Mieheni ei kosketa minua
Siihen sitä tultiin. Aviomieheni, joka kuulemma rakasti minua, ei halunnut koskettaa minua.
Ei hän tainnut helliä minua paljoa suhteen alussakaan, mutta vähitellen kaikki muu paitsi suora seksuaalinen kosketus jäi pois. Suhteessamme ei halattu. Meillä ei tunnettu hyvänyönsuukkoja. Toista ei sipaistu ohimennen. Takapuolesta mies saattoi joskus kouraista, mutta eihän se hellyyttä korvaa. Ennen seksiä ei ollut ylimääräisiä hyväilyjä, eikä myöskään sen jälkeen.
Pyysin silittelyä tai muuta hellimistä usein. Mies jaksoi silittää selkää muutaman vedon verran, sitten ei enää huvittanut. Käsikädessä emme kävelleet koskaan, mies kiskoi käden pois kädestäni. Emmekä tietystikään istuneet käsi kädessä elokuvissa tai teatterissa, emmekä tosiaankaan sylikkäin kotisohvalla.
Lopetin itsekin miehen koskettamisen vähitellen. Se tuntui oudolta, kun ei hänkään koskenut minua. Hän saattoi myös siirtyä pois alta, kun halusin koskea häntä.
Kuva Martin Reisch.
Aloin käydä joogassa siksi, että joku koskettaisi minua. Ohjaajan ohimennen tekemä sively loppurentoutuksessa oli viikkoni paras hetki. Parisuhteessa elävällä on aika vähän mahdollisuuksia saada hellää kosketusta, jos oma puoliso ei sitä anna, ainakin jos ei halua etsiä sivusuhdetta.
Lasten sylittely ei sekään korvaa aikuisten välistä kosketusta, jossa saa olla vain vastaanottava osapuoli. Mitä lapsiin tulee, mies ei koskenut heitäkään. Katsoin kateellisena kyläreissulla, kun ystäväperheen isä suukotti lapset ja laittoi nämä nukkumaan.
Kosketuksen puute tuntui pahalta, ja muutti miehen lopulta vieraaksi minulle. En halunnut jakaa asioitani hänen kanssaan, koska tunsin että hän sivuutti minut ja minun tarpeeni. Olin yksinäinen parisuhteesta huolimatta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hellyyden puute heijastui myös seksiin. Tunsin olevani käytettävissä oleva hyödyke enkä tasa-arvoinen kumppani.
Purimme tilannetta myös terapiassa. Sanoin, että mies ei halua minusta kuin seksiä, muuten hän ei koske minuun. Mies väitti vastaan, mutta ei pystynyt kertomaan, milloin olisi viimeksi koskettanut minua muuten kuin seksin yhteydessä.
Lopulta suhde ajautui niin pahaan umpikujaan, että emme päässeet siitä enää eteenpäin, vaan erosimme. Erohaluni tulivat miehelle yllätyksenä. Pyynnöistäni, puhumisesta ja terapiasta huolimatta hän ei ymmärtänyt, miksi halusin erota. Hän ei missään vaiheessa nähnyt suhteessamme mitään vikaa.
Nimim. Yksin yhdessä
Ylin kuva Jon Asato.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyvä artikkeli-
Kauko S. 82v.
Minulla muuten sama, mutta mieheni ei halua edes oikein sitä seksiäkään.
Sanoo ettei jaksa tehdä kaikkea työtä 🤦🏽♀️joko teko syy tai sit vaan maailman laiskoin mies mitä tiedän.
Ite olen hyvin seksuaalinen ja hellyyden kipeä, mutta iso rakkaus häntä kohtaa ei ole saanut minua vielä lähtemään.
Olen kyllä yrittänyt selvittää mistä asia johtuu, seuraavaksi ostan testoteroni testin,
Sillä hän ei kuulemma edes yksin tee mitään ja tiedän sata varmasti ettei hän petä.
Tällainen parisuhde ei vaan tule kantamaan pitkälle, olen kohta valmis vaikka avaamaan suhteen jotta saan myös sitä mitä itse tarvitsen.. mutta kun en halua ketään muuta kuin häntä 😞
….eikä suhteen avaaminen vaan korvaa sitä arki huomiota.
En pidä kosketuksista enkä koskettamisesta. En ole koskaan pitänyt. Ainoa poikkeus ovat lastenlapseni.
Koronassa ei ole juurikaan hyviä puolia, mutta minä kyllä huokasin helpotuksesta, kun kättelystä luovuttiin.
Pidän mielelläni hajurakoa ja välimatkaa ihmisiin. Se ei tarkoita sitä, etten pidä ihmisistä. Osoitan arvostukseni muilla tavoin kuin tunkemalla iholle.
Luettuani edellisen artikkelin niin itselläni on juuri samanlainen liitto .Ei helli eikä lapsia ei koskaan vain kun sexsiä halusi niin tuli takapuolelta kouraisemaan sellainen se sytytä .Jäin leskeksi nuorena entisen aviomiehen kanssa oli hyvää rakkautta suudelmia ,hyväilyjä yhteisiä menoja on kylmä liitto .Lasten kanssa elämä oli hyvää mies meni omia menojaan ja harrastukset ykkönen .Sexsielämää ei enää yli 10 vuoteen eikä enää kiinnosta on nukkunut omassa huoneessaan yli 10 vuotta en enää haluakaan mitään läheisyyttä on tunnekylmä ihminen .Lapset ja ystävät tuo elämääni sisältöä myös omia harrastuksia olen sosiaalinen valoisa pirteä ihminen olen yrittänyt elää eroamatta elämässä löytyy sisältöä mutta olen kateellinen pariskunnille he lenkkeilevät ja liikkuvat yhdessä ja keskustelua iloa yhdessä tekemistä
Ei minunkaan. Miten kaipasinkaan kosketusta, itkin joskus itseni uneen. Miten jostakin voi tuntua siltä, ettei halua koskettaa toista. Olen siitä sanonutkin, myös nyt kun muutin erilleen. Emme ole eroneet, mutta sanoin yhdeksi syyksi kosketuksen ja hellyyden puutteen. Olen toivonut sitä häneltä vieläkin.
Aika rajua juttuja, mutta nämä on kuitenkin sen toisen osapuolen näkökulmasta. Itse olen ehkä jollain tasolla pahamaineisesti se mies, joka ei oikein osaa olla koskettavana, koskettajana tai puhua tunteistaan. Syitä on varmasti monia, joita en halua näin anonyymisti selvittää paljastumisen pelossa, mutta taustalla on erilaista fyysistä ja henkistä kaltoinkohtelua vuosien varrelta, mitkä ikävä kyllä on vaikuttanut käyttäytymiseeni. Tiedän, että apua saisi monesta paikasta, mutta sen tunnustaminen ja ”julkistaminen” tuntuu mahdottomalta ja pelkoni onkin, että minut leimattaisiin ”hulluksi” ja/tai oppimisvaikeuden omaavaksi henkilöksi. Pelkään, että tällaiset asiat paljastuu ja toisi minulle negatiivisia vaikutuksia esim. työelämään. Työni on kuitenkin sellaista, jossa tällaisia asioita ei katsota meriitiksi.
Voiko olla mahdollista, että osalla näistä miehistä voisi olla samanlaisia ongelmia?
Jos mies pelkää hakea apua itselleen niin se on silloin se suurin ongelma. Ei kenenkään täyspäisen naisen pidä sellasta kestää. Ryhdistäydy hyvä mies ja hae itsellesi hoitoa. Miten hel**tissä se sun työhön vaikuttais – päinvastoin, kaikki työnantajat pitää hyvänä asiana sitä kun ihminen hoitaa itseään, silloin työkyky säilyy/paranee. Ei kukaan nainen ansaitse tollasta vässykkää jolla ei oo munaa hakee apua! Anteeks ny vaan, mut joskus on kuultava suoraan.
Olen yli 50v ja naimisissa samanikäisen miehen kanssa jo 30v.
Kosketuskaipuuta on täälläkin ja tuntuu, että kilpailen lähinnä kaljapullon kanssa mieheni huomiosta. Vaikea olisi erota, kun on niin paljon yhteistä historiaa takana. Seksihalut hävinneet jo vuosia sitten, kun seksi on pelkkä akti ilman hellyyttä.
En usko, että tilanne muuttuu muuta kuin miestä vaihtamalla. Minun olisi pitänyt tehdä se jo monta vuotta sitten.
Kerkiit vielä vaihtaa kumppania..ja tee se nyt . Olen 73 v ja ollaan oltu 32 v aviossa..kylmässä tunteettomassa liitossa . Viisi vuotta meni oikein hyvin..mutta hän alkoi sairasteleen polvistaan ja kovana kipuna olen kusipää , jne . Aikonani mieti eroa..mutta jos muuttuisi..ei ole muuttunut . Ja on hyvin kateellinen minulle nyt on vielä pahentunut .
Sinä kerkiä..pistä toimeksi . Ja hae rakkautta .
Onnea elämääsi❤️
Kuulostaan tutulta, läheisyys välillämme loppui lapsen syntymään. Nyt edessä on ero, ikävä kyllä. Ihmisen perustarve on tulla kosketetuksi vauvasta vaariin, ei katso ikää.
Mikähän miehessä sitten vetos, kun ei tämmöistä huomaa, edes seurusteluaikana.
Olemme tunteneet vaimoni että minä noin 57 vuotta. Alussa pidimme kädestä kiinni. Parin viikon päästä menimme lavatansseihin. Siellä olimme liki toisiamme.
Töitten jälkeen aikas usein vietimme sylikkäin, suudellen puiston penkillä. Tämä koskettelu jatkuu.
Ihmetyttää tämän naisen ymmärrys miestään kohtaan. Ihmettelen, ihmettelen.Niin vielä seksistä eikun rakastelustamme. Esileikki kesti monta kerta useita minuutteja.Kaksi lasta tuli siinä sivutuotteena.
Näköjään sain koskettelevan vaimon.
Meillä oli ihan sama tilanne. Mies ei koskenut paitsi seksin yhteydessä. Tosin seksin jälkeen saattoi seuraavana päivänä olla vähän lempeämmällä tuulella. Ruuhkavuosien keskellä meille tuli uupumuksen vuoksi puolen vuoden seksitauko ja puoli vuotta siitä eteenpäin mies olikin etsinyt itselleen uuden naisen ja muutti suoraan kotoa toisen naisen sänkyyn, otti vieläpä viisikymppisen eli pääsi eroon ruuhkavuosista kerralla. Meillä ei kuulemma ollut kipinää…no ei ollut. Mutta kyllä se syy mun osalta oli kaiken arjen asioiden kaatumisen mun niskaan. Jos ne jakautuisi tasa-arvoisemmin, jäisi nolemmille enemmän aikaa hoitaa myös parisuhdetta. Kosketusta kaipaan kipeästi edelleen. Luulen että kosketuksen suurella kaipuulla on myös tekemistä traumaattisen lapsuuteni kanssa.
Hei, meillä tilanne aivan sama……yhdessä vielä olemme mutta halusin katsoa muuttuuko suhde mihin suuntaan kun annoin vielä yhden mahdollisuuden. Meillä toki kaikkea muutakin paskaa suhteessa ettei tuo ainut. toisen ihmisen kunnioitus suhteessa on aika tärkeää ja jotenkin en halua et lapset oppisivat sen
että toista voi haukkua mennen ja tullen niin paskaksi ämmäksi, kusipääksi,pummiksi ja joka ei tee kotona mitään. 😧 Eihän äidit mitään kotona tee kun miehet on töissä, maataan vaan… Mutta tuo hellyys, sitä itsekkin kaipaan ehkä eniten ❤️
Älä enää katsele!! Ei ole lastenkaan hyvä oppia tuota kaikkea, mitä imevät teidän suhteesta. En ole terapeutti vaan katkerasti itse kokenut tuon saman ja yrittämällä yrittänyt. Edelleen lapset (huomaamattaan toivottavasti!) kohtelevat mua kuten ovat isänsä nähneet kohtelevan, hyödykkeenä ja välttämättömänä pahana, jota ei kannata heittää poiskaan. Tilannetta ei helpota isänsä jatkuva ”äiti hylkäsi meidät”- syyllistäminen eron jälkeen. Nyt vaan uskallan jo puuttua siihen. Mä yritin liian kauan, lapaet ehtivät isoiksi. Lasten isässä ei ole mitään vikaa, ja avioliittokin oli onnellinen ja hyvä, mutta kun mulle ei mikään kelpaa. 😑 Rankkaa se on, melkein mahdotonta, kun ympäristökin tukee sitä toista, mutta nyt, 3 vuoden jälkeen, alan pikkuhiljaa päästä omilleni, jaksan iloita ja innostua ja takas en menis mistään hinnasta. Lapset aina huolettaa, mutta uskon että näin heillekin parempi. Ainoa mitä nyt kadun, etten lähtenyt paljon paljon aikaisemmin. Pikkuhiljaa alan päästä balanssiin myös kosketuksen kanssa, kun nykyinen rakas haluaa ja jaksaa koskettaa ja olla kosketeltavana. ❤
Sama minulla olisi pitänyt tajuta lähteä kun lapset pieniä, toinen lapsista imenyt itseensä isän käsityksen äidistä mikä on huono, äiti on tyhmä, lihava eikä osaa tehdä mitään oikein. Kuvittelin että tilanne paranisi ajan kanssa, mutta se vain paheni.
Kurjaa samaistua tuohon tekstiin. Pelottavan paljon omia ajatuksia. Tsemppiä sinulle,myös minulle. Eroajatukset käynyt mielessä minulla myös, mutta haluaisin vielä tilanteen muuttuvan.
Minulla samanlainen suhde jo viisitoista vuotta. masennuslääkkeillä mennään. Itse kaipaan hellyyttä ja suukkoja. haleja .Mies torjuu kaikki yritykset.
Itselläni kutakuinkin sama tilanne. Ero käy mielessäni harva se päivä. Mies ei koe avioliitossamme mitään ongelmia omasta puolestaan, mutta hän kokee ongelmaksi jatkuvan huomionhakuisuuteni. Minä kun tykkäisin paijata ja helliä häntä ja olisi todella ihanaa saada hellyyttä häneltäkin edes joskus….
Toivon sinulle iloa, valoa ja onnea tulevaan elämääsi <3 Ansaitset kaikkein parasta <3
Sama homma meillä mutta minä satun olemaan se mies!