Kun suhteessa on ongelmia, avuksi esitetään pariterapiaa. Pariterapeutit kertovat, että ihmiset tulevat vastaanotolle liian myöhään. Aiemmin ongelmat olisi helpompi ratkaista.

Terapiaan hakeudutaan suhdekriisien, kuten pettämisen takia, ja siksi, että suhde ei toimi. On ehkä riitelyä tai puhumattomuutta, kenties syynä on se että tunteita ei enää tunnu löytyvän. Myös riippuvuusongelmat, kuten päihteiden käyttö tai uhkapelaaminen ovat syitä hakeutua terapiaan.

Pariterapiaan voi mennä pelkästään siksi, että tilanne tuntuu raskaalta. Mitään ”tarpeeksi huonoa” tilannetta ei olekaan. Jos itse tuntee kaipaavansa apua, se riittää.

Tyypillisesti kyseessä on keskusteluterapia, johon osallistuu suhteen kumpikin osapuoli. Aluksi terapiassa määritellään tilanne ja ongelma, johon ratkaisua haetaan.

Yleisimmin ratkaisuja haetaan keskinäisen kommunikaation parantamisella ja erilaisilla harjoituksilla. Harjoitukset voivat liittyä esimerkiksi siihen, millä tavalla toiselle puhuu, tai siihen, miten pari koskettaa toisiaan.

Mutta onko harjoituksista ja keskusteluterapiasta mitään apua?

Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskustelunavauksen, jossa kirjoittaja miettii sitä, toimiiko pariterapia:

”Käsi ylös te, jotka olette saaneet parisuhdeterapiasta apua? Oliko ajoitus hyvä, toimiko kemiat terapeutin kanssa, oliko vielä keskusteluyhteyttä puolison kanssa?

Muutamaan otteeseen on yritetty käydä, mutta miehen asenne on se, että ”se ämmä on vaan koko ajan sun puolella” eli terapeutin hyvät ajatukset ja ehdotukset jätetään täysin huomiotta.

Toivotonta. Vai onko?”

Mikä on sinun kokemuksesi? Auttoiko pariterapia teitä? Vahvistuiko suhde vai vahvistuiko käsitys siitä, että ero on oikea ratkaisu? Asettuiko terapeutti toisen puolelle? Syntyikö oivalluksia omasta itsestä tai suhteesta, vai oliko koko juttu ajan- ja rahanhukkaa?

Kerro kokemuksistasi kommenteissa tai lähetä tarinasi Avaudu tästä -lomakkeen kautta!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Onko pariterapiasta mitään apua? Kerro kokemuksesi!”

  • Sanna sanoo:

    Ollaan käyty. Mies meni ehdottamaan kun lasulla enää muutama palaveri et jos päästäs johkin pariterapiaan niin mentäs. no sossu muistaakseni sen järkkäs peneen. Ihan kivaa oli ja kerrattiin meidän lapsuutta ja miehen sukupuussa meni kauan aikaa ja sit näitä uusperhe, erityislapsijuttuja ja työasioita.. en mä tiedä oliko niistä hyötyä mutta saatiinpa taas olla hetken meissä eikä aina lapsissa.. ja ihan hyvä kun piirtivät sukupuun.. ehkä sieltä tuli joku tarina mitä mies ei ollut mulle sanonut.. en nyt muista kun me kotonakin jutellaan paljon.. lähiaikoina saadaan taas toistaa sukupuuta kun yhen lapsen tutkimuksissa niitä kait kerrataan.. Jotenkin oon tottunut että muutenkin kaikkia palavereja ym. milloin miksikin niin eipä se nyt missään tuntunut.. että ehkä oisin toivonut jotain enempi jotain josta ois saanut oppia ja kehittyä ihmisenä.

  • Saduy sanoo:

    Pariterapiaan päädyttiin sen jälkeen, kun mieheni petti minua. Suhde oli ollut kylmä (niin tunteilta kuin vällyjen välissä) jo pidemmän aikaa. Sanoin, että vaihtoehtona on pakata tavaransa ja lähteä, tai sitten oikeasti yrittää pelastaa tämä suhde yhdessä (=pariterapia).

    Terapiassa oltiin välillä yhdessä ja muutamia kertoja omia yksityisiä käyntejä. Opin paljon mieheni menneisyydestä ja miten se vaikuttaa suhteeseemme – samoin miten omat luurankoni kaapissa haavoittavat meitä. Opimme myös, kuinka näistä haavoittavista asioista voimme päästä irti. Ja kuinka antaa anteeksi. Terapia kesti noin puoli vuotta ja siitä on nyt kaksi vuotta kun viimeisen kerran istuimme niille nahkaisille nojatuoleille. Olemme edelleen yhdessä ja suhde voi hyvin – ilman terapiaa olisimme ajautuneet erilleen.