Saako äiti harrastaa?
Isällä on viikottainen sählyvuoro tai bänditreenit tiukasti kalenterissa, mutta mites äiti?
Onko äideillä mahdollisuutta ja aikaa harrastaa omia juttujaan? Kotoa kerkiää ehkä lenkille, tai iltasella voi neuloa telkkarin edessä, mutta onnistuuko säännöllinen aikaan sidottu harrastus poissa kotoa?
Harvemmilla äideillä niitä on. Aikuisia, joukkuelajeja harrastavia naisia on aika vähän. Sanotaan nyt vaikka kymmenen naista, jotka pääsisivät paikalle joka torstai kello kuusi, sehän kuulostaa utopistiselta. Samanlainen miesporukka, sitä taas ei kukaan ihmettelisi.
Brittitutkimuksen mukaan naisilla on 2 tuntia ja 38 minuuttia aikaa viikossa käytettävissä ”harrastuksiin, tietokoneisiin ja pelaamiseen”, miehillä taas 4 tuntia ja 39 minuuttia.
Ero selittyy sillä, että naiset tekevät enemmän kotitöitä ja hoitavat lapsia. Lisäksi jutussa todetaan, että mies pistää helpommin puhelimen äänettömälle ja painuu golfkentälle. Nainen taas ei pääse velvollisuuksistaan. Ehkä siksi, että jonkunhan ne hommat on pakko hoitaa, ja jos mies ei hoida, niin vaihtoehdot ovat vähissä.
Ehkä naisten pitäisi vaan reippaammin ottaa omaa aikaa sen sijaan, että he tyytyisivät siihen, että mies voi halutessaan mennä kuten haluaa, ja itse pitää sanoa, että ei pääse.
Lasten luota omiin menoihin lähteminen voi tuntua vaikealta sekin. Eikä se tietysti pakollista olekaan. Mutta eivät lapset kärsi siitä, jos äiti käy välillä tekemässä itselleen tärkeitä juttuja, päinvastoin. Ja se, että saa olla muutakin kuin äiti, vaimo tai työntekijä, kuten vaikka harrastekuvanveistäjä tai amatöörimaalivahti, voi antaa todella paljon.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tuhat kertaa kyllä. Mielestäni naiset uhrautuu itse. Eivät huolehdi omasta hyvinvoinnistaan. Käyttäytyvät passiivisagressiivisesti sekä lapsia, että puolisoa kohtaan ja ottavat marttyyrin roolin. Miksi? Kysyn miksi? Kuka haluaa olla jatkuvasti vihainen, pettynyt, henkisesti täydellisen loppu ja fyysisesti toinen jalka haudassa?
Tämä on oikeasti oma päätös. Kukaan muu ei voi sitä äitiä sieltä kotoa pakottaa mihinkään. Kyllä se mies siellä pärjää ja ne lapsetkin pärjää sen aikaa, kun äiti käy tunnin lenkin, tunnin salin tai tunnin pelivuoron.
Äläkä ymmärrä väärin. Minä olin joskus se marttyyri, mutta se kesti tasan sen aikaa, kun kaksi ensimmäistä oli vauvoja ja rinnalla. Sen jälkeen päätin, että NYT tulee muutos. Tapahtuu mitä tapahtuu, niin minä käyn JOKA ILTA lenkillä. Olen sen ansainnut.
Sen jälkeen aloitin pelaamisen useamman vuoden jälkeen. Oloni parani koko ajan. Nyt oon YH ja silti käyn pelaamassa 4-5 kertaa viikossa ja pari kertaa lenkillä vähintään. Kyllä se on mahdollista vaikka olisi lasten kanssa yksin ja vaikka kaikki arjen vastuu on sen yhden ihmisen harteilla. Ottakaa sitä omaa aikaa. Huolehtikaa itsestänne. Kukaan muu ei sitä tee. Rakkautta kaikille naisille. ❤️
Tottakai äiditkin saa harrastaa ja minun tutut äidit kyllä liikkuu kodin ulkopuolella myös ilman lapsiaan. Jotkut käy jopa juhlimassa ja jättää lapset isälleen tai mummolaan! Mutta keskimäärin taitaa olla tosiaan niin, että miesten on helpompi lähteä, naiset ei välttämättä edes oikein halua ja asettaa herkemmin perheen etusijalle.
Omassakin perheessä se on mies joka ihan huomattavasti enemmän on pois kotoa, ei siksi ettenkö äitinä voisi/saisi olla pois yhtä paljon vaan siksi etten yksinkertaisesti halua. Mies kyllä kannustaa menemään omiin menoihin ja ottamaan aikaa esimerkiksi liikunnalle. Mutta jos olisin samaan tapaan pois kun mies syksyn metsästyskaudella niin eihän me oltaisi koko perhe yhtä aikaa kotona koskaan.
Kyllä saa! Mieheni on tehnyt matkatyötä ja olen ollut 4 lapsen äitinä kotona, töissä ja opinnoissa ja riittävän organisoinnin ja tukiverkon avulla käynyt kuntoilemassa, ajanut moottoripyöräkortin, käynyt sukelluskoulua ja soittanut kitaraa aikuisena. Olen myös saanut matkustaa savanneilla ja sademetsässä sekä viimeksi Intiassa joko työkaverin tai isoisän kanssa. Lapset ovat silloin olleet isänsä ja mummojen tai tätinsä kanssa
Ei mene tasapuolisesti. Nyt yksinhuoltajana on vastaus 0h, kun olin vielä naimisissa, viipotti mies menemään ja minulle jäi ”jämät”. Asiasta käytiin taistelua vuosia, kun pyysin, että olisin edes yhden 1x/viikko harrastuksen saanut. Se kariutui n. 4kk jälkeen.
Loppujen lopuksi se on aina äiti, joka hoitaa hommat kun isä on ylitöissä, kaverilla, omilla vanhemmillaan, reissussa jne. Lohduttaudun sillä, että minulla on äärettömän hyvä suhde lapseni kanssa ja hän turvautuu minuun, uskaltaa näyttää kaikki tunteensa.