Voikohan eroaminen olla niin suuri wake up call, että ihminen muuttaa toimintaansa oikeasti, eikä vain esittele parhaita puoliaan uudessa alkuhuumassa? Muutin pois reilun vuoden kestäneestä avoliitosta, kun en vaan enää jaksanut. Tein mielestäni itsekkään järkiratkaisun lähtemällä. Yrityksistä huolimatta en onnistunut ”pelastamaan” toista, mutten oikein osannut lopettaakaan, vaikka omakin jaksaminen alkoi olla jo miinuksen puolella.

Viikon kerkesin olla vahva ja itsenäinen nainen ja pitää eropäätöksestä kiinni. Sitten ”erehdyin” käymään kylässä, jotta voidaan puhua. Ja sille tielle oikeastaan jäinkin, vaikken sitä olisi ikinä uskonutkaan. Kulunut vuosi avoliitossa oli raskas ja vastoinkäymisiä tuli vastoinkäymisten perään. Yritin usein puhua omista tuntemuksista ja esimerkiksi siitä, ettei minusta tunnu ollenkaan siltä, että mies erityisemmin minusta välittäisi. Kun ei sitä sanoin tai teoin osoita, aina keskustelu päättyi siihen, että siltä tuntui vielä enemmän. Kun mies oli sitä mieltä, että hän ei vain ole sellainen ja jos ei ole hyvä olla, ei ole pakko jäädä.

Tiesin, että miehen (hoitamaton) masennus on varjostanut elämää paljon, ja suurin osa käyttäytymisestä varmasti on mennyt sen piikkiin, mutta sitä oli silti vaikea käsittää. Pienen eron jälkeen vastassa olikin yhtäkkiä ihan erilainen mies, joka puhui ja pussasi. Vaikea siitä oli erossa pysyä, kun vanha suola alkoi janottaa ja alkoi yhtäkkiä tuntuakin siltä, että ehkä kaikki ongelmat on kuitenkin ratkaistavissa.

Kuva Joshua Ness.

Nyt ollaan eletty pari viikkoa uutta kautta, ja vaikka tällä hetkellä tuntuukin hyvältä, niin silti hirvittää, että jos ei tämän enempää käsitellä asioita, jossain vaiheessa joku mörkö tulee kuitenkin taas kummittelemaan. Itselleni tuli eilen toisenlainen wake up call, kun löysin eteisen lipastosta minulle osoitetun kirjeen, joka oli päivätty pari päivää ennen tapaamistamme. Siinä sanottiin hyvästit ja puhuttiin matkasta jolta ei enää palata. Tiesin, että mies on ollut masentunut ja että tällaiseen on ollut aikaisemminkin taipumusta, mutta jostain syystä luulin, että pahin vaihe on historiaa.

Revin kirjeen enkä usko, että sen poissaoloa on vielä huomattu, mutta jotain toimenpiteitä tämän on varmaan pakko aiheuttaa. Seuraava projekti taitaa olla miehen puhuminen psykologille, kun vain tietäisi, miten.

Nimim. Masentuneen vaimo

Hyvä Masentuneen vaimo, ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Sinun ei tarvitse yksin hoitaa miehesi masennusta, apua saa hakea:

Hätätilanteessa soita 112!

Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin p. 010 195 202. päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00.

Apua sinulle, jonka läheinen miettii itsemurhaa tai joka mietit itsemurhaa, tarjoaa Suomen Mielenterveysseuran Itsemurhien ehkäisykeskus. Kaikki yhteystiedot löydät täältä.

Artikkelikuva Sasha Freemind. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Mies harkitsee itsemurhaa salaa”

  • Calm down sanoo:

    Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin miehesi. Asian tunteneena voin sanoa että et voi parantaa häntä. Ainoastaan mitä suosittelen sinun tekevän että seuraat jos menee mieli maahan ja vaikka väkisin käsket hakemaan apua. Mutta älä tipu itse samaan suohon.