”Oireet minulla ovat ne tavalliset: kova väsymys, hiustenlähtö, jatkuva vetämättömyys, palelu, painonnousu, turvotus, käheä ääni, kuiva iho…

Ramppasin lääkärillä valittamassa milloin mitäkin. Syytä millekään oireelle ei löytynyt, veriarvot kunnossa.

Tilanne huolestutti joten tein kuten kaikki nykyään. Google-lääkäri sai auttaa!

Oireita googlatessa tuli vastaan aina sama: kilpirauhasen vajaatoiminta. Menin omalla rahalla verikokeeseen, koska näitä arvoja ei minulta oltu mitattu. Niinhän siinä kävi, että arvot eivät olleet viiterajoissa.

Jo googlatessa selvisi myös että hoitoa on vaikea saada. Lääkärit haluavat vain tarkkailla tilannetta. Höpö höpö, ajattelin. Ihmiset googlailevat kaikkea ja vaativat diagnooseja, kun keksivät itselleen kaikenmaailman sairauksia. Oma tilanteeni oli erilainen, arvot olivat poikkeavat. Syy löytyi oireille ja saisin vihdoin apua!

Menin lääkäriin tulosten kanssa. Hämmästys oli aika suuri kun vastaus oli se, mitä olin lukenut googlesta: ”Seurataan arvoja. Tarkistetaan vuoden päästä mikä on tilanne.”

Vuoden päästä!


Ylin kuva David Cohen.

Kai niissä arvoissa ei sitten ollut tarpeeksi poikkeamaa…

Kuulemma maailmalla hoito on erilaista. Kilpirauhasongelmiin on saatavilla samanlaista neuvontaa kuin vaikka diabetekseen. Lääkitystä kokeillaan jopa normaaleilla veriarvoilla jos oireita on tarpeeksi ja ne ovat pahoja. Nämä ovat tietenkin ihmisten omia kertomuksia, eivätkä lääkärien kertomaa faktaa.

Suomessa ilmeisesti toimitaan toisin.

Minä mietin, onko mitään järkeä pitää ihmistä huonossa kunnossa ja väsyneenä kun lääkitystä voisi helposti kokeilla? Kuinka kauan tilannetta pitää vain seurata?

Eikä mitään elintapaohjeitakaan saa. Kysyin lääkäriltä, mitä voin itse tämän vuoden aikana tehdä parantaakseni oloani? Et mitään, kuului vastaus.

Tällä sitten mennään.”

Nimim. Kilppari

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

– Yleisimmät kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat vajaatoiminta eli hypotyreoosi ja liikatoiminta eli hypertyreoosi. Vajaatoimintaa sairastaa noin 4% suomalaisista ja liikatoimintaa noin 1%.

– Lisätietoa saat Kilpirauhasliitosta.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “”Miksi kilpirauhasongelmiin on niin vaikea saada apua?””

  • Kilpparitar sanoo:

    Jos mahdollista, hakeudu uudelleen terveysaseman lääkärille tai kilpirauhasen sairauksiin perehtyneelle erikoislääkärille. Jos sinulla on oireita, pyydä lääkäriä lääkekokeiluun ( joka aloitetaan yleensä pienellä annoksella). Omat kilppariarvot olivat rajoilla v.2001 ja sanoin YK-tohtorimme haluavani lääkityksen, koska en jaksanut mm.väsymystä ja voimakasta palelua. Tuolloin tietoa oli vielä vähemmän kuin nyt, mutta aavistelin kilpirauhasen sairautta. Raskausaikana tilannetta seurataan vielä tarkemmin.Toivottavasti saat apua tilanteesi ja älä anna periksi!

  • TyttöVain sanoo:

    Kirjoittajalle: Vaihda lääkäriä ja vaadi tarvittavaa hoitoa. Mielummin hoidon ajoissa aloitus ettei köy niinkuin minulle, että oltiin jo niin syvällä pohjamudissa että tarvittiin pitkä terapia ja arvojen tasaaminen lääkityksellä on kestänyt todella pitkään. Vaafi hoitoa, vaikka yksi lääkäri sen sinulta kieltäisi! Voimia 🙂

  • Basedow sanoo:

    Kyllä minä sain apua terveyskeskuslääkäriltä. Varasin ajan kun paino tippui, hiuksia lähti, tutisin ja vapisin, lihakset hävisi, vatsatoimi tiuhaan jne. Melkein ovella lääkäri epäili liikatoimintaa, verikokeisiin passitti. Illalla soittivat sairaalasta että aamulla tultava polille. Tästä meidän yhteiselämä sisäpolin ja kilppari hommien kanssa alkoi. Diagnoosi tehty toukokuussa 2017 ja yhä hoidetaan.