Mitä vastata kun joku kysyy oletko raskaana (ja et ole)
Ah, noita naisen elämän ihanimpia hetkiä on todellakin vastaanottaa vauvaonnitteluja!
Siis silloin, kun olet raskaana ja olet sen onnittelijalle kertonut.
Hiukan eri tilanne on silloin, kun onnittelija tai utelija ainoastaan olettaa että olet raskaana. Toisin sanoen viittaa siihen, miten suuri vatsasi on.
Oli siellä jemmassa sitten vauva, muutaman viime kuukauden varannot suklaatia ja skumppaa tai paidan alle tunkemasi koripallo (asiahan ei meille kuulu mitä vapaa-ajallasi teet), ulkopuolisten on parasta pitää suunsa kiinni.
Vieläkään ei tosin olla siinä tilanteessa, että nämä hölösuut malttaisivat vaieta. Lohdutuksena tietenkin on se, että iso osa ihmisistä pitää vauvoja ja raskautta mielettömän ihanana juttuna, eikä kommentointi varsinaisesti ole pahantahtoista. Siitä huolimatta kukaan ei halua kuulla kommentteja vartalostaan, varsinkaan silloin jos kommenttiin sisältyy oletus siitä, että näytät siltä kuin siellä paidan alla tosiaan olisi koripallo tai vähintäänkin sohvatyyny.
Mitäs näille neropateille sitten pitäisi vastata, kun ilmoille kajahtaa se ah-niin-ihana kysymys OOTKO SÄ RASKAANA?!!
Esimerkiksi näin:
– Olen, kiitos kysymästä! Laskettu aikani on itse asiassa huomenna, enkös näytäkin hyvältä!
– Hhhmm en, mutta kiva kuulla että näytän mielestäsi lihavalta.
– Tota…itse asiassa en tiedä. Olisiko sulla ultraäänilaitetta mukana? Tai edes raskaustestiä? Voitko tehdä sen jos annan sulle mun pissaa?
– En ole. Mutta en ole myöskään kusipää.
– Eikä! Näytänkö mä lihavalta tässä mekossa?! Sano suoraan!!! Voit sä mulle sanoa!! SANO SUORAAN OONKO MÄ SUSTA LÄSKI!!!
– Juu oon! Arvaa mitä! Saan 12 lasta. Joo, 12!!! Pääsen ennätysten kirjaan!
– Ai ihanaa, säkin oot! BESTIXET! Millon sulla on laskettu aika? Meidän vauvoista tulee bestixet! Mennään hei sit vauvauintiin yhdessä!!
– Auts. Tää on tosi noloa. Siis sulle!
– (Itkunsekaisesti) En voi saada lapsia.
– Siis mitä? Eikö miehesi ole vieläkään kertonut sulle? Joo me saadaan vauva.
– En…mutta iltahan on vasta nuori!
Tai sitten vaan: – Onko sinusta sopivaa udella ihmisten yksityisasioita ja kommentoida toisten ulkonäköä?
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen ollut hieman masentunut ja sen myötä myös lihonnut muutaman kilon.
Normikokoiset vaatteet hieman jo puristaa, olen kokoa 36 silti edelleen.
Muutaman viikon aikana jo 3 ihmistä on kysellyt ”oletko pieniin päin”.
Aivan kamalaa!! Ja masennuttaa vielä enemmän!!!
Olen vastannut, että en, olen vain läski.
Tai töissä, että en, on vain taskut täynnä puhelimia ja muita laitteita (niinkun onkin)
Muiltakin työkavereilta on kysytty samaa joskus..
Mutta mielestäni olen ihan normaalikokoinen!!
En ymmärrä, miksi juuri minulta kysytään tuota ”oletko pieniin päin” noin usein, vaikka isompikokoisia ja -vatsaisia on ympärillä 🙁
Olen alkanut katsoa KAIKKIEN ihmisten vatsoja vertailevasti itseeni.
Ja itseäni jatkuvasti peiliin..
En uskalla mennä enää mihinkään, vetämättä vatsani sisään.
Ja kyllä, meinaan saada pömppövatsani kuriin, kunhan sais voimia aloittaa..
Mä vastaisin; EN! Näytänkö mä siltä?
Jolloin kysyjä joutuu väkisinkin erittäin noloon tilanteeseen.
Ihan vaan että en ole. Ja niin voi vastata silloinkin kun on raskaana, paitsi siellä röntgenissä. Ja lisäksi voi kysyjää valistaa että ko. kysymys ei ole koskaan sopiva, sulle kerrotaan kyllä jos on tarpeen
Raskaus uteluun olen vastannut: omaa puremaa ei toisen panemaa.
Voi vastata myös ”en ole ”