Naiseuteen ja varsinkin äitiyteen liitetään kulttuurissamme myyttisiä ihannekuvia, johon aggressio ei kuulu. Silti naiset ja myös äidit ovat aggressiivia ja väkivaltaisia. Oman itsensä kärventäminen syyllisyyden polttoroviossa on monen äidin yksinäiseksi kuviteltu jama. Todellisuudessa lukemattomat äidit jakavat saman tilanteen.

Kaikkia tunteita tarvitaan kasvuun. Terve aikuinen tuntee ja tarvitsee myös vihaa, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä. Paradoksaalista kenties, mutta juuri ne ihmiset, jotka eivät tunne, tunnusta tai hyväksy omia negatiiviseksi kokemiaan tunteita, saattavat päätyä käyttämään jopa väkivaltaa, ikään kuin yllätykseksi itselleenkin. Tilannetta ei auta, jos kasvuympäristö tai vallitseva kulttuuri-ilmapiiri ei hyväksy näiden tunteiden olemassaoloa, esimerkiksi äideille.

Kasvatushistoriamme on voinut ohjata meidät rekisteröimään tietyt tunteet negatiivisina ja toiset positiivisina, kun tosiasiassa niillä ei ole etumerkkiä. Ei ole toista sen oikeampaa tai väärempää tunnetta, vaan ne kaikki kuuluvat ihmisenä olemisen kirjoon. Nainen, joka on ollut hyvin kiltti tyttö, jolta on odotettu hyvää käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa, joutuu väistämättä jossain kohtaa elämäänsä vastakkain varjonsa kanssa. Tämä sauma voi tulla parisuhteessa tai omien lasten synnyttyä. Elämämme uudet ihmissuhteet heijastavat meille niitä jo aiemmin elettyjä ja suhteiden vuorovaikutus- ja tunnemalleista voi saada tietoa myös suhteiden potentiaalisista ongelmista. Ilmaisenko itseäni, kerronko kumppanilleni miltä tuntuu? Ja saako tuntua pahalta, raastavalta, raivostuttavalta?

kuvat: Cherry Laithang ja Lorna Scubelek

Viimeistään tunteitaan ja tarpeitaan estottomasti ilmaiseva lapsi haastaa aikuista kohtaamaan itsessään sivuun kammetut tunteet. Se, mitä ei itse ole saanut ilmaista nostaakin nyt yllättäen päätään. Oma äiti- ideaali murenee, kun huomaa, että oma lapsi nostaakin pintaan ärtymystä, pettymystä ja raivoa. Jos oman elämän tunnepankki saa sisältää vain sopusointuisia tunteita, oman aggression, vihan ja raivon kohtaaminen on järisyttävää. Se tuleekin ulos hallitsemattomana, pelottavana ja päällekäyvänä. Se ilmenee väkivaltana itseen, kumppaniin tai lapseen. Monelle väkivaltaa käyttäneelle naiselle tämä on hetki, jota ei ole osannut odottaa. Silmissä on sumennut ja raivo ottanut vallan. Kiltti tyttö, jota nainen itsessään yhä kantaa, ei usko tapahtunutta todeksi.

Oman pimeän kohtaaminen, vihan ja aggression tunnistaminen, on ensiarvoisen olennaista kunkin naisen tarinassa. Se on tärkeää naisille kollektiivisesti, jotta patriarkaatin naismyytit saavat viimein raueta ja tuoda esiin nykyajan kokonaisen naisen: hänet, joka on värien koko skaala, tunteiden koko kirjo. Se on tärkeää kullekin naiselle yksilöllisesti, koska on tärkeää vapauttaa itsensä kasvuperheen mahdollisesti rajoittaneesta tunneperimästä kaikki tunteensa omistavaksi vaikuttajanaiseksi. Ennen muuta se on tärkeää, jotta tunteet tulevat käsitellyksi jollakin muulla tavalla kuin väkivaltaisen reagoinnin kautta.

Naisille tyypillinen väkivallan muoto on myös itseen kääntynyt väkivalta. Oman itsensä kärventäminen syyllisyyden polttoroviossa on monen äidin yksinäiseksi kuviteltu jama. Todellisuudessa lukemattomat äidit jakavat saman tilanteen. Itseen käännetty aggressio on aina väkivaltaa itseä kohtaan ja heijastuu lähimmäisiinkin. Se vaatii tilanteen purkua joko ammattiohjauksessa tai itselle muuten hyviksi havaituin keinoin.

Maria Akatemia on vuodesta 2003 tarjonnut kasvokkaista yksilö- ja ryhmätyöskentelyä naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa lähisuhteissaan. Ytimessä on nimenomaan tunnetyöskentely: oman hyvän ja oman pahan kohtaaminen. Oman varjon ymmärtäminen alkaa tunnistamalla mistä omat tunteet kumpuavat. Kun aggressio ja vihan tuntemukset eivät ole jotain pidäteltyä ja kiellettyä, niitä oppii ilmaisemaan rakentavasti. Lopulta aggressio ja viha ovatkin elämän käyttövoimaa.

Maria Akatemia on avannut naisenväkivalta.fi -sivuston, joka tarjoaa niin ammattilaistukea kuin oma- avullisia osioita oman aggression ja tunteiden kohtaamiseksi. Sivustolla on chat-palvelu naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa ja mahdollisuus videokeskusteluihin. Keskustelut käydään ehkäisevän väkivaltatyön ammattilaisen kanssa. Myöhemmin tarjolle tulevat myös ammatillisesti ohjatut verkkovälitteiset vertaisryhmät.

Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi avointa keskustelua naisen aggressiosta ja ihmisen eri olemuspuolien tunnistamista. Sen myötä niille, joilla on haasteita oman varjonsa kanssa ja se on kasvanut väkivallaksi olisi helpompi ottaa myös apua vastaan.

Freia Luminka

Kirjoittaja on Maria Akatemian naisenväkivalta.fi-hankkeen koordinoiva suunnittelija ja psykologi.

Apua naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa:

Naisenväkivalta.fi osoitteessa palvelee anonyymi chat maanantaisin klo 12-15 ja keskiviikkoisin klo 15-18 Maria Akatemian Avoin Linja puhelinpäivystys ti klo 16-18, to klo 16-18 ja pe klo 12-14
puh. 09 7562 2260
Keijun Varjo-chat 15-28-vuotiaille tytöille ja naisille itsehillinnän ja aggression kysymyksissä

anonyymisti osoitteessa tyttojentalo.fi keskiviikkoisin klo 15-17.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.