Saako lapsesi kiintyä exän nyxään tai lapsiin?
Tytär lähti mökkeilemään isänsä eksän tyttären sekä tämän isän ja isovanhempien kanssa. Pysyitkö kärryillä? Minä pysyin ja olen ylpeä, että lapset voivat ystävystyä ja pysyä ystävinä vielä aikuisten erotessakin.
Kuvien ja viestien perusteella hauskaa tuntuu olevan. Vanhemmat eli aikuiset ovat useimmiten niitä, jotka siirtävät omia vihoja ja katkeruuksia lapsiinsa. Aikuiset ovat niitä, joiden on vaikea kestää. Aikuiset välittävät asenteita, arvoja ja mielipiteitä. Mikä on oikein, mikä on väärin. Keneen saa kiintyä, kenen kanssa ystävystyä.
Kuva Liana Mikah.
Asioita ei välttämättä sanota ääneen, mutta ilmapiirin kyllä aistii. Huomaatko…Näin estetetään tehokkaasti hyvien ihmissuhteiden muodostuminen. Vai voiko joku sanoa, että tärkeitä ihmisiä ja turvaverkkoja voi olla liikaa? Olen oikeasti pahoillani kaikkien niiden ahdasmielisten aikuisten puolesta. Avarra sydäntäsi. Ystävyys ei kulu eikä sitä ole olemassa rajallista määrää. Onneksi.
Nimim. Sun mun ja meidän
Artikkelikuva Tyler Nix.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mulle on ainakin annettu ”säännöt”, joita pitää noudattaa, jotta en vie toisen äitiyttä. Taustalla on kuitenkin se, että tämä äiti tietää jättäneensä lapsen isän hoidettavaksi täysin, joten on helpompaa syyttää muita, kuin lähteä parantamaan itse juurisyitä taikka myöntää niitä itselleen. Suhde lapseen on rakentunut vinoutuneesti, koska minä ja lapsen isä saamme pelätä, koska äidillä menee joku asia tunteisiin ja olen yrittänyt noudattaa hänen sääntöjään, vaikka tiedän ne epäterveiksi. Meillä menee hyvin, heidän lapsella ei niinkään ja sehän eniten ketuttaakin, että lapsen nimissä ja puoltajana muka toimitaan, vaikka se toiminta juuri luo turvattomuutta. Myös parisuhteita, jotka eivät tule kestämään, mutta pakko esitellä nämäkin lapselle. Ihminen on keskeneräinen, jotkut vaan pystyvät sen itse tunnistamaan ja tekemään asialle jotain.
Asiahan on niin, että jos ensimmäisen vuoden ajan parjaa lapselle exän uutta puolisoa, lapselle on kerrottu että toinen vanhempi toimi erossa väärin ( lapsi nostettu siis vanhemman tukijaksi sen sijaan että oltaisiin haettu ammattiapua ja säästetty lapsen mielenterveys ), nyxää haukuttu exän sukulaisille ja päin naamaa ja käyttäydytty täysin epävakaasti, niin tällaista ei valitettavasti pysty korjaamaan. Lapsi on täysin sekaisin, eikä tiedä mitä uskaltaa tuntea, joten sisäinen ristiriita on suuri. Tällaisen jälkeen ei voi myöskään muuttaa enää mieltään, että nyt haluaisinkin olla ystäviä. Normaali ihminen ei luota toiseen, joka on tehnyt näin lapselleen ja aikuiset ottavat vastuun sanoistaan. Jos haluat pysyä väleissä, pitäisi olla kyky itsehillintään. Niinpä välit tulevat olemaan kunnioittavat, muttei ikinä muuta. Lapset tarvitsevat turvallisen ilmapiirin josta poistetaan turhan draaman mahdollisuus. Kaikki saavat pitää toisistaan juuri sen verran, kuin itselle sopii, siihen ei pakoteta eikä siitä muilta kysellä. Toisten kunnioittaminen on tärkeintä ja aikuisten tulisi olla siinä esimerkkeinä.
Tämä olisi ihanteellista, että kaikki olisivat yhtä suurta perhettä ja voisivat kiintyä toisiin. Valitettavasti se ei useinkaan mene niin. Meillä miehen exä on kieltänyt lapsia puhumasta mulle (jopa mun lapselle, ei tarvii olla sen kavereita), mä en ole mitään miehen lapsille, tämän ko. äiti on monta kertaa tuonut esille niin lapsille kuin miehellekin. Oli vaihe, ettei lapset saaneet edes tulla meille (ts. isän luo, jos minä ja lapseni olimme paikalla, meidän olisi pitänyt lähteä omasta kodistaan pois). Tästä on jo 7 vuotta, edelleenkään lapset eivät juttele juuri mitään, koska pelkäävät, että äiti ragee. Takana on huoltajuuskiistoja, oikeusjuttuja, lastensuojelua, perhetyötä, you name it, eikä kukaan ole saanut äitiä (käytöshäiriö dg) kuriin ja lapset ovat kärsineet. Kaikilla on jonkinlaista traumaa ja oireilevat vieläkin, vuosien jälkeen. Kiitos bioäidin.
Noinhan sen pitäisikin olla ja mennä!
Exän nyxä ja hänen lapset on ollut Luojan lahja lapseni elämään. Isä nyt ei oikein ole ollut kunnon isä, mutta äitipuoli ihan täysi kymppi lapsineen ❤️ Joka ikinen kerta, kun lapsi meni heille, niin tiesin ettei tarvitse huolta kantaa yhtään. Ilmankos lapsesta onkin kasvanut hyvä nuori aikuinen!
Kokenut olen tämän katkeran exä-kuvion ja en voi muuta kuin halveksia sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä ja paskaa lasten kustannuksella ja omille lapsille.
Eikö teitä yhtään hävetä tuo katkeruus ja mitä se aiheuttaa lapsille, jotka luottavat muihinkin aikuisiin ja heidän elämässä on muitakin aikuisia, jotka ei vie paikkaa äidiltä/isältä kuitenkaan?? Sopisi hävetä…
Siksi tein aikoinaan päätöksen etten halua enkä uskalla koskaan päästää elämääni miestä, jolla pienempiä lapsia💔
Voi miten kivoja ja positiivisia kommentteja on jutun kommenttikentällä. Valitettavasti on olemassa myös toisenlaisia ex-puolisoita. Kontrollinhaluisia, katkeria ja kaunaisia, jotka tekevät kaikkensa, että lapsi/nuori EI viihdy uuden puolison tai tämän lapsien seurassa. Kaikki on huonosti ja väärin. Tämä tuodaan esille suoraan tai epäsuorasti. Se on käsittämätöntä, mutta monelle vuodesta toiseen täysin totta. Tottakai lapsi haluaa miellyttää vanhempaa ja lapsi kertoo/toimii mitä vanhempi haluaa. Se on niin vallankäyttöä pahimmillaan.
Täällä myös lasten äiti estänyt minua olemasta lasten kanssa, keksinyt valheita ja kieltänyt minua ostamasta lapsille vaatteita ja tavaroita. Kutsuu itseään ”Ainoa äiti” nimellä. Lapset puhuu minusta ”äitipuoli, toinen äiti tai puoli äiti”. Eihän se ole kun lapsilta pois, että yrittää myrkyttää. Miksi ei voi antaa lapsen itse valita kenestä pitää?
Vuosia kestänyt jo ja edelleen olen piikki lihassa. Lapset tykkäävät itse viettää kanssani aikaa ja toinen viettääkin. Toinen ei enää uskalla, kun äitinsä niin monta kertaa kaatanut lapselle paskaa niskaan jos on kuullut että hengailtiin. Esim raivonnut vaatteista mitä olen ostanut, kun vein ratsastamaan ”kamala laji, vaarallista, älä mene tallille”. Annoin 9 vuotiaalle 5€ rahaa ”ei saa antaa kun et voi kontrolloida mihin käyttää”. Ostin paidan ”ei tarvitse ostaa vaatteita”.. Samaan aikaan kummit ja mummit antaa isompia summia rahaa ja ostelee enemmän vaatteita.
Helppo tämä äitipuolen rooli.
Surullisinta on kun lapsilla ei ole mitään minua vastaan ja tulemme toimeen hyvin, niin silti lasten äiti eli mieheni exä ei siedä ajatusta, että olen lasten elämässä. Alkuun hän estikin lapsia olemasta isänsä kanssa tekemisissä kun minä olen paikalla. Emme antaneet periksi vaan olin lasten seurassa koska he halusivat niin. Sosiaalityöntekijät saivat pikkasen järkeä exän päähän, että nyt joutunut antamaan periksi jo jonkin verran. Vielä tehtävää riittää. Aina erot on satuttavia, mutta lapset eivät saisi kärsiä ja olla pelinappuloita. Lapset ovat tehneet Sosiaalityöntekijöille selväksi, että haluavat viettää aikaa myös minun kanssa. Toki annan välillä tarkoituksella tilaa, etten ole kaikessa mukana, koska isän kanssa tarvitsee viettää laatuaikaakin.
Mieheni ex-vaimo ei missään nimessä siedä sitä ajatusta, että olen heidän lasten seurassa. Vielä yli kahden ja puolen vuoden jälkeen muistuttaa jatkuvasti, että kun lapset ovat isällä, niin isän tulee keskittyä vain lapsiin enkä minä saa olla siellä heidän kanssa. Lapset kuulemma kärsii, kun vien heiltä isän aikaa ja huomiota. Ja parasta tässä on, että en edes ole heidän kanssaan/vietetä aikaa. Meillä on omat asunnot, kun minulla on koira eikä toinen lapsista voi asua koiran kanssa. Ei me lapsiviikoilla edes ehdittäisi näkemään työn, heidän harrastusten, koiran hoidon ja muiden arkisten asioiden. Kun koirasta aika jättää, niin sitten muutetaan yhteen…saas nädä mitä siitä seuraa, kun sitten oikeasti olen koko ajan lasten elämässä. Ex-vaimo on siis ihan huoltajuuskäsittelyssä oikeudessa sanonut, että voivat muuttaa yhteen, mutta uuden kumppanin on sitten aina poistuttava sieltä, kun lapset on isällä.
Lasteni isällä on uusi kumppani ja lapset tykkäävät hänestä, tämä on minulle ihan ok, on bonus aikuinen lasten elämässä 😊
Ehdottomasti saa kiintyä!
Mutta huomaan kyllä kaavan. Minulla on lapsia uudesta suhteesta ja kaikki heistä kuuluu ns ”samaan pakettiin”. Mieheni puolen suku on myös ottanut nämä lapset mukaan kaikkiin juttuihin ja kohtelevat kaikkia sisaruksia tasapuolisesti.
Mutta ex-kumppanin suku erottelee taas minun ”uuden suhteen” lapseni käyttämällä heistä nimitystä ”sen toisen miehen lapset”. Lapseni edellisestä suhteesta, heille pienimmät ovat tietenkin myös sisaruksia, johon tiuskitaan että eivät he oikeasti ole oikeita sisaruksia vaan ”äidin uusia lapsia”.
Kyllä… ero katkeroittaa, valitettavasti ja siitä kärsii eniten lapset.