Huono Äiti sai avautumisen:

”Kuinka paljon kannat omassa aikuisuudessasi tai vanhemmuudessasi lapsuudenkotisi asioita? Tunnistatko ja tiedostatko toimivasi kuin äitisi tai isäsi? Pystytkö katkaisemaan sukupolvelta toiselle siirtyvät huonot asiat? Pystytkö toimimaan toisin?

Näitä pohdiskelen, kun seuraan lähipiirin aikuistuvia lapsia. Sanotaan, että lapset ovat aina lojaaleja vanhemmilleen olivatpa vanhemmat millaisia tahansa. Jaksan hämmästellä kuinka totta tämä onkaan.

Veri on vettä sakeampaa. Mutta pystyykö nuori aikuinen katsomaan kriittisesti omien vanhempien toimintaa? Pystyykö näkemään esimerkiksi avioeroon johtaneita asioita?

Menivätkö esimerkiksi lasten tapaamisia koskevat asiat niin kuin toinen vanhempi antoi vuodesta toiseen ymmärtää? Ehkä se etävanhempi ei halunnut lähteä mukaan jatkuvaan pahan puhumiseen. Ehkä hän halusi syystä pitää kaiken kommunikoinnin ex-puolisoon minimissä.Toisen vanhemman mustamaalaus jopa vieraannuttaminen on järkyttävän yleistä. Lapset saattavat katkaista välit täysin toisen vanhemman manipuloimana.

Usein asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia.

Tarve ja halu hallita toisten elämää ei ole normaalia. Laajenna omaa käsityskykyä erilaisille toimintatavoille. Jos vanhemmat toimivat eri tavalla niin ymmärrä, ettei siinä vastakkain ole välttämättä oikea ja väärä. On eri tapoja toimia.

Ja lopuksi. Vanhempikin voi pyytää anteeksi. On kunnioitettavaa tunnistaa ja myös tunnustaa omat virheet. Tunnistaa miten vaikkapa tunteet veivät ja järki katosi. Pelottavaa sen sijaan on jos elää koko elämänsä siinä luulossa, että tein kaikki oikein ja muut olivat väärässä.”

Nimimerkki Pohdiskelija

 

RSV vei terveen taaperon sairaalaan – pikkulapsilla suurin riski sairastua vakavasti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

23 vastausta artikkeliin “Näkeekö lapsi aikuisenakaan miten vanhempien erossa asiat oikeasti menivät?”

  • Äiti, vaan ei enää sanoo:

    Itse kyllä ymmärsin vanhempien eron syyn, noin vuosi ennen äidin kuolemaa asia alkoi selkiytyä ja asia avautui minulle vielä paremmin noin seuraavien viiden vuoden aikana. Noin puolet meistä sisaruksista saatiin kääntymään äitiä vastaan, ei minua. Asia on edelleen niin, äitiä vastaan kääntyneet eivät vain ymmärrä, enkä ole heitä yrittänyt ”käännyttää”.
    Se, että ymmärtääkö vanhempien eron syyn aikuisena riippunee omista elämänkokemuksista omassa aikuisiässään. Tietenkin pitää myös uskaltaa keskustella vanhempien kanssa aiheesta.
    Joillakin lapsilla valitettavasti aika loppuu kesken, vanhemmat voivat kuolla.
    Itse en usko, että minusta vieraannutetut lapset tulevat koskaan ymmärtämään minun ja exäni eroa ja siitä aiheutuneita tapahtumia. He ovat kuulleet vain isänsä puolen asiasta ja isä on heidät puolelleen hyvin manipuloinut. He eivät ole kuulleet todellisia syitä eroomme, koska minulla ei ole ollut eikä ole mahdollista sitä lapsille kertoa. Uskon, että kuolen, ennenkuin lapset minuun yhteyttä ottavat. Ja toisaalta, en usko että yhteyttä koskaan ottavatkaan. Surullista lasten kannalta, elävät koko elämänsä valheessa ja ilman äitiä. Kaikilla lapsillani tietojeni mukaan on jo nyt alakouluikäisinä mielenterveysongelmia ja ovat jollain lailla hoidossa kaikki sen tiimoilta.

  • Pipari sanoo:

    Olin 15 ja pikkusisko 7. Meillä on täysin eri käsitys vanhempien erosta.
    Koska minä näin äidin valehtelun läpi ja sisko uskoi kaiken.
    Jep, meidät vieraannutettiin isästä oikein huolellisesti.
    Harmittaa, ettei isä vaatinut tapaamisia, vaan antoi periksi.

  • Nimetön sanoo:

    Lapset on todella tarkkanäköisiä ja vaistoaa asiat hyvin. En usko,että kumpikaan vanhemmista pystyy rikkomaan lapsen välit toiseen vanhempaan,jos ne ovat aidosti läheiset ja hyvät.

  • Elämä on kasvamista sanoo:

    Olen kyllä tosi iloinen kuinka paljon olemme avioeron jälkeen lasten kanssa puhumaan asioista ja tunteista. Lapset ovat haastaneet minua äitinä monessakin asiassa. Olen aina kannustanut lapsia rehellisyyteen, puhumiseen ja avoimuuteen. Olen oppinut lapsilta laajempaa katsontakantaa ja sitä, että heidän elämässä voi olla isän puolelta tärkeitä ihmisiä ja se ei ole minulta mitenkään pois.
    Olen onnellinen etten jäänyt roikkumaan katkeruuteen. Myöskin lähipiirin marttyyrimammat saa karvat pystyyn.

  • Vappu sanoo:

    Vanhemmat erosivat likaisesti ja kovaäänisesti kun itse olin 13 ja isosisko aikuinen. Äiti teki kaikkensa etten pysynyt väleissä isän kanssa. Ei isäkään paljon yrittänyt. Paljon myöhemmin, itse jo äitinä, rupesin miettimään miten isä ylipäätänsä jaksoi olla naimisissa äitini kanssa niin monta vuotta. Eli ymmärrän heidän avioeronsa hyvin ja vain ihmettelin miksi niin myöhään – siis sekä ero että ymmärtämiseni. Välit isän kanssa eivät palautuneet, vaikka yritin pari kertaa uusimaan ne.

  • Eroeroero sanoo:

    Ymmärrän molempia vanhempia ja syitä heidän toiminnalleen. Eroja oli useampi kuin 1 joten se raastoi todella paljon enenmän kun toinen vanhempi vain otti ja lähti sanomatta mitään. En ainakaan muista hyvästelleeni, kerran oli kirjeen jättänyt mutta en muista mitä siinä luki. Haaste onkin ollut oppia elämään sen hylkäämisen tunteen kanssa myös omassa parisuhteessa. Anteeksi olen antanut jo kauan sitten molemmille ja hyvät välit nykyään molempiin vanhempiin

  • Joonas sanoo:

    The original ancient proverb is, ”The blood of the covenant is thicker than the water of the womb.” This means the original quote had the opposite meaning—the bond you have with your comrades, such as fellow soldiers in war, is stronger than that of your kinfolk.

  • Odotahan sanoo:

    Odotahan kun lapsi kasvaa. Tulen kertomaan sinun tekemisesi kaiken lapselle aikanaan. Senkin miten sinä lapsen nimeä käyttäen haastoit lapsen rakastaman toisen vanhemman oikeuteen ihan kiusaa tehdäkseen vaikka toinen vanhempi maksoi puolet kuukaudesta luonaan sekä muita lapsen erilliskuluja tositteiden mukaan kuten vuoroasumisessa kuuluikin. Ahneus on aikuisen synti kun sillä yrittää hamuta itselleen ylimääräistä valtaa ja rahaa. Odotahan vaan. Vielä näet kohdallasi tuomion tekemisistäsi lapsen silmistä.

  • Nimetön sanoo:

    Tytär täytti 18 ja isä soitti onnitellakseen ja lahjatoiveesta. Tytär sanoi vaihtavansa nyt sukunimensä kun isä ei kuulemma ikinä välittänyt..ei kuunnellut isää..latoi vaan tekstiä..kaikki vuodet isä itki ja ikävöi tytärtään, joka ei tullut tapaamisiin. Isä odotti ja odotti vuosia..tytär ei halunnut matkoille mukaan..ei mihinkään.
    Kyse isästä, joka kunnollinen rakastava mies, jolle lapset menivät aina minun ohitseni( oltiin molemmat jo aikaa erottu ennen tutustumista). Minulle tyttö myös tosi tärkeä. Vaikea tässä ketään syyttää kun ei ole nähnyt kuin isän puolen..

  • Minä vaan sanoo:

    Itse olen äiti, joka on tehnyt kaikkensa, että lapsi tahtoisi tavata isänsäänsä. En voi kuitenkaan pakottaa lasta menemään isänsä luokse, kun lapsi kokee ettei luota isäänsä. Siihen on valitettavasti monta syytä, joita en näin julkisesti lähde avaamaan.

    En koskaan voisi estää lasta tapaamastasta isäänsä. Se on lapsen oikeus, eikä minulla ole äitinä oikeus sitä häneltä riistää. Olen aina sanonut lapselle, että hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa.

    En väitä olevani täydellinen äiti, mutta olen tuskastunut kuuntelemaan minun haukkumistani ja lapseni isän tapaa kohdella muita ja varsinkin omaa lastaan.

    Isä meni salaa naimisiin. Tämä uusi puoliso ei edes tunne lasta, mutta estänyt lapsen sosiaalisessa mediassa. Minä voisin katsoa hänen toimintaansa, mutten halua.

    On siis karua tekstiä lukea toisen kirjoittamaa tekstiä vieraannuttamisesta, jos asianosainen ei tee mitään konkreettista tilanteen parantamiseksi itse.

    • Nimetön sanoo:

      Olen tässä tilanteessa elänyt jo vuosia. Lasten isä ei tee mitään tavatakseen lapsia, mutta silti syytetään minua tai lapsia. Toivon, että joskus ymmärtää katsoa peilistä muutakin kuin omaa napaa.

    • Vieraannutettu "vanhempi" sanoo:

      Ehkä sinä olet kiusannut isää niin paljon ja pitkään, ettei hän enää jaksa välittää lapsesta?
      Miltä itsestäsi tuntuisi vain tavata lastasi? Et saisi olla mukana hänen elämässään, mutta saisit tavata vain esim. päivän kuukaudessa? Ei se ole vanhemmuutta, ketä kiinnostaa tavata tuntematonta lasta harvoin, ei ketään! Ei sinuakaan! Ja sitten valitat, kun lapsesi ei halua mennä isälleen, kuka lapsi haluaa mennä tuntemattoman miehen luo kylään, ei kukaan! Kokeilkaa 50/50 tai lapsi isälleen ja sinä näet lasta kerran kuussa, sitten isää voisi kiinnostaa ja lapsi tottua isään.

      • Syytetty ilman todisteita sanoo:

        Jos yhteyttä lapsen ja isän välillä ei ollut jo ennen eroa, on sitä haasteellista löytää myöhemmin. Se vaatii työtä, mutta sitä ei voi tehdä äiti isän puolesta.
        Teidän tilanne voi olla toinen, mutta meillä se nyt meni näin.

  • Sivustakatsoja sanoo:

    On hirveää seurata sivusta kuinka äiti mustamaalaa isää lapsilleen. Isä on syypää kaikkeen pahaan ja isässä ei ole mitään hyvää. Lapsi jo teini-ikäinen mutta hyvin sokea vielä asioille kuinka ne todellisuudessa ovat. Lapsi on lojaali äidilleen ja tätä myöten suhde isään kärsii ja tätä myöten myös pikkusiskoon joka isän luona(uuden puolison kanssa).

    Lapsi ei juurikaan isän kanssa tekemisissä. Monesti mietin aukeaako silmät jossain vaiheessa todellisuuteen vai miten lie suhteen käy.

    Sydäntä särkee tilannetta katsoa. Koska lapsi kärsii siitä että hyvä isä suhde on pilalla äidin takia. Vaikka lapsi ei sitä itse tällä hetkellä itse ymmärräkään tai myönnäkään.

    • Kurkur sanoo:

      Tästäkään tapauksesta et välttämättä näe kuin sen yhden puolen. Itse yritän juurikin teini-ikäistä lasta kannustaa tapaamisiin ja olen luvannut toimia kuljettajana. Lapsi ei halua mennä isänsä luokse uuden puolison vuoksi. On yrittänyt sanoa isälleen syyn ja hänelle on huudettu. Ei tuon ikäistä voi pakottaa, joskus toisenkin vanhemman kannattaisi katsoa peiliin. Lapset eivät ole vanhemmalle velkaa vaan vanhempien pitää toimia niin, että lapsi haluaa nähdä vanhempansa.

      • Vieraannutettu "vanhempi" sanoo:

        Lapsi haluaa nähdä/tavata vanhempaansa? Vai haluaisiko lapsi siis asua vanhempansa kanssa, useimmat lapset kai haluavat? Kavereita tavataan, ei vanhempia.

  • Ttt sanoo:

    Huoli pois. Vanhempani erosivat kun olin ekaluokkalainen. Äitini vieraannutti minua isästä ja mustamaalasi isää ja varsinkin isän puolisoa. Toki se vaikutti meidän väleihimme aluksi, mutta jo murrosiässä ymmärsin että musta ei ole mustaa eikä valkoinen täysin valkeaa. Isä ei koskaan puhunut äidistä pahaa, mistä olen kiitollinen.
    Mutta sanoisin että lapsi kärsii vieraannuttamisesta ja mustamaalaamisesta eniten, se hajottaa, koska lapsi kokee olevansa osa kumpaakin vanhempaansa.
    Omassa erossa on vältytty mustamaalaamiselta ja lapsilla on hyvät välit meihin molempiin, mikä on ihana asia

    • Nimetön sanoo:

      Ah, kuinka raikkaan stereotyyppinen tarinointi.

    • Sivusta seuraaja sanoo:

      Aina ikäviä nämä jutut.

      Olisiko mukava tietää millaiset välit sinulla on nykyään näihin kaikkiin kolmeen aikuiseen?! 🤔

  • Nimetön sanoo:

    Niin. Tuota tunteet veivät ja järki katosi asiaa haluavat usein ne joille noin on käynyt joko salata hautaan saakka tai vaihtoehtoisesti he maalaavat siitä toisesta täysin väärän ihmisen joilloin se lapsikin on puoliksi väärä. Vastuunotto ja rehellisyys loistavat poissaolollaan joskus läpi elämän.

  • Äiditön sanoo:

    Kyllä sen vanhempana tajuaa aika pitkälti. Toinen vanhempi väitti koko lapsuuden että isä ei rakasta ja ei halua nähdä ym. Itse ei uskaltanut sanoa äidille mitään positiivista iskästä kun äiti veti herneet nokkaan ja pahasti. Loppujen lopukso sanoin äidille että haluaisin nähdä iskää enemmän ja iskä sanoi että se sopii hänelle. Äiti pakotti valitsemaan joko hänet tai iskän. Jäin äitille. Näin jälkikäteen ajateltuna äiti oli todella epätasapainoinen ihminen ja syyllisti minua siitä että minulla on myös isä. Nykyään olen tekemisissä vain iskän kanssa.

  • Niin? sanoo:

    Jaa, paitsi jos toinen vanhemmista on väkivaltainen alkoholisti, aika selkeä homma silloin, tämäkin on ”järkyttävän yleistä”.

  • Kuuppa sanoo:

    Sen olen ainakin aikuisena tajunnut, että synnyin koska äiti halusi ”paikata” kurjaksi menneen avioliiton ja saada isä pysymään kotona, sillä kun oli niitä muita naisia. Pysyihän se sen verran että olin melkein kymmenvuotias eron tullen. Isä ei halunnut huoltaa minua muttei uskonut minua alkoholistiäidinkään huostaan, vaikka pakkohan se sitten oli.