Suurinta osaa, jos ei ihan kaikkia, vanhempia tässä maailmassa yhdistää yksi tunne; epävarmuus siitä että osaako kasvattaa lapsen “oikein”. Eri suunnilta tulee jatkuvalla syötöllä uudistuvaa faktaa parhaasta mahdollisesta tavasta toimia, vaikka uhmaikäisen kiukkukohtauksen kanssa, tai lapsen terveellisen ravinnon suunnittelussa.

Esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten jäähypenkki oli kovassa käytössä ja ylistetty työkalu kasvatuksessa, nykyään törmätään tietoon että ehkä se onkin aika kamala hylkäyskokemus pienelle mielelle.

Toisinaan itse kullekin tulee kai valvottuja öitä koska miettii tekikö tässä nyt oikean päätöksen lapsen kannalta. Oli kyse sitten uusperheen yhteenmuutosta tai viikon ruokalista valinnoista. Kun siitäkin voi tulla paha mieli että tänään on riisiä tarjolla vaikka nuudeleita tekisi mieli.

Sitten kun tulee kysymykseen rajat ja rakkaus ja näiden yhdistäminen, niin kuka osaa sanoa mikä on oikea tapa toimia? Saako lasta komentaa ja saako olla hyväksymättä huonoa käytöstä?

Ärtynyt saukko

Kuva Jason Hafso.

Nimimerkki Samat säännöt kaikille lähetti Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskustelunavauksen:

Olen miettinyt pidemmän aikaa erästä asiaa. Nimittäin sitä saako huonosti käyttäytyvää lasta komentaa? Kärsiikö ystävyys- tai sukulaissuhteet? Puhumattakaan tuntemattomasta lapsesta/nuoresta? Aina sanotaan, että ei tuomita ihmistä vaan tekoja. Osaako ihmiset kuitenkaan erottaa tätä toisista? Tuleeko aina tunne, että kasvatustani arvostellaan?

Ainakin uusperheessä tälle törmäyskurssille pääsee kunnolla. Komentelevat äitipuolet lie pahimpia mitä maa päällään kantaa. Pitääkö sitten vain sietää ja kestää, ettei vain loukkaa ketään?

Miksi naiset loukkaantuvat niin paljon miehiä herkemmin? Monesti miehet tuomitaan välinpitämättömiksi, mutta entä jos miehet ovatkin rennompia ja reilumpia? Ei tietenkään aina, mutta paljon enemmän kuin naiset ajattelee. Kun keskusteluyhteyttä ei ole jää vain omat (väärät) tulkinnat.”

On sanottu, että uusperhe joka sanoo ettei heillä ole koskaan mitään ristiriitoja, valehtelee. Kärjistettyä ehkäpä, mutta voisi siellä olla jotain faktaakin pohjalla? Kun halutaan yhdistää kahden vuosien ajan eri suuntiin matkanneiden laivojen reitti yhdeksi, vaatii laivojen kääntäminen aikaa ja törmäyksiltäkään ei voi välttyä.

Sign that says please stay on the path

Kuva Mark Duffel.

Joskus uuden perheen uudet säännöt nostattavat halun kapinoida, ja kapina voi näyttäytyä huonona käytöksenä, kiukutteluna ja konflikteina, kotona tai koulussa. Lapsen mieli näkee helposti tilanteen myös niin, että kaikki paha mieli on nyt vanhemman uuden puolison syytä, lapsi on esimerkiksi orjatyöhön pakotettu Tuhkimo ja Ilkeä Äitipuoli on pahantahtoinen sortaja. Vaikka tilanne voisi toisesta kulmasta katsottuna näyttää siltä että pyydetään tekemään oma osansa tasapuolisesti jaetuista kotitöistä, jotta kaikilla olisi hyvä olla kotona.

Joskus kiukuttelu säännöistä voi olla pientä napinaa, ja joskus se voi olla totaalinen yhteistyöstä kieltäytyminen. Saako näissä tilanteissa komentaa vaikka kyseessä olisikin puolison lapsi? Saako sanoa että vaikka en olekaan sinun äitisi niin olen tässä perheessä aikuinen jota sinunkin tulee totella? Saako teiniltä ottaa puhelimen pois siihen asti että oma huone siivotaan ja läksyt on tehty?

Tasa-arvoinen kohtelu ja kaikkien huomioon ottaminen sekä uusperheen että ydinperheenkin sääntöjä laatiessa olisi ideaalinen tilanne, mutta jopa täyssisarusten välisten temperamenttierojen kanssa luoviessa tämä voi olla haastavaa, saati sitten kun kyseessä on kahden eri perheen sääntöjen yhdistäminen. Lisäksi muistetaan että itsenäistyvän ja kehittyvän lapsen tehtävä on myös jossain vaiheessa kyseenalaistaa laaditut säännöt ja niiden tarpeellisuus.

Kuva Zhen Hu. 

Miksi perhettä perustaessa, tai uusperhettä muodostaessa, ei taianomaisesti tipahda pöydälle ohjekirja jossa on ratkaisut kaikkiin mahdollisiin konfliktitilanteisiin? Kuka sellaisen kirjoittaisi?

Kuinka teillä puututaan lapsen tai nuoren huonoon käytökseen? Kerro meille kommenteissa.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Saako lasta komentaa?”

  • E sanoo:

    Saa ja pitää komentaa, mutta lapsen oma biologinen vanhempi on se päättävä elin jolle asiat viime kädessä viedään, eli se joka päättää seurauksista.