”Olen miettinyt monta kertaa tota asiaa, et miten oon selvinnyt suht selväjärkisenä kokemusteni johdosta.

Asiat ovat lyhykäisyydessään näin: Ainut poikani teki itsemurhan jättäytymällä junan alle joulukuussa 1997. Jokainen voi kuvitella miltä sellainen tuntuu. En tiedä vieläkään miten selvisin. En käyttänyt alkoholia enkä rauhoittavia,olin kuin sumussa ensimmäisen vuoden. Onneksi minulla oli ja on vieläkin tytär. Nykyään olen jo yhden teinin mummeli.

Meni muutama vuosi ja äidilläni todettiin pienisoluinen keuhkosyöpä.Olin taas tilanteessa missä jouduin katsomaan kuolemaa silmästä silmään. Diagnoosin jälkeen äitini eli enää muutaman kuukauden. On raskasta katsoa vierestä kun läheinen hiljalleen riutuu pois tästä elämästä. Niin koitti jälleen aika kun jouduin hautamaan rakkaani. Tällä kertaa oman äitini.

Aika kului ja eräänä aamuna siskoni sai jonkinlaisen epileptisen kohtauksen tai siltä se aluksi näytti. Soitin ambulanssin ja sairaalassa tutkittiin ja tulos oli viikon päästä selvä. Löydettiin pitkälle levinnyt tässä tapauksessa aivoihin vatsasyöpä. Ei ollut mitään tehtävissä. Muutaman kuukauden kuluttua siskoni kuoli silmieni edessä tuvan lattialle. Ambulanssimiehet olivat paikalla,mutta eivät saaneet elvytettyä. Sydän vain pysähtyi.

Taas koitti hautajaisten aika.Kaikki kolme rakastani on haudattu vierekkäin ja käyn heidän haudoillaan silloin tällöin. En tajua itsekkään miten selvisin noista kaikista kuolemisista sortumatta esim.alkoholiin tai rauhoittaviin,mutta selvitty vaan on. Nykyään elän onnellista ja tasapainoista elämää. Muistot ja suru on vieläkin joka päivä läsnä elämässäni,mutta kait kaikella on ollut joku tarkoituskin,mene ja tiedä.

Pitäkää huolta rakkaistanne,sillä koskaan ei tiedä milloin voi olla luopumisen aika.”

Elämä on toivoa täynnä silti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Lapsen itsemurha ja monta muuta menetystä”

  • Huono Äiti sanoo:

    Tämäkin kirjoitus on Huonon Äidin lukijan lähettämä. Kaikki voivat lähettää ajatuksiaan Pakko Avautua -lomakkeella https://www.huonoaiti.fi/avaudu-tasta/

  • Piparminttu-Pipsa sanoo:

    Isoista asioista kirjoitat. Tummansävyisistä.
    Mutta elämässä tarvitaan niitäkin, että osaamme aidosti arvostaa ja nauttia väreistä, iloisista asioista, yllätyksistä…!

    Tunnustan: en ole aikaisemmin lukenut elämästäsi, mutta nyt jäin koukkuun ☺
    Rohkeaa, mutkatonta ja rehellistä kirjoitusta. Tykkään kovasti!

  • Noutaja tulee aina sanoo:

    Juu. Kaikilta meiltä kuolee läheisiä. Itsemurha on kaikkein vaikein käsitellä. Mutta jos jokainen läheisensä haudannut turvautuisi viinaan tai lääkkeisiin, kaikki joisivat.

  • Sanna sanoo:

    suosittelen itsemurhan tehneiden tai sitä yrittäneiden omaisille ja läheisille luettavaksi kirjaa
    Elämästä on kysymys – itsemurhakriisien ratkaisukeskeinen hoito.