”Lapset kasvavat niin nopeasti.” Olet kuullut sen lauseen, todennäköisesti monta kertaa.

Mutta vasta kun lapset ovat oikeasti kasvaneet, sitä ymmärtää, miten nopeasti se tapahtuikaan.

Yksi vanhemmuuden vaikeimmista asioista on se, että lapset kasvavat. Toki on ihanaa nähdä heidän oppivan uusia asioita ja kehittyvän, mutta siihen liittyy myös paljon surua.

Meidän vanhempien on pakko luopua pikkuisista lapsistamme. He kasvavat aikuisiksi ja niin kuuluu tapahtua, mutta luopuminen on aina vähintäänkin haikeaa. Usein se on suorastaan vaikeaa.

Toinen vaikea asia vanhemmuudessa on syyllisyys. Monet vanhemmat tuntevat lähes jatkuvasti riittämättömyyttä. Niin monta asiaa pitäisi tehdä paremmin ja niin monta asiaa olisi voinut tehdä paremmin.

Siksi tämän tekstin tarkoitus ei ole syyllistää. Ei ole tarkoitus sanoa, että sinä toimit väärin, että sinun omat asiasi eivät ole tärkeitä tai että sinun pitäisi parantaa tapasi. Tämä teksti on pelkästään muistutus.


Kuva Katrina Knapp, ylin kuva Xavier Mouton.

Pidä lapsiasi sylissä vielä kun voit.

Jonain päivänä et enää jaksa nostaa heitä syliin.

Jonain päivänä he eivät enää pyydä syliin.

Voi tulla niitäkin päiviä, että he eivät suostu syliisi vaikka pyytäisit.

Voi olla, että kun sinä et enää jaksa nostaa lastasi syliisi, kukaan ei enää koskaan nosta häntä syliinsä. Jos pikkuisestasi kasvaa parimetrinen mies, nostaako kukaan häntä enää koskaan syliin?

Joten niin kauan kuin voit, nosta lapsesi syliisi ja pidä häntä siinä niin kauan kuin voit. Sillä korjaa vaikka kuinka paljon niitä juttuja, joita ”olisi pitänyt tehdä toisin”.

Suostu ”syliiiin” -pyyntöön silloinkin, kun kätesi ovat täynnä. Suostu siihen, vaikka sinulla olisi muuta tehtävää. Suostu siihen, vaikka se olisi fyysisesti raskasta. Koska se on ehkä tärkein pyyntö, mitä lapsesi sinulle koskaan esittää.

Äläkä anna periksi vielä silloinkaan, kun lapsesi ovat jo teinejä. Et ehkä jaksa nostaa heitä syliin. He eivät ehkä suostu tulemaan syliisi. Mutta ehkä he antavat sinun hieroa hartioita tai letittää hiukset. Sillä ei ole väliä, onko lapsi kirjaimellisesti sinun sylissäsi. Tärkeintä on, että kosket häntä, hyväksyvästi, arvostavasti ja rakkaudella.

Sitä ei voi tehdä liikaa.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.