Kyllä, luit oikein. Lapselle täytyy opettaa, miten epäonnistutaan.

Enkä kokeile! Kokeile nyt, miksi et voi kokeilla? Siksi, koska en osaa. Onko teilläkin käyty tällaista sananvaihtoa?

Olipa lapsi sitten pieni tai iso, moni heistä ei halua tehdä mitään missä voi epäonnistua. Eikä tämä koske ainoastaan lapsia. Monet meistä aikuisistakaan ei halua tehdä mitään sellaista, mikä voi mennä vikaan. Kuten hakea työpaikkaa, perustaa yritystä, tutustua uuteen ihmiseen tai aloittaa harrastusta.

Se on ongelma. Jos ei uskalla yrittää, ei oikein voi saavuttaakaan mitään. Epäonnistumisen pelko rajoittaa elämää, ja siksi lapsia kannattaisikin kasvattaa niin, että he uskaltavat. Uskaltavat sekä kokeilla että epäonnistua.

Toisin sanoen lapsia pitäisi kannustaa epäonnistumaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Eihän KUKAAN meistä halua epäonnistua. Epäonnistumisen pelolla on tärkeä tehtävä: se auttaa meitä pysymään turvassa ja olemaan ottamatta turhia riskejä. Ongelma siitä tulee, kun se rajoittaa elämää liikaa. Lapsi, joka ei koskaan opi epäonnistumaan, ei ehkä uskalla hakea niitä kouluja ja työpaikkoja joita haluaisi, tai ylipäätään uskalla tehdä asioita, joita haluaa. Sama tietysti koskee myös meitä aikuisia.


Kuva Myles Tan, ylin kuva Hal Gatewood.

Miten se sitten onnistuu?

– Kerro lapselle omista epäonnistumisistasi

Myös oikuttelevat lapset ihailevat vanhempiaan. Mutta on tärkeää kertoa heille, että kukaan ei ole virheetön, et sinäkään. Kerro heille haasteistasi ja epäonnistumisistasi. Voit jopa kysyä heiltä miten he toimisivat tilanteessasi, sillä se harjoittaa lasten ongelmanratkaisukykyä.

– Tarjoa lapselle epäonnistumisen mahdollisuuksia

Lapsen täytyy saada kokea että hän on osaava ja taitava – ja tietysti rakastettu huolimatta siitä mitä hän tekee ja onnistuuko hän vaiko ei. Mutta kannusta lasta kokeilemaan ja tekemään haastavia ja vaikeita asioita. Kun lapsi saa turvallisesti epäonnistua, hän oppii sietämään epäonnistumista ja oppimaan siitä. Se on tärkeä taito aikuisuuden kannalta.

– Miettikää, mitä epäonnistumisesta voi oppia

Epäonnistumiseen kannattaa suhtautua uteliaalla asenteella epätoivon sijaan: Mitä oikein tapahtui? Ja miksi?

– Suhtaudu onnistumiseen ja epäonnistumiseen samalla tavalla

Onnistumista saa toki juhlia ja epäonnistumista surra, mutta suhtaudu niihin muutoin samalla tavalla. Helposti selitämme sekä itsellemme että lapsillemme, että onnistuminen oli tuuria tai johtui vaikka geneettisistä ominaisuuksista. Se vie arvoa tehdyltä työltä. Osa taas saattaa uskoa, että epäonnistuminen johtui huonosta tuurista.

Siksi sekä onnistumisen että epäonnistumisen jälkeen tulisi miettiä samoja kysymyksiä: Mitä teit oikein? Missä olisit voinut parantaa? Mitä opit tästä?

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.