Oletteko kuulleet, että päiväkodit ovat täynnä? Ne ovat niin täynnä, että lapset putoilevat jo ikkunoista kaduille ja aiheuttavat itselleen vaaratilanteita.

Tämä koskee eritoten alle 3-vuotiaita lapsia, joiden ei tohtorin mukaan pitäisi tulla lainkaan päiväkotiin, koska joutuvat siellä hengenvaraan. Sijaisia ei ole eikä tule ja kihomadot sekä muut loiset leviävät. Hihaan niistetään. Päiväkotien ylikuormituksen syyllinen on löytynyt ja hän on nainen. Naiset penteleet synnyttävät lapsia ja täyttävät niillä lapsillaan maailman päiväkodit.

Erityisen paheellisia syntisäkkejä ovat naiset, jotka eivät ole töissä, mutta tuovat lapsensa päiväkotiin ja tätä mieltä ovat eritoten naiset, jotka ovat töissä ja siksi tuovat lapsen päiväkotiin. Miehet tuskin ovat tästä paljoakaan mitään mieltä, paitsi ehkä sitä, mitä se kotona tai töissä oleva nainen on käskenyt miehen olla.

Päiväkotien täyttyminen on osittain subjektiivisen päivähoito-oikeuden luoma kakkanen. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella pyrittiin alun perin varmistamaan jokaisen perheen oikeus laadukkaaseen päivähoitoon, mutta sitä mukaa kuin netin keskustelupalstat yleistyivät, oikeus on muuttunut naisen oikeudeksi minä-aikaan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden varjolla äiti hoitaa kotona vauvaa ja vie vanhemman sisaruksen päiväkotiin ”koska en mää vaan keksi sille mitenkään niin hyvää ohjelmaa kuin tarhassa on” tai ”mun 1 -vuotias vaan niin kovasti kaipaa kaverien seuraa.” Lainausmerkeissä siis kaksi valhetta.

Ihan pienen lapsen paras paikka on kotona, mikäli koti on edes suunnilleen järjissään ja järjestyksessä. Mutta jos joku haluaa viedä taaperonsa päiväkodin isoon ryhmään imemään korvatulehdusbakteeria ja menee siksi aikaa itse imemään kahvia ja zumbaan, se on sen perheen korvatulehdus.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kullanarvoinen lapsille, joiden kotiasiat eivät ole enää mallillaan. Perheillä menee lisääntyvissä määrin huonosti: lapsiköyhyys lisääntyy, vanhemmat eivät osaa olla  vanhempia, lapsille ei valmisteta eikä edes lämmitetä ruokaa eikä lasten tekemisistä olla tipan verran kiinnostuneita. Tällaisille lapsille on elintärkeää päästä päiväkotiin nauttimaan rytmistä, ruoasta ja sylistä siinä määrin kuin niitä on päiväkodissa mahdollista saada. Ja tällaiset lapset tarvitsevat kunnallista päivähoitoa paljon enemmän kuin zumbaavien kotiäitien lapset, sori vaan.

Subjektiivisen päivähoidon rajoittamista on väläytelty, esimerkiksi kristitty ministerimme Päivi Räsänen on tätä mieltä. Hyvät kakkavaippapoteroistanne toisia mätkivät kotona olevat tai töissä olevat naiset, tähän lankaan ei kannata  mennä.

Äkkiä tuntuisi lystikkäältä jos zumbaavat kotiäidit joutuisivat hakemaan olosuhdeselvityksiä lastensa pahoinvoinnista ennen kuin saisivat tuotua kuopuksen päiväkotiin, mutta se vahingonilo olisi äkkiä naurettu. Jos kaikki sellaiset lapset, joita jotenkuten pystyttäisiin hoitamaan kotona vanhempien kotona ollessa jäisivät kotiin, päiväkotiryhmissä olisi väljää tasan yhden budjettikauden verran. Ja sen jälleen alkaisi päiväkotien yhdistäminen, tiivistäminen ja uudelleen täyttäminen ihan entiseen malliin. Kunnallinen tehokkuusajattelu on huipussaan aina kun on kyse lapsista, koska ”nehän on niin pienen kokoisiakin ettei ne paljon tartte.”

Päiväkodit saavat huomiota vain erittäin tehokkaalla kampanjalla, jossa Oikeutta Eläimille –järjestön aktiivit kouluttavat soluttautujia päiväkotityöntekijöiksi ja soluttautujat kuvaavat koko ajan päiväkodin tapahtumia. Kuvamateriaalista tehdään tiedotusvälineille kooste, jota ministerit ja muut asiaankäyvät joutuvat kommentoimaan.

Nimittäin niin kauan kuin puhutaan tilanahtaudesta, ei tarvitse puhua päiväkotien henkisestä tilasta. Jokainen päiväkoti on juuri niin hyvä kuin sen aikuiset ovat: joko lapsista kiinnostunut  ja asialleen omistautunut tai sitten työhönsä väsynyt lastensäilöjä. Jos päiväkodissa on hyvä henki, lapsen on siellä hyvä olla eikä silloin neliöillä ja niiden värillä ole minkään valtakunnan väliä.

Mennään nyt vähän tässä aikuiseen itseemme: haluaisitko sinä olla liki koko valveillaoloaikasi umpioitu purkki vai iloisesti pulppuava geysir kuten lapset silloin ovat kun heidän annetaan olla lapsia omimmillaan?

Julkaistu Annassa 3.11. 2011

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.