Mieheni työntää minut bussin alle mielummin kuin sanoo vastaan exälleen

Huono Äiti sai avautumisen bonus-äidiltä:
”Hyvä huono äiti,
tarvitsen neuvoja, sillä olen aivan kamalassa tilanteessa.
Minun bonuslapseni on maailman ihanin. Hän on tullut elämääni jo todella pienenä,
jo kaksivuotiaasta asti on asunut luonani joka toisen viikon.
Hän on syy, miksi minulla on nyt omakin lapsi, vaikka koko elämäni olin vahvasti ollut sitä
mieltä, etten ikinä halua lapsia. Katson häntä aina ihaillen ja rakastan ja ihmettelen ja
arvostan, että juuri sinä rakas (bonus)lapseni olet syy miksi rakastan lapsia. Rakastan
sinua.
Ja bonus suluissa juurikin siksi, että minulle hän on oma lapseni.
Noh, etteikö olisi jo tarpeeksi kauheaa että vaikka kuinka rakastat, et ikinä ole hänen
virallinen huoltaja.
Hänen oma äitinsä on ihan oikeasti todella epästabiili ja pitää napanuoraa tiukalla.
Hän on mm kieltänyt Osmoa (käytän nyt peite nimeä bonuslapsestani jotta tarina etenee
paremmin) sanomasta minun vanhempia isovanhemmikseen tai siskoani tädiksi ja oikein
piirtänyt hänelle sukupuun johon emme kuulu. Osmo on ollut todella innoissaan siitä, että
hänellä on niin paljon mummeja ja vaareja mutta nyt tämä äidin käytös on hämmentänyt
Osmoa ja sanoo äidilleni, että et sinä ole mummini yms. Kaikki me rakastamme häntä kuin
omaamme ja hänen äitinsä ei osaa nähdä tätä lapsen eduksi. Hän joka kerta painottaa
että Osmon veli on VAIN velipuoli, vaikka me puhumme perheestä ja olemme puhuneet,
että rakkaus ei katso biologisuutta.
En ikinä puhu Osmon äidistä Osmolle pahaa. Vaikka kuinka ottaakin päähän kuulla
tämmöisiä. Ihmettelen miksi, kun hän on kuitenkin äiti aina enkä sitä yritä lapselta viedä
pois. Mutta miksi hän kokee tarpeen mustamaalata minua?
Hän itse sanoo (en usko hetkeäkään), että Osmo puhuu usein kuinka ei koe meillä oloaan
kotoisaksi ja hän on huolissaan että Osmo on täällä ulkopuolinen ja Osmo ei ole samalla
viivalla. Hän ei kuitenkaan tue Osmoa tässä tai ajattele Osmon parasta, sillä hän
voivottelee asiaa ja kyselee sitten Osmolta, haluatko olla äidillä enemmän.
Tämähän on ihan luonnollista ja kasvamista, että pikkuveli välillä ärsyttää ja Osmoa välillä
ärsyttää, kun meillä tosiaan joutuu jakamaan huomiota pikkuveljen kanssa.
Äiti ostaa legoja jatkuvasti ja äidin luona Osmo nukkuu kainalossa (ei ole edes omaa
sänkyä, poika 6 v). Tottakai jos lapselta kysytään niin hän haluaa olla äidillä, koska ei
kuusivuotias näe, että jakaminen ja oma huone yms on hyvä juttu.
Peittelen ja luen uneen, pussaan ja kerron että rakastan, annan yöllä kyllä tulla kainaloon
jne.
Mutta koska aidosti kasvatan ja äiti on kaveri, on lapsen tulkinta välillä se että äidillä on
kivempaa. Kuitenkin hän halailee minua ja vannoo rakkauttaan ja pussailee, joten ei hän
minun rajoista mene rikki.
Olen aina Osmon vanhempainilloissa ja joulujuhlissa jne mukana, koska haluan juurikin
Osmolle tunteen, että on samalla viivalla pikkuveljensä kanssa.
Mutta nyt äitiä ärsyttää että päiväkoti ja eskari kehui asiasta, ja hän on oikein ottanut
selvää että saa laillisesti kieltää minua tulemasta sinne.
Ja koska esikoulu ehdottiratkaisuksi sitten että menemme sitten eriaikaisesti, eli mieheni ja minä erikseen ja Osmon
äiti erikseen, niin hän on vaihtamassa nyt lapsen päiväkotia, ja yllätysyllätys – painotti ettei
minulla ole asiaan sananvaltaa.
Hän ei siis kestä yhtään eriäviä mielipiteitä. Jos asia ei mene hänen toivomalla tavalla, hän
katkaisee välit. Osmon kummivanhemmatkin ovat heitetty kuvioista mutta minä
ystävystyihin heihin koska he ottivat yhteyttä, että haluaisivat olla edelleen Osmon
elämässä. Ja ovatkin.
Minusta Osmon äiti ei pääse eroon niin yrittää nyt kaikin tavoin estää juurikin esim
esikouluun tulemisen.
Hän siis sabotoi juurikin lapsen parasta. Jos on huolissaan että lapsellaan on täällä
ulkopuolinen olo, niin miksi hän eristää minut lapsen elämästä kaikessa missä voi.
Mieheni oli todella todella todella lyhyen aikaa tapaillut tätä naista ja juurikin naisen
outouden ja manipuloinnin ja sekoilun takia tajusi, ettei heidän parisuhteella ole
tulevaisuutta.
Se oli ohi jo ennen Osmon syntymää mutta mieheni rakastaa myös Osmoa.
Ja tosiaan kaksivuotiaasta saakka ollut sitten jo meillä joka toisen
viikon.
Olen ymmärtänyt Osmon äitiä ja hänen säätöjään aikatauluissa ja Osmo on ollut meillä
jopa enemmän, kun sinkkuäidin on täytynyt päästä festareille etc. eikä hänellä ole muuta
tukiverkkoa kun me, kun kaikkiin katkaissut välit.
Silti heti kun voi hän haukkuu minua, myös Osmon kuullen.
Hän kertoi päiväkodin hoitajillekin keskustelussa, että Osmo kyselee koska isi muuttaa
takaisin yms.
Vaikka näin ei varmasti ole ollut sillä Osmo ei muista aikaa ennen minua. Hän kyselee
minulta hänen vaipan vaihdosta etc. nämä on siis äidin ajatuksia joita hän puhuu Osmolle.
Ja koska äidillä ei ole muita kavereita, hän avautuu kaikesta Osmolle.
Esim joulut ovat jokatoinen meillä ja jokatoinen hänen luona. Viimejouluna kun oli meidän
vuoro, Osmo sanoi että voisiko sittenkin mennä äidille, kun on surullista että äiti on ihan
yksin. Eikä äiti ollut vaan oli omilla vanhemmillaan. Mutta vaikka näin olisi, minusta näitä ei
alle viisivuotiaalle sanota. Ei ole lapsen tehtävä joutua miettimään miten äiti pärjää yms.
Ja nämä on vain pintaraapaisuja kaikkeen.
Pahimmaksi tässä tekee sen, että mieheni tosiaan kaikkeen mitä hän sanoo niin
myötäilee.
omin sanoin ”koska siitä tilanteesta pääsee helpommin pois”.
Mutta mieheni ei edes kuuntele yleensä mitä hän sanoo ja tämä aiheuttaa ongelmia ja
Osmon äiti luulee aina että minä olen sitten täällä pistämässä vastaan.
Ja nyt mieheni ei ymmärrä miksi hänen on kuunneltava Osmon äitiä ja puhuttava vaikka ei
jaksaisi.
Ja kun tästä tuli pieni konflikti, niin mieheni ehdoitti ratkaisuksi että sanoo Osmon äidille
että eivät voi enää puhua kun tämä aiheuttaa konfliktin meidän suhteeseen.
Ja hän ei ymmärrä minua yhtään, miksi tämä ei ole todellakaan oikea ratkaisu, miksi
hänellä pitäisi olla munaa käydä myös keskuteluja Osmon äidin kanssa ja välillä joutua
tappelemaan asioista koska on erimieltä.
Eli suoraan sanottuna hän työntää minut mielummin bussin alle ja pahentaa paikkaani
tässä kun kasvattaisi pallit ja kohtaisi Osmon äitiä.
Aivan epästabiili äiti + minun tossumieheni = minä kärsin vaan enemmän ja enemmän.
Oikeasti, ajattelen rakkaudella ja vain Osmon parhaaksi kaikki mitä teen ja minä meistä
kaikista parempituloisena ostan Osmolle kaiken (enkä edes suutu koska koen että tottakai
kun hän on lapseni), mutta miksi kelpaan vain osassa ja muutoin minun niskaani saa
kaataa paskalastin.
Olen huolissani Osmosta, mutta kärsin tässä itse kovasti.
Tämänkö takia liittoni kariutuu ja mitä sitten. Minä menetän rakastamani lapsen ja kärsin
lopun elämäni vielä lisää.
niin. ja kaiken lisäksi jopa oma siskoni tai kaverini eivät ymmärrä asiaa ja välillä ojentavat
minua, että kuvaan enemmän biologista lastani kuin Osmoa. He siis rakastavat Osmoa
paljon kun näin ajattelevat, kiva niin – mutta mitä minä voin tehdä kun Osmon äiti joka
toinen viikko kieltää Osmon naaman näkymisen somessa yms. Nyt se näyttää tosiaan
ulkopuolisille että kuvaan vain biologistani. mutta nämäkään ei ymmärrä kuinka vain
kunnioitan Osmon äidin tahtoa.
Olen menettänyt suurimman osan ystävistäni vuoden sisällä kun olen ollut uupunut
kaikesta.
En ole pystynyt kertomaan kaikkea mitä muuta tässä on ja siksi mogaillut väsyneenä.
Mutta en olettanut, että ryhmä naisia ja yksikään ei ymmärrä miettiä että ehkä tosiaan voin
pahoin. Vaan minut hylättiin pienen virheen takia etten saa asioita hoidettua.
olen aivan loppu.
mitä minä voin tehdä kun itken tilannetta jokapäivä.
auttakaa minua.
terveisin paha äitipuoli.”
Kuva: Anne Nygård
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Yrität liikaa ja uuvut siksi. Meillä mieheni ex aina haukkuu minua, mutta kuitenkin kelpaan lastenhoitajaksi sekä ylpeilee kaikilla lapsille opettamillani taidoilla. Tiedän varmaksi, ettei ex osaa niitä itsekään niin ei voi opettaa. Alkuun ärsytti, mutta olen oppinut oleman välittämättä. Ex jäi itse sinkuksi eron jälkeen ja oletti miehenkin jäävän. Kun sitten mies löysikin uuden rakkauden eikä jäänyt itkemään perään, suuttui. Alkuun toivoin meidän olevan yhtä suurta perhettä, mutta oman mielenterveyden takia oli pakko rajata. En siis esimerkiksi osallistu lainkaan bonuslasten juhliin. Jos joku kysyy, vastaan kyllä rehellisesti, että se johtuu mieheni exästä. Olihan se pettymys, mutta tuon luokan pettymyksistä pääsee kyllä yli. Keskity itseesi ja omaan lapseesi.
P.S: Lasten kuvia ei someen. Ei omien eikä varsinkaan muiden.
Anna nyt tilaa vanhemmille hoitaa tilanne. Sinä olet isän uusi kumppani, et äiti. Lakkaa yrittämästä liikaa. Velipuoli on velipuoli ja se on juridinen nimitys asialle. Osmo voi sanoa häntä halutessaan veljeksi.
Lisäksi sinusta tulee valitettavasti sellainen kuva, että kuvaat lapsia suomeen esitelläksesi täydellistä perheidylliä. Itse en kuvaa omia tai puolison lapsia etenkään suomeen, koska niin ei tee oma äitikään. Jos julkaisisin kuvia puolison lapsia, olisi aika creepyä, koska kunnioitan lapsien äitiä. Lisäksi ei äitikään niin tekisi. Tili on sinun, ei lapsien…
Someen ei suomeen =)
Höh. Onpa kurjan kuuloinen tilanne sinulle, mutta varmasti myös lapsille. Tuohon sänkyasiaan voisin tuumata, että lähivanhempana olen asunut kaksiossa vuokralla koko ajan. Taloudellisesti ei ole ollut varaa enempään. Lapsella on ollut oma huone ja sänky, mutta nukkui aika pitkään minun sängyssä. Minulla itselläni ei ole ollut omaa huonetta, vaan tila on lohkaistu olohuoneesta. Muutenkin, jos luet uutisia, niin ihmiset ovat joutuneet muuttamaan viime aikoina pienemmille neliöille. Ja jopa ihan lapsiperheiden asunnottomuudesta kirjoitetaan. Sinulla miehesi heittää sinut bussin alle, minun kokemus äitinä on, että isä on heittänyt uuden kumppanin vuoksi lapsensa bussin alle. Näitä mielenterveysongelmia on minun päälle manattu sekä lapsen isän, uuden puolison ja sukulaisten toimesta yli 10 vuotta, vaikka käytännössä mitään normaalia vuorovaikutusta keskenämme ei ole ollut missään vaiheessa. Eikä heillä kenelläkään ole pätevyyksiä diagnoosin tekemiseen. Jokaisen on toivottavaa hakea apua omiin ongelmiin. Jaksamista toivotan, taitaa teillä olla vuosikausien tilanne edessä.
Meillä samanlainen tilanne.. Tästä on kärsinyt kaikki. Mikään ei ole vain yhden ihmisen syytä..Meistä jokainen on sanonut ja tehnyt asioita jotka eivät ole ainakaan auttaneet tilannetta. Itse tein alussa suhteessa kun olin nuori rikkinäinen juuri lähtenyt traumatisoituneena toisesta suhteesta. Minulla oli vain yksi tytär tämä nykyinen aviomieheni oli aivan tuntematon eronnut noin vuosi aiemmin todella pitkästä suhteesta. Itselläni oli yhteishuoltajuus omasta lapsesta ja yhtä äkkiä lapsia olikin 4kpl. En osannut ajatella todellakaan aluksi kaikkien parasta kun en edes tiennyt ensimmäiseen vuoteen jatkuuko suhde kun monet palaavat pitkän avioliiton jälkeen takaisin yhteen. Meillä oli ikäeroa tai on aviomieheni kanssa paljon. Hän oli tottunut säännölliseen turvalliseen elämään ja kaikki puitteet olivat kunnossa. Itse olin nuori traumatisoitunut lääkitsin viikonloppuisin pahaa oloa alkolla olin persaukinen, diagnosoimaton adhd piti huolta että elämä oli yhtä vuoristorataa ja kaikki koulut olivat jääneet kesken. Nopeasti kävi ilmi ex vaimo vihasi minua, samoin alkoi vanhin tytär vihata. Tulin raskaaksi yritin etten tuottaisi pahaa mieltä lapsille. Jätin komentamisen isälle ja heidän äidilleen ja kasvatuksen kerroin että jos koskaan tulee mitään minulle voi puhua. Minun ahdistuksen fyysisen sairauden myötä monelle tuli kuva että olen laiska välinpitämätön. Vaikka tosiasiassa juuri kun sain itseni tasapainoon terveysromahti. Alkoholin jätin pois tyttären pian synnyttyä. Sattuu kun olen jäänyt perhe juhlista pois ettei exän vuoksi olisi muilla vierailla kiteistä väleistä huono olla. Vanhin tytär kun kahdesti kertonut vihaavansa sanonut asioita joita en halua miettiä tuntuu yhä vatsanpohjassa kouraisi. Olen yrittänyt pyytää anteeksi alkuajan virheitä mutta hän ei halua nähdä minua olla lainkaan tekemisissä. Isän päivät menee itkien kun aviomies käynyt vanhan perheen ja tyttäreni kanssa juhlistamassa minun ollessa kotona isänpäivää. Aviomies vaikka säälinkin häntä hän myöskään ei ole tehnyt paljoa tämän asian ratkaisemiseksi. Enemmän pahentaa tilannetta vihaisena vain kertoessaan huonoja puoliani tuolle tyttärelle. Minä välitän heistä en muuten olisi ollut niin rikki vihainen ja masentunut. Olen vetäytynyt kun tuntuu että muutkin kaksi sisarusta muuten joutuvat valitsemaan puolensa enkä halua heille enempää stressiä. Mutta olen yätässä samalla kadottanut itseni kunnioitukseni itseäni kohtaan ja alkanut todella ajatella etten ole ansainnut heidän rakkauttaan. Heidän äiti ymmärrän häntä sattunut niin olen itsekin nimitellyt uusia kumppaneita. Mutta eniten ahdistaa vanhin tytär joka tippunut väliin ja nuorin joka jo nyt kuulee äitini aina haukkunut tai arvostellut minua edelleen tekee niin ja nyt myös isompi sisko ja välillä isä. Pelkään että nuorin tyttö ei kosyäta enää tiedä mikä on totta ja hänet opetetaan niin ajattelemaan ettei äidillä ole merkitystä. Se tapahtuu huomaamatta nopeasti ja asialla on kauaiskantoiset vaikutukset. Lapset ovat jo aikuisia olen pyytänyt anteeksi tekojani jotka ovat tuntuneet heistä pahalta ja todella tarkoitan sitä. Mutten pääse ajassa taaksepäin. Olen kertonut etten voi vaikuttaa kuin nykyhetkeen… Mutta ikävä kyllä olen menettänyt hänet ja kohta kaksi muuta sisarusta. Samalla myös itsenikin.
Voi miten tunnen sun tuskasi. Mulla oli kaksi ihanaa bonuslasta, ja he olivat aina samalla viivalla mun biologisten lasten kanssa. Heidän äitinsä on aina ollut hyvin epätasapainoinen, ja asia mikä yätänään oli ok ei enää huomenna ollutkaan. Vuosia meni sellaisessa tilanteessa, että teimme puolisoni kanssa parhaamme, ja lasten ehdoilla.
Kunnes lasten ollessa teinejä, äiti alkoi käydä kampanjaa meitä vastaan. Hän sai molemmat lapset kääntymään meitä vastaan, eikä kumpikaan halunnut enää olla kanssamme tekemisissä. Ja tämä vain siksi, että hän ei kestänyt meidän ja lasten hyviä välejä. Hän käänsi asian niin, että isänsä ostaa minun lapsilleni kaikkea mahdollista ja he eivät saa mitään. Ja miten isä viettää aikaa minun lasteni kanssa mutta ei heidän.
Täydellinen myrkytyskampanja. Mikä onnistui.
Toivon, ettei sinulle käy näin. Ehdottaisin, että kysyt apua perheterapeutilta.
Voin sanoa, että se vastustaminen on välillä vaikeaa. Itse olen lähi, mutta kun jouduin laittamaan lapsen isälle viestiä, menetin yöuneni. Kirjaimellisesti. Ahdisti, miten hän tällä kertaa hyökkää.
Jotakin siellä oli pielessä, sillä lapsi ei isälleen ole yli vuoteen suostunut menemään. Käsi sydämellä voin sanoa, etten lapsen kuullen ole isästä pahaa puhunut, mutta aistiihan lapsi.
Miksi näissä aina on tuhkimomainen bonusäiti, joka huolehtii kaiken, rakastaa eniten ja maksaakin vielä kaiken; vässykkä isä, joka on sivuosassa puun roolissa sekä karmea bioäiti, joka on hirveämpi merihirviö kuin pahemmissakaan saduissa? Ei herätä sympatiaa. Tuossa alla joku olikin hyvin neuvonut, että anna iskän hoitaa. Tekee hänellekin hyvää huolehtia lapsensa asioista.
Tämä!Bonusäiti aina esitetään hyvänä ja lapsen oikea äiti karmeana ja epästabiilina.
En oikein jaksa uskoa tätä.
Hyvä bonusäiti ei myöskään yritä leikkiä äitiä. Kyllä se lapsi vaistoaa, että bonusäiti ei arvosta hänen oikeaa äitiään ja se satuttaa lasta.
Kirjoitan täällä, koska tahdon pysyä anonyyminä.
Anna isän hoitaa kaikki kommunikointi äidin kanssa, se on hänen tehtävänsä. Mikäli hän sinua jollain tapaa lyttää tai muuten kommentoi huonosti, sano suoraan hänelle. Ketään ei pidä kohdella huonosti ja sitä ei tarvitse sietää, KENENKÄÄN. Keltään, eteenkään omalta puolisolta.
Omassa suhteessa, mieheni oli ollut yksin todella monta vuotta. Ollaan nyt oltu yhdessä vuosi ja juuri muutettiin yhteen. Lapsen äidillä oli heti minusta kuultuaan selkeästi vaikea hyväksyä uutta ihmistä, kerroin miehelleni että jos on jotakin keskusteltavaa niin äidin voi pyytää tervetulleeksi kanssani samaan kahvipöytään. Keskustellaan kaikki asiat halki.
Ymmärrän sen, että mahdollisesti epävakaan ihmisen kanssa toimiminen on ihan toista luokkaa, mutta nyt on aika miehen ottaa vastuu teoistaan (eli lapsen saannista toisen ihmisen kanssa) ja tämän äidin kanssa käytävä kommunikointi hoituu hänen kauttaan.
Yoimi kuten tähänkin asti, rakasta ja aseta rajoja. Mahdollista on, jos todella äiti on epävakaa, tämä tulisi jossain vaiheessa ilmi että lapsella ei ole hyvä olla ja häntä aivopestään asioihin. Silloin lapsella olisi paikka jossa häntä kaikki rakastaa.
Kysehän vaikuttaa selkeästi olevan siitä että lapsen bio äiti on mustasukkainen ja kokee sinut uhkana. Lapsellista käytöstä jota hänen pitäisi käsitellä ammattilaisen kanssa. Sinällänsä ymmärrän häntä, mutta olisi varmasti parasta jos pystyisi keskustelemaan. En vain käsitä myös miten isät ovat aina sellaisia nyhveeöitä jotka eivät pidä lastensa tai perheensä puolia. Ei bonusäidin osa ole helppo kun ei aina tiedä miten päin pitäisi olla. Onneksi oma äitini opetti että koskaan ei voi olla liikaa turvallisia aikuisia ihmisiä ympärillä. Ole jatkossakin turvallinen aikuinen, se riittää ❤️
Pojan äiti kokee itse jäävänsä ulkopuoliseksi ja taitaa nähdä sinut syypääksi siihen. Tulet hyvin toimeen kaikkien kanssa ja sait miehen, jota hän ehkä havitteli, ainakin teki lapsen. En tiedä onko ongelmaan ratkaisua, mutta jos saat voitettua äidin puolellesi ja ymmärtämään ettet vie hänen paikkaa äitinä, ehkä hän alkaa tehdä yhteistyötä ja rauhoittuu. Puhu miehellesi vakavasti ja pyydä että puolustaa nykyistä perhettään paremmin.
Bonuslapsesi ei kuitenkaan ole sinun, joten voisi olla järkevää antaa miehen hoitaa enemmän lapsensa asioita yksin. Lapsi kärsii päiväkodin vaihdosta kun äiti kokee asemansa uhatuksi. Hän voi jopa muuttaa kauemmas, jos on lähivanhempi.
Äitipuolen osa on usein hankala ja aikuisina bonuslapset eivät välttämättä arvosta äitipuolen vaivannäköä ja jos äiti syöttää valheita lapsilleen, bonukset saattavat kääntyä äitipuolta vastaan. Kannattaa panostaa omiin lapsiin ja antaa toisten hoitaa omat jälkikasvunsa miten hoitavat.
Huokaisin täällä, että onneksi muillakin kuin meillä.
Sanoin myös ääneen että onneks bonuslasteni äiti ei ihan noin paha ole, niin seuraavaa utopististista toimintaa odotellessa… kun mitään ei pitäs ääneen sanoa.
Ja pistin puolisoni tämän myös lukemaan jos hänelläkin vähä valkenis miltä bonusäitiys voi tuntua. Kiitos kirjoituksestasi
Ei kai sun ole pakko jokaiseen päiväkodin tapahtumaan mennä mukaan jos se kerta selvästi äitiä ärsyttää..? Kyseessä ei kuitenkanvole sun lapsesi vaikka sulla kovasti häntä kohtaan tunteita onkin, ja hyvä niin, parempi että välitetään kuin että ei välitetä. Muista että meillä aikuisilla on vain VELVOLLISUUKSIA, ei oikeuksia. Ja se varmasti sattuu sydämeen vielä monta kertaa, mutta jos olet olemassa lapselle silloin kun hän tarvitsee, tullaan se lopulta huomioimaan ja lapsella on hyviä muistoja sinun kanssasi. Ajattelet nyt vaan lapsen etua vaikka kuinka itsestä tuntuisi pahalta, tsemppiä, ei ole helppo osa juuri siksi että on paljon vastuuta mutta ei mitään sananvaltaa, ei kaikki pysty uusioperhearkeen.
Tässä komppaan. Olisi hyvä miettiä, mitkä on ne tilanteet jossa voisi jättäytyä bonusvanhemman rooliin eli etäämmälle.
Itse en voisi kuvitella, että lasteni isän puoliso istuisi kanssani koulun vanhempainilloissa. Vaikka onkin lapsilleni ollut läheinen jo 10v. Siellä käyn joko minä ja exä tai vain toinen meistä. Me olemme huoltajia ja se kuuluu meidän vastuullemme.
Juurikin näin! En tosiaan ymmärrä miksi bonareiden pitää huoltajille kuuluviin tilaisuuksiin tulla!
Bonarit voisivat vähän mennä myös itseensä ja ymmärtää, että heidän rakkautensa lapsen toista vanhempaa kohtaan ei välttämättä tee heistä haluttuja lapsen ja toisen vanhemman silmissä. Heille he ovat usein vain ylimääräisiä, joita on pakko sietää.
Samaa mieltä. Itse en yhtään edes välitä vanhempainilloista. Käyn omien lasteni vanhempainilloissa koska on vähän niin kuin pakko. On vain helpotus, ettei tarvitse osallistua bonuksen tapahtumiin. Tosin mieheni kävi lapseni kanssa kouluun tutustumisessa, kun kumpikaan meistä lapsen huoltajista ei silloin päässyt. Se oli tosi ihanasti tehty. Arvostan, mutta missään tapauksessa hänen ei olisi ollut pakko mennä.
Mitä jos näyttäisit ystävillesi tämän tekstisi. Kirjoitit hyvin,selvästi sait vähän purettua♥️ en osaa oikein neuvoa, ainoa joka voi puhua järkeä Osmon äidille on juurikin isä, päiväkodin henkilökunta,tai sossu? Nehän voisi auttaa? Tsemppiä tilanteeseen,toivottavasti et luovuta koska kuulostat ihanalta äitipuolelta.
Sekä bioäidillä että sinulla on toisianne kohtaan ongelma, jonka alkusyyt te molemmat laitatte toisenne niskoille vaikka molempien pitäisi miettiä, miten muuttaa omaa suhtautumistaan.
Mutta koska pyysit neuvoja bonusäidin roolissa, tässäpä omani: haluat vallata enemmän vastuuta kuin sinun bonuksena tarvitsisi/ olisi nyt toivottavaa. Anna biologisten vanhempien hoitaa omat velvollisuutensa 100% esim. mitä OMAA tarvettasi sinä yrität täyttää sillä, että menet bonuslapsesi esikoulutapahtumiin?
Jätä nyt ainakin nuo pois, vaikka kuinka asia tuntuisi sinusta pahalta.
Se, että äiti opettaa lapselleen nimityksiä (mm.velipuoli yms), se on hänen valintansa. Ja vaikka kuinka haluaisit hallita äidin käytöstä tässäkin asiassa, mielestäni sinun pitäisi keskittyä vain omaan rooliisi. Teillä olo aikana voit osoittaa kunnioitusta ja sanoa, että ok, äitisi on sanonut niin ja se on hänen mielipiteensä (sekä juridinen tosiasia), mikä on ok ja meillä voi valita, käyttääkö sitä sanontaa vai sanontaa ’veli’ ts.että maailmassa on paljon mielipiteitä eivätkä kaikki ihmiset ole aina samaa mieltä, mutta asiasta ei tarvitse riidellä eikä miettiä sen kummemmin. Lapsi voi (ainakin teillä) itse valita, mitä termiä haluaa käyttää.
Toki lapsen etu olisivat hyvään yhteistyöhön pyrkivät ja pystyvät läheiset aikuiset, mutta koska uusioperheissä ei valitettavasti näin useinkaan ole, kannattaa kartoittaa oman roolin vastuut, velvollisuudet ja rajat, ei miettiä, miten muiden tulisi muuttaa käytöstään, jotta itsellä olisi hyvä olla. Siihen sinulla ei ole hallintamahdollisuuksia, ainoastaan omaan käytökseesi, se tosiasia sinun tulisi nyt oman hyvinvointisi vuoksi pikaisesti opetella.