Olipa itse liikunnallinen tai ei, ajatus siitä että oma lapsi voittaisi olympiakullan tai pääsisi osallistumaan olympialaisiin, on hieno. Sen sijaan olympiaurheilijan kasvattaminen ei ole asia, mitä kovin moni vanhempi välttämättä haluaisi tehdä.

Se tuntuu helposti niin raa’alta. Koko elämä on uhrattava urheilulle, ja se on hyvin vaativaa sekä lapselle itselleen että vanhemmalle. Mutta jokainen vanhempi voi ottaa oppia siitä, kuinka kasvattaa lasta henkisesti kuin olympiaurheilijaa, vaikka perheessä ei kilpaurheilua harrastettaisikaan.

Opeta lapselle sitkeyttä

Menestystä ei saavuta poukkoilemalla asiasta toiseen. Jos lapsi haluaa olla jossain asiassa oikeasti hyvä, siihen on keskityttävä ja sitä on tehtävä pitkäjänteisesti, sillonkin kun ei huvita.

Usko lapsen unelmiin

Anna lapsen haaveilla siitä, mistä hän haaveilee, ja anna hänen tehdä sitä, mistä hän nauttii. Ehkä ne eivät ole niitä asioita, mitä sinä olisit toivonut, mutta kyseessä on lapsesi elämä.

Opeta lapselle joustavuutta

Epäonnistuminen on väistämätöntä. Kukaan ei pärjää epäonnistumatta, ja mitä enemmän menestyy, sitä useammin on myös epäonnistunut. Opeta lapselle, että että aina ei voi onnistua, ja auta häntä pääsemään pettymyksistä yli.

Ole valmis uhraamaan omaa aikaasi

Jos haluat, että lapsesi menestyy jossakin asiassa, se ei ole vain lapsesi vastuulla. Sinä joudut kuskaamaan, kokkaamaan ja tukemaan.

Ole lapsesi suurin fani

Kerro lapsellesi, että olet aina hänen tukenaan ja aina ylpeä hänestä, niin menestyksen kuin epäonnistumisenkin hetkellä. Lapset helposti kokevat, että vain menestyksellä on vanhemmille väliä, mutta sehän ei ole ollenkaan niin!

Lähde.

P.S. Saako äiti harrastaa?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia