Lasten vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta eron jälkeen on valitettavan yleistä. Tämä äitipuoli kertoo, millaista on kun äiti vieraannuttaa isää lapsista:

”Tulin tahtomattani äitipuoleksi tavatessani nykyisen mieheni. Itselläni on 26v. aikuinen poika, joka on opiskellut itselleen ammatin, hänellä on vakituinen työpaikka ja hän elää omaa elämäänsä avovaimonsa kanssa.

Olen niin surullinen mieheni puolesta, kun hän ei saa olla lastensa kanssa riittävästi. Yhteishuoltajuus on vain sana paperilla, lähivanhempi päättää kaikesta ja voi tehdä kiusaa miten vaan. Tapaamiset sovitaan aina kirjallisesti, jotta on todistettavasti sovittu asioista. Silti tapaamisia jää väliin, milloin mistäkin syystä.

Lasten äiti järjestää lapsille isäviikonloppuna jotain extra kivaa, kutsuu lasten kavereita yökylään, retkiä tms. Jos isä yrittää pitää kiinni oikeudestaan tavata lapsia, on hän ilkeä, kun ei anna lasten tavata ystäviä…


Ylin kuva Shutterstock.

Lapset ovat aivan ihania ja tuntuu todella epäreilulta asettaa heidät ikävään välikäteen. Eron jälkeen lapsia pitäisi vain tukea, jotta heistä kasvaa tasapainoisia aikuisia. Kaikki kiva mitä me teemme lasten kanssa kyseenalaistetaan ja uusien asioiden oppimisen ilo sammutetaan kotona.

Vanhempi lapsista joutuu jatkuvasti olemaan lapsenvahtina kotonaan, siellä kun on kaksi pienenpää pikkuveljeä äidin luona. Tuntuu, että olemme pahasti alakynnessä. Isällä ei ole oikeuksia ja kaikki sanovat, että ettekö te voi sopia? Mitä se auttaa, kun ”sopii” mitä tahansa, se ei toteudu?

Koskaan ei voi olla varma mistään, matkoja ei voi varata, jos ei annetakaan passeja mukaan. Kelakorttejakaan ei saa meille, jos lapsi sairastuu, hänet pitää viedä kotiin ja äiti vie lääkäriin. Neljän lapsen kanssa mieluummin lääkäriin, kun vaihtoehtona isä voisi viedä. Mitä järkeä tässä on??”

Nimim. Äitipuolen tuskaa yhteishuoltajaisän puolesta

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Äitipuoli kertoo: mieheni eksä omii lapset”

  • Hyvän isän ex sanoo:

    Ex:än ex oli ottanut asiakseen pilata avioliittomme juurikin lasten välityksellä. Mitään menoja emme pystyneet sopimaan etukäteen koska ikinä ei tiennyt milloin tulee soitto mitä erilaisin verukkein. Isä oli jo ennen eroaan ex:ästään huolehtinut lapsista kun äidillä menojalkaa vipatti. Säälittävintä oli se että äiti käytti lapsiaan hyväksi. Onnekseen nämäkin lapset on jo aikuisia ja äiti varmaan onnellinen kun saa mennä ’menojaan’ ja lapset eivät ole ’tiellä’
    Monet taistelut ex kävi lastenvalvojaa myöten mutta äiti ei luovuttanut. Itse en jaksanut jatkuvaa kinaa ja epävarmuutta, mutta ei tainnu exäkään jaksaa kun muutti toiselle paikkakunnalle. En ymmärrä kuinka kukaan äiti voi olla niin katkera ja laittaa lapsensa kärsimään.

  • Pahaksi äitipuoleksi leimattu sanoo:

    Onkohan missään olemassa vertaistukiryhmää vieraannuttamista omassa perheessään seuraaville äitipuolille? Tämä asia tuntuu olevan yllättävän yleinen. Keinoja vieraannuttaa tuntuu olevan lukemattomia ja jokaisessa tarinassa on oma ”twistinsä”. Olisi huojentavaa jakaa tuskaansa muidenkin kuin uusperheterapeutin kanssa, ja tiedossahan on, että ainoastaan saman tilanteen kokeneet voivat oikeasti ymmärtää, mistä on kyse. Näihin keskusteluihin usein tulevat mukaan myös ne vieraannuttajat, jotka hakevat toimilleen oikeutusta muilta ja kääntävät keskustelun ihan väärille urille. Lasten identiteetin suojelemiseksi anonyymi keskustelualue olisi paras.

  • äitipuoli täälläkin sanoo:

    No eipä auta aina oikeudenkäyntikään. Kun lapsen äiti päätti vieroittaa lapsen oli keinot kuin oppikirjojen esimerkit. Oikeudessakin voitti koska esitti ja valehteli niin uskottavasti. Oikeutta käytiin eri asteilla noin 10 vuotta.
    Oikeuden päätös tapaamisista on, muttei ne toteudu milloin minkäkin verukkeen vuoksi.
    Lasta emme ole muutamaan vuoteen nähneet ollenkaan enää.

  • Tihku sanoo:

    Tekstissä on aika paljon virheitä, ensinnäkin Kela-kortteja voi hyvin olla 2 kappalein, molemmilla vanhemmilla. Näin ollen lasta ei todellakaan tarvitse viedä lähivanhemman luo jos hän sairastuu.
    Mutta sitten itse asiaan. Eron jälkeen , mikäli vanhemmat tulevat edes jotenkuten toimeen voidaan tapaamisista sopia lastenvalvojalla. Jos ei , on seuraava askel tuomioistuinsovittelu. Mikäli sovittelussa ei päästä yhteisymmärrykseen viedään asia eteenpäin käräjäoikeudessa ja viime kädessä tuomari päättää tapaamisista. Jos lähivanhempi estää jatkuvasti sovitut tapaamiset, on silläkin seuraamukset. Se vaati toki sen, että tapaava vanhempi vie asian eteenpäin. Lapsen ollessa 12-vuotias pitäisi hänen mielipiteensä jo ottaa huomioon oikeudessa. Mikäli lapsen turvallisuus on uhattuna toisen vanhemman luona voivat tapaamiset olla valvottuja. Yhteishuoltajuus/yksinhuoltajuus eivät vaikuta tapaamisiin. Ne ovat täysin eri asia tapaamisoikeudesta vaikka usein ihmiset niitäkin keskenään sekoittavat.

  • Äitipuoli sanoo:

    Meillä vähän sama tilanne mutta ongelma on lasten äidin uusi kumppani… On varmaan hyvä isäpuoli lapsille mutta nyt kun meidän elämä lasten isän kanssa on vakiintunut niin tapaamiset on entistäkin hankalampia
    Ilmeisesti kyse lasten osalta on myös mustasukkaisuudesta…
    Luultavasti hän pelkaa että lapset alkavat viihtyä meillä liian hyvin.
    Surullista seurata lasten isän ikävää kun tapaamiset peruuntuu milloin minkäkin syyn takia

  • Surullista, mutta totta. sanoo:

    Miehelläni vastaavaa. Tosin äidillä yksinhuoltajuus ollut jo 15v, mustamaalaamisen ansiosta. Kaksi kertaa mies on saanut tavata lapsiaan lastenvalvojen seurassa. Viimeisestä tapaamisesta on jo 12v. Mies yritti moneen otteeseen sopia tapaamisia, mutta äiti esti kaikki. Nyt toinen lapsista 18v ja äidin mustamaalaamisen ansiosta lapset eivät halua isäänsä nähdä. Vanhin poikamme otti itse yhteyttä siskoihinsa ja yritämme saada nyt järjestettyä tapaamista edes heidän kesken. Olen luvannut kuljettaa poikamme jos tapaaminen onnistuu. Surettaa miehen puolesta, koska hän ei ole tehnyt mitään väärää, ellei avioitumista minun kanssa lasketa sellaiseksi. Mies on mahtava isä ollut pojillemme ja olisi ollut myös tytöilleen, jos olisi näitä saanut nähdä.

  • Ei se näin pitäisi olla... sanoo:

    Surullinen tilanne kaikinpuolin. Tuli mieleen infota kirjoittajaa että kela-kortteja voi olla tuplana, meillä on molemmilla omat kortit ja voidaan tarvittaessa viedä lasta hoitoon. Kätevää, varsinkin kun asuu eri paikkakunnilla.

  • Surullista sanoo:

    Kipeän tuttu. Miehen lapsi ei enää edes tervehdi jos kadulla tulee vastaan, juuri yksi päivä luikki piiloon kun luuli ettei ehditty huomata. Ei mitään tietoa mitä äitinsä on lapselle sanonut, muutama vuosi sitten katkesi lopullisesti kaikki yhteydenpito. Ei vastaa isän puolen sukulaisillekaan mitään, ellei rahasta ole kyse ja silloinkin äiti noutaa mahdolliset lahjat.

    Lapselle on syntynyt meillä kaksi nuorempaa sisarustakin, eikä tämä tainnut ikinä saada edes tietoa toisesta ennen syntymää. Miehen yhteydenotot eivät menneet perille. Kuitenkin sosiaalisessa mediassa seuraa meitä, eli olisi kait kiinnostunut jossain määrin.

    Toivon että jossain vaiheessa kurkottaa takaisin, teini-iässä oleva lapsi ei edes tunne isäänsä enää.