”Hormonimyrskyä, normaalia parisuhteen väljähtymistä vai kohtalon ivaa?

Minulla on hyvä mies, upeat lapset ja asiat kaikin puolin kunnossa. Olemme olleet mieheni kanssa yli 20 vuotta yhdessä. Emme riitele. Kotityöt tulevat hoidettua, kun se, joka ehtii, hoitaa tiskit koneeseen ja pyykit pesuun.

Petipuuhia voisi olla enemmän, omat haluni tuntuvat vain lisääntyvän ikävuosien myötä. Miehelleni tuntuu käyvän päinvastoin. Hänelle on myös karttunut lisäkiloja reippaasti viime vuosina, ja sekin ehkä vaikuttaa seksihaluihin.

Avioliittomme on solmittu enemmän järkipohjalta kuin sokeasta rakkaudesta. Olemme aina olleet hyvä tiimi ja viihtyneet toistemme seurassa. Kummallakin on silti omat harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteet. Mustasukkaisia emme ole koskaan olleet, tosin siihen ei oletettavasti ole ollut aihettakaan…

Jokin aika sitten tapasin harrastukseni kautta miehen, joka on pistänyt tunne-elämäni täydellisen sekaisin. Tämä pääni sekoittaja on päällisin puolin aivan tavallinen eronnut isä, jonka en luule aiheuttavan useimmissa naisissa minkäänlaisia intohimon väristyksiä. Mutta minussa – ensimmäisen tapaamisemme jälkeen olen ollut aina kuin tulisilla hiilillä hänet nähtyäni.


Kuva Jon Tyson, ylin kuva Michael Fenton.

En ole koskaan ennen tavannut miestä, jonka tuoksu aiheuttaisi minussa moisia fyysisiä reaktioita. Jos olen nähnyt tätä miestä, kierin aina seuraavan yön kaipuun tuskissi lakanoissani. Tunnen päässäni hänen tuoksunsa ja näen unia, joita kunnollisen perheenäidin ja vaimon ei pitäisi katsella. Olen onnistunut pitämään kiihkeät tunteeni tätä ihanaa miestä kohtaan omana tietonani.

Näen häntä silloin tällöin hänen työnsä kautta. En tiedä, aavistaako hän, missä mennään. Ilmassa on flirttiä, mutta voi olla, että se on ihan vain normisettiä. Luulen, että tuijotan häntä välillä typertyneenä ja paljastan itseni.

Pahin pelkoni on, että joudun tilanteeseen, jossa nämä kaksi miestä tupsahtavat molemmat paikalle. Olen aivan varma, että mieheni näkisi minusta heti, mikä tilanne on. Jo siitä, miten katson tätä toista miestä, ja jos en katsoisi, niin kehonkielestäni.

En haluaisi missään tapauksessa loukata miestäni ja saattaa tätä hullutusta hänen tietoonsa. Tiedän, ettei hän mitenkään voisi ymmärtää, että järki-ihmiseen voi iskeä tällainen kiihko. Nyt vain odotan ja ihmettelen, mitä tapahtuu. Toivon, että pääsen takaisin raiteilleni ja saan takaisin vanhan, seesteisen elämäni. Että tuo ihana komistus häipyy ajatuksistani ja voin nauraa koko jutulle. Tai sitten…”

Nimim. Lotteliini

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Onko sinulla kokemusta samanlaisesta hullaantumisesta? Mitä kävi? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

16 vastausta artikkeliin “Minulla on ihana perhe – ja nyt tapasin elämäni miehen…”

  • SV sanoo:

    Rohkaisen kertomaan tästä omalle puolisolle. Tiedän, että se on vaikeaa eivätkä kaikki tätä suosittele mutta parisuhteen perustan pitää olla täydellinen luottamus ja avoimuus. Kukaan ei voi omistaa toista eikö estää ihastumasta eikä myöskään lukea toisen ajatuksia. Jos oma puolisosi ei ymmärrä tätä, niin antaa mennä. Parisuhteessa on tärkeää havaita että ihastumisia tulee ja menee mutta jos pidät tämän vain omana tietonasi niin salaat jotain olennaista suhteestanne. Tsemppiä!

  • Sinä4ever sanoo:

    Lotteliinin tarina on kuin omasta elämästäni parin vuoden takaa. Sillä erotuksella että eroa pitkästä liitosta, lasteni isästä oli tullut kyllä pohdittua jo hieman aiemminkin. Mutta mitään konkreettista en ollut asian eteen tehnyt. Tulipa sitten laitettua se liitto kerralla pakettiin. Eikä niin kovin kauniisti, valitettavasti.
    Tapasin myös tämän elämäni miehen ihan yllättäen. Ja juuri ”väärään” aikaan TIETYSTI. Mitään sellaista en ollut kokenut ikinä, koskaan aiemmin ja omalla kohdallani itsehillintä petti lähes samantien. Ei puhettakaan kuukausista, ennemminkin päivistä. Kyllä, minusta tuli pettäjä ja perheeni rikkoja. Juuri minusta joka olin aina jeesustellut mielessäni muiden vastaavia tekoja ja ollut sitä mieltä että sellaiseen tilanteeseen ei vain ajauduta. Ei mikään saa ihmistä tekemään sellaista… Ja silti niin vain tapahtui. Kyllä, täysin vastoin omaa moraalikäsitystäni. (ja sen asian anteeksiantaminen itselleni on ollut pitkä prosessi) Olosuhteet oli oikeat ja ihminen joka sen sai aikaan, vielä oikeampi.
    Oma elämäni ajautui luonnollisestikin kaaoksen ja esim. taloudelliseen epätasapainoon eron myötä. Syyllistin itseäni ja välillä jopa kaduin hetkittäin päätöstäni hypätä suinpäin uuteen suhteeseen, sillä uusi suhde ei ollutkaan ihan niin selkeä juttu sitten kun itse olisin ollut vapaa siihen. No, monen mutkan kautta, tässä sitä kuitenkin ollaan. Tuon maailman kuumimman miehen mukaan lähtöä en ole katunut (tosin en ihan edelleen kestä sitä etten ole ainut nainen maailmassa joka hänen eteensä lankeaisi. Toivon kuitenkin että hänelle se viimeinen. )
    Se fiilis minkä sen samaisen miehen tuoksu (mä niin tiedän mistä puhutte!) saa edelleen päivittäin aikaan ja se rakkaus joka tässä suhteessa nyt kantaa, on ollut jokaisen itkun ja kriisin arvoinen. Tästä tuli valtavan hyvä suhde, kun alun sotkut oli soudettu ja huovattu.
    En todella tiennyt sellaisesta rakkaudesta, intohimosta, tai siitä että ne asiat voi löytyä parisuhteesta, ennen tätä suhdetta. Olin elänyt aiemmassa suhteessa järkiliitossa, ihan parikymppisestä asti,jossa arki rullasi, parhaan ystäväni kanssa ihan ok. Ilman mitään suuria tunteita mentiin, silti ihan toimiva kokoonpano sekin oli. Ei kai siinä muuten olisi yli kymmentä vuotta vierähtänyt. Siitä olen edelleen tosi pahoillani ja kannan syyllisyytyä että loukkasin häntä pahimmalla mahdollisella tavalla.
    Ollaan tunnettu uuden miehen kanssa nyt kaksi vuotta. Tuijotan häntä edelleen päivittäin kuin ensimmäisellä tapaamisella, sukat pyörii jaloissa, kikattelen kuin teinityttö ja haluaisin yhä edelleen tehdä juuri niitä juttuja joista perheen äidin ei pitänyt edes uneksia. Ehkä vähän liiankin usein. Ja yhä edelleen mietin ettei maa päällään kanna yhtään kuumempaa ja komeampaa yksilöä, enkä rakastu ikinä enää näin kovaa kehenkään jos tämä suhde jostain syystä loppuisi. Itse sanon että oma elämäni vaihtamalla parani. Mutta suosittelen pohtimaan asiaa monelta kannalta. Omalla kohdalla hinta oli monellakin tapaa kallis. Meillä onneksi palaset viimein loksahteli kohdalleen ja omat lapsenikin otti uuden miehen hyvin vastaan, kun hänet tapasi.
    Ensimmäistä kertaa ikinä vastaisin tahdon.

  • Gyigfds sanoo:

    Noita henkisiä ”mielenpiristysflingejä” tulee ja menee ja parhaassa tapauksessa ne piristää seksielämää kotona. Nauti pienestä ja viattomasta satunnaisesta flirtistä, mutta älä etene ”flingisi” kanssa yhtään pidemmälle. Ei myöskään kannata kotona kertoa niistä, ethän varmaan haluaisi kuulla puolisosikaan vastaavista jutuista. Jotkut asiat on parasta pitää itsellään, hyvinä mielikuvia – ja hyödyntää piristämässä sitä omaa avioliittoarkea oman, tutun ja turvallisen puolison kanssa.

  • Selibaattielämä sanoo:

    Mitä tapahtuisi jos hairahtaisit?
    Kärsisikö siitä kukaan? Lapset? Aviomies? Sinä itse tai ihastuksesi kohde?
    Täytyy sanoa,että minä tiedän kun kumppani pettää, vaikka olenkin nainen.Siitä kärsii koko perhe ja haavoittaa lapsia ikuisesti.
    Olen kokenut myös ihastumista avioliittoni aikana.
    Itse olosuhteiden pakosta joudun elämään seksittömässä liitossa ja olen kokenut,että ihastuksia voi tulla eteen pyytämättä. Joku vain herättää tyhjiössä elävän kaipuun pelkällä tuoksulla, olemuksella. Jos tilaisuus olisi ollut, olisin antautunut, mutta toki omatuntoni ei ehkä olisi soimannut koska itse olin petetyn vaimon roolissa ja kaipuu kosketukseen valtava. Mitään ei tapahtunut koska ihastus flirttaili kaikille naisille loppujen lopuksi ja tilaisuutta ei tullut.Jälkeenpäin ajattelin,että hyvä näin.Ihastuksella oli oma nainen, vaikka peittelikin asiaa.Pani kyllä yhtä tuttuani koska tuttu oli sitä tyyppiä,että oli kuin hyeena valmis.
    Ihastuin välillä jos jonkinlaiseen eteeni osuvaan kaipuussani ja jälkikäteen aina ihmettelin kohteita,että onneksi en ole sitä tyyppiä,että hyppään noin vain seksin kiimassani.
    Toisaalta ymmärrän kaipuusi, mutta silti…
    Mieti siis ensin ketä loukkaisit teollasi.Olisiko lapset tekosi arvoisia, että saisit melaa mekkoon.

  • Normaalia sanoo:

    Menee ohi. Et vain anna ihastukselle enempää tilaa. Jokainen ihminen ihastuu elämässään noin viisi kertaa, joten nauti tunteesta, mutta älä etene. Jossakin vaiheessa huomaat tunteiden hiipuneen, kun et ruoki niitä.

  • YHÄL sanoo:

    Ihastuksesi kertoo vain toimimattomasta suhteestanne, voisit ihan yhtä hyvin olla rakastunut yhtä villisti puolisoosi jos osaisitte kommunikoida keskenänne rehellisesti.

    Tuo toinen mies erosi syystä. Hän ei ole suhdemateriaalia.

    • Yhden miehen vaimo sanoo:

      Pakko kommentoida viimeistä toteamustasi. Ethän voi tietää eron syytä vai onko mielestäsi kaikki eronneet luusereita? Eronnut mies voi olla juurikin se jota vaimo ihastuksen huumassa petti eikä mies voinut antaa anteeksi. Ei kannata tuomita jos ei tiedä taustoja!

  • Perhonen sanoo:

    Perhosia vatsassa, voi se on ihana tunne!

    Mutta itsellenikin kielletty, varattu kun olen ja sitä rataa. Olen pitkässä suhteessa, naimisissa jo 10 vuotta ja yhdessä kaikkinensa 25 vuotta. Liiton aikana on kohdalleni tullut muutama mies, joidenka läsnä olo sai koko minun kropan huutamaan ”OTA MINUT, TÄSSÄ JA NYT!” Yhden miehistä olen tuntenut vuosi kaudet ja hän on 11 vuotta vanhempi. Tämä toinen mies taas on sen 15 vuotta nuorempi ja työn kautta häneen tutustuin. Näiden miesten ei ole tarvinnu kuin tulla samaan tilaan, en ole edes nähnyt heitä, niin olen vain tiennyt heidän läsnäolon. Koko tila on sähköstynyt ja siinä samalla koko minun kroppani. Flirttiä ja kuumia katseita jaeltu puolin jos toisin, mutta ei sen enempää. Nämä miehet ovat jääneet menneisyyteen, vaan sydämeen ainiaaksi.

    Nyt sitten taas olen erään projektin puitteissa tutustunut uuteen mieheen, hän on sen 15 vuotta nuorempi ja myös saa minut häkeltyneeksi pelkästään olemalla samassa tilassa. Hän on myös päässyt minun uniini, jotka saa punastumaan tällaisen äiti ihmisen. Aivan jotain uskomatonta miten jonku ihmisen näkeminen saa sydämen läpättämään ja typerän hymyn nousemaan huulille. Ilkeä tämä tilanne, koska enhän tälläkään kerralla voi mihinkään ryhtyä. Ihastelen vaan kaukaa tuota sairaan komeaa ja viehättävää miestä, joka vetää puoleensa kuin magneetti.

    Vuosien saatossa olen tehnyt sen päätelmän, että joihinki ihmisiin sitä vain tuntee eläimellistä vetovoimaa. Hormoonit härnää, luonnon tekemä jippo jotta lisääntyisimme. Mutta silti, nautin näistä hetkistä kun kroppa herää eloon vain pelkästä katseesta.

  • Minä sanoo:

    Sama tilanne, tosin olen ollut mieheni kanssa ”vasta” 15 vuotta. Ihastusta en myöskään tapaa säännöllisesti vaan olen oikeastaan tavannut hänet vain kerran mutta olemme kirjoitelleet.

    Pitäisi kai vain tulla järkiinsä ja unohtaa?

  • Fiona sanoo:

    Koettu on samanlainen hullaantuminen. Tuntui, että järki lähtee päästä. Mietin kaikki mahdolliset puolet.

    Meillä kuitenkin oli ja on ollut aina todella hyvä seksielämä, kaikesta on pystytty puhumaan.

    Kun viimeinkin uskalsin kertoa ajatuksistani puolisolleni ääneen, hän vain totesi, että et sinä tästä ole lähdössä mihinkään! Tuon lauseen myötä jotenkin pääni tadoittui, kun itsekin sitten tajusin, että en todellakaan halua tätä vaihtaa kehenkään muuhun.

    Edelleen tuo mies on ystäväni ja hän tietää tunteeni. Mieheni hyväksyy yhteydenpitomme, eikä ole edelleenkään mustis!

  • Onni täällä vaihtelee sanoo:

    Menee ohi. Tai lämpimien tunteiden kans oppii elämään. Sylvi Kekkonenkin sanoi ”tekonsa voi valita, sanansa voi hallita, mutta tunteet kulkevat omia teitään”
    Terveisiä 35-vuotisesta avoliitosta.

  • IsoJohanna sanoo:

    Odota että se tunne menee ohi. Ei mulla muuta.

  • Mammukka sanoo:

    Samassa tilanteessa jo toista vuotta, hulluinta on etten enää edes näe tätä ihastusta kun on muuttanut toiselle paikkakunnalle (onneksi, vois tässä kohtaa sanoa). Kaveri on vieläpä parikymmentä vuotta itseäni nuorempi, että todellakin nolaisin itseni jos jotain ehdottelisin. Mölyt mahassa, siis. Kotona en enää tunne itseäni naiseksi vaan olen vain äiti ja kotitalouskone, haaveissani villikissa. Tätä kai tää elämä on, ei enää ole mitään ihanaa odotettavissa.

  • Se petetty puolisko sanoo:

    Avioliittokaavassa kysytään muistaakseni, tahdotko rakastaa? ei tahdotko kokea rakkauden tunnetta? Tahdon asia ja päätös jokaisella itsellään. Voimia päätökseen.

  • anonyymi sanoo:

    Älä vaan tee mitään lähentymistä ihastukseesi. Nauti tilanteesta unelmissasi. Olen 40 vuoden avioliiton aikana ihastunut monta kertaa. Koskaan ei mikään ole johtanut mihinkään. Ehkä pientä flirttiä ollut puolin ja toisin, mutta siihen se on jäänyt. Hyvä niin. Seksihalut ovat kyllä lisääntyneet, kun olen ollut ihastunut.. Voisitko puhua miehellesi, että haluat enemmän seksiä. Jospa hänen hiipuneille haluilleen löytyisi jotain apua.