaan vieläkin kuvaillulla tavalla yhteydessä. Rakkaus meidän väliltä puuttuu, mutta muuten tunnen olevani elossa hänen kanssaan, hän on karismaattinen mies. Tiedämme kumpikin, että teemme näin vain, koska nautimme siitä ja opimme toisiltamme paljon.
      Rakastan puolisoani, luotan häneen ja hän on mun tuki ja turva. Lisäksi hän on täydellinen petikumppani. Silti en haluais päästää salarakastani vielä menemään..

    • Mirva sanoo:

      Sama täällä. Ja samaa mieltä siitä että tuomitseminen on helppoa, kun ei itse ole moista kokenut. Oikein ei ole, mutta inhimillistä. Ja se miten parempi vanhempi ja puoliso jaksaa olla, kun saa voimaa perhe-elämän ulkopuolelta. Toki riski siihen että jossain vaiheessa sattuu tosi paljon, on iso. Silti ei halua päästää irti. Ja niin; jos parisuhde on kunnossa, ei siihen kolmas pyörä pääse kiilaamaan.

    • Eevia sanoo:

      Jos parisuhde ei ole kunnossa niin sitten se korjataan tai siitä lähdetään.

      Ratkasu omiin suhde ongelmiin ei koskaan ole muiden paneminen.

      Kaikki moinen sössötys älä tuomitse meiningistä on vain selittämistä. Aina voi lähteä heti jos löytää jonkun kenen kanssa synkkää paremmin tai kun suhteesta puuttuu jotain. Sanoo toiselle että nyt eroan ja selvitän suhdesotkuni. Soitan sinulle sitten kun asia on setvitty ja menemme ulos treffeille.

      Minulle, kaikki, heti, nyt on aina huono ratkaisu eikä maailma toimi niin ilman kakkasadetta niskaan.

      Josko vaan sänkyhommat on kuraa niin ehdottaa sitten vaikka avointa suhdetta. Ehkäpä puoliso tuntee täysin samoin.

      Seläntakana säätäminen on turhaa, itsekästä ja epäreilua jota harrastaa ihmiset joilla on niin huono itsetunto etteivät pärjää ilman plan Btä tai jotakuta sitä pönkittämään tai luulevat etteivät pärjää itse. Oli miten oli niin se on oma mannaryyni josta muiden ei tarvitsisi maksaa.

      Josko rakkaus on niin huumaavaa ettei voi muuta kuin olla saada olla toisen kanssa niin aivan fine mutta eroa ensin. Josko sanot ettei niin vain erota niin lupaan että se käy silti 100x helpommin ennen kuin olet puikkaillut miten sattuu.
      Jos sanot vielä asiaan jotain muuta on se vain sinun itsesi selittelyä sinulle itsellesi.

      Mieti sitä.

      Ja jos haluat tietää niin kyllä, olen ollut avopuoliso, lapsilla ja asuntolainalla. Kiinnostuin toisesta, kerroin sen rehellisesti ennen kuin mitään tapahtui ja myös sen etten halua yrittää edes korjata mitään. Jätin avokin ja sitten vasta kokeilin suhdetta uuden kanssa. Ei toiminut mutta ei haitannut sillä ei toiminut ensimmäinenkään. Mitään en menettänyt olemalla rehellinen.

      Oli hyvä että lähdin ja nykyään hyvä suhde.

    • Jennanen sanoo:

      Täälläkin samassa tilanteessa. Vinkkinä, että kyllä se salasuhde siitä näivettyy. Ei sitä loppujen lopuksi kauhean kauan jaksa hotelleissa piileskellä ja itellä ainakin suhde ajoi asiansa ja sen jälkeen kaikki jatkui avioliitossa ihan normaalisti. Ei yhtään tee mieli aloittaa uutta suhdetta vaan se oli just se mies just siinä elämäntilanteessa. Tsemppiä!

      • Hajalla kuitenkin sanoo:

        Kokenut saman myös. Vakuutin itselleni koko ajan, ettei se ollut rakkautta, vain hyvää seksiä. Kumma kuitenkin, kun se sitten loppui, sydän särkyi ja olin täysin hajalla. Siitä kärsi tietämättään koko perhe. Ja oma tarinani päättyi vielä sillain hyvin, ettei jääty kiinni, vaan salatyyppini halusi sen lopettaa.

  • Eevia sanoo:

    Höpö höpö, josko jotain suhteestasi puuttuu niin lähde siitä.

    Kun homma lävähtää naamaasi, helvetti repeää. Silloin voit unohtaa salasuhteesi ja avioliittosi sillä kummastakaan tule mitään enää siinä vaiheessa.

    Josko sinua nyt sattuu pelottamaan että jätät ihan on suhteen, epävarman takia on se sinun pelkosi, joka ei muuta sitä tosiasiaa että suhteestasi puuttuu jotain, jota tarvitset.

    Tulet aina etsimään sitä muualta ja aina satuttamaan perhettäsi. Mikään ei enään korjaannu koska on vain ajan kysymys kunnes jompikumpi jää kiinni.

    Eroa ja etsi itsellesi suhde josta saat kaiken. Kulisseilla ei kukaan tee mitään. Silloin EHKÄ saatat selvitä ilman että menetät koko perheesi luottamuksen.

    Sama pätee salarakkaaseesi joka tuskin kyllä eroaa (miehet harvemmin niin tekevät) mutta josko niin onnellisesti kävisi niin voisitte sinkkuina kokeilla sitä yhteistä arkea..
    Tai ehkä se oli juurikin kaikki vain makuuhuonetta ja jutteluseuran tarvetta ilman vastuuta niin silloin pysykää sillä tasolla.

    Kuinka tahansa mutta tehkää se rehellisesti tai älkää tehkö ollenkaan. Monesti moista nähnyt ja vieläkään yksikään niistä sotkuista ole päättynyt onnellisesti.

    Ihan vaan vinkkinä

  • IsoJohanna sanoo:

    Voi että, mistä näitä epärehellisiä ihmisiä sikiää?

  • Yksi "joka ei tietänyt" sanoo:

    Voi pientä. Pettäjät aina kuvittelevat olevansa ihan hirveän hyviä peittämään pettämisensä. Kuitenkin se sinunkin miehesi luultavasti tietää jollain tasolla, että jotakin on menossa. Minä ainakin tiesin, kun mieheni petti minua. Ihmeellisiä mielialavaihteluita, epämääräisiä selityksiä poissaoloille, suihkuun ryntääminen heti kotiintultua, puhelin piippaa outoihin aikoihin.
    Eli oletko sitten valmis ottamaan vastaan senkin mahdollisuuden, että ”se mikä sinulla on PELISSÄ” viedäänkin sinulta? Miltä se tuntuu jos se sinun kuplasi puhkaistaan ja ne omakotitalot ja mökit ja muut pistetäänkin puoliksi, tai vielä parempaa, myyntiin. Oletko valmis ottamaan vastaan miehesi raivon ja pettymksen ja henkisen hajoamisen, mitkä väistämättä petetylle tulee? Entä lapsesi jotka eivät ole tätä tilanneet? Lapset jäävät sinulle tai ovat vuoroviikoin miehelläsi ja ehkäpä hänen uudella puolisollaan?
    Mitäs sitten postaat Faceen ja Instaan?