”En tiedä mitä tehdä. En ole missään törmännyt tällaiseen ihmiseen ennen.

Kyseessä on läheinen ystäväni. Hän on ns. tavallinen ihminen. Ei ole päihdeongelmia eikä hän ole minun mielestäni varsinaisesti ”hullu”. Eli hänellä ei ole mitään diagnooseja eikä hän käyttäydy erikoisesti. Toimii elämässä normaalisti, käy töissä, pitkä parisuhde. Saimme lapset samaan aikaan, lasten kanssa on täysin tavallinen äiti.

Dementia ei tietenkään ole kyseessä! Ystävänikin on melko nuori, ja täysin toimintakykyinen.

Hän on jopa ns. kiva ihminen. Ei ole minulle tahallaan ilkeä tai vähättele eikä muutakaan sellaista. Eikä kohtele niin muitakaan!

Mutta ystävälleni musta on valkoista. Ja toisin päin.

Ensiksi luulin että hän vain muistaa huonosti ja sekoittaa asiat. Nyt tiedän että kyse ei ole siitä.

Sitten luulin että hän on ilkeä ja haluaa pahoittaa mieleni. Uskoin että hän haluaa manipuloida minua jostain syystä. Mutta ei asia näinkään ole! Hän pitää minusta ja minä hänestä ja kuten todettu, muuten hän on kiva ihminen.

Mutta se totuuden vääristely.

Hän voi alkaa vaikka puhua siitä, miten mieheni on hoitanut kaikki lapsemme kotona ja ollut isyyslomilla. Oikeasti näin ei ole ollut. Minä olen ollut kotivanhempi, ei mies. (Tämä toistuu usein, joten ystävä ei sekoita kenestä puhutaan.) Jos sanon vastaan että minä olin kotiäiti, hän sanoo että höpsis, sinähän menit töihin kun lapset olivat ihan pieniä.

Hän tietää mitä olen opiskellut ja että olen valmistunut, samoihin aikoihin kuin hänkin. Silti hän on usean kerran maininnut, että ”kun sinulla ei sitä tutkintoa ole”. Olen mennyt niin pitkälle, että olen näyttänyt hänelle tutkintotodistukseni. Hän sanoi ”jaahas” ja on senkin jälkeen puhunut seurassa siitä, että minulta jäi opinnot kesken.

tiiliseinää
Kuva Tim Mossholder, ylin kuva JR Korpa.

Näitä asioita riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka monta…hän on varma että lapset ovat pulloruokittuja vaikka imetin jokaista…hän puhuu lapsuusasioistani puutaheinää eikä usko minua…

Sama koskee myös pikkujuttuja. Kävin lomalla Ranskassa vaikka kävin Tanskassa, me emme olleet kylässä viime uutenavuotena vaikka olimme…

Tulen hulluksi tämän kanssa! Minä tiedän mikä on totta ja mikä ei, mutta kun ystävä on niin varma asioista, olen joskus jopa alkanut epäillä olenko minä kuitenkin väärässä…vaikka en voi olla. Minun elämästä on kyse!

Mikään mitä vastaan ei muuta hänen näkemystä. Turhauttaa ja suututtaa, mutta olen ihan varma että hän uskoo oikeasti, että hän on oikeassa.

Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen? Mitä tämä oikein on? Kun ystävä ei ole ”hullu” eikä manipuloi eikä hänellä ole mitään sairauksia tms. Miksi hänelle ihan väärät asiat ovat totta?

Nimim. Mitä ihmettä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

23 vastausta artikkeliin “”Ystäväni ei ole manipuloija, mutta väittää mustaa valkoiseksi””

  • Nimetön sanoo:

    Syitä tuollaiseen käytökseen voi ihan varmasti olla monia, mutta kerron yhdestä vaihtoehdosta omasta elämästäni. Niin tai näin, niin jatkuva valehtelu ei yleensä ole normaalia, vaan sen taustalla on jokin/ joitakin mielenterveydellisiä ongelmia/ sairauksia.

    Minulla on vasta aikuisiällä diagnosoitu bipolaarinen mielialahäiriö. Sain siihen lääkityksen joitakin vuosia sitten, ja lääkitys on muuttanut elämäni. Asiat alkaa nähdä vasta nyt paljon selvemmin. Vaikka lääkitys on minulle oikein toimiva, niin silti kaudet vaikuttavat elämääni jonkin verran, ja valehtelu on yksi hälyttävä merkki alkavasta maanisesta kaudesta.

    Mielialahäiriöt ovat harvoin ihan täysin yksiselitteisiä, usein samalla ihmisellä saattaa olla sekoitusta useammasta mielen sairaudesta. Diagnoosi tehdään useimmiten kai sen hallitsivimman perusteella. Valehtelu ei siis jokaisella ihmisellä ole välttämättä osana maanista kautta, mutta se on yksi yleisimmistä oireista. Lääkityksen alaisena näitä pystyy useimmiten hallitsemaan, mutta välillä suustani pääsee edelleen mitä ihmeellisimpiä ja turhimpia valheita. Siis ihan tyhmiä, sellaisista asioista, joissa ei ole mitään järkeä valehdella. Esimies kysyy, että olenko jo ehtinyt tehdä jonkin asian, ja minä vastaan, että juu olen! Vaikka en ole edes aloittanut. Ja siis kyse ei ole mistään painostuksesta, vaan ihan hyvin olisin voinut sanoa, että ei, en vielä. Yritä siinä sitten naama punaisena selittää jotain ”jo tehdyn” työn tuloksista… Siis ihan kamalaa. Onnekseni näin ei ole töissä päässyt käymään kuin pari kertaa, eikä ole ollut kyse isosta asiasta, joten olen ”selvinnyt” tilanteesta tekemällä sen homman äkkiä pois alta.

    Lääkityksen kanssa tosiaan huomaan nämä tilanteet, ja osaan jo omatoimisesti sinä iltana nostaa annostusta. Lääkityksen nostaminen vaikuttaa jo heti seuraavaan päivään, eli asiat pysyvät kohtuullisen hyvin hallinnassa. Eri asia oli silloin aikana ennen lääkkeitä. Olen tietoisesti hankkiutunut uuteen elämään, jossa en enää ole kenenkään vanhan tuttavuuden kanssa tekemisissä, ja asun toisella paikkakunnalla. Ai kamala, kun nolottaa ne ajat. Olen tehnyt niin paljon tyhmää, että en kyllä edes nimettömänä kehtaa myöntää. Kirjoittajan kuvailema tilanne, että toinen ihan tosissaan tuntuu uskovan valheisiinsa, päti minuun aikoinaan oikein hyvin. Maanisina kausina maalasin oman maailmani sellaiseksi, kuin sen halusin. Minulla oli tarinoita, erilaisia elämiä, sepitin milloin minkäkin oman elämänkerran ihmisille, ja ihan täysillä uskoin niihin itsekin. Ainakin siis sen tietyn aikaa… Tavallaan kirjoitin tarinaa, mutta kirjoittamisen sijaan elin sitä tarinaa itse. Tarinassa minä itse olin tietysti päähenkilö, ja muut sivurooleissaan nostattivat minun erinomaisuuttani. Tällainen kausittainen uskomus omasta erinomaisuudestaan on myös yksi tyypillisimmistä maanisista oireista.

    Bipolaarisessa (yleensä, riippuu toki vähän muodosta) sairaalle tulee kuitenkin niitä toisiakin kausia. Masentuneena uskoa itseensä ei ole enää ollenkaan. Ja asiaa ei auta kaikki ne valheet ja pahat asiat mitä on muille tehnyt aiemmin. Hävettää niin paljon, nolottaa, tuntuu pahalta, että haluaisi mieluummin kuolla, kuin palata maailmaan takaisin. Minä olen ”hoitanut” näitä masennuskausiani aiemmin jatkuvalla muuttamisella, työpaikan vaihdolla ym (pakkokin vaihtaa maisemia, kun on käyttäytynyt niin huonosti, valehdellut ym), jolloin olen voinut aloittaa alusta taas kymmenennen kerran. Ja koska näiden asioiden kanssa on elänyt ihan lapsesta asti, koko elämänsä, niin niitä ei tahdo itse tunnistaa oudoiksi. Tai ainakaan sairaudeksi. Minulla mies pakotti parin vuoden seurustelun jälkeen hakemaan apua. Ilmoitti, että ei aio jatkaa minun kanssani, jollen hae apua. Pelästyin niin, että suostuin. Joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä hyvä juttu. Ja mieskin pysyi onneksi matkassa mukana 🙂

    Kaikilla bipolaarisilla masennusjaksot eivät välttämättä näy ulospäin ainakaan kovin vahvasti. Jos kuitenkin olet huomaavinasi ystävälläsi aikoja, jolloin hän ei olekaan halukas tapaamaan, ei ehkä jaksa kiinnostua sinun asioistasi ym, niin kysessä saattaa olla masennusjaksot, jotka eivät vain ole kovin näkyviä. Riippumatta diagnoosista, niin masennuksen aikoihin ihminen on yleensä helpoin saada hoidon piiriin. Tai siis ainakin helpompi verrattuna esim maaniseen jaksoon, jossa sairas ihminen uskoo olevansa elämänsä kunnossa ja kaikki on niin hyvin, kuin voi olla…

  • En ole asiantuntija sanoo:

    Ei ole ”hullu”? Monesti nimenomaan stereotypiat ja virheelliset käsitykset mielenterveysongelmista hidastavat hoitoon hakeutumista ja diagnoosin saamista. Normaalia tuo ei nimittäin ole.

    Tuossa voi olla esimerkiksi kyse gaslightingista (manipulaation muoto, liittyy mm. narsismiin) tai jonkinlaisesta psykoottisesta oireilusta (voisiko olla skitsofreniaa?)

  • Tuttua tavallaan sanoo:

    Mulla on hyvä ystävä, jonka olen tuntenut reilusti yli kymmenen vuotta. Hän on älykäs, tunteikas, mukava, normaali ihminen. Mutta… hänellä myös välillä lähtee mopo käsistä juttujen kanssa ja hän ihan vastaavasti väittää mustaa valkoiseksi.
    Mun mielestä kyse on jostain valta-asetelmasta. Kaikille kuulijoille, jotka tietää totuuden, tulee tosi epämukava ja jotenkin nolo olo. Aina sitä miettii ”miksi se noin sanoo, pitäiskö korjata, no tää on pikkujuttu onko mun järkeä alkaa vängätä vastaan….”. Joskus en sano mitään, joskus korjaan.. mutta jotenkin se asetelma on silti se että HÄN kertoo miten asiat tietää, HÄN tietää ja HÄNEN näkemyksensä on nyt se oleellinen. Ja jotenkin se loukkaakin häntä jos siihen väittää vastaan.
    Yleensä tarinat ei kohdistu minuun, vaan muihin kavereihin tai tapahtumiin, joista tiedän totuuden.

    Yhdistän käytöksen johonkin masennukseen tms elämän ongelmiin, jotka ei hänestä oikeastaan muuten näy mitenkään päälle. On aina kaunis ja laittautunut, todella sanavalmis ja itsevarman oloinen. Mutta koska tunnen hänen elämästään paljon, tiedän että kaikki ei ole ihan kunnossa.. ja jostain syystä ne ongelmat sitten osittain näkyy näin.. on se outoa, pakko myöntää.

  • MT sanoo:

    Mulla oli myös tällainen ystävä. Luulin hänen olevan kiltti ja kertovan tarinansa minun elämästäni vahingossa tai ainakin tahattomasti. Totuus paljastui vuosien päästä: hän halusi minusta syyllisen omiin vääriin tekoihinsa, käytti minua alibinaan jne.
    Tekemällä minusta ”huonon ihmisen” hän pönkitti omaa paremmuuttaan.

  • Xxx sanoo:

    Ystäväsi yrittää saada sinut epäilemään omia muistikuviasi tai elää itse jossain muussa todellisuudessa. Ole varovainen ja pidä pientä välimatkaa.

  • Hertta sanoo:

    Klassinen psykopaatti. Luepa kirja ”psykopaatit ympärilläni”. Saattaa alkaa muitakin juttuja avautumaan pikkuhiljaa.

  • Aihetta tutkinut sanoo:

    Kaikkia mielenterveys ongelmia ei suinkaan ole diagnosoitu. Pahasti kuulostaa siltä, että ystävälläsi on narsistisia piirteitä. Kun enemmän tutustuu aiheeseen huomaa, että juuri kun alat epäillä tätä hän muuttuu. Tällaisella ihmisellä ne manipuloinnit menee aaltoillen. Välillä aivan normaali ja välillä aivan mieletön. Älä tuhlaa energiaasi ihmiseen, joka ei ole sen arvoinen.

    • Pius sanoo:

      Vieläpä, kun ystäväsi väittää asioita, jotka saavat sinut näyttäytymään hivenen huonommassa valossa.

  • Anselmi sanoo:

    Lohdullista, että sinullakin on tällainen ystävä. Niin minullakin. Ystäväni on maailman lojaalein, hyväsydämisin ja ihanin ystävä ikinä. Hän kuitenkin muistaa asiat aina paremmin kuin minä. Olen yrittänyt myös todistella asioita, mutta jos pystynkin jotain todistamaan, se ohitetaan olan kohautuksella ja hän vetoaa silloin huonoon muistiinsa. Olen monta kertaa epäillyt omaa muistiani, mutta onneksi mieheltä tulee back uppia. En ole aiemmin kuullut keneltäkään vastaavasta.

  • Keittiöspykologi sanoo:

    Ei tuo kyllä normaalia ole. Koskeeko vain sinua vai onko ilmiö laajempikin?
    Äkkiseltään tuli mieleen patologinen valehtelu, ja jopa psykoosi (voi siis rajoittua vain esim. yhteen ihmiseen ja olla muutoin normaali)
    Kannattaa kärrätä kaveri lääkäriin ja tsekata myös kilppari ja ferritiini, voi aiheuttaa dementiatason ongelmia jos arvot huonot. (ferritiinin pitäs olla mielellään vähintään 100)

    • Laura sanoo:

      Keittiöspykologi: Olet täysin oikeassa siitä, että ennen laajoja psykiatrian puolen tutkimuksia pitää kartoittaa ns fyysisiä syitä. Ferritiinin arvoa haluaisin korjata sen verran, että tuota 100 vaaditaan vain sydämen vajaatoimintaa sairastavilla (ferritiinillä yritetään siis yksinkertaistettuna tehostaa hapen määrää veressä ja tällä korvata sydämen heikkoa pumppausvoimaa). Sydänterveelle ihmiselle, jonka hemoglobiini on normaali, viiterajoissa (ihmisryhmästä riippuen 13 ylöspäin) olevalla ferritiinillä ei voida kompensoida esim muistikapasiteettia. Poikkeuksena on levottomat jalat -syndrooma, jossa pyritään hieman korkeampaan ferritiinin. Ferritiini on mielenkiintoinen kapitteli, mutta sillä ei valitettavasti ole laajojen tutkimusten mukaan niin suuria vaikutuksia kuin aiemmin/lehdistössä on toivottu.

  • Äiti sanoo:

    Ei tuo nyt hyvänen aika terveen ihmisen käytöstä ole. Itse lopettaisin yhteydenpidon ja juttelisin huolesta esim neuvolaan.

  • Peppis sanoo:

    Kyllä se nyt vähän siltä kuulostaa että ystävän kuitenkin kannattaisi käydä lääkärin luona. Tuo voi hyvinkin olla monenkin alkavan sairauden oire.

  • eevia sanoo:

    Minusta myös merkittävintä tässä on koskeeko hänen valheensa vain sinua.
    Jos hän satuilee vain sinusta niin näyttäisin selvästi että se ei sovi. Siis ensi kerralla kun väittää miehesi olleen kotona tai muuta valetta niin suutu. Ihan näkyvästi kiukustu ja kutsu häntä valehtelijaksi ja poistu jos et saa anteeksipyyntöä.
    Tälläisen ihmisen ystävyys voi olla vaarallista ja myrkyllistä jos ikinä elämässäsi joudut stressaavaan tilanteeseen.

    Josko hänen satuilunsa koskee kaikkia ja kaikkea niin hänellä potentiaalisesti voi olla skitsofrenia. Taltioisin paperille hänen satuilujaan siltä varalta että hänet täytyy joskus ohjata hoitoon on hyvä olla esimerkkejä taudinkuvasta.

    Tsemppiä!

  • Jemppa sanoo:

    Ystävälläni on vaikea kaksisuuntainen ja hänen kanssa jutut on juuri tällaisia

  • Leeni sanoo:

    Tiedän tunteen, olen ollut tekemisissä vastaavien ihmisten kanssa, mukavia ja hyviä ystäviä mutta kieroutunut kuva selvistä asioista on muuttanut ystävyys suhteet vähemmälle. Kait tällekkin jokin hieno nimitys on olemassa, jonkinlainen sairaus tai vääristynyt muistikuva. Ihminen mieltää asian toisin ja alkaa uskoa siihen kuten haluaa. Varmasti raskasta läheisille joissain tilanteissa.

  • Kaarina sanoo:

    Nyt on mielenkiintoinen tapaus! Ja olet jo saanut hyviä vastauksia. Täytyypä itsekin tutkia tuota gaslightingia.
    Muistaako ystäväsi myös omat asiansa väärin?
    Sanoit, että hän ei halua sinulle ”pahaa” mutta oletko miettinyt, miksi hänen täytyy keskustella sinun tutkinnoista, kotiäitiydestä ja kyläilyistä toisille? Ja ilmeisesti vielä selkäsi takana? Hänellä tuntuu olevan tarve luoda sinusta kuva, jossa hän on sinua parempi?

  • Stiina sanoo:

    Eihän kaikki mielenterveysongelmaiset eli niinkuin sinä sanot ”hullut” käyttäydy aina ”hullusti” ihmisten ilmoilla. Itsekin vakavaa masennusta sairastaneena tiedän, että olin ”hullu” sillä minulla oli täysin epätodellisia ja epätosia ajatuksia, luulin jopa tuntemattomien ihmisten katsovan minua pahasti ja nauravan minulle. Mutta silti käyttäydyin ihmisten ilmoilla täysin normaalisti ja peitin kaikki ajatukset ja tuntemukset. Kyllä ystäväsi kuulostaa siltä, että hänellä on jonkinlainen mielenterveysongelma, jonkin sortin persoonallisuushäiriö tms. Hänen käytös sinua kohtaan ei missään nimessä ole normaalia, eikä ystävän kuulu noin toiselle puhua. Jos uskallat, ota asia puheeksi ja sano, ettet enää voi kuunnella noita valheita, mitä hän sinun elämästäsi sepittää. Jos hän tämän asian ohittaa, sinun on oman mielenterveytesi kannalta parempi ottaa etäisyyttä.

  • Tsemppiä! sanoo:

    Tää kuulostaa ihan klassiselta gaslighting-taktiikalta, käyttää hän sitä sitten tiedostamattaan tai tiedostaen: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Gaslighting. Itse ottaisin etäisyyttä oman mielenrauhan säilyttämiseksi koska eihän tuo ystävän käytöstä ole.

  • karhuäiti sanoo:

    Valitettavasti tämä on yleistä. Totuus on se mikä hänelle tai hänen tarinansa tarkoituksiin sattuu sopimaan, minä kutsun heitä ”satuilijoiksi”. Monesti tälläiset satuilijat myös rakastavat olla huomionkeskipisteenä, saada kuulijoita ja kertoa tarinoitaan loputtomiin, uudestaan ja uudestaan.

    Todellisen totuuden kertominen heille ei vaikuta heidän toimintansa mitenkään. Niimpä en ole tekemisissä ellei ole pakko.

    Minua myös kismitti useaan otteeseen mitä ihmiset mahtavat ajatella näiden tarinoiden jälkeen minusta, kunnes ymmärsin, että minulle tärkeät ihmiset (joiden mielipide minua kiinnostaa) kyllä tietävät miten asiat oikeasti ovat!

  • Carnia sanoo:

    Vähän kyllä kyseenalaistan onko kuitenkaan ihan terve tämä kaveri. Tuntuu useat hänen väitteet olevan jonkinlaisen kateuden aiheuttamia ehkä? Kuulostaa gaslighting meiningiltä – eli juurikin väitetään kivenkovaan päinvastaista vaikka kuinka näyttäisi todisteita, siihen pisteeseen asti että itse alat kyseenalaistamaan omaa muistia ja jopa mielenterveyttä.

    Normaali ihminen ei käyttäydy ystäväänsä kohtaan näin. Ja jossain vaiheessa on pakko viheltää peli poikki ja ottaa etäisyyttä tällaisiin ihmisiin. Täytyy myöntää, että itse en kestäis enkä jaksais kuunnella moista ollenkaan.

    • Tutunkuuloista sanoo:

      Kuulostaa mielenterveyden sairaudelta, jonkinasteinen skitsofrenia tms. Tuskin kaikkia senkään lajeja on aladiagnosoitu. Mulla oli ”ystävä” joka satuili myös ihan omia kertomuksia tuntemistaan ihmisistä ja myös yhteisistä kavereistani ja uskoi niihin itse täysin, jos kommentoin tai vastustin juttujen todenperäisyyttä hän suuttui ja vaihtoi heti puheenaihetta. Myös kaikkea muuta erikoista alkoi tapahtumaan. Myöhemmin kuulin että diagnosoitiin jonkinlainen skitsofrenia.