Saako sun elämä olla kivaa?

Miten sinut kasvatettiin lapsena? Pitikö olla hiljaa: lapset saavat näkyä mutta ei kuulua? Oliko työnteko ja suorittaminen kaikkein tärkeintä, hauskanpidosta viis?

Näin se on mennyt aika monilla. Asenteet saattavat olla läsnä omassa elämässä joko oman ajattelun kautta tai vanhempien kommenttien välityksellä.

Jos kerrot omille vanhemmillesi, että nyt on aika raskasta, millainen on vastaus? Saatko sympatiaa, vai tokaistaanko ainoastaan että sellaista se elämä on? Monet meistä on kasvatettu sellaiseen ajatukseen, että elämä ei saa olla kivaa. Ei elämä, eikä työ.

Tämähän ei oikeastaan tarkoita sitä, että elämästä suljettaisiin pois kivat jutut. Ehkä ajatellaan, että juhlat ovat silloin tällöin paikallaan, välillä voi herkutella tai että kerran vuodessa voi käydä lomamatkalla.

Mutta arki. Arki on raskasta ja ankeaa ja se on ihan oikein! Elämä ON raskasta ja vaikeaa. Ei työstä tarvitse nauttia. Eikä elämästäkään sen puoleen!

Kuulostaako tutulta?

Kuva Hailey Kean.

Monilla saattaa kuulostaa, joko kasvatuksen kautta tai muutoin omaksuttujen näkemysten takia. Ajatus on niin syväänjuurtunut, että sitä ei välttämättä edes tiedosta. Se saattaa heijastua moniin asioihin.

Jos ajattelet, että elämän kuuluukin olla raskasta ja ankeaa, et panosta siihen, että tekisit kivoja juttuja. Sohvalla makaaminen voi olla ihan tarpeeksi, mitä tässä nyt elokuviin lähtemään! Ravintoloissa syöminen on turhaa, meneehän nuo kalapuikotkin. Mitä sitä kotona tai töissä nätisti pukeutumaan, vanhat farkut ja vanha trikoopaita kelpaavat kyllä. Töihin ja pois voi matkustaa silmät tiehen nauliintuneina, turha tässä mitään auringonlaskuja on tuijotella tai alkaa kukkia haistelemaan.

Kaikissa elämäntilanteissa ei tietenkään ole mahdollista juosta viihde- ja kulttuuritapahtumissa tai ostella uusia vaatteita, saati rampata syömässä ravintoloissa. Eivätkä kaikki nauti samoista jutuista: ehkä sinä ihan oikeasti tykkäät enemmän kalapuikoista kuin gourmetruoasta, ja se on ihan ok.

Kuva Matthew Henry.

Mutta jos kaikki kiva ja vähän parempi on mielestäsi turhaa ja tarpeetonta, onko kyseessä sinun oma ajatuksesi? Oletko aidosti sitä mieltä, vai toisteletko oppimaasi siitä, että elämä on raskasta ja arki ankeaa?

Kiellätkö itseäsi nauttimasta pienistä tai isommistakin iloista? Uskotko jossain sisimmässäsi, että sinulla ei ole niihin oikeutta?

Ehkä ajattelet, että et ansaitse kivaa elämää ja mukavia juttuja?

Jos saat itsesi kiinni näistä ajatuksista, ehkä voisit miettiä onko asia oikeasti niin kuin päähänpinttymäsi saa sinut uskomaan? Menetkö hunnigolle siitä, jos joskus käyt arkipäivänä juomassa skumppaa? Oletko ihan varma, että sinä et saa käyttää muutamaa kymppiä siihen, että alat käydä tanssitunneilla? Oletko ihan oikeasti aina liian väsynyt harrastamaan seksiä? Miksi oikeastaan et voisi käyttää kauniita vaatteita? Etkö mitenkään jaksa pelata lasten kanssa lautapelejä? Onko kampaaja ihan oikeasti pelkkää rahantuhlausta? Onko luonnosta nauttiminen ajanhaaskausta? Eikö sinulla tosiaan ole aikaa lukea kirjoja? Saatko vaatia, että puoliso silittelee sinua iltaisin?

Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi uusia tukka ja kampaus ja kodin sisustus, ja hassata rahaa sinne tänne, matkoihin ja ravintoloihin. Kysymys on ajattelutavan muutoksesta. Siitä, että uskot, että sinä olet arvokas, ja että niillä asioilla, joista nautit, on merkitystä.

Ehkäpä sinä ansaitset kivoja, ilahduttavia, kauniita ja mukavia juttuja ihan päivittäin? Ehkä sinä saat keskittyä myös elämän valoisaan ja hauskaan puoleen?

Ehkä sinun elämäsi saa olla kivaa?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.