Onko ihan ok pyytää ystävää hoitamaan lapsia lyhyeksi ajaksi, vai onko se outoa ja itsekästä? Miksi remontti- tai muuttoavun pyytäminen käy, mutta lastenhoitoavun ei, kysyy tämä kirjoittaja:

”Meillä on kaksi helppoa lasta. Oikeasti helppoa, syövät, nukkuvat, tottelevat käskyjä ym. Luulisi, että tällaisille lapsille saisi helposti lastenhoitoapua, mutta ei.

Lapsilla on vain yhdet isovanhemmat ja heistä ei ole paljoa apua. Sisaruksia ei ole. Käymme siis harvoin puolison kanssa missään kaksin, kun lapsille ei saa hoitajaa. Pakollisetkin menot aiheuttavat usein haasteita. Maksullisia hoitajia tietysti on, mutta haluaisin mieluummin että meille tulisi joku tuttu tai lapset pääsisivät jonkun tutun luo.

Se mitä olen miettinyt, on kavereiden haluttomuus olla lapsenvahtina.

Kovin usein en ole kysynyt edes. En oikein uskalla kun vastaanotto on aina niin kielteinen. Mutta kun kysyn, pyyntö on aika vähäinen. Ehkä pari kolme tuntia, lapset ovat kotona tai voin tuoda heidät kylään. Ruoka on valmiina jos ruoka-aika on, ja sitä olisi lapsia hoitavalle myös. Mitään ei tarvitsisi tehdä, laittaa lapset katsomaan videoita tai olla hereillä olkkarissa kun lapset nukkuvat. Tai puistoonkin voi mennä, mikä itselle sopii.

Kysyn hoitajaa vain jos on oikeasti tärkeä meno mihin ei saa lapsia mitenkään mukaan. Mitään yön yli -juttuja en edes ehdottaisi. Välillä olen laittanut viestin ehkä kymmenellekin kaverille, että onnistuisko millään?

Vastauksen voi arvata jo ennen kuin se tulee. ”Ei”, ”Ei kyllä käy silloin”, ”En ehdi”, ”En ole kotona”, ”Minulla on paljon töitä”, ”Ei käy, on muuta”. Ei, ei, ei, ei. Kaikilla on omat menot ja työt, ja kieltäytyä saa vaikka vaan siksi että tänään ei huvita, mutta ihmettelen kyllä kun kenellekään ei sovi koskaan.


Kuva Bernard Hermant.

Usean vuoden aikana kaksi kertaa yksi ja sama kaveri on suostunut. Kerran hän katsoi toista lasta lääkärikäyntini ajan ja kerran haki toisen lapsen harrastuksesta. Molemmista näistä oli kovasti apua, ja häneltä meni aikaa ehkä yhteensä kaksi tuntia. Ei minusta mikään hirveä uhraus.

Ymmärtäisin että aina sanotaan ei, jos olisin laittamassa lapsia kavereiden hoitoon monta kertaa vuodessa tai pitkäksi ajaksi. Ja jos en antaisi mitään vastineeksi.

Mutta nämä samat kaverit jotka sanovat ei, ovat pyytäneet minua mm. ottamaan koiran hoitoon, käymään ruokkimassa kissaa loman aikana, käymään kastelemassa kukkia ja hakemassa postit loman aikana, auttamaan remontissa, auttamaan muutossa ja olemaan kaasona häissä. Olen suostunut. Suostun aina jos mitenkään pystyn. Meille on myös tervetullut kaverin lapsi aina lyhytaikaiseen hoitoon jos vain kotona ollaan. Minusta on ihan mukavaa auttaa muita. En mene kantamaan muuttolaatikoita siksi että itse saisin apua joskus, mutta minusta vastavuoroisuus itsestäänselvä asia.

Siksi ihmetyttää että sillä ei ole enää väliä kun kyseessä on lapsi. Lapset ovat niin ikäviä. Niistä lähtee ääntä ja ne sotkevat. Sitä kai ajatellaan, huolimatta siitä ketkä lapset ovat kyseessä. Lemmikin hoitopyynnöstä ilahdutaan: ihanaa, totta kai tulen! Lapsen hoitopyynnöstä päinvastoin. Kaikki eivät tietenkään tykkää lapsista, mutta miksi ajatellaan että lapset ovat hirveän raskaita ja ikäviä ja niiden hoitaminen rangaistus?

Suomessa tehdään paljon talkoita ja muita mutta lapsiin asti ei yhdessä tekemisen ja toisten auttamisen ajatus ulotu. Niistä ajatellaan että lapset pitää hoitaa itse. Apua pyytävä on itsekäs ja törkeä. Tuntuu että näin ajattelevat monet isovanhemmatkin nykyään.

Ei ihme, että vanhemmat uupuvat ja eivät uskalla pyytää apua. Kun avun pyytämistä pidetään itsekkäänä. Jatkuvaan ei-vastauksen kuulemiseen lannistuu. Ei viitsi enää edes kysyä kun vastauksen tietää ennalta.”

Nimim. Minne jäi vastavuoroisuus?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Saako ystävää pyytää lapsenvahdiksi?”

  • Äiti minäkin sanoo:

    Yks vaihtoehto vois olla vara mummu tai pappa. Sellaisiakin on nykyään jotka mielellään viettää säännöllisesti aikaa lasten kans ja miksei koko perheen kans. Kannattaa ottaa selvää onko teidän paikkakunnalla lapsi ja perhetyöstä tai neuvolasta.

    Meillä on vähän sama tilanne ettei ole oikeen hoitajia. Meillä isovanhemmat kyllä hoitaa jos on joku tärkeä meno ja apua tarvii, auttavat. Muuten ei ole lapsille hoitajaa jos haluais esim lähteä miehen kans joskus kahdestaan yhdeksi yöksi jonnekin.

    Jos teillä on varaa, niin kannattaa yrittää etsiä ihan joku vieras vakihoitajaksi. Vieraskin muuttuu tutuksi kun käy teillä ja on lasten kans. Aluksihan tämä vieras voi löydä niin että olet/olette kotona. Sitten kun siltä tuntuu, jättää lapset hoitajalle joka ei niin vieraalta tunnu silloin. Yrittää saada vaikka kaksikin hoitajaa niin on toinenkin jolta kysyä jos ei toiselle passaa.

    Minäkään en ole koskaan oikeen osannut pyytää ystäviä hoitaan lapsia vaikka itse olen sitä tehnytkin. Ja hoitanut ystävän koiraa asumalla heillä lomansa ajan. Minullakin on monesti sellainen tunne että meidän lapset on jotenkin hirveen hankalia hoidettavia kun sitä lastenhoitoa on niin vaikeaa saada. Ehkä kyse onkin siitä etten osaa ja uskalla edes kysyä, koska he keitä voisin kysyä hoitavat jo muutenkin paljon muiden tuttujen lapsia.