”Tiedät varmaan sen laulun, jossa mies syö lapsen vanukkaat.

No minun mies syö vanukkaat, jogurtit, leivät, karjalanpiirakat, eilisen jämät, sipsit, tämän päivän ruoat, huomisen ruoka-aineet, juustot ja makkarat. Mies myös juo maidot ja tuoremehut.

Hedelmät ja puurohiutaleet saavat olla rauhassa, kaikki muu menee. No kuivat makaroonit jää koskematta nekin, jos ei valmista kastiketta ole.

Jos teen makaronilaatikkoa, johon tulee pussi makaroneja, melkein koko purkki maitoa ja puoli kiloa jauhelihaa, syön siitä kerran ja loput katoavat miehen Moolokin kitaan. Ei toivoakaan että iltaruoasta jäisi eväitä seuraavalle päivälle.

Sipsipussista ehdin syödä pari sipsiä, ja mies ahmaisee loput. Isosta yli kolmensadan gramman sipsipussista. Kolme kahden hinnalla -suklaapatukkatarjouksen patukat vedetään kerralla kaikki.

Jogurtteja ja niitä vanukkaita (!!!) mies syö monta purkkia päivässä. Iltapalan jälkeen menee vielä pari purkkia yöpalaksi.

Leipiä hän syö monta palaa kerralla. Juusto maistuu ilman leipääkin. Mies seisoo keittiössä ja höylää viipaleita suoraan suuhun niin että höylä vaan viuhuu.

Maidot ja mehut uppoavat suoraan purkista. Niihin saattaa jäädä liru pohjalle, mutta litra tuoremehua menee päivässä ilman mitään ongelmia.

Mies ei ole varsinaisesti lihava, mutta lievästi ylipainoinen kuitenkin. Varmasti vähempikin syöminen riittäisi, mutta eihän lievä ylipaino miestä hetkauta.

Mies ei ole myöskään kovin isokokoinen tai roteva, eli tässä ei ole kyse siitä, että miltei kaksimetrinen mies tarvitsee enemmän ruokaa kuin puolitoistametrinen nainen. Hänelle vaan maistuu ruoka, eikä hän osaa ottaa muita huomioon. Kun ruokaa on, se syödään.

Yksi iso ongelma on se, että tähän palaa hirveästi rahaa. Riittävästi täytyy saada ruokaa totta kai, mutta miehen mättäminen menee ahmimisen puolelle. Muut ongelmat ovat ne, että ostoksissa on hirveä vaiva ja ennakointi on mahdotonta.

Kaupasta pitää ostaa hirveästi ruokaa, että mies saa syödäkseen. Sitten sitä ruokaa ei kuitenkaan ole, jos itse meinaa jotain syödä. Pelkkää leipää saattaa löytyä, mutta juustot on höylätty menemään. Evääksi aiotut ruoat on syöty. Kokkaamista varten ostetut ainekset saattaa olla syöty, tyyliin paistettu pelkiltään puoli kiloa jauhelihaa ja vedetty napaan. Tai graavilohet syöty leivän päällä ja niin edelleen.

Mikä tähän avuksi? Mies sanoo että kai sitä syödä saa, ja että itse ostat kosmetiikkaa, siihen menee rahaa…

Pitääkö alkaa elää kuin kämppikset ja ostaa molemmille omat ruoat omille hyllyille jääkaappiin? Tosin tuskin sekään suursyömäriä pidettelisi…”

Nimim. Ahmatin vaimo

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

28 vastausta artikkeliin “”Mies syö meidät vararikkoon””

  • Vappuzo sanoo:

    Tässä pahinta on arvaamattomuus ja suunnitelemattomuus, ei niin ikään raha (kai se mieskin tienaa). Ymmärrän hyvin sen tunteen kun et löydä raaka-aineita just kun pitää kokata tai eväitä on pakko hakea kaupasta kaapin sijaan. Kuulostaa pahalta ja ”epäkodikkaalta”, mutta perusteellisen keskustelun jälkeen olisin ruvennut etiketöimään ruuat vaikka maalarinteipillä: ”lapsen eväät tiistaille” tai ”perjantai-illan ruoka”, jne. Jos on syönyt, hakekoon itse korvausta (niin kulta tiedän että olet väsynyt perjantaina työn jälkeen, mutta ei ole mistä tekisin ruokaa koska söit sen jo. Joten käy nyt kaupassa – niin saat syötävää). Vierasvaralle ja lasten karkeille lukittu jemmapaikka – vaikka sellainen lukittava työkalupakki vaatehuoneeseen tai varastoon.

  • Yhteistä tavaraa(ko) sanoo:

    Wau! Näitä on muitakin. Meillä mies hoitaa ruokaostokset. Syö puolet viikon ruokatarvikkeista välipaloina, voileipiä ruuan korvikkeena ja kitisee, kun pitää ravata monta kertaa viikossa kaupassa. Syö myös kaapeista sinne varaamani vierasvarakeksit, pakastimesta jäätelöt, lasten karkkipäivälle ostetut karkit ja sipsit, kaiken mitä löytää.
    Olemme iso uusio perhe, ja miehen teini-ikäiset pojat on oppineet samoille tavoille. Minun aiemmat lapset osaavat kysyä ”voiko ottaa” ja yhteisiä pienempiä lapsia harmittaa kun joku on taas syönyt heidän herkut, itseä harmittaa kun joku piipahtaa kylään ja totean, että ”ei saatana, taas on tyhjä piparipaketti kaapissa/tyhjä jäätelörasia pakkasessa”.
    Yli kymmenen vuotta olen aiheesta keskustellut ahmatin kanssa, tuloksetta.
    Päätin, että joku päivä, kun hän ostaa itselleen oluen jääkaappiin(, niin kaadan sen viemäriin (itse en olutta juo)… ”eikös nää yhteisiä ole, kaikille tarkoitettu” 😉

  • SP sanoo:

    No huh huh. Ostakoon ja kantakoon mies ruoat kotiin. Minä en aikakaan alkaisi elättämään toista tuolla tasolla. Älytöntä antaa aikusen(?) miehen käyttäytyä noin itsekkäästi ja vieläpä kirjoittajan rahoilla.

  • Sasha sanoo:

    Miehenä sanoisin että laittaa miehen ostamaan itselleen tarpeeksi ruokaa. Ilmiselvästi, jos hän ei tosiaan ole erityisen lihava, niin hän tekee jotakin fyysistä työtä, esim raksaukko, silloin se kulutus on todellakin 3x enemmän mitä naisilla.

    Itse kun vaihdoin alaa ulkotöistä raksalta siisteihin sisätöihin, suurin haaste tulikin olemaan se, että en enää kuluta kuin puolet siitä mitä ennen tarvitsin. Eli 4-6000 kilokalorin päivät on muuttuneet alle 3 tonnin päiviksi. meillä oli sellainen mittauslaitekin töissä viikon päällä millä kulutusta mitattiin monta viikkoa sillä laitteella ja jo 8h työpäivän aikana oli kulunut 3400 kalorin edestä energiaa. ja sitten oli vielä 2/3 päivästä jäljellä, ylityöpäivinä lukemat sai helposti kuuteen tonniin!!

    HUOM! nyt minulla on vaikeuksia pitää paino kurissa, kun tuossa edellisessä työssä paino itseasiassa jopa aleni jonkin verran, eli päivittäinen 25000 askeleen työpäivä kulutti melkotavalla, kun nykyään ei tule edes 5000 askelta päivässä ellei käy lenkillä.

    Eli lisää ruokaa, ja enemmän sellaisia jotka tuottaa kylläisyyden tunteen yms.