Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta pohdinnan siitä, ketkä ovat tervetulleita perhejuhliin.

Päänvaivaa voivat aiheuttaa ne ”oikeatkin” sukulaiset, jos he ovat esimerkiksi alkoholiongelmaisia tai huonosti käyttäytyviä. Saako alkoholistisukulaisen jättää kutsumatta? Entä onko katkera tunnelmanpilaaja kutsuttava vai siksi, että hän on sukua?

Monissa suvuissa ja perheissä mietityttää se, miten toimitaan eksien ja nyksien kanssa. Osa eroista on tapahtunut rumissa merkeissä, eikä ole mikään ihme, jos kotiinsa ei halua kutsua sitä ihmistä, jonka kanssa kumppani suhteen aikana petti.

Myös ”siististi” sujunut ero voi aiheuttaa kitkaa ex-parin välille jopa vuosikausiksi. Näin keväisin yleensä juhlitaan lapsia, ja vaikka vanhempien välit olisivat millaiset, lapsi ei välttämättä hyväksy vanhemman uutta kumppania. Pitääkö näissä tilanteissa nyksä kuitenkin kutsua? Saako jopa eksän jättää kutsumatta, vaikka hän olisi lapsen vanhempi?


Kuva Will Myers, ylin kuva Lacey Williams.

Juhlien järjestäminen voi ihmissuhdekiemuroiden takia olla hermoja raastavaa aikaa, tämä kirjoittaja miettii:

”Kevät on ihanien juhlien aikaa. Tai ainakin juhlien. Monessakohan perheessä jännitetään eri syistä?

Tuleeko eksä paikalle? Eksän nyksää ei todellakaan toivota, vai toivotaanko sittenkin? Kuinka huomiota herättävää on istua vaikka valmistujaisjuhlissa toisella puolen salia, vai voidaanko istua sulassa sovussa kaikki vierekkäin?

Toiset järjestävät kahdet juhlat. Miltä se tuntuu?


Kuva Tamara Menzi.

Eipä taida ydinperheelliset aavistaa kuinka paljon tunteita juhliin liittyy, jos eletään uusperheessä. Usein kuulee sanottavan, että juhlien ajaksi kaunat pitää unohtaa. Valitettavasti eroihin liittyy kuitenkin niin paljon pahaa, että ei se niin vain onnistu.

Nostan hattua teille kaikille sovussa juhlijoille. Hienoa jos pystytte hyväksymään erilaiset perhemallit ja kasvatatte myös lapsenne siihen.”

Mikä on sinun kokemuksesi juhlakaluna, juhlien järjestäjänä tai vieraana? Kuka päättää, kuka on tervetullut? Mistä syistä jonkun saa jättää kutsumatta? Ovatko vanhempiesi kaunat pilanneet omat juhlasi, tai oletko joutunut katsomaan sinulle vieraaksi jäänyttä ihmistä juhlissasi? Joudutko pelkäämään, että sukulaisesi tai perheenjäsenesi pilaa tärkeän päiväsi? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Saako eksän nyksä tulla juhliin?”

  • Eksät paikalle sanoo:

    Eksä tulee tietty, nyksät eivät ellei heillä ole erityisen lämmin suhde lapsiimme. Eksä ja minä olemme lapsiemme perhe. Jos olisi nyksiä, eivät lapset heitä ole elämäänsä valinneet, joten he tulevat vain jos todella ovat lapsille tärkeitä. Meillä aikuisilla voi olla suhde nyksiimme, mutta ei meillä ole oikeutta pakottaa siihen lapsiamme.

  • Asenneongelmako sanoo:

    Meillä on huomenna lapsen yo-juhlat. Eksä osallistuu juhliin tuomalla sinne kymmenkunta sukulaistaan mukaanlukien nykyisen puolisonsa. Minä järjestän juhlat ja maksan kaiken, mukaanlukien lapsen lukiokirjat, tietokoneen, yo-tutkintomaksut sekä juhlavaatteet. Valehtelisin, jos väittäisin ettei yhtään vituta.

  • Mybohemianmamadays sanoo:

    Itse olisi tosi vaikea kuvitella tilannetta, jossa arvotan itseni niin tärkeäksi, että joidenkin ihmisten täytyisi tulla juhliini siitä huolimatta, että se ahdistaa heitä. Jos joidenkin ihmisten ero, olkoon vaikka ihan omien vanhempien, on ollut niin kamala, että jompikumpi tai molemmat on joutunut kärsimään niin paljon, että saa ahdistusta ihan vaan samassa paikassa olemisesta, kuka minä olisin vaatimaan näitä eronneilta mitään. Itseltäni löytyy sen verran empatia kykyä, että pystyn laittamaan toisen ihmisen mielenterveyden oma mielihaluni eteen. Muutenkin ihmetyttää tämä eron jälkeisen ystävyyden ylistäminen. Jos ollaan oikeasti erottu ystävinä tällaistä ei tarvitse edes miettiä. Jos taas jompikumpi on petetty tai törkeästi jätetty ja loukattu, minkä ihmeen takia pitäisi olla ystäviä? Ei ystävät jätä toisiaan jonkun muun takia, tai lyö tai petä. Jos liitto on päättynyt, pitäisi olla ihan jokaisen omasta tahdosta kiinni, miten paljon haluaa olla tekemisissä. Lapsen asiat voi hoitaa asiallisesti ihan viettämättä aikaa sen enempää yhdessä. Moni aina sanoo, että haluaa opettaa lapsilleen, että eronkin jälkeen voi olla ystävä. Sitten nämä pettäjät ja jättäjät vaativat lapsen edun nimessä tätä myös siltä loukatulta osapuolelta.

    Itse taas haluan opettaa lapselleni itsekunnioitusta ja rajojen asettamista. Jos joku tekee hänelle jotain pahaa, on ihan ok oman mielenterveytensä takia rajata tämä ihminen pois lähipiiristä, siitäkin huolimatta, vaikka tämä ihminen olisi poikani lasten äiti. Ei se, että saa lapsen jonkun kanssa tarkoita sitä, että pitää kestää mitä vaan tältä ihmiseltä ja antaa aina anteeksi. Ja vielä pysyä ystävinä ja juhlia jopa syntymäpäiviä yhdessä. Ei ole lasten oikea etu, että tämä.yhdessä juhliminen tapahtuu toisen vanhemman hyvän olon kustannuksella. Lapsi ei ole toki valinnut vanhempiaan, mutta myöskään se petetty tai henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisesti kohdeltu henkilö ei ole itse valinnut osaansa.

    Oma aviolittoni päättyi yhteisestä toiveesta ja näin ollen olemme edelleen ystäviä. Jos taas minut olisi vaikka jätetty toisen takia, en oikein keksisi syytä viettää aikaa sen enempää exäni kanssa, vaikka meillä olisi lapsiakin. Hänhän ei silloin olisi ollut kovin hyvä ystävä minulle. Miksi antaisin siinä tapauksessa lapsilleni ymmärtää, että on ok kohdella toista huonosti?

    Lapset kuitenkin ymmärtävät vanhempiensa oikeat syyt eroon ennemmin tai myöhemmin, vaikka vanhemmat kuinka koittaisivat peitellä. Kyllä itsestäni tuntuisi lähinnä ahdistavalta, jos tajuaisin aikuisena, että toinen vanhempani olisi lähtenyt jonkun toisen matkaan ja toinen vanhempani olisi romahtanut sen takia. Siitä huolimatta tämä petetty olisi omaa mielenterveyttään uhmaten viettänyt aikaa exkumppaninsa kanssa vain minun takiani. En todellakaan haluaisi olla syyllinen oman vanhempani pahaan oloon. Miksi siis kenenkään lapsen etu olisi, että heidän vanhempansa ahdistuisi heidän juhliensa takia? Jokaisella on oikeus pitää huolta itsestään, myös eroperheissä.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Uusperhe on tuonut mukanaan niin paljon ikäviä juttuja, että jos pitäny aikoinaan juosta vuorille. En olisi koskaan voinut uskoa kuinka paljon voi ilkeillä ja tuottaa pahaa mieltä tahallaan. Yhdet juhlat on pisara meressä.

  • Kohteliaan äidin Tytär sanoo:

    Vanhempani erosivat erittäin riitaisasti, kun olin 2-vuotias, isoveljeni oli 10- ja isosiskoni 12-vuotias. Äitini löysi uuden puolison, kun olin 7-vuotias. Isäni meni uusiin naimisiin, kun olin 10-vuotias.

    Meidän rippijuhliimme ja ylioppilas-juhliimme kutsuimme aina äidin ja isän sukulaiset porrastaen eri aikaan, sekä tilan puutteen, että sukusovun ylläpitämiseski.
    Äitini oli ehtoton, että isämme, hänen uusi vaimonsa ja heidän lapsensa, ja muut isän sukulaiset on kutsuttava, koska he ovat meidän sukulaisia myös.
    Varsinkin äitini isä oli hyvin vihainen isälleni, jonka hän koki häpeällisesti hylänneen vaimonsa ja lapsensa.

    Koitti omien häitteni aika, 20vuotta oli kerennyt kulua vanhempieni erosta. Kyllä vähän jännitti miten kaikki sujuu, koska häihin et pysty kutsumaan ketään eri aikaan tietenkään!! Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Uskon, että aikaa oli kulunut tarpeeksi, ja äitini rakentava periaate kutsua aina isämme uusine perheineen ja muut sukulaiset kantoi hedelmää.
    Mikään suuri onnellinen uusioperhedynastia emme ole, emmekä tule olemaan, mutta ainakin olemme kohteliaissa väleissä, aina juhlissa.

  • Nimetön sanoo:

    Exänä kommentoin, että exä on tervetullut lapsen takia. Sensijaan jos hänellä on joku thai pimu kainalossa nyxänä voitte olla varma ettei hän ole tervetullut! Piste, tehköön oman lapsen ja juhlikoon sitä, en minäkään ole tunkemassa sinne juhliin.

  • Tuplaexä ja ikuinen sinkku sanoo:

    Monen vuoden kokemuksella paras ratkaisu on ollut järjestää kahdet juhlat – äiti ja isä omansa kutsuen kumpikin omat ystävänsä ja sukulaisensa. Ilmapiiri ja tunnelma on tärkein, kaikki saavat olla vapautuneesti eikä tarvi kenenkään kärvistellä. Kulujen jakautumista ei tarvitse miettiä j jos totta puhutaan, ainakin minun lapseni ovat nauttineet kun saavat aina tuplajuhlat.
    Näin meillä ja toimii!

  • Paha nyxä sanoo:

    Edelleen aina kun näitä juttuja lukee tulee tunne, että se ”nyxä” on se paholainen. Aika monissa uusioperheissä on myös ongelmana se exä ja niiden yhteisen lapsien äiti. Niistä vaan ei pahemmin puhuta,ettei aiheuttaisi lisää pahaa lapsille. Meillä tilanne ainakin se, että valmiiksi jo jännittää rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat, jotka luultavasti jäävät minun eli pahan äitipuolen ja anopin järjetettäviksi, koska exä eli lasten äiti ei luultavasti jaksa. Tulee kuitenkin varmasti valmiiseen pöytään taas ja ottaa kaiken huomion. Eikä sillä, lapsien takia juhlat on aiemminkin järjestetty, mutta joskus riepoo olla se sivullinen joka näkee kaiken vaivan ja rahoittaa. Onneksi sentään juhlat ovat aina menneet hyvin, lapsia ajatellen.

  • Suski sanoo:

    Mielestäni aikuisten ihmisten pitää pystyä yhdet juhlat käyttäytymään asiallisesti. Juttu onkin se, onko tulevat aikuiset lapselle tärkeitä? Haluaako lapsi itse kutsua heidät juhliinsa? Eivät ne ole sen vanhemman saavutusjuhlat, vaan sen lapsen omat juhlat, ja lapsen (nyt jo aikuisen) pitäisi itse saada päättää ketä tahtoo juhliinsa.
    Onko kukaan kysynyt itse juhlakalun mielipidettä??
    Sen pitäisi ainakin merkata eniten, ja me isommat aikuiset voidaan varmaan käyttäytyä. Jos ei voida, jäädään juhlista pois.

  • Josefiina sanoo:

    Onneksi omassa nuoruudessani eronneet vanhempani pystyivät uusine kumppaneineen juhlimaan rippiäiset ja ylppärit sulassa sovussa. Nyt kun mulla on jo omia lapsia, niin yhdessä kaikki on järkätty ristiäisiä ja synttäreitä. Millään en voi käsittää, että lapset joutuisivat kärsimään vanhempiensa ongelmista.

  • Wadelma sanoo:

    Pojan tulevat rippijuhlat stressaa vaikka niihin on kaksi vuotta aikaa. Erosin muutama vuosi sitten koska mies oli pettänyt jo pidemmän aikaa. Nykyisin asuu tämän naisen kanssa. En todellakaan haluaisi häntä paikalle mutta kahdet juhlatkaan ei tunnu hyvältä ajatukselta. Vielä on aikaa stressata.

  • minävaangg sanoo:

    miehen eksällä meille porttikielto kun tehnyt niin paljon kiusaa.. viralliset tahot ehdotti kun tuli niitä perusteettomia lasuilmoituksia ja lapsetkin kärsi. et joo ei tuu meiän kotiin enää pelottelee lapsia.. miehen lapsikin tän ymmärtää

  • Maija sanoo:

    En ole kutsunut lasteni isän seurustelukumppania omaan kotiini, koska hän ei ole osa perhettä, ei merkitse lapsilleni mitään, eikä ole välittänyt heidän hyvinvoinnistaan, vaan on käyttäytynyt typerästi, ja on minulle täysin vieras ihminen, kuten lasteni isäkin nykyään on. Jos lasten isä järjestäisi juhlat, asia olisi minulle ”ihan sama”, mutta hän ei halua järjestää ja ottaa vastuuta. Hän on jättänyt tulematta lasten tärkeisiin juhliin, koska seurustelukumppania ei ole kutsuttu. Hän on siis valinnut tärkeysjärjestyksensä.

  • Sierra Iris sanoo:

    Nyt on koputettava puuta. Meillä on uusioperheen juhlaelämä sujahtanut uomiinsa helposti kuten muukin arki. Meillä on miehen lapsia ja yhteinen lapsi. Juhliin on ollut tervetulleita esim niin biologiset kuin bonus isovanhemmat ja meidätkin kutsuttiin ex-vaimon äidin kuuskymppisille.
    Olen onnellinen ja kiitollinen tilanteesta koska taidamme olla vähemmistössä.

    • Mummu sanoo:

      Meillä on toiminut hyvin molempien exien ja heidän uusien puolisoiden kanssa.Kaikki on kutsuttu lasten tahdosta.Meillä on kasvaneet minun ja mieheni lapset.Nyt aikuisia kaikki ja perheellisiä.Emme ole kaunaa kantavia ja menneet on menneitä,asioista tietenkin riippuen.

  • Neljänäiti sanoo:

    Kutsun aina eksän nykyisine puolisoineen, mutta vain eksä tulee, ehkä hänen nyksä kokee meillä käymisen kiusalliseksi, ja on se ymmärrettävää, vaikkei minulla todellakaan ole mitään häntä vastaan, päinvastoin.
    Isompiin juhliin, enkä kyllä pienempiinkään, en kutsuisi häiriköitä enkä tunnelmanpilaajia, vaikka olisivat sukua.

  • Perheenrikkoja sanoo:

    Tiedän jo valmiiksi etten ole tervetullut mieheni lasten juhliin. Olen heidän äitinsä ja valitettavasti myös lasten silmissä perheenrikkoja, vaikka mieheni ja lastensa äiti olivat olleet eronneina parisen vuotta ennen kuin aloimme seurustella, perhe oli ollut rikki jo aiemmin.