”Järkyttävää tajuta, miten huonoissa kantimissa meillä on parisuhde ihan oikeasti. Olemme molemmat nyt kotona etätöissä ja meillä on kaksi lasta, en nyt lähde ikiä tarkemmin erittelemään. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä siis nainen olen yläkerrassa makuuhuoneessa töissä ja mies on keittiön pöydän ääressä, lapset ovat ”töissä” omissa makuuhuoneissaan.

Eikä meillä ole mieheni kanssa yhtään positiivista sanaa toisillemme koko päivän aikana. Minä nousen hyvin aikaisin ja mieheni vaapuu alakertaan minun jälkeeni. Sitten alkaa suoriutuminen, jonka aikana lähinnä vettuilemme toisillemme. Aiemmin olemme kaikki illat kuljettaneet lapsia treeneihin ja nyt olemme illatkin kotona. Siis kuka on tuo tyyppi, jonka kanssa olen mukamas naimisissa?!?

Nyt kun meillä ei ole normaalia päivän tohinaa, minun on pakko kysyä se kysymys, mikä meitä yhdistää. Ja vastaan itse – meitä yhdistää vain rutiini. Arjen pyörittämisen rutiini. Normaalisti kun olen lähtenyt töihin, olen laittanut itseni nätiksi ja miehenikin on hyvän tuoksuinen ja ihan jopa komea. Nyt meillä on kaksi variksenpelättiä samassa huushollissa ja tosin vähän mitään hyvää sanottavaa. Illalla ennen nukkumaanmenoa emme enää edes sano hyvää yötä toisillemme.

Eristys paljasti viikossa parisuhteemme tilan ja ennustan kyllä, että samoin käy muutamassa muussakin huushollissa.

Toivottavasti näin kattavat eristystoimet olivat tarpeen, koska muuten saadaan liioittelun takia aika monta rikkinäistä perhettä ja väistämättä myös onnetonta lasta.”

Nimim. Nainen eristyksissä

Toim.huom. Tässä linkissä Ensi- ja turvakotien liiton apua verkossa

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 76 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

76 vastausta artikkeliin “Nyt kyllä kuivahti parisuhde”

  • Pieniä tekoja sanoo:

    Eristyksissä olo kiristää varmasti monessa perheessä niin aikuisten kuin lasten hermoja. Kuitenkin on hyvä, että olet herännyt parisuhteesi tilaan. Toivottavasti haluatte yrittää korjata ja panostaa suhteeseenne. Toivottavasti voisit puhua asiasta myös puolisolle.
    Ei kaikkea tarvitse eikä voi korjata hetkessä. Ensin olisi hyvä lähteä siitä että lopettaisi toiselle rumasti puhumisen, vitsailla saa mutta hyväntahtoisesti. Ja miten olisi ottaa tavaksi taas sanoa ”hyvää yötä/ kauniita unia” toiselle. Pieni asia mutta mukava tapa.

    Jos ei täysin kamalalta tunnu viettää puolison kanssa yhteistä aikaa, niin miten olisi parisuhdeajan järjestämistä vaikka kotona? Saunokaa yhdessä, katsokaa yhdessä elokuva (YleAreena, netflix..), tehkää yhdessä ruokaa.

    Ja miten olisi toisen huomioiminen? Osta kaupasta toisen lempijäätelöä, patukka, saunaolut.. Mistä vain mistä tiedät hänen pitävän tai olet huomannut hänen usein ostavan itselleen.
    Me joskus laitamme puolison kanssa illalla toisen hammasharjaan tahnan valmiiksi. Kuulostaa hölmöltä, mutta siitä tulee hyvä mieli kun väsyneenä marssii hammaspesulle ja voi helposti vain aloittaa. Pieni, mukava ele.

    Tärkeintä olisi ettei ota asennetta ”kun ei toi tee mitään, niin en kyllä tee minäkään!”. Se oli koitua jo nuorina aikuisina meidän suhteemme lopuksi. Lapsellisesti mökötimme molemmat aluksi. Onneksi pienin elein, toisen huomioimisella ja puhetyylin muuttamiselle saimme pikkuhiljaa kurssin muutettua. Ensin toinen teki mukavia tekoja, jotka sitten saivat toisenkin hiljalleen mukaan. Ajatus toisen läheisyydestäkin alkoi uudestaan kiinnostaa. Ja lapsemme sai pitää ehjän perheensä ja sai myöhemmin sisaruksenkin ♥️ Suhteen korjaamiseen meni useampi kuukausi mutta se kannatti.

  • Tanja sanoo:

    ”Kaksi variksenpelättiä” repesin 😂

    Lisää hupia toi kommenttien lukeminen huulipunan laitto ohjeineen. Voi hyvänen aika. Kyllä aikuinen ihminen itsekkin tajuaa hiuksensa kammata! Menkää nyt ihmiset latelemasta itsestäänselvyyksiä, vaikka kampaamaan niitä hiuksianne huulipunalla 🤣

  • Niina sanoo:

    Kyllä tässä kohtaa kannustaisin yrittämään enemmän kuin koskaan ennen. On poikkeustilanne, hätätila. Ole ystävällinen, kiltti ja avulias. Anna anteeksi puolisolle. Ei auta ketään kääntyä perhettään vastaan – vaan yhdessä virusta vastaan!
    Ymmärrän että siellä Suomessa on vielä vain muutama kuolintapaus, mutta viikon päästä on jo eri juttu. Eikö tässä kohtaa voisi nyt taistella sydämellä ja Heittää ne sotakirveet kaivoon?
    Perhe on tärkein.

  • My sanoo:

    No mitä odotat jos elät lapsiperhearkea? Kyllä se on kovaa työtä ja kyllä se on niin, että jos puolisoiden tiimityöskentely toimii, rutiinit saadaan yhdessä hoidettua ja arjen pyörittäminen yhdessä onnistuu, niin minun mielestäni parisuhde on aika onnistunut. Kyllä meillä joskus on tosi hyviä, jopa romanttisia hetkiä, mutta jos tiimityö ei arjessa toimisi, niin ei tätä kukaan jaksaisi.

  • Ihmettelijä sanoo:

    ”Toivottavasti näin kattavat eristystoimet olivat tarpeen, koska muuten saadaan liioittelun takia aika monta rikkinäistä perhettä ja väistämättä myös onnetonta lasta.” Siis kirjoittajan mielestä olisi ollut parempi, että arkirumba olisi jatkunut ettei vain olisi joutunut huomaamaan sitä, että parisuhde on väljähtänyt?!? Ongelma ei ole siis huono parisuhde, vaan ongelma on nyt pikemminkin se, että asia tuli esiin??? Eikö ole nimenomaan hyvä asia, että asia tuli ilmi, että sen voisi korjata? Kummallista ajatella, että itsensä täytyy pitää niin kiireisenä, ettei haittaa vaikkei parisuhdetta oikeastaan ole, mutta sitten kun asia ”läväytetään naamalle” niin sitten se on ongelma…

  • Tiina sanoo:

    Hienosti taas siirretään vastuu jollekin ulkopuoliselle parisuhteen huonosta tilasta. Nythän olisi oiva tilaisuus miettiä keinoja millä löytää kipinää takaisin. Surullista jos yhdessä ollaan vain arjen rutiinin takia.

  • Mummo vm 53 sanoo:

    Voi kait sitä etätöissäkin pukeutua. Peseytyä, kosteusvoidetta ja ainakin ripsiväriä laittaa. Ulkoillakin voi pari kolmekertaa päivässä. Kampaa hiuksensa ja laittaa huulipunaa. Muutama vuosi eläkeläisenä olemme toisiamme noin kateltu. Väliin yksin ulos, välillä yhdessä.

  • Nimetön sanoo:

    Jos suhteen tila on tuo, ehkä on vain hyvä erota.
    On ihan jokaisesta itsestä kiinni onko onnellinen, tai tekeekö asian eteen jotain.
    Tässä tapauksessa ei kuulosta että ehjä perhe olisi onnellinen perhe.On siis harhaluulo, että ero tekisi ihmiset onnettomiksi, koska he ovat jo.Lapset toki erikseen, tosin lapsetkin voivat paremmin, jos vanhemmatkin voivat.Yhdessä tai erikseen.
    Jos ette halua erota, niin sitten asialle täytyy tehdä jotain.Ei se eristyksestä johdu.
    Make love, not war💓

  • Katajainen nainen sanoo:

    Eikö toiselle voi vain sanoa: ”Mulla on ikävä sun huomiotasi. Sua.” Sitten olla kuulolla. Toistaa tarvittaessa. Osoittaa itse arvostavansa toista, kaipaavansa sitä ihmistä, jonka kanssa elämäänsä on tähänkin asti elänyt. Siksihän sitä on nyt havahtunutkin. Huonoja kausia voi tulla ja tuleekin. Kannattaa oikeasti yrittää kaikkensa, jo itsensäkin takia. Jaksamisia.

    • Mie sanoo:

      Erittäin samaa mieltä!

    • Tanjuska sanoo:

      Juurikin! Kyllä se suhde vaatii keskustelua pysyäkseen ”hengissä”. Kertoa toiselle miltä tuntuu, niin hyvässä kun pahassa. Miettiä miten tilanteesta yhdessä selviää.

  • Koivuräme sanoo:

    Voi voi… Olemme olleen nyt 20 vuotta yhdessä ja meillä on yhteinen yritys ja samat harrastukset ja 3 ihanaa lasta!! Lomatkin on yhtäaikaa ja yhteiset lomamatkatkin!Eli käytännössä 24/7 yhdessä!! Mikä teitä ihmisiä vaivaa. Pitää löytää arjen pienet ilot!!

  • Eroava sanoo:

    Syksystä asti ollut ero puheissa. Nyt juuri ennen korona-ahistusta, päätettiin erota. Nyt kaatuu päälle kaikki paska. Talo pitäisi saada myytyä ja paljon muutakin. Uhka töiden loppumisesta kummallakin päällä. Mutta silti tässä saman katon alla sinnitellään. Vaikkei helppoa ole. Ei tästä varmaan muuta suuntaa ole kuin ylöspäin.

  • Nimetön sanoo:

    Kuulostaa niin tutulta! Meillä mies muutti tavaransa toiseen huoneeseen jo toisen etätyöpäivän jälkeen ja on ollut puhumatta siitä lähtien. Nukkuu eri huoneessa, syö eri aikaan, illat katsoo televisiota eri kerroksessa. Ulkoistanut mut täysin omasta elämästään. Ahdistaa ajatus tulevista kuukausista. Olen jopa miettinyt, että menen takaisin työpaikalle koronastapelosta huolimatta. Vanha sanonta kuuluu, että hädässä ystävä tunnetaan. Minä saan kyllä luottaa ihan vaan omaan itseeni tämän koronakauden aikana, apuja ei hänen suunnaltaan kyllä tarvitse odottaa! Onneksi olemme jo lähes 60v ja meillä ei ole lapsia!

  • Erotettu sanoo:

    Surullista, todella surullista. Pelkään todellakin että kun tämä kriisi selätetään niin on suuri määrä perhekriisejä. Eli hirmuinen määrä asioita joista tulee selvitä. Taloudellinen, lasten ja aikuisten henkinen, työn loppumisen kriisi ja lukuisa liuta muita mitä tämä eristäytyminen, pelko ja ahdistus aiheuttaa. Onnellisia ne perheet jotka ovat ymmärtäneet parisuhteen pointin. Ei se ole pelkkää rakastumista vaan rakkastamista ja kiitollisuutta jokaisesta yhteisestä päivästä. Toisen tukena olemista ja ymmärrystä. Yhdessä pohtimista vaikeissa tilanteissa ratkaisujen löytämiseksi. Ei sooloilua.

  • Huoraaturpaan sanoo:

    On se niin vit*n vaikeeta, jos elää vintti pimeenä… Miks ei vaan lyö lusikoita jakoon ja muuta kaupungin toiselle puolelle. Sopis pentujen hoidot pelkästään vklp/ joka toinen viikko niin ois itelläki sen jälkee aika paljon omaa aikaa. Hakis muutaman olusen, latais tinderin ja alkais rilluttelemaan ,mutta älä perkele tuhlaa muiden ihmisten aikaa/energiaa!

  • Ode sanoo:

    Miksi alunperin ovat menneet edes yhteen ? Omassa suhteessa on aina ollut tärkeintä toisen ihmisen kanssa viihtyminen ja yhdessäolo. Karanteeni vielä vahvistanut tätä.

  • Korona77 sanoo:

    Mieheni jäi juuri kiinni pettämisestä, ollut salasuhteessa kohta 1.5 vuotta. Tässä korona helvetissä pitäisi vielä sitäkin selvittää. Etätyötä, mukulat etäkoulussa, ei harrastuksia. Seinät kaatuu päälle.

  • Hankala muori sanoo:

    Kirjoituksen perusteella tuntuu että et arvosta itseäsi. Voi pukeutua kotonakin kauniisti ja mukavasti aivan itseä varten. Toiselle voi toivottaa hyvää yötä vaikkei hän vastaisikaan. Toista ei voi muuttaa mutta omaa käytöstään voi. Millainen esimerkki olet omille lapsillesi?

    • Samaistuja sanoo:

      Miksi arvostelet kirjoittajan omia havaintoja ja kokemuksia? Mielestäni kotona ei aina tarvitse olla kauniina ja laittautuneena. Aloittajan kirjoitukseen oli helppo samaistua. Minusta on hienoa, kun hän on huomannut, kuinka kaikesta on tullut rutiinia. Nyt on helpompi lähteä muuttamaan tai korjaamaan tilannetta.

      • Mies33 sanoo:

        Olen siinä samaa mieltä, että kotona (etätöissäkin) toisen huomioiminen on tärkeää ja antoisaa. Rutiinit ja arki tylsyttää mutta pienet hetket ja huomioimiset auttaa arjen kiemuroissa. Jos keskustelu on lähinnä pään aukomista, niin oman osuuden voi ottaa pois:”hups, nyt kuulosti siltä, että kettuilen. Ei se ole tarkoitus. Tahdon rakastaa sinua ja toivosin sinunkin tekevän niin. ;)” Ja pieni kosketus, pusu, tai hali.

        Ota tavaksi tervehtiä, pukeutua etätöihin kuten töihinkin (auttaa muuten jaksamaan työpäivänkin). Ja onhan se mukava nähdä kun puolisokin on nähnyt vaivaa näyttääkseen hyvältä. Ja se vasta tuntuu hyvältä kun sinun puoliso näkee vaivaa huomioidakseen sinua. Kokeile, saat sen tuplana takaisin!

  • Pandemian aikana eronnut sanoo:

    Onko se perhe sitten eheä ja onnellinen ollut ennen eristystä? Itse toivon ainakin että lapset olisivat oman eron jälkeen onnellisempia mutta eihän sitä voi koskaan tietää.

    • Eronnut sanoo:

      Kummatkin vanhemmat ovat lapselle rakkaita. Uskaĺlan epäillä, että vanhempien ero voisi koskaan tehdä lapsista onnellisia.

      • Eroperheen lapsi sanoo:

        Sanon kokemuksesta, että kyllä voi. Parempi olisi ollut vain, jos vanhempani olisivat tajunneet erota jo 10 vuotta aiemmin. Kitkuttivat yhdessä ”lasten takia” ja kaikki vain kärsivät turhaan vuosia lisää, en ymmärrä miksi huonojakin perheoloja pidetään aina parhaana vaihtoehtona nimenomaan lapsille. Kumpaakin vanhempaa voi sekä nähdä että samalla tavalla edelleen rakastaa, vaikka he eivät asuisikaan yhdessä. Ei se ydinperhe niin automaattisen autuas malli ole.

      • Toinen eroperheen lapsi sanoo:

        Omat vanhemmat erosi yli 10 vuotta sitten, mutta kyllä minä sitä edelleen suren. Mun lapsuuden koti meni rikki silloin. Molempien uudet puolisot on mukavia, mutta ero teki kaikista sukujuhlista vaivaannuttavia, kun tiedän, etteivät haluaisi olla samassa tilassa. Ovat kateellisia siitäkin, kumpi saa viettää enemmän aikaa mun lasten kanssa.

      • Lehi sanoo:

        Lasten isän kanssa yhdessä ollessa arki oli tätä
        -ei rahaa koska exä joi ne kaikki
        -riitoja vanhempien välillä ylläolevan takia
        -minä itkin viikottain pahaa oloani
        -exä petti useasti.

        Eron jälkeen olin onnellinen, iloinen, jaksoin puuhata lasten kanssa aivan eri tavalla. Olimme lasten kanssa paljon onnellisempia.
        Näytin myös tällä tavalla mihin parisuhteessa ei pidä suostua ja miten pidän itseäni arvossa.
        Nyt oikessa aikuisten parisuhteessa näytän lapsilleni mallia millainen parisuhde ja perhe-elämä on onnellinen.