Nyt kyllä kuivahti parisuhde
”Järkyttävää tajuta, miten huonoissa kantimissa meillä on parisuhde ihan oikeasti. Olemme molemmat nyt kotona etätöissä ja meillä on kaksi lasta, en nyt lähde ikiä tarkemmin erittelemään. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä siis nainen olen yläkerrassa makuuhuoneessa töissä ja mies on keittiön pöydän ääressä, lapset ovat ”töissä” omissa makuuhuoneissaan.
Eikä meillä ole mieheni kanssa yhtään positiivista sanaa toisillemme koko päivän aikana. Minä nousen hyvin aikaisin ja mieheni vaapuu alakertaan minun jälkeeni. Sitten alkaa suoriutuminen, jonka aikana lähinnä vettuilemme toisillemme. Aiemmin olemme kaikki illat kuljettaneet lapsia treeneihin ja nyt olemme illatkin kotona. Siis kuka on tuo tyyppi, jonka kanssa olen mukamas naimisissa?!?
Nyt kun meillä ei ole normaalia päivän tohinaa, minun on pakko kysyä se kysymys, mikä meitä yhdistää. Ja vastaan itse – meitä yhdistää vain rutiini. Arjen pyörittämisen rutiini. Normaalisti kun olen lähtenyt töihin, olen laittanut itseni nätiksi ja miehenikin on hyvän tuoksuinen ja ihan jopa komea. Nyt meillä on kaksi variksenpelättiä samassa huushollissa ja tosin vähän mitään hyvää sanottavaa. Illalla ennen nukkumaanmenoa emme enää edes sano hyvää yötä toisillemme.
Eristys paljasti viikossa parisuhteemme tilan ja ennustan kyllä, että samoin käy muutamassa muussakin huushollissa.
Toivottavasti näin kattavat eristystoimet olivat tarpeen, koska muuten saadaan liioittelun takia aika monta rikkinäistä perhettä ja väistämättä myös onnetonta lasta.”
Nimim. Nainen eristyksissä
Toim.huom. Tässä linkissä Ensi- ja turvakotien liiton apua verkossa
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 90 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyvä, että huomasit nyt, että jokin puuttuu, etkä klassisesti vasta sitten, kun lapset ovat lähteneet ja olette jääneet parinkymmenen vuoden ja rutiinien yhteen niittaaman elämän jälkeen keskenänne pirttiin kököttämään. Tehkää asialle jotain jo nyt, eikä vasta sitten, kun lasten häivyttyä huomaatte kasvaneenne erillenne.
Huono olen neuvomaan, itsekin sain melkein parisuhteen pilattua.
Yhdestä asiasta en kuitenkaan kotonakaan luovu, ja se on se itsensä nätiksi laittaminen. Teen sen itseni takia, en työkavereiden. Miksi pitäisi olla variksenpelätti kotonakaan? Ehkä se puolisokin alkaa taas tuoksua hyvälle ja ajaa partansa, kun huomaa ettei toinenkaan osapuoli ole ihan raato?
Miehesi tai sinä voitte olla koronamasentuneita (ei jaksa pukeutua, meikata, päivärytmi sekaisin, paljon kielteisiä ajatuksia ja tunteita…), pitäisikö ehkä hakeutua lääkäriin?
Poikkeusaikana ei ehkä kannata tehdä peruuttamattomia päätöksiä vaan odottaa elämän normalisoitumista.
Hei aloittaja, aina on vaikea antaa neuvoja toisen parisuhteesta, enkä tiedä haluaisitko edes niitä.
Tahtoisin vain sanoa että jos vielä haluat olla puolisosi kanssa, mieti millainen elämä oli ennen lapsia ja suorittamista mitä rakastit hänessä, ja pidä se mielessä, näe ne hyvät ajt mielessäsi. Aloita itse hyvän yön sanominen, kosketa toista arkisissa askareissa ohi mennessäsi, aloita pienten kohteliaisuuksien antaminen pienistäkin asioista. Kohta toinen alkaa huomata eron ja toivottavasti seuraa perässä, älä kuitenkaan odota muutosta päivässä taikka viikossa. Toivottavasti löydätte vielä yhteyden. Arjessa on niin helppo kadottaa oma itsensä ja muuttua pelkästään suorittajaksi sekä äidiksi, unohtaa millainen ihminen on oikeasti kaiken vastuun alla. Voimia!
Enpä tiiä niin, onko järkevää neuvoa toisia, mutta mitä jos ens alkuun vaikka lopettaisit itse sen kettuilun? Harvoin muiden käyttäytymistä voi muuttaa, mutta omasta käyttäytymisestä voi aina aloittaa. Sitä ei tiedä, mihin se sitten johtaa, mutta tuskin nykytilanne on kovin jees kenellekään samassa taloudessa asuvalle.
Nyt olisi aika hetki miettiä mitä voisitte asialle tehdä? Ihan tosissaan rutiineista pois muutamaksi päiväksi, lapset hoitoon ja käydä keskustelua…opetellaan sanomaan hyvää yötä uudelleen, seuraavaksi suukko. Vattailun voi lopettaa ensin itseltään, silloin se vähenee toiseltakin.
Annatteko tämän nujertaa vai käännättekö kelkan toiseen suuntaan. Etätöihin voi lähteä vaikka hotelliin päiväsaikaan toinen.
Poikkeustila ei tee lapsia onnettomaksi, ja on omalla vastuullanne pitää hyvää suhdetta yllä, tai etsiä sitä uudelleen. Itse päätätte.
Nyt kannattas miettiä että mikä oli se asia mihin toiseen ihastui aluksi? Ulkoiset seikat muuttuu ja niitä ei knnata hirveen tarkkaan suurennuslasilla syynäillä.
Jos haluat jatkaa puolisosi kanssa ja teillä on ollut myös tunneyhteys edes joskus niin muutos alkaa itsestä. Ja kumppanin kanssa puhumalla.
Meillä kotona olo paransi suhdetta entisestään, silloin alussa. Nyt ei tarvitse olla kotona mutta menin puolisolleni jopa töihin, että yhdessä ollaan edelleen yhtä tiiviisti 😄 Oli aikaa jutella, kertoa tuntemuksia toisesta, pohtia yhdessä missä voitais petrata jne.
Tsemppiä! Toivottavasti yhteys löytyy!
Onko tämä tämän kirjoittaja kertaakaan puhunut suoraan miehelleen näistä tuntemuksistaan ennen tätä avautumistaan tänne?
Jos ei niin voin ennustaa että seuraava askel avautujalle on se tyypilllinen eli ”löytyy uusi tunneyhteys” jostain työkaverista tms vaikka samaan aikaan ei itse sanota miehelle omasta pahasta olosta mitään ja sitten kun petetetåän niin syytetään siitäkin miestä.
Valot päälle avautuja. Oletko itse tehnyt mitään parisuhteesi eteen?